Ulkomaiden conit osa 2 - Norjan Desucon

Kahtena vuotena peräkkäin (2014-2015) olen käynyt ystäväporukalla vierailemassa Ruotsin Närconissa, jossa järjestetään Nordic Cosplay Championship-finaalit vuosittain. Ensimmäisenä vuotena oli koko tapahtuman ajan aurinkoista, ulko-ohjelmia riitti, tapahtuma-alue oli avoin ja lähettyvillä oleva kioski toi helpotusta jaksamisen osalta. Kuitenkin seuraavana vuonna toisella käynnilläni oli asiat hyvinkin erilaisesti järjestetty ja tässä tapauksessa huonompaan suuntaan. Närcon on suurilta osin sään armoilla sen suhteen, että tapahtuma on onnistunut ja viime vuonna se ei oikein mennyt hyvin.

Neljästä päivästä ainakin kolmena satoi rankasti ja kaikki ohjelmat mitä ulkona järjestettiin (Miltei kaikki tapahtuman ohjelmat) peruuntui ja varasuunnitelmaa ei ollut esim. siirtää niitä sisätiloihin järjestettäviksi. Tarjonta oli vähäistä ja sisätiloissa tuhannet ihmiset ahtautuivat tilojen tukkeeksi sateelta suojaan. Lisäksi tapahtuma-alue oli ikävästi aidoitettu, joka vaikeutti kulkemista ja mainitsemani kioski oli metrin päässä aidoituksen toisella puolella vaikka se kuuluu tapahtumapaikan yliopistorakennukseen ja sinne piti kiertää yli kilometrin lenkki, jos halusi ulkopuolelta käydä sieltä ostaa jotain. Tämä vain sen takia, että tapahtuma saisi mahdollisimman hyvin voittoa itsellensä.

NCC-finaalit olivat omalta osaltaan kyllä huikea spektaakkeli mutta ehkäpä tapahtuma on vähän liikaakin keskittynyt sen järjestämiseen ja jättänyt muut tapahtumat epäkohdat huomiotta...

Junamatkalla takaisin Linköpingistä Tukholmaan matkatoveri Hitsuwan kanssa purimme tapahtuman hyvät ja huonot fiilikset, jonka jälkeen avasimme keskustelun, että haluaisimme tehdä ulkomaan conireissuista vuosittaisen tradition ja valitsisimme aina mahdollisuuden mukaan uuden maan sekä tapahtuman. Hetken keskusteltuamme olimme entistä enemmän innoissaan ja päätimme valita Norjan ja pääkaupungissa Oslossa järjestettävän Desuconin.

Kohti Norjaa.

Norjan Desucon järjestetään 2 kertaa vuodessa, kuten Suomessakn ja kesädesun ajankohta oli nyt 24-26.6. Päätimme lähteä matkaan tapahtumaa edeltävänä päivänä, jotta ehtisimme rauhassa asettua paikkakuntaan, käydä katsastamassa tapahtumapaikka ja viettää iltaa rauhassa. Verrattuna Närconiin matkustamiseen oli Norjaan matkustaminen todella vaivatonta ja nopeaa. Helsinki-Vantaan lentokentältä 1,5 tunnin suora lento Oslon lentokentälle, sieltä 10 minuutin pikajuna suoraan Osloon, jossa jäimme Lillestromin asemalla ja hotellille kävelyä muutama minuutti. Parissa tunnissa siis olimme Suomesta lähdettyämme perillä Norjassa hotelliin kirjautuneena. Paljoa helpommaksi ei matkustaminen voinut käydä. :)

Oli kyllä tapahtumapaikalla kokoa!

Hotellin viereisellä terassilla jalkapallon MM-kisoja seuraten.

Saatuamme tavarat hotellihuoneeseen päätimme lähteä ensin kävellen katsomassa reitin tapahtumapaikalle, jonne ei ollut matkaa kuin vajaa kilometri, jonka jälkeen lähdimme syömään ja iltaa istumaan. Tapahtumapaikka oli valtava messukeskus, joka vain jatkui ja jatkui pituudeltaan. Suomessa ei moisia tapahtumapaikkoja ole tullut kooltaan nähtyä vielä. Seuraavana päivänä tapahtumaan päästyämme tosin huomasimme, että messukeskuksen koosta puolet oli varattu tapahtumalle ja toinen puolikas kävijöiden lattiamajoitukselle.

Trainer Gold & Kadabra

Ennen tapahtuman alkua päätimme pitää pienen photoshootin, kun ensimmäiselle päivälle olimme laittaneet Pokemon-cosseja, joista Hitsuwa ja Mona olivat kouluttajia ja minä otin Kadabran. Itse en ottanut kuin yhden puvun ja viimeisen päivän conissa vietinkin ihan vain normivaatteissa. Tapahtumapaikka oli yhtä isoa messukeskushallia, johon oli tiivistetty myyntipöydät, videopelipisteet ja useampi pieni esiintymislava sekä erikseen oli 2 luentotilaa messuhallista sivussa. Isoja lavaohjelmia varten oli hallin puolella yksi osa eristetty väliseinämällä missä järjestettiin la-su Cosplay Catwalk, huutokauppaa, konsertteja jne. Hitsuwa ja minä osallistuimmekin lauantaina catwalkiin ja pääsimme näyttämään ihmisille pukujamme poseeraten. Norjalaiset olivat ehkä malttamattomia ja hieman ujoja, jonka takia eivät uskaltaneet jäädä lavalla poseeraamaan yleisölle niin miltei kaikki poikkeuksetta omalla vuorollaan kävelivät lavalle ja vajaan sekunnin käännöksen keskellä tehtyään jatkoivat heti matkaansa lavalta pois. Meidän kohdalla yleisö kyllä antoi taputusten muodossa enemmän huomiota, kun uskalsimme rohkeasti näyttää pukujamme tyylikkäästi ajan kanssa.

Tapahtumapaikalla oli myös automaattinen kuvauspiste missä pystyi helposti kuvauttamaan itsensä ja kuvat välittömästi meni julkaisuun tapahtuman sivuille. Tarjontaa oli paljon ja myyntipöydiltäkin lähti itsellä mukaan sarjakuvia ja cosplayta varten Kamuin tutoriaalikirjanenkin. Parasta antia oli kyllä uusien ihmisten tapaaminen. Muutaman paikallisen conittajan kanssa tulikin vietettyä aikaa tapahtumassa hetkinen ja yhteystiedot vaihdettua. Pe-la kului nopeasti ja sunnuntaina päätimme kaikki ottaa vain rennosti ilman mitään cosseja pitäen.

Kokonaisuudessaan reissu oli positiivinen yllätys vaikka pieniä seikkoja olisi voinut toisin järjestää, kuten sunnuntain esityskilpailu, joka oli myyntipöytäsalin puolella olemattoman kokoisella lavalla esiintyen parillekymmenelle ihmiselle, kun samaan aikaan isolla lavalla oli toinen catwalk meneillään. Näiden paikkoja olisi voinut vaihtaa huoletta. Loppujen lopuksi ulkomaanreissuksi coni ei tullut kalliiksi, kun Norja on suhteellisen lähelläkin Suomea ja paikan päälle on nopea ja helppo matkustaa. Vaikkei paikallisten harrastajien mukaan Desucon ole paras mahdollinen ensiconi tutustua maan cosplaykulttuuriin niin voin omasta puolestani suositella Desuconissa käymistä, jos kaipaa suht halpaa ulkomaanreissua conin merkeissä. 

Kaikki olimme tyytyväisiä, jonka takia olemme jo seuraavan maan ja tapahtuman päättäneet. Seuraava kohteemme on Tanskan Kööpenhaminassa järjestettävä J-Popcon ensi maaliskuun-huhtikuun taitteessa. Tapahtuma on n. 4000 ihmisen coni ja kuten Desuconiin mentäessä niin paikan päälle on suhteellisen helppo matkustaa ja varaamamme hotellikin on vain muutaman sadan metrin päässä tapahtumapaikalta ja Kööpenhaminan päärautatieasemalta, minne saavumme lentoasemalta matkustaessamme. Joukkoomme liittyy reissuun mukaan Noora Cosplay ja pyrimme nelistään myös suunnitella ryhmäcossin tekemistä Tanskaan. Siitä tietoa myöhemmin. :)

Until next time, Ciao! o/

Valitsen sinut! -musikaali - Seikkailu vertaistaan vailla.

Tarinani osaksi tänä vuonna toteutettua Pokemon-aiheista Valitsen sinut! -musikaalia on niin iso kappale elämästäni, että se ansaitsee kootun kirjoituksen, kun esityskausi on nyt ohitse ja voin hengähtää. :)

Tästä se alkoi.

Vuoden 2014 aprillipäivänä musikaalin tuotantotiimi perusti tämän produktion viralliset sivustot, jonka jälkeen he aloittivat mainostukset musikaaliin liittyen tapahtumissa. Kuukautta myöhemmin Cosvisionissa tuotantotiimin jäsen ja hyvä ystäväni Kibi antoi minulle flyerin, jossa mainostettiin musikaalia ja mielenkiintoni heräsi välittömästi. Kesän päättyessä musikaali julkaisi netin kautta auenneen näyttelijähaun, jonne laitoin innostuneena hakemuksen menemään. Kyseiseen hakuun oli hakenut yhteensä jopa 100 ihmistä. Kului kuukausi jos toinenkin, kunnes sain sähköpostia, jossa ilmoitettiin minun päässeen paperihausta eteenpäin koe-esiintymisviikonlopuille. jonne pääsi n. 45 henkilöä. Jännitykseni nousi entisestään. ><

Koe-esiintymisviikonloput oli jaettu kahteen erilliseen viikonloppuun, joista minä olin ensimmäisissä marraskuun viimeisenä viikonloppuna. Koe-esiintymiset sisälsi yhteisiä improvisaatio-teatteripajoja, tanssikoreografian opettelua, tietovisaa, koelauluja ja vaikka mitä. Kaikilta osa-alueilta mitä teatterissa voi olettaa käytiin läpi ja tuotantotiimi arvioi jatkuvalla silmällä kaikkea miten suoriutui. Harrastajateatteritaustani ja aktiiviesiintyminen eri coneissa tuli todellakin hyötykäyttöön ja vaikka pyrki tekemään kaikki tehtävät mahdollisimman hyvin niin hakijaporukan kanssa pystyi ottamaan rennosti ja kaikilla oli kivaa koko viikonlopun läpi.

Koelaulun yhteydessä henkilökohtaisessa haastattelussa muistan minulta kysyttäneen, että minkälaista roolia ensisijaisesti haluaisin itselleni ja puhuin ihmisrooleista, joita haluaisin ensisijaisesti vaikka kaikki tarjolla olevat roolit olisinkin ottanut ilomielin vastaan. Kuitenkin tiesin etukäteen olevani altavastaajana ihmisrooleja ajatellen, koska niihin painottuu lauluääni suuresti, joka on ratkaisevin tekijä vaikka minkälainen esiintymistausta olisi. En ollut varma, että saisinko sitä mitä haluisin, jos pääsisin mukaan.

Me olemme valittuja lapsia!

Vuosi 2014 lähestyi loppujaan ja kaikki koe-esiintymisissä olleet jännittivät milloin tulisi vastaus, että ketkä pääsivät musikaaliin mukaan. Joulu meni ja sen jälkeen alkoi tulla sähköpostia kokelaille. Jännitin usean ystävänikin puolesta, jotka olivat hakeneet musikaaliin myös. Harmikseni kuulin kahden tuttavani saaneen sähköpostia, etteivät mukaan päässeet ja aloin enemmän pelkäämään käykö itseni kohdalla samoin, kun ei postia ollut tullut vielä. Aikaa kului, kunnes sähköpostiin tuli viesti, jonka otsikkona luki ''VALITSIMME SINUT!''. Avasin sähköpostin ja luin lisätietoja asiaan liittyen. Se sisälsi koe-esiintymisen palautteita lyhyesti ja alustavan roolin mihin minua kaavoiteltiin. Epäilykseni toteutui eli en saanut ihmispäärooleja itselleni vaan minut roolitettiin Kadabraa varten. Sain palautetta, että tanssipuolella olin miehistä kärkikahinoissa muta laulussa on parannettavaa. Myönnän, että olin sen hetken aikaa pettynyt mutta toisaalta näkyvin Pokemon-rooli Rakettiryhmän pahispokemoneista Sabrinan partnerina kuulosti myös hyvältä.^^ Koe-esiintymisistä selvisi lopulliseen castiin n. 25 hengen porukka ja treenikausi pystyi alkamaan. -->

Treenikausi alkoi heti pari viikkoa cast-valintojen jälkeen tammikuussa 2015. Yhteenkuuluvuuden tunne oli käsin kosketeltavissa ja nopeasti kaikki tulivat toimeen toistensa kanssa. Musikaalin ajan kaikista on tullut rakkaita ystäviä toisillensa ja ikuisia ystävyyssuhteita on tullut solmittua, joka on yksi parhaimmista lahjoista mitä musikaalin ohessa olen saanut.^^ Alkuvaihe käsitteli paljon erilaisia teatteriaktiviteetteja ja esiintymisen luontevuuden hakemista. Pikkuhiljaa tuli kohtauksien läpikäyminen, rooliluonteiden etsimistä ja pukujen designeja ilmi puvustustiimiltä. Ensimmäiset kuukaudet menivät tiiviisti treenatessa mutta kesän tullessa alkoi olemaan huolia puvustus-/lavastustiimin osalta.

Pukuluonnoksia hahmoista, joita näyttelin musikaalissa.

Cast-haun yhteydessä oli erillinen puvustajien ja lavastajien haku mutta kesään mennessä henkilöitä lähti kesken kaiken pois sitoutumisvaivoihin vedoten (Vaikka ennen produktion alkua useaan kertaan kaikilta varmistettiin, että ovat valmiita sitoutumaan tähän produktioon..) ja etenkin lavastuspuolella ei ollut ketään siihen mennessä mukana. Erään treeniviikonlopun päätteeksi kesäloman loppuessa nostin käteni ja sanoin pystyväni auttamaan asiassa. Siihen aikaan opiskelin teatteritekniikan artesaaniksi ja pystyin tekemään opinnäytetyönä musikaalia varten tarvittavia lavasteita hyödyntämällä koulun puitteita. Tämä oli loistoveto sillä opettajani suostui ja pystyin rauhassa keskittymään tarpeiston tekemiseen musikaalin hyväksi missä olen näyttelijänä myös mukana. Nyt olin näyttelijä sekä lavastaja musikaalissa.

Päätin rakentaa koneen sisältä tyhjärakenteiseksi, jotta roudauksessa pystyi hyötykäyttämään sitä ja kuljettamaan tarpeistoa.

Valmis tuotos.

Treenikausi jatkui ja koulussa tein musikaalille erilaisia lavasteita oppilastyönä mm. Professori Oakin labran ja Pokemon-keskuksen hoitokoneen, Lavender Townin hautakivet, Silph Copin ovisermit joita hyötykäytettiin kallioseinämien tekoon, St. Anne kohtauksen Pokemonien häkki ja sekalaista irtaimistoa näyttelijöille, kuten Marowakille ja Cubonelle luut, Kadabran taipuva lusikka, rocket gruntille dynamiittipötkö jne. Tekemistä riitti siis näyttelijätyön lisäksi.

Hautakivien pohjalevy on styroksia ja kiviosa finnfoamia. Kovetin pinnat biomassalla, jonka jälkeen lisäsin maalin sekaan hiekkaa tuomaan oikean kiven tuntua ja loppupatinointi eri harmaan sävyillä.

Ovisermit on puukehikot, johin on pinnoitettu kangas ja näihin on rakennettu pyörät likkuttamisen helpottamiseksi. 

Puolitoista vuotta ehti kulua musikaalin merkeissä, kunnes vihdoin ja viimein koitti ensi-ilta Popcult Helsingissä Kulttuuritalolla. Kaikki se työ ja treenaaminen musikaalia varten saatiin tuotua lavalle yleisön iloksi ja vastaanotto oli mitä mainioin. Paljon pelättiin ihmisten reaktioita fanien vapaaehtoisvoimin tuottamaa musikaalia kohtaan mutta pelko muuttui iloksi taputuksien ja huutojen myötä, kun esiinnyimme. Yleisesti ottaen musikaalia on ylistetty ja täytyy kyllä myöntää, että olen meidän työryhmästä ihan V...N ylpeä. Moni ei tällaiseen projektiin lähtisi mukaan, kun otetaan huomioon, ettemme mitään rahallista ansiota tällaisesta saa ja ympäri suomea musikaalimme roudaamme eri tapahtumiin. Pelkästään intohimo Pokemoniin ja näyttelemiseen sai meidät näin pitkälle ja saimme upean musikaalin toteutettua.^^

Kadabra & Sabrina 

120 pukua, iso kasa lavasteita ja muutama kymmenen treeniviikonloppua, joista jokaiseen kului 14 tuntia treenausta. Työn määrää ei pysty väheksymään ja voimme kaikki olla ylpeitä saavutuksestamme,kun n. 3500-4000 ihmistä pääsi näkemään musikaalimme. Esityskausi on nyt ohi ja on aika siirtyä eteenpäin. Kaikilla on jo suunnitelmia musikaalin jälkeen ja itsekin pyrin nyt keskittymään omaan cosplayharrastukseen täysillä tekemällä aktiivisemmin pukuja, osallistua kilpailuihin. :)

Jos ette musikaalia nähneet livenä niin odottakaa rauhassa meidän virallista tallennetta musikaalista, joka julkaistaan Youtubeen myöhemmin. Kolmen eri kulman tallenne, jossa äänet tulevat erillisen äänitteen kautta eikä mitä kamera on kuvannut suoraan. Korkealaatuista kamaa tiedossa siis. :) Kiitokset kaikille katsojille, jotka kannustitte meitä kohti taivaita ja etenkin työryhmää kaikista näistä hetkistä. Rakastan teitä kaikkia. <3

Until next time, Ciao! o/

Olen elossa!

Huoh... Ei löydy tarpeeksi sanoja miten minua hävettää, kun olen jättänyt tämän blogini yli vuoden tauolle. Haluan pyytää anteeksi teitä rakkaat lukijani, jotka aktiivisesti seurasitte minua usean vuoden ajan ennen kuin tämä hiljaisuus alkoi viime vuoden kesällä. Miksi näin kävi ja mitä kaikkea on tapahtunut? Sen te ansaitsette tietää.

Vuosi sitten olin keskellä suurta myllerrystä, kun minulle oli vientiä kaikkialle. Valitsen sinut! -musikaalin treenikausi oli kovaa vauhtia meneillään, piti keskittyä koulusta valmistumiseen uuden lukuvuoden alkaessa ja pyrkiä pitämään parisuhdetta samalla yllä kaukosuhteessa. Tähän rytmitykseen olin jo pidemmän aikaa tottunut mutta elokuun puolivälissä tapahtui lähiperheessäni tragedia, jonka johdosta ukkini kuoli äkilliseen sydäninfarktiin. Se pysäytti minut suuremmin kuin pystyin kuvittelemaan. Ilman isää kasvaneena ukkini otti isähahmon paikan ja häneltä olen kaiken käsitaitonikin perinyt, joten tietyllä tapaa on hänen ansiota myös, että harrastan cosplayta ja olen se henkilö mikä nykyään olen.

Jouduin hetkellisesti ottamaan hermolomaa musikaalista itseni ja perheeni takia ja en saanut tehtyä mitään oleellista cosplayn merkeissä, kun minun piti huolehtia perheestäni, jota nykyäänkin joudun tekemään. Samoihin aikoihin olin syksyllä kovalla innolla osallistumassa UruharaFC:n kanssa Cosplayn SM-kilpailujen ryhmäkategoriaan johon yritin keskittyä kaikesta sattuneesta huolimatta, kunnes viikko ennen kilpailuja minut työnnettiin porukasta pois ja tämä entisestään heitti minut cosplayn raiteilta ja kiinnostus lopahti entistä suuremmin koko harrastukseen. Syypäitä olimme kaikki mutta lopulta vain minä kärsin ja jouduin kilpailusta pois. Silloisessa elämäntilanteessani se tietenkin sattui ja olisin kyllä voinut asioita eri lailla tehdä mutta mennyt on mennyttä. Ei ole järkeä osallistua projektiin, jossa ei pysty antamaan itsestään kaikkea mukaan. (Ehkä toisaalta yritin pitää itseni aktiivisena, jotta saisin mielen irti perheeni sisällä tapahtuneista ikävistä asioita...)

Pukuvalinnat millä oli suunnitelma osallistua kilpailuun.

Musikaalin treenikausi jatkui ja tässä vaiheessa olin liittynyt musikaalin lavastustiimiin näyttelemisen lisäksi. Valmistuin keväällä teatteritekniikan artesaaniksi, jossa pystyin hyödyntämään lopputyönä musikaaliin tekemiäni lavasteita. Cosplay-pukuja tein myös muutamia alkuvuoden aikana mutten kuitenkaan mitään haastavia, ettei tuntunut aika loppuvan kesken musikaalikiireiden ohella. Niistä kirjoittelen aikanaan lisää tulevaisuudessa.

Musikaalin esityskausi alkoi huhtikuussa ja aloin saamaan elämänintoani takaisin. Esiintyminen toi sitä iloa mitä olen kaivannut ja se antoi energiaa kaikkeen tekemiseeni. Osallistuin myös Cosvisionissa esityskilpailuunkin ja paluu cosplayn pariin tuntui mieluisalta. Kesä kului aktiivisesti tapahtumia kiertäessä musikaalin kanssa esiintyen ja Norjassakin tuli käytyä paikallista cosplaykulttuuria seuraamassa. Unohtumattomia kokemuksia tämän kesän ajan olen kokenut ja viime viikolla musikaalin esityskauden päätyttyä on minun aika siirtyä eteenpäin. Nyt minulla on aikaa muille harrastuksille ja omille cosplaysuunnitelmille. Mitä tuleva tuo tullessaan niin sen näkee aikanaan. Aloitan jatkamaan keskeneräisiä pukujani ja alan suunnittelemaan esityskilpailujen ideioitani, joita en ole päässyt toteuttamaan. Olen nyt intoa täynnä ja pyrin pitämään itseni taas aktiivisena tämän bloginkin puolella. Julkaisuja on tänne jo suunniteltuna itsellä muutama mitä aion lähitulevaisuudessa kirjoitella tänne. :)

Valitsen sinut! -musikaalin viimeinen esitys. Kuvaaja: Nyymix

Lyhyesti ja ytimekkäästi siis pyydän anteeksi teiltä hiljaisuuttani ja pyrin uudella intoumuksella jatkaa tätä blogin pitämistä yllä vielä.^^ Kirjoitustyyli voi olla vähän raakaa pitkän tauon jälkeen mutta eiköhän se siitä taas tasoitu, kun aktivoidun tulevia kirjoituksiani tehdessä. :)

See you next time, Ciao! o/

Meren yli coniin ja takaisin. (Närcon 2015)

Viime vuonna tuli ensi kertaa kokeiltua ulkomaan coneja matkaamalla Ruotsin Linköpingissä pidettävään Närconiin, jossa pidetään vuotuisesti myös Nordic Cosplay Championship-finaalit. Sopivasti Närcon sijoittuu syntymäpäiväni ajankohdalle (23.7.), joten viime vuoden hyvien kokemuksien perusteella kerättiin porukkaa kasaan ja päätettiin taas lähteä katsomaan coni taas. :) Ei muuta kuin kamppeet kasaan ja matka alkakoon!

Satamassa odottaen lähtöä.

Seurueeseemme kuului kahden kauniimman sukupuolen edustajan lisäksi vanha cosplaytuttavani Hitsuwa. Tarkoituksemme oli ensi tavata Helsingin rautatieasemalla, josta lähdimme suuntaamaan satamaan, josta Silja Serenade kiidätti meidät kohti Ruotsia. Laivalla rentouduttiin Arcade-pelejä mättäen, clubilla istuen ja karaokea laulaen. Kuitenkin piti ajoissa käydä nukkumaan, sillä heti torstai-aamusta jatkui matkaaminen Tukholmaan päästyämme kohti Linköpingiä.

Terminator Salvation vei muutaman kolikon mukanaan. :)

Saavuttuamme Tukholmaan suuntasimme keskustan asemalle odottamaan muutaman tunnin junaamme, joka suuntasi Linköpingiin. Täytyy kyllä sanoa, että reissun jälkeen arvostan VR:ää paljon enemmän sillä Ruotsin junat oli kyllä aikamoinen kokemus. Molemmilla junilla missä matkustimme sinne ja takaisin oli miltei tunnin myöhässä ja ulkonäöstä päätellen joltain kylmän sodan perukoilta olleet junat antoivat sellaista keikutusta matkalla, että miltei oksetti joissakin kohdissa. :P Halpaa oli mutta mieluummin maksan hieman enemmän mukavuudesta ja ajallaan olevista junista. 

Kohta kohti Linköpingiä!

Saavuttuamme vihdoin Linköpingiin kävelimme läheiselle hotellille, missä yövyimme reissun ajan ja valmistauduimme lähtemään kohti Linköpingin yliopistoa missä Närcon pidettiin. Hotellilta yliopistolle oli matkaa reilu 3,5 km ja muutaman kerran sitä tuli kyllä käveltyä reissun aikana... Sanotaan näin jälkikäteen, että muutamaan päivään ei tarvitse urheilla ainakaan näillä väsyneillä jaloilla. Avajaispäivänä kävimme oikeastaan vain vajaan parin tunnin ajan vilkaisemassa paikat läpi ja reissaamisesta hyvin väsyneenä päätimme lähteä hotellille nukkumaan, jotta jaksamme seuraavan päivän kokonaan olla täysillä voimin.

Jumalauta! Me löydettiin perille!!!

Torstai-aamusta olin intoa täynnä sillä illasta odotti myös NCC-finaalit. Aamulla laitoimme cossit päälle ja suuntasimme iloisesti conipaikalle. Matkaan en ottanut itse kuin Arvuuttaja-cossini, koska halusin ottaa reissun rennosti. Päivän aikana huomasi, että suuressa suosiossa oli Marvel ja DC yleisesti, josta johtuen ihmiset olivat hyvin kiinnostuneet Arvuuttajastani ottamaan kuvia. Närconin After Movie-kuvaajatkin ottivat minut kuvattavakseen niin nyt pitää vain odottaa conin jälkeen kyseistä videota ja jännittää, että löydänkö itseni sieltä tallustelemasta. :)

Valmiina uuteen päivään.

Oli parin minuutin photoshootti, josta jokunen kuva tuli muistoksi.

Ennen iltaa palasin takaisin hotellille vaihtamaan cossin pois päältä ja normaalit kuteet päällä palasin takaisin conipaikalle, jossa suomalaiset kokoonnuttiin sattumalta ja päätettiin 3 tuntia ennen NCC-finaalin alkua mennä jonottamaan eturivin paikkoja itsellemme. Jonotus oli kyllä niin ikimuistoinen hetki kaiken sen huumorin takia, jota muistelen lämmöllä pitkään mielessäni. Suomalaisten yhtenäisyys oli upeaa nähtävää kaikkien fiilistellessä alkavaa finaalia.^^ Suomiliput maalattuina naamassa, valotikkujen ja lippujen kera ryntäsimme kaikki eturiviin katsomaan showta, jonka voisi tiivistää lyhyesti sanaan MAHTAVA! Pre-show, kisaesitykset ja väliaikashow olivat kokonaisuutena upea paketti ja kesken kisan hauskuutti itseäni paljon se, että TV-lähetyksessä minä vilkuilin aika paljon ja ystäväni Suomen puolella laittelevat viestiä siitä. :D

Pomppulinnassa on kivaa!!!

Jonotusta parhaimmillaan.

Finaalitunnelmia!^^

Lauantai oli meidän poppoolle viimeinen päivä conissa, koska sunnuntaina junamme lähti sen verran ajoissa, ettemme olisi millään viimeisenä päivänä ehtinyt käydä conissa lainkaan. Tunnelmaa latisti kyllä miltei koko päivän kestänyt rankkasade ja sisätiloissa tuli aikaa vietettyä suurin osa ajasta. Närconin huono puoli on juurikin siinä, että se on täysin riippuvainen sen hetkisestä säästään sillä heidän kaikki ohjelmat pidetään ulkona taivasalla ja jos sataa niin sitten niitä ei voida pitää. :/

Kerrankin näytän söpöltä pojalta. <3

Viimeinen ateria Linköpingin yössä.

Sunnuntain ja maanantain vietimme matkaten Siljalla takaisin Suomeen ja Helsingin päässä kukin omille teillemme kotia. Kokonaisuutena täytyy kyllä sanoa, että järjestelyt olivat viime vuotta surkeammat, kuten tapahtuma-paikan aidoittaminen sekä ohjelma-/infokartta, josta ei oikein mitään saanut tolkkua. Näillä näkymin en ensi vuonna suuntaa conikävijänä Närconiin vaan oli puhetta Hitsuwan kanssa, että lähtisimme porukalla Norjaan katsastamaan heidän suurimman coninsa Desuconin Oslossa. Katsotaan miten käy suunnitelmien.

Tuli paikan päältä ostettua Kamui Cosplayn tutoriaalikirjasia, joista tulee varmasti olemaan hyötyä tulevaisuuden projekteissa.^^

Viikon reissusta hyvin väsyneenä ja migreenin saaneena lepään jokusen päivän ja jätän coneilut hetkeksi pois mielestäni, sillä en ole näillä näkymin edes Traconiin tulossa, koska emme ehtineet toverini Urhon kanssa ilmoittautumaan esityskilpailuun. Ehkä johonkin toiseen coniin osallistumme esitysideallamme sitten. Nähdään ensi kerralla! o/

Juontaen ja tuomaroiden - Animecon 2015

Neljäs kerta kohti Kuopion musiikkikeskusta oli edessä, jossa järjestettiin viime viikonloppuna Animecon XII. Matkani alkoi hyvissä ajoin jo perjantaina matkaamalla kohti Kuopiota missä tuli vietettyä ystävien kanssa iltaa keskustassa syöden ja torin terassilla istuen. Hyvin rentoutuneena pääsi valmistautumaan seuraavan päivän coniin.

Kohti Kuopiota! o/

Lauantai-aamusta koitti heti ilmoittautuessa ohjelmanpitäjänä sisään töitä, kun Final Fantasy Fightin pito oli aamupäivästä tiedossa. FFFollowersin porukalla juonsimme taas kerran shown ja yleisö tuntui taas kerran pitävän keikastamme vaikka aika viime tinkaan meillä ohjelman suunnittelu meni ja kovin suurta spektaakkelia emme tehneet. Improvisaatio piti keikan hengissä ja se on hyvä. Tulevaisuutta ajatellen olemme hieman uusia suuntia miettineet, että miten kehittäisimme FFFightia eteenpäin. Viime aikoina kaikilla on ollut suuresti kiireitä ja sen takia myös ohjelmammekin ovat hieman kärsineet siitä. Tämä tulee muuttumaan!

Arvuuttaja valmiina keikkaan!

Miltei täydelle salille on hyvä hymyillä keikan jälkeen pitäjien kesken.. (The Urho)

Ohjelman jälkeen bäkkärillä päätimme suunnata green roomiin syömään pitäjien kesken yhteenvetopalaveria pitämään mutta meidät pysäytti itse kunniavieras Doug Walker, joka näki meidät ja jutteli kanssamme vartin verran kaikkea yleistä. Jutustelun päätteeksi saimme nimmarit ja yhteiskuvat muistoksi, joka lämmitti sydäntä suuresti, koska ensimmäistä kertaa oli kunniavieras, joka itseä kiinnosti suuresti ja hänen töitään aktiivisesti olen seurannut elämäni aikana.^^

Olkoon hieman epäselvä mutta minulle se riittää hyväksi muistoksi.^^

Palaverin jälkeen otin Arvuuttaja-cossin pois päältäni ja vietin loppupäivän rennosti kiertäen tapahtumapaikkaa tavaten ystäviä. Ennen iltabileisiin siirtymistä kävimme syömässä porukalla ja siirryimme vaatteidenvaihdon jälkeen Puikkariin ikärajallisiin bileisiin. Paikka oli tupaten täynnä ja tanssilattialla riitti vipinää. Itse en oikein baareissa viihdy ja konemusiikin basson tahtiin tanssiminen ei ole minun juttuni mutta olinkin menossa sinne ystävien kanssa juttelemaan ja pitämään hauskaa vaikkakin vain paikallani istuen.^^

Kohti bileitä! o/

Raving in the party!

Musiikin tason laskiessa ennen keskiyötä päätimme käydä parin ystäväni kanssa vilkaisemassa ikärajattomat bileet tutussa Kulttuuriareena 44:ssä ja olimme positiivisesti yllättyneitä. Musiikki oli mieluisampaa, toisessa huoneessa pyöri anime ja mahdollisuus oli pelata pöytäfutista ja biljardia minkä parissa vietimme aikamme, kunnes klo 01 yöllä paikka sulkeutui. Iloisin mielin poistuimme kukin majapaikkaamme lepäämään sunnuntaita varten.

Sunnuntai-aamusta kävimme Jarwesin kanssa kuvauspisteellä ottamassa parit yhteiskuvat, kun satuimme cossaamaan samasta pelistä. Mukavaa vaihtelua oli, että kuvauspalvelu oli tapahtuman ulkopuolella puistoalueella, joka toi uutta ulottuvuutta kuvien ottoon. Tässä on pari hyvää kuvaa Kyuu Eturaitin ottamana.^^

Kuvaamisen jälkeen työntäyteläinen päivä odotti taas minua sillä sunnuntaina olin esityskilpailun tuomarina Meri Laitisen ja Siina Kaakisen kanssa. Kyseinen tehtävä oli minulle ensimmäinen koko cosplayharrastukseni aikana reiluun viiteen vuoteen niin automaattisesti jännitti hieman, että osaanko työni tehdä kunnolla. Muiden tuomareiden rento ilmapiiri auttoi keskittymään työhön enemmän ja sitten alkoikin meidän työ kisan alkaessa. Esitykset katsottuamme siirryimme bäkkärille miettimään voittajat ja nyt alan ymmärtämään miksi tuomarointia sanotaan hyvin vaikeaksi työksi. Yleensä esityskilpailuissa näkyy selkeät erot voittajaesityksen ja muiden välillä mutta tässä kisassa kaikissa esityksissä oli paljon hyvää, aiheeltaan täysin erilaisia joten ei voinut suoraan verrata toisiin esityksiin ja kaikki oli HYVIÄ!!! Hieman väänsimme kättä voittajasta ja kunniamaininnan saajista mutta lopulta saimme päätökset tehtyä ja jälkeenpäin mietittynä en kadu päätöksiämme lainkaan.^^

Kisahuumaa!

Tuomarointi oli haastava mutta hauska työtehtävä ja, jos tulevaisuudessa mahdollisuus tulee samanlaiseen tehtävään niin otan ilomielin sen vastaan. Erityiskiitokset tuomaritovereilleni Merille ja Siinalle. Teidän kanssa oli ilo tehdä töitä yhdessä.~


Animecon on nyt siis kunnialla ohitse mutten pitkään ehdi levätä sillä ensi viikolla lähden matkaan muutaman ystäväni kanssa kohti Ruotsin Närconia ja seuraamaan NCC-finaaleja. Mukavasti kyseinen tapahtuma pidetään synttäreitteni aikaan, joten saan niitä juhlittua siellä samalla. Innolla odotan mitä reissu tuo tullessaan.

Hitsuwan kanssa lähdetään lahden yli hurjailemaan ensi viikolla!^^

Tarttui conista vähän muistoja mukaan.

 Tässä kaikki tältä erää ja nähdään ensi kerralla! o/