Suunta kohti suurta World Cosplay Summit-karsintaa osa 2.

Vaikka kesä onkin ulkona seikkailemisen aikaa ystävien kanssa niin omaa vapaa-aikaa syö nopeasti lähestyvät Tracon ja WCS-karsinnat, jonka takia suurilta osin viihdyn kämpilläni yksin askartellen erilaisia juttuja. Joka päivä pyrin jotain puvun osaa tekemään eteenpäin, ettei tule saamattomuuden tunnetta ja mukavahan sitä on sitten valmiita pukuja katsella ennen itse kilpailua ja tapahtumaa + pystyy harjoittelemaan niiden kanssa ennakkoon.

Raphaelin vyön ''aluslevy'' on tehty hyväksikäyttäen softista paksunnuksena kankaan alla, jotta siitä saisi tarpeeksi paksun ja vahvan tuntuisen. Päälle tulee sitten leveä vyö, joka pitää tuota sitten paikallaan liikkuessa.

Alusliiviin on nahkapala ommeltu kiinni sekä koristenapit lisätty. Enää se tarvitsee vain kauluksen teon sekä yleistä siistimistä sieltä sun täältä. Omaa vyötä käytän tässä vain esimerkkinä miten tuo aluslevyn pitää tulla kehoa vasten. (Oikea vyö tulee olemaan tuplasti leveämpi ainakin loppujen lopuksi.)

Päällysliivin yksityiskoristeluja olen päässyt tekemään jo ja miltei valmis tämäkin alkaa olemaan jo. Selkäpuolelle miekka-/leijonalogot pitää taiteilla kangasmaalilla ja hihoihin lisätä viimeiset vinonauhan palaset.

Raphaelin kengän pohjia olen aloitellut, jotka ovat tuottaneet minulle hieman pään vaivaa. Aluksi luulin kyseessä olevan yhtenäiset korkeavartiset bootsit muttei olekaan. Kengän pohja on tyyliltään normaali kenkä, joiden päället erikseen tehdään varsisukat, jotka näyttävät päällekkäin yhdistettynä bootseilta ja ne sitten erillisellä ompeleella sekä vyöllä kiinnitetään toisiinsa. (Meneepä tämä vaikeaksi. :D ) Seuraavaksi pitää panssariosia sekä varsia alkaa tekemään.

Yun-Seong on sitten hieman enemmän vaiheessa kuin Rap mutta onneksi (vain...) on jäljellä miltei 2 kuukautta tapahtumaan vielä, joten ehtii tehdä kaiken perusteellisesti valmiiksi. Vyön taiteilin valmiiksi ja soljen samalla vaikkakin vielä maalaustyötä se kaipaa.

Vyötärökaistaleet on alustavasti mitoitettuna, ja ne kaipaavat viimeisiä ompeluja ja maalausta enää. (Keltainen perhonen kuuluu pienempään sisäiseen kaistaleeseen maalata identtisenä.)

Napapaita on vasenta hihaa ja erikseen kiinnitettävää olkapanssaria vaille valmis. Muuten olen tyytyväinen tähän mutta harmittaa, että paidan pitää olla ihomyötäinen niin on lievästi sanoen aika tiukka taistelu saada tuo päälleni aina (Toivon mukaan en lihoa tässä välissä sillä muuten olen lievästi sanoen pulassa. ><.). Ehkä venyvä trikoo olisi ollut toinen vaihtoehto kangasvalinnaksi mutta yritän pärjätä nyt näillä kankailla mitä minulla on jo.

On aika painua kirjoitustauolta takaisin ahertamaan uusia juttuja ompelukoneen ja pensselin ääreen. Ottakaa tähän loppukevennykseksi Animeconin faitistamme kuva minusta ja Desuconin toveristani. Seuraavaan kertaan! :)

Diglett kävi pikavisiitillä Kuopion musiikkikeskuksen päälavalla.^^ (Tapio Matikainen.)

Suunta kohti suurta World Cosplay Summit-karsintaa osa 1.

Desuconin päätyttyä annoin itselleni palautumisaikaa tapahtumista sekä kaikenlaisesta kisasuunnitteluista viikon verran, kunnes kävin Urhon kanssa pitkän puhelun, joka lyhennettynä voisi tiivistää seuraavasti. -->

*Minä: Hei kuules Urho... Viime vuodenvaihteessa mainitsin noista WCS-karsinnoista ja nyt, kun Desuconin esityskilpailu ei meitä enää stressaa niin olisitko kiinnostunut vielä kerran kisalavalle tänä vuonna hyppäämään Traconissa sitten?

Urho: Tottahan toki! Ei muuta kuin menoksi!*

Tästä innostuneena tähtäsin heti kangaskauppoihin ja palava tunne pukujen tekoon iski minuun liekin lailla. Viiden päivän juhannuslomatkin meni minulla täysin ompelukoneen äärellä askarrellessa ja puvut etenee hyvällä tahdilla ottaen huomioon, että Traconiin on melkein 3 kuukautta vielä.

Päättäessämme kisapukuja emme aivan heppoisilla päätöksillä ottaneet hahmoja itsellemme. Meille kelpaa vain hahmot, joihin on tietynlainen tunneside tullut pelaamisen tai sarjan seuraamisen ohella, eikä vain sen takia esim. *Puku näyttää kivalta.*. Kilpailun rajatessa länsimaiset sarjat pois piti keksiä Japanilaista lähdeperää omaavista teoksista sopiva pari, johon me tyytyisimme. Lopulta ajatuksemme eksyivät Soul Caliburiin ja sen II-osaan sekä hahmoihin nimeltään Raphael ja Yun-Seong.
Raphael on aatelistaustaa omaava muskettisoturi, joka käyttää aseenaan rapieria ja Urhon lempihahmona tämä tuntui luontevalta valinnalta hänelle. Oma hahmoni Yun-Seong on taas kiinalais-tyylistä miekkaa käyttävä nuori innokas poika, joka ylpeytensä ja kunnianhimonsa mukaisesti haluaa haastaa hänen taistelutyylinsä omaava mestari. Tykkään tästä kyseisestä hahmosta sekä hänen nuoresta palavasta innostaan, joka hieman muistuttaa aikaisempaa Soul Calibur-cossihahmoani Xibaa, joka on tietyllä tapaa hieman samanlainen kuin Yun-Seong muttei niin vakava. Hän on siis oma valintani kisapuvuksi!

Raphael Sorel.

 

Yun-Seong.

World Cosplay Summit-karsinnat on kilpailutyyliltään kisa, jossa arvioidaan puvut sekä kilpaparin tuottama esitys. Pelkällä yhdellä osa-alueen osaamisella ei siis ennakkotietojen mukaan tulisi pärjäämään. Kilpailijoilla ei kaikilla ole ammattiompelijan tutkintoa puvun teosta tai teatteritaustaa esityksiä ajatellen mutta kisaparit voivat täydentää toisiaan omilla vahvuusalueillaan, kuten minun ja Urhon kohdalla. Minä keskityn pukujen tekoon ja Urho keskittyy esityksen käsikirjoitukseen pääasiallisesti sekä proppeja teemme yhteisesti.

Vasemmalla värjätty ja oikealla alkuperäinen tekonahka-pala.

Raphaelin nahkahousuja varten jouduin tekonahkaa värjäämään ja yllätyksekseni totesin erään kenkävahan toimivan tähän aivan loistavasti ja täytyy sanoa, että olen tyytyväinen värjäykseen. Vielä vahvennan väriä toisella kerroksella että punertavuus katoaa ja sitten viimeistelen housut.

Hihojen kanssa taistelemista.

Raphaelilla on kaiken kaikkiaan 3 vaatekerrosta ylävartalossa. Alle jäävä poolopaita, punavaltainen alustakki tekonahkahihoineen sekä violetti lyhythihainen avonainen päällysliivi. Nahka aiheuttaa ongelman siinä, että Raphael on taisteluhahmo, joka liikkuu paljon, joten liikkuminen vaikeutuu paljon tämän takia mutta onneksemme viininpunainen trikoo, joka kuuluu alustakkiin niin sitä kulkee hihoissa sekä housuissa osittain niin tämän ansiosta liikkuminen on hyvin keppoista eikä tunnu jäykältä peläten samalla saumojen pettävän liiallisen venymisen ansiota.

Pukujen tekoa helpottaa paljon, että Urho ja minä olemme pituudeltaan ja painoltaan miltei identtisiä ja vaikka jotkin ruumiinpiirteet on meillä erilaiset niin pystyn itseni päällä mitoittamaan puvun vaikkei toinen henkilö ole edes paikalla. (Toki kasvuvaraa jätän aina ettei liian tiukaksi vaatteet mene.)

Tehtävää riittää ja paljon...

Muutaman päivän ajan keskityin Raphaelin pukuun mutta viimeiset pari päivää olen pyhittänyt Yun-Seongille. Miekka odottaa verstaalla jatkokäsittelyä, kun leikkasin sen pohjan irti. Housut valmistuvat hiljaa mutta varmasti ja joitain asusteita olen saanut askarreltua valmiiksi softiksesta ja massasta.

Ehkäpä Yun-Seongin kenkiin olen tähän asti tyytyväisin puvussani. Mukavat pitää jalassa, joissa on hyvä liikkumavara, kun toiminnallisen esityksen tekee Yun-Seongin taistelityyliä ajatellen. :)

Käsipanssareista vasta ensimmäisen koeversion sain valmiiksi softiksesta ja massasta tehtyä ja todettuani tekomenetelmän toimivan voin toisen tehdä myöhemmin, kunhan lisää materiaaleja saan hankittua.

Ensimmäinen versio.

Tracon julkaisi cosplay-kilpailunsa tälle vuodelle ja monen pettymykseksi yksilökilpailuihin kuuluvat aloittelijat-/pro-sarjat eivät ole tänä vuonna osallisena kilpailuja. Monia tämä uudistus varmasti harmittaa (Etenkin niitä, jotka olivat noita kilpailuja ajatellen jo monta kuukautta pukujansa tehneet.) mutta ilman pitkää pohdintaa tähän päätökseen ei olla varmasti päädytty ja ei tuomita tapahtumaa ennen kuin edes koko tapahtuma on ohi ja nähdään toimiko tämä miten kokonaisuudessaan. Jokaista Suomen con-skenen selkeää uudistusta on tuomittu ennakkoon hirveästi mutta jälkeenpäin todettu toimivaksi konseptiksi (Kuten Desucon Frostbiten K-18 sotku.). Ei voi jäädä aina tuttuun ja turvalliseen formaattiin sillä muuten mikään tapahtuma ei kehity ja, jos tämä on sellainen päätös, joka edesauttaa Traconia niin olen sen puolella. Ennakkoon en sano mitään vaan käyn tapahtuman läpi ja katson miten se jälkeenpäin toteutui.

WCS-karsinnat ovat kuitenkin oma tähtäimeni tällä kertaa. Toivon mukaan pääsemme kuitenkin ilmoittautumisen auetessa kilpailuun mukaan eikä jäädä pois näistä leikeistä. Toivotan onnea kaikille WCS-karsintoihin haluaville (Joita ennakkotietojeni mukaan on aika paljon.) ja nähdään toivottavasti karsinnoissa paikan päällä sitten!

Until next time, Ciao!

Desucon 2014 - Vermilion Cityn Kuumat Kaivosmiehet: Miehet puolialasti siis TÄÄH!!??

Miltei vuoden tekeillä ollut projektimme nousi piilostaan vihdoin ihmisten tietoisuuteen Desuconin sunnuntaina, kun poikien kanssa piilouduimme pukuhuoneeseen ihomaalaamaan toisiamme sekä laittamaan puvut päällemme. Kyseessä oli siis Pokemon-esityksemme, joka kantoi nimeä ''Vermilion Cityn Kuumat Kaivosmiehet!'' ja hahmomme oli Diglett eri teemojen mukaisesti. Itselle otin rooliksi hoitaja-Digletin, joka valitettavasti suunniteltiin vähiten vaatteita kantavaksi... Monta kertaa ennen tapahtumaa kirosin itsekseni, että mihin olenkaan ryhtymässä. :D Emme siis kertoneet puvuistamme ollenkaan ihmisille, jotta heille tulisi täydellinen yllätys itse tapahtumassa esityksemme sekä pukujemme osalta. Esityskilpailussa esityksemme alettua ainakin reaktioista päätellen kukaan heistä ei odottanut mitään sen kaltaista showta mitä tulimme näyttämään (...Hyvällä tapaa siis.).

Treenikuvamme ovat kyllä aika... Ainutlaatuisia ellen itse sanoisi. :D

Miten minä sitten jouduin osaksi tätä projektia? Kaikki alkoi oikeastaan tasan vuosi sitten olevassa Desuconissa, jossa esityksen suunnittelijamme Miksu jo ehdotti tämän olevan hänen mielessään ja kysyi minua mukaan esiintymään yhtenä näyttelijänä. Lupauduin alustavasti tähän mukaan, kunnes sitten vuodenvaihteessa puoli vuotta sitten aloimme oleellisesti esitystä sekä pukuja suunnittelemaan.

Pientä laittautumista vaille valmiit kypärät.

Itse en oikeastaan muuta tehnyt esitykseen oleellisesti, kuin hahmojen suunnittelussa vaatteita päätin mitä käytettäisiin sekä tein kaikille ryhmän jäsenille Diglett-kypärät. Kypärissä käytin paperimassaa mutta niiden teosta tarkemmin voin kertoa toisessa julkaisussa, jos saan inspiraation tehdä julkaisun siihen liittyen.

Sandstorm-isku in action! (Konsta Väänänen.)

Esitystä ajatellen olimme siinä mielentilassa, että menemme lavalle nolaamaan itsemme, jotta yleisö viihtyisi mahdollisimman paljon (Vähäinen vaatetus jne...). Moni ei huumoripitoista esitystä tämän seikan takia uskalla tehdä mutta me emme antaneet nolostumisen estää meitä yleisöä viihdyttämästä parhaamme mukaan. :) Teimme lavalla parhaamme ja jälkeenpäin tuntui siltä ettei 5 minuutin esityksemme riittänyt lavalla olemiseen vaan olisi vain halunnut jäädä pitemmäksi aikaa. :(

Konsta Väänänen.

¨
Esityksen loputtua raikuvien taputusten ja huutojen saattelemana tyytyväisinä totesimme bäkkärillä toisillemme esityksen onnistuneen ja emme parempaa palkintoa itsellemme voi saada kuin, että yleisö piti esityksestämme ja sen me saavutimme. Tässä vaiheessa esityskilpailun tuloksilla ei ollut enää väliä ainakaan minulle, jotka julkistettaisi päättäjäisissä.

Pikaisen photoshootin ja peseytymisen jälkeen vaihdoin siviileihin lopputapahtuman ajaksi ja oli yllättävän rentouttavaa, kun kukaan ei tunnistanut minua Digletiksi ja sai olla rauhassa. :D (Ehkäpä kypärällä oli vaikutusta asiaan.)

Tietojeni mukaan esityskilpailuun oli tullut jopa 10 ilmoittautumista mutta loppujen lopuksi lavalle päätyi vain 4 esitystä, jonka johdosta vain paras palkittiin normaalin top3:sen sijaan. En tajua ollenkaan tätä Suomen kisaskeneä missä innolla ilmoittaudutaan kilpailuihin mutta tapahtuman lähestyessä todetaan, ettei pukua saa valmiiksi ja perutaan ilmoittautuminen parhaimmillaan muutama tunti ennen kisan alkua. Toki ymmärrettävää on se, jos tulee päällekkäisiä asioita, jotka ovat kisan aikana tärkeämpiä, kuten sukujuhlat, pääsykokeet tms. mutta useasti syy on juuri se, ettei aloiteta pukua ja esityksen suunnittelua ajoissa ja sitten jäädään pois kisasta. Hyvät ihmiset siis! Jos suunnittelette osallistuvanne cosplaykilpailuun olkoot se minkä tyyppinen tahansa niin aloittakaa mahdollisimman ajoissa valmistautuminen ja tehkää se ilmoittautuminen, JOS olette täysin varmoja pääsystänne kilpailuun. Itse juuri tämän takia aloitan projektini hyvin ajoissa, jottei itseni kohdalla tätä milloinkaan tapahtuisi.

Päättäjäiset koitti ja heti alkajaisiksi cosplayvastaavana toiminut Maria *Ilona* Parviainen asteli tuomariston kanssa lavalle antamaan tulokset esityskilpailusta. Tuomarointiperusteluja kuunnellessa jännitys kasvoi entisestään, kunnes mikistä kuului '' Voittaja on esitys... No 2: Vermilion Cityn Kuumat Kaivosmiehet!*... AAARGHHH!!!! Se huudon määrä mikä tuli meistä jätkistä lähestyessämme lavaa! Lavalla onnitteluiden jälkeen pidin käsiä naamallani yrittäen peittää mahdollisen herkistymisen (Joka oli kyllä tosi lähellä...), jonka jälkeen lähdimme lavalta pois. ;__; Kuukausien työ tuotti hedelmää vaikkei siis tarkoituksemme ollut lähteä hiki hatussa kilpailua voittamaan vaan yleisön viihdytys.

UOORGH DIGLETT-POWEEERR!!! (Tapio Matikainen.)

Tähän loppuun laitan vielä kirsikkana kakun päälle 2 videota joista toinen sisältää Behind The Scenes-materiaalia treeneistämme sekä valmistautumisesta esityskilpailuun sekä monien kaipaama esitysvideo omasta esityksestämme! Toivottavasti pidätte molemmista. :)

Kiitokset kaikille ihmisille, jotka tulitte antamaan välitöntä palautetta esityksestämme, kanssakisaajille, yleisölle, Desulle, Urholle ja etenkin Miksulle, jota ilman tätä koko esitystä ei olisi todellakaan tullut! Desucon on nyt ohi ja uudet seikkailut odottavat meitä jokaista! Animecon on seuraava tapahtuma itselleni ja siellä FFFollowersin kanssa pidämme käsikirjoitetulla juonella höystetyn esityksen itse suunnitelluilla OC-hahmoilla. Niistä lisää sitten myöhemmin. :)

Until next time, Ciao!

Cosplay-kilpailijoiden ystävyyttä ja vihaa pintaa syvemmällä.

Erilaiset cosplay-kilpailut ovat vakiinnuttaneet asemansa Suomen conien suosituimpina ohjelmanumeroina, joissa kootusti pääsevät ihmiset näkemään ja ihastelemaan cossaajien tekemiä huikeita cosplaypukuja näytösten tai esitysten muodossa. Itsekin olen teatteriharrastaja-taustaisena moniin cosplay-kilpailuihin osallistunut sekä pitänyt/ollut osallisena erilaisissa ohjelmanumeroissa missä on tarvinnut olla lavalla esiintymässä ihmisten iloksi.

Kuvaaja: Tapio Matikainen

Kilpailun aikana backstagella normaaleihin tunnetiloihin voi laskea jännityksen ja stressaamisen. Kuitenkin kaikesta huolimatta suurin osa kisaajista tulevat juttuun keskenään, jonka ansiosta kanssakisaajien jännitystaso laskee ja on mieluisampi mennä lavalle, kun on mukavampi olo. Ainakin itselle tämä on yksi asia minkä takia kilpailuissa olen tykännyt käydä, kun kanssakisaajien kanssa voi rauhassa jutella ja mahdollisesti helpottaa heidän oloaan sitä tehdessä. (Itsehän olen se henkilö bäkkärillä, joka perseilee ja yrittää tunnelmaa saada keveämmäksi/iloisemmaksi jokaiselle. :D) Uusia tuttavuuksia saa miltei pyytämättäkin, josta voikin alkaa mahdollisesti pidempi aikainen ystävyyssuhde.

Esimerkkinä suurin osa meidän FFFollowersin jäsenistä ollaan tavattu toisemme ensi kertaa juuri lavalla toistemme seurassa, josta olemme siirtyneet yhdessä esiintymiseen.

Itse pääasiallisesti henkilönä, joka osallistuu esityspainotteisiin kilpailuihin minulle tärkeimpänä asiana kilpailuissa ei ole palkintojen saaminen vaan yleisön viihdyttäminen ja lavalla esiintymisen nauttiminen. Lavalla saan itsestäni parhaiten irti, kun esiinnyn ihmisille ja paras nautinto itselleni on se, että kuulen yleisön hurrauksen omalle esitykselleni. Parempaa palkkiota en voi saada itselleni kuin tämän. Tämän takia aion jatkaa kilpailuissa käymistä ja nautin esitysten pidosta yleisölle.

Suomen cosplay-kilpailut ovat tunnelmaltaan erittäin mukavia, joista saa huikeita kokemuksia itsellensä ja kisaajat tulevat toimeen toistensa kanssa. Ehkäpä kilpailijoiden välistä kisaviettiä tai vihaa ei vielä niin pahasti näy bäkkärin puolella kisaajien kesken, koska kisoja ei vielä ole palkintojen puolesta viety niin rahalliseen suuntaan. (Vertailuna USA:ssa järjestettyihin kilpailuihin missä voittorahat liikkuvat jopa tonneissa.) Esimerkkinä viime vuoden Traconin esityskilpailu missä minä olin ystäväni Urhon kanssa kilpailemassa Tekken 3-esityksellämme missä saimme 2. sijan ja palkinnoksi mitalit ja pokaalin vain eli ei edes mitään tuotepalkintoja.

Kuitenkin jos ei bäkkärillä vihapuhetta eri cossaajista kuule niin ainakin niiden ulkopuolella. Olen huomannut sellaisen seikan, että jotkin henkilöt mustamaalaavat eräitä tunnettuja suomalaisia cossaajia sen takia, että he osallistuvat cosplay-kilpailuihin vuodesta toiseen vaikka palkintopystejä riittää vaikka muille jaettavaksi. Taka-ajatuksena näillä henkilöillä on se, että pitäisi kuulemma antaa mahdollisuus muillekin cossaajille voittaa. (Eli siis halutaan mahdollisimman huono olevan kisan taso, jotta itsellä olisi mahdollisuus sijoitukseen?..) Ei näin todellakaan asian pidä olla.

Tarpeeksi rajaava tekijä kilpailuissa erottaa aloittelevat ja ammattimaiset kisaajat ovat juurikin aloittelijat-/pro-sarja, jotka ovatkin käytössä olleet jo usean vuoden. Mielestäni on aivan mahtavaa, jos vain toinen toistaan upeampia cossaajia pukujensa kanssa osallistuu kilpailuihin kokemustasostaan riippumatta. Loppujen lopuksi kilpailun voittaa henkilö, jolla on tuomarointikriteerit parhaiten täyttävä puku ja/tai esitys. Ei voi itse kehittyä puvuntekijänä/cosplay-kisaajana, jos ei aseta itsellensä tavoitteita ja jos asenne on kilpailuja kohtaan juuri tällainen negatiivinen asenne niin ehkäpä pitää miettiä ajattelutapaansa uusiksi.

Tracon VIII esityskilpailun top-3

Kun minä menen kilpailuun omalla puvulla/esityksellä niin teen parhaani mitään mutisematta muita cosplay-kisaajia kohtaan. Jos voitan, olen onnellinen mutten anna asian nousta päähäni vaan kehitän itseäni eteenpäin kisaajana. Jos häviän, voin vain todeta itselleni, että tein parhaani ja enempää en voi pyytää. --> Kehitän itseäni siis lisää tulevaisuutta varten.

En haluaisi kuvitella omalle kohdalleni tällaista kohtelua tulevaisuudessa, jossa minulle tulisi vihapostia sen takia, että olen liian monta kertaa sijoittunut kilpailuissa ja minun pitäisi antaa muiden vain kisata. Itsellänihän on vain tuosta Traconista 2. sija kilpailuista saatuna, joten ei ainakaan tässä vaiheessa tällaista puhetta kohdalleni ole vielä sattunut. Näillä näkymin olen osallistumassa tänä vuonna vähintään 3 puku-/esityskilpailuun, joten katsotaan myöhemmin tänä vuonna mitä sitä kohdallensa sattuu pärjäämisestä riippuen. Miltäköhän näistä *valittajista* tuntuisi, jos kaikkien tuntema Suomen cosplayidoli Elffi palaisi kisarintamalle Suomen sisällä? Minua suuret cosplaynimet inspiroivat kehittymään, jos samaan kisaan pääsen heidän kanssaan sillä siinä näkee kasvokkain mihin voi pyrkiä.

Mikä on oma mielipiteenne asiaan liittyen? Onko omia kokemuksia? Avautuminen on sallittua. Pyrin omat haluni kisaamiseen liittyen aina viitoittaa ihmisille, jotka kyseenalaistaa jatkuvia osallistumisiani kilpailuihin, jotka eivät ole itsekkäät missään tapauksessa mutta jos se ei mene kuitenkaan muiden pääkalloon niin en mahda sille mitään.

Until next time, Ciao!

Mihin ihmisten käytöstavat ja kunnioitus ovat kadonneet coneista?

Tämän kirjoituksen aihe tulee olemaan aina coneissa jossain määrin ongelmana mutta tänä vuonna näkemäni on ollut pahinta mitä olen nähnyt näissä tapahtumissa käydessäni niin halusin siitä hieman aukaista sana-arkkuani.

Coneihin nuorten päästessään heillä meinaa hieman yleiset käytössäännöt ja tavat unohtua mikä voisi tehdä tapahtuman yleisilmeestä paljon paremmankin. Vaikka conit ovatkin suurelle osaa se ainoa paikka tavata samanhenkisiä ihmisiä keiden kanssa puhua yhteisistä kiinnostuksen aiheistaan animen, mangan ja cosplayn merkeissä niin antaako se vapauden tapahtumissa olla villi ja vapaa, jonka ansiosta tulee tehtyä asioita, joita ei muuten normaalisti tekisi? Kaikkia en ala tähän kirjoittamaan sillä tästä tulisi muuten romaani, joten esimerkkeinä otettakoon tähän kirjoitukseen 3 seikkaa, joiden uskon muidenkin silmään käyneen. (Pahimman jätän viimeiseksi.)

1. Ylenpalttinen roskaaminen ympäri tapahtuma-aluetta.
- Luulisi jokaisen tajuavan vievänsä omat jätteensä roskiin mitä tuo tapahtuma-alueelle mutta ei niin ei. Mikä tässä on? Onko jotkin niin laiskoja tai vastuuttomia ettei näin yksinkertaista elettä viitsi tehdä?
Itse olen aina omalta osaltani pitänyt siisteydestä huolta ja jos roskikset ovat täysiä paikan päällä niin säilytän roskia omissa laukuissani siihen saakka, kunnes löydän tyhjän roskiksen, jos en tapahtumassa niin sitten muualla.

2. Tuntemattomiin ihmisiin kajoaminen.
- Suomen cosplaykansa on yleisesti katsottuna kilttiä ja seurallista väkeä mutta vaikka onkin yhteiset kiinnostuksen aiheet niin oikeuttaako tämäkään jotakuta hyökkäämään itselleen tuntemattoman henkilön kimppuun ihastuksissaan, jos hänellä on cosplayna päällään hahmo jota hän ihannoi? EI! Osa suomalaisista ovat tavaltaan sellaisia, joille kuuluu se tietty henkilökohtainen *reviiri* ympärilleen, jolle ei halua ketään itselleen tuntematonta päästää lähelle äkisti. Tiedän myös eräitä tapauksia, joissa tämän fanihyökkäyksen uhrit ovat loukkaantuneet äkkinäisestä liikkeestä tai vamman takia, joka on pahentunut tästä tapauksesta johtuen.
Itse olen tällainen henkilö, joka ei halua tuntemattomien äkisti yllättävän nurkan takaa eikä lähestyä minua liikaa. Minä loukkaannun tällaisesta vaikka eihän se hyökkäyksen tekevä mitään sellaista ajattele. Lähestyvän henkilön pitää omistaa käytöstavat, jossa rauhallisesti tulee toiselle juttelemaan, kehumaan pukua ja sitten lupaa kysymällä halin saada. Älkää siis luulko, että olen epäsosiaalinen ja inhoan ihmisiä vaan päinvastoin. Olen erittäin sosiaalinen henkilö, joka rakastaa jutella ihmisten kanssa, olkoot se vanha tai uusi tuttavuus. Ensivaikutelma ratkaisee.

3. Cosplaykilpailuissa epämääräisten kommenttien huutaminen kisaajille/esiintyjille.
- Ystävilleen sekä muille upeille cossaajille on toki sallittua sekä suotavaakin kannustaa ja taputtaa kilpailuissa mutta entä sitten, kun siihen tulee muuta oheistoimintaa, joka ei todellakaan ole suotavaa ja pilaa yleisen mielialan kisasta? Kesän Desuconissa kuuntelin satunnaisia kommentteja Eurocosplay-karsintojen aikana mitä ihmiset huuteli esityksen aikana sekä sen jälkeenkin.(*Mene minun kanssa naimisiin!*). Luulin tämän jo olevan kamalaa, kunnes tulikin Tracon ja niiden cosplaykilpailut... En voi todellakaan antaa anteeksi henkilölle X yleisöstä joka kehtasi buuata kisaajalle. Muita tapauksia oli, että esimerkiksi esityskilpailuissa, kun jokin asia poikkesi käsikirjoituksesta, kuten lavaste tippui niin sillekin naurettiin ja onko se nyt joka kerta nauramisen arvoista, kun vänkärit käyvät siistimässä lavaa tai lavasteita siirtämässä?
Itsekin esityskilpailuun osallistuneena minulle jäi tunteet jälkeenpäin, ettei minua sekä muita kisaajia arvosteta ollenkaan. Miksi kysytte? Koska jokaiselle henkilölle, joka sinne lavalle uskaltautuu mennä esiintymään on iso henkinen ja fyysinen uskallus se tehdä ja kaiken tuon lisäksi on koonnut mahdollisesti esityksenkin, jota on harjoitellut hiki hatussa ja sitten esitykselle nauretaan asioista, jotka sattuvat menemään pieleen. Ollaanko me vain yleisölle viihdykettä, jota voidaan huonon shown vedettyä heittää tomaatilla ja nauraa? (Ääreistetty tunne arvostuksen vähyydestä.) Kuvitelkaa itsenne siinä roolissa, jos ette ole edes lavalle uskaltautuneet
mennä.

Jos minulle oltaisi Tracon VII:n esityskilpailussa naurettu miekkani katketessa poikki, niin silloisen henkisen fiilikseni tuntien en tiedä olisinko jopa lopettanut tämän harrastuksen kokonaan...

En todellakaan tiedä mikä ihmisten päissä liikkuu cosplaykilpailujen ja etenkin esityksen omaavien kisojen aikana. Jos todella cosplayaajaa haluatte arvostaa, seuratkaa esitys loppuun saakka hiljaa ja antakaa sivistyksen rajoissa raikeat suosionosoituksenne esityksen jälkeen. Näin esiintyjälle tulee hyvä fiilis ja kesken esityksen mikään yleisöstä satunnainen kommentti ei häiritse maksimaalisen suorituksen tekemistä.

No niin. Otin tässä esille muutaman pointin, joka on minua jäänyt häiritsemään näiden aktiivisen reilun 3,5 vuoden coneiluni aikana mutta itselleni tärkeimpänä on tuo viimeisin pointtini. Oli vain pakko saada tämä tekstimuotoon vihdoin ja sen näkee myöhemmin oliko se hyvä vai huono idea. Mitä mieltä itse olette? Onko muita seikkoja, jotka coneissa häiritsee teitä ihmisissä? Kommenttia saa heittää, jos näette avautumiseen syytä.

Until next time, Ciao!

Tracon VIII - Tekken-nostalgiaa ja esityskilpailun huumaa!

Wou... Viikonloppu oli täynnä vaikka mitä toimintaa... Mistä sitä aloittaisi?... No vaikkapa siitä lauantaista vaikkei omalla kohdalla silloin ei mitään ollut toisin kuin sunnuntaina, josta innostuneena kerron kohta lisää.^^ Tässäpä samalla kuvia omasta puvustani sekä esitystoverini puvusta photoshootista minkä pidimme lauantaina. Kisakuvia tulee sitten myöhemmin.

Come on!

Lauantaina aamupäivästä saavuimme porukalla conipaikalle muttemme suinkaan aloittaneet mitenkään yleisen conittamisen vaan ensimmäiset 2 tuntia conista meni ensinnäkin ystävättären puvun osaa tehtäessä, joka piti saada pukukilpailun tuomarointia varten valmiiksi. Lisäksi pajaporukalla teimme asiakkaiden kanssa tilaustöiden vaihtokaupat ja aika lailla siinähän se meni lauantai. Oli pitkälti jo iltapäivä, kun pääsi kiertelemään tapahtumaan niin meninpä sitten suoraan katsomaan pukukilpailuja lauantain osalta jännittäen miten ystävät sekä muut cosplaytuttavat pärjäävät.

WCS-karsintojen tason osalta olen lievästi pettynyt kokonaisuudessaan. Suurin osa puvuista oli erittäin upeita näkyjä sekä yksityiskohtaisia, jotka hivelivät silmiä mutta negatiiviset pointit tuleekin esitysten puolesta. Teatteri-ihmisenä tuli paljon mietittyä jokaisen esityksen kohdalla että mitkä jutut olisi paljon paremmin voinut tehdä. Kaikesta näistä huolimatta arvioin top3:n oikein ja ansaitut sijoitukset tulivat oikeille pareille. Onnittelut siis Maria ''Ilona'' Parviaiselle sekä hänen parillensa Heidi Päiviselle Suomen edustuspaikasta ensi vuodelle! Muut pukukilpailut olivat myös todella kovatasoisia ja täytyy vain ihailla miten Suomen yleinen cosplayn taso on noussut.
Lauantain osalta ohjelmani oli käytynä ja aloin keskittymään pikkuhiljaa seuraavan päivän omaan esiintymiseeni esityskilpailussa toverin kanssa illan aikana.

Koittikin jo sunnuntai ja päivä meni vain esitystä harjoitellen sekä muita kisaan liittyviä asioita hoidellen. Backstagella tuli tutustuttua kisatovereihin huomaten, että kaikkia jännitti selkeästi osa tosin sitä piilotellen, kun taas minä ja partnerini Urho oltiin vain rentoina ja haluttiin päästä lavalle esiintymään mahdollisimman nopeasti. Kisatovereiden jännitystä yritimme helpottaa viihdyttämällä heitä sekoilemalla yhdessä ja ehkäpä hieman onnistuimmekin siinä.^^

Kisan alkaessa jännitys nousi kaikilla ja yleisö hurrasi kovaan ääneen jokaiselle esitykselle, jotka vuorollaan tuli. Kisanumeron 9 ilmestyessä screenille oli minun ja Urhon aika astua lavalle ja aloittaa oma showmme. Esityksemme oli siis klassinen Tekken-perinteitä kunnioittava esitys täynnä toimintaa unohtamatta toki pientä huumoria. Ensi sekunneista lähtien oli aivan mahtava fiilis lavalla ja yleisön hurraamisesta sai lisää energiaa näyttelemiseen. Omasta puolestani esitys meni ihan hyvin vaikka pieniä virheitä tuli siellä ja täällä mutta kuitenkin paremmin kuin missään harjoituksissamme.

Muutama esitys oli vielä meidän jälkeen ja pääsimme yleisöön rentoutumaan ja nauttimaan esityksistä. Kaiken kaikkiaan yllättävän paljon esityksistä oli rakenteeltaan sellaisia mitkä eivät tietyllä tapaa mitenkään liittynyt hahmoihin tai lähdesarjaan mistä hahmot oli. Toisilla tämä esitystapa toimi, osalla taas ei. Nettipukukisa-katselmuksen jälkeen alkoi tulosten jännittäminen.

Viimeisenä esiintyneen Vocaloid-ryhmän arvioinkin pääsevän varmasti top3:n joukkoon mutta, että he saivat vain kolmannen sijan yllätti minut! Ketkä sitten olisi kaksi parasta esitystä? Seuraavaksi tulikin sitten se huuto mitä en todellakaan odottanut eli meidän ryhmä kutsuttiin lavalle eli toisin sanoen minä/Urho päästiin TOISELLE SIJALLE esityskilpailussa Tekken 3-esityksellämme! Myönnän etten vieläkään ole täysin sisäistänyt tämän sijoituksen saamista mutta oli hirveän palkitseva olo saada ensimmäinen kisasijoitus koko cosplayurani aikana tähän saakka ja vieläpä henkilön kanssa, joka sai minut vedettyä cosplayhin mukaan, joten mikä olisi voinut ollakaan parempaa. :3 Sitten mietin lavakka, että mikä esitys olisi se parhaimmaksi sijoittunut mutta arvaukseni meni onneksi oikein ja rakas ystäväni/juontotoverini FFFollowers-porukasta Teemu ''Starblom'' Sandblom voitti yksilöesityksellään yleisön sekä tuomariston puolelleen huikeana Flynn Riderina. Itseäni ei todellakaan haittaa toinen sija, kun en aluksi odottanutkaan mitään sijoitusta ja aina voin olla iloinen ystäväni puolesta, joka pärjäsi paremmin. Onneksi olkoon Starblomille vielä kerran tätäkin kautta.

Tracon VIII esityskilpailun top3 oikeilla paikoillaan. Kuvaajana toimi Tapio Matikainen.

Seikkailuni Traconissa päättyikin näihin tunnelmiin ja alkoi pitkä kotimatka takaisin arkea päin. Viime vuoden Tracon-traumastani pääsin yli ja sain vihdoin sen mitä lähdin hakemaan. Pääsin lavalle tervein jaloin sekä pääsin nauttimaan esiintymisestä ja yleisön viihdyttämisestä. Kotiin päästyäni tunnustan nyt kyynelvirran auenneen naamalleni kaiken tämän kokemuksen jälkeen... Olen vain niin onnellinen nyt, kun kerrankin kisaosallistuminen meni ilman mitään ongelmia.

Löytyihän conista sentään muitakin Tekken-cossaajia. :) Kuvaaja: Ilkka Reponen

Tämän luvun päätteeksi sanon kaikille tapahtumassa tapaamilleni ihmisille kiitoksia ja nyt alkaa uusien projektien teko. Sen näkee sitten minne/milloin lähden kisaamaan uudestaan. :)

Until next time, Ciao!