Hei kaikille ja tervetuloa cosplay-harrastajan liiman ja lakan huuruiseen blogimaailmaan! Nimeni on Jani Laukkanen aka. Cidi Cosplay ja tämä henkilökohtainen blogini sisältää kirjoituksia cosplay-harrastuksestani, seikkailuista alan tapahtumissa sekä keskustelua skenessä ilmenevistä aiheista.

Sananlasku menee ''Kukaan ei ole seppä syntyessään!'' ja se pitää paikkansa. Minäkin aloitin täysin nollasta vuonna 2010 cosplayn harrastuksen ja pukuja tehdessäni olen yllättynyt miten paljon käden taidot ovat kehittyneet niin monella alalla, kuin missään muussa harrastuksessa. Jokaisesta voi tulla mestari kovalla työllä ja se on palkitseva tunne, kun saa aina uuden puvun valmiiksi ja pääsee sitä näyttämään muille ylpeänä.

Liittykää siis seuraani cosplayn maailmaan ja nouskaamme jokainen kohti taivasta tavoitteinemme tämän harrastuksen parissa! o/

perjantai 22. marraskuuta 2013

Mighty Morphin Power Rangers - Black Ranger WIP 2/3

Hieman taka-alalle jäänyt Mustan Rangerin teko mutta sen verran olen saanut tehtyä, että saan teillekin kirjoituksen verran näytettyä, miten on projekti edistynyt. Joitain puvun osia on tullut saatua kokonaan valmiiksi ja sitten osaa saanut tehtyä eteenpäin, joten niistä laitan teille nyt kuvia selostuksineen.



Mustan Rangerin nimikkoase on nimeltään Power Axe ja sain sen viimeisteltyä vihdoinkin. Ylemmässä kuvassa olen gessonnut koko propin maalausta varten ja alemmassa onkin sitten kokonaan maalaus hoidettuna yksityiskohtineen.




Varoituksen sanana kaikille, jotka käytätte Finnfoamia cosplayprojekteissanne niin muistakaa, että liiallinen kuuma lämpötila sulattaa Finnfoamia, kuten myös liiallinen spraymaalin suihkuttaminen yhteen kohtaan jatkuvasti. Oiva aine proppien tekoon kunhan vain muistaa nämä pienet varotoimenpiteet työstäessään sitä.




Ensi kertaa tein cosplaytarkoituksessa hanskoja itselleni ja mielestäni onnistuin ihan hyvin ensikertalaiseksi. Kaavathan sai hanskoihin yksinkertaisesti levittämällä kätensä ja sormensa kankaaseen ja piirtämällä ääriviivat sen mukaisesti saumavarat jättäen toki. Kuviot on sitten kangasmaalilla tehty.




Kypärä on koko puvun pitkäkestoisin projekti ja tässä vaiheessa olen saanut rungon päälle laitettua ensimmäiset paperimassakerrokset. Tällä hetkellä se näyttää hieman muhkuraiselta mutta muutaman kerroksen laitettua massaa hiomisella saan kypärästä tasaisen, jonka jälkeen lisään yksityiskohdat ja gesson ennen lopullista maalausta. Paperimassaahan voi jokainen tehdä kotikonstein netistä helposti löytyvillä resepteillä. Itse otin perusreseptin, jota sitten hieman muokkasin tätä projektia varten sopivammaksi tekemällä siitä hieman enemmän liisterimäisempää.

Cosplaytanssiaispukuni Dragunov Tekken 6:sta on minulla jo kokonaan valmis mutten taida siitä tehdä erillistä WIP-päivitystä, koska siinä ei loppupelissä paljoa tekemistä ollut mutta kahden viikon päästä pidän vihdoin tuon photoshoottini Dragunovina niin seuraava kirjoitus onkin luultavimmin sitten liittyen Dragunoviin ja ensimmäisiin kuviin puvustani kokonaisuudessaan. (Toivon mukaan lunta olisi jo maassa kuvauspäivänä.^^)

Until next time, Ciao!

torstai 7. marraskuuta 2013

Halloween-rientalot pukuillen aatelisena.

En ole ikuna oikein Halloweenia juhlinut poislukien toissavuonna ensi kerran ja ystävien kutsumuksesta sain intoumuksen juhlia tänä vuonna kyseisiä pippaloita samalla saaden tekosyyn keksiä jotain repäisevää vaatetta päälleni. Parin päivän aikana suoraan sanoen improvisoin itselleni viktoriaanisen/1-2 maailmansodan ajan aatelisvaatetusta mukailevan vaatekokonaisuuden, johon sitten vaatteen osia revin, sekä maalilla pilasin zombie-lookkiin sopivaksi.

Puku muuten itse tehty poislukien meikkauksesta menee kaikki kunnia ystävälleni.

Seurueemme tarkoitus oli aluksi eksyä paikalliseen Zombiewalkiin mutta meno, kun ei vastannut odotuksiamme palasimme sisätiloihin osa vaihtaen toisia vaatteita päälle sekä muuten valmistautuen loppuillan Halloween-teemaisiin ysäribileisiin.

Paikallinen rakennustyömää soveltuu hyvin teemakuvia varten.

Lyhyesti sanoen siis hauskaa oli ja ensi vuonna voisi ottaa uusiksi kyllä.^^ Seuraavaksi alan pikkuhiljaa valmistautumaan joulukuun pikkujoulutanssiaisiin cosplayn merkeissä, kun sain kyseisiin juhliin lipun hankittua itselleni. Photoshoottia pyrin pitämään cossistani ennen tanssiaisia.

PS: Sai olla viimeinen kerta, kun tanssin muutaman tunnin putkeen uusilla bootseilla, jotka eivät ole vielä ehtineet käytössä muokkaantua jalkani muotoon ja kokoon. Ai perskule, että oli jalat hellänä loppuillasta. :D

Until next time, Ciao!

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Mihin ihmisten käytöstavat ja kunnioitus ovat kadonneet coneista?

Tämän kirjoituksen aihe tulee olemaan aina coneissa jossain määrin ongelmana mutta tänä vuonna näkemäni on ollut pahinta mitä olen nähnyt näissä tapahtumissa käydessäni niin halusin siitä hieman aukaista sana-arkkuani.

Coneihin nuorten päästessään heillä meinaa hieman yleiset käytössäännöt ja tavat unohtua mikä voisi tehdä tapahtuman yleisilmeestä paljon paremmankin. Vaikka conit ovatkin suurelle osaa se ainoa paikka tavata samanhenkisiä ihmisiä keiden kanssa puhua yhteisistä kiinnostuksen aiheistaan animen, mangan ja cosplayn merkeissä niin antaako se vapauden tapahtumissa olla villi ja vapaa, jonka ansiosta tulee tehtyä asioita, joita ei muuten normaalisti tekisi? Kaikkia en ala tähän kirjoittamaan sillä tästä tulisi muuten romaani, joten esimerkkeinä otettakoon tähän kirjoitukseen 3 seikkaa, joiden uskon muidenkin silmään käyneen. (Pahimman jätän viimeiseksi.)

1. Ylenpalttinen roskaaminen ympäri tapahtuma-aluetta.
- Luulisi jokaisen tajuavan vievänsä omat jätteensä roskiin mitä tuo tapahtuma-alueelle mutta ei niin ei. Mikä tässä on? Onko jotkin niin laiskoja tai vastuuttomia ettei näin yksinkertaista elettä viitsi tehdä?
Itse olen aina omalta osaltani pitänyt siisteydestä huolta ja jos roskikset ovat täysiä paikan päällä niin säilytän roskia omissa laukuissani siihen saakka, kunnes löydän tyhjän roskiksen, jos en tapahtumassa niin sitten muualla.

2. Tuntemattomiin ihmisiin kajoaminen.
- Suomen cosplaykansa on yleisesti katsottuna kilttiä ja seurallista väkeä mutta vaikka onkin yhteiset kiinnostuksen aiheet niin oikeuttaako tämäkään jotakuta hyökkäämään itselleen tuntemattoman henkilön kimppuun ihastuksissaan, jos hänellä on cosplayna päällään hahmo jota hän ihannoi? EI! Osa suomalaisista ovat tavaltaan sellaisia, joille kuuluu se tietty henkilökohtainen *reviiri* ympärilleen, jolle ei halua ketään itselleen tuntematonta päästää lähelle äkisti. Tiedän myös eräitä tapauksia, joissa tämän fanihyökkäyksen uhrit ovat loukkaantuneet äkkinäisestä liikkeestä tai vamman takia, joka on pahentunut tästä tapauksesta johtuen.
Itse olen tällainen henkilö, joka ei halua tuntemattomien äkisti yllättävän nurkan takaa eikä lähestyä minua liikaa. Minä loukkaannun tällaisesta vaikka eihän se hyökkäyksen tekevä mitään sellaista ajattele. Lähestyvän henkilön pitää omistaa käytöstavat, jossa rauhallisesti tulee toiselle juttelemaan, kehumaan pukua ja sitten lupaa kysymällä halin saada. Älkää siis luulko, että olen epäsosiaalinen ja inhoan ihmisiä vaan päinvastoin. Olen erittäin sosiaalinen henkilö, joka rakastaa jutella ihmisten kanssa, olkoot se vanha tai uusi tuttavuus. Ensivaikutelma ratkaisee.

3. Cosplaykilpailuissa epämääräisten kommenttien huutaminen kisaajille/esiintyjille.
- Ystävilleen sekä muille upeille cossaajille on toki sallittua sekä suotavaakin kannustaa ja taputtaa kilpailuissa mutta entä sitten, kun siihen tulee muuta oheistoimintaa, joka ei todellakaan ole suotavaa ja pilaa yleisen mielialan kisasta? Kesän Desuconissa kuuntelin satunnaisia kommentteja Eurocosplay-karsintojen aikana mitä ihmiset huuteli esityksen aikana sekä sen jälkeenkin.(*Mene minun kanssa naimisiin!*). Luulin tämän jo olevan kamalaa, kunnes tulikin Tracon ja niiden cosplaykilpailut... En voi todellakaan antaa anteeksi henkilölle X yleisöstä joka kehtasi buuata kisaajalle. Muita tapauksia oli, että esimerkiksi esityskilpailuissa, kun jokin asia poikkesi käsikirjoituksesta, kuten lavaste tippui niin sillekin naurettiin ja onko se nyt joka kerta nauramisen arvoista, kun vänkärit käyvät siistimässä lavaa tai lavasteita siirtämässä?
Itsekin esityskilpailuun osallistuneena minulle jäi tunteet jälkeenpäin, ettei minua sekä muita kisaajia arvosteta ollenkaan. Miksi kysytte? Koska jokaiselle henkilölle, joka sinne lavalle uskaltautuu mennä esiintymään on iso henkinen ja fyysinen uskallus se tehdä ja kaiken tuon lisäksi on koonnut mahdollisesti esityksenkin, jota on harjoitellut hiki hatussa ja sitten esitykselle nauretaan asioista, jotka sattuvat menemään pieleen. Ollaanko me vain yleisölle viihdykettä, jota voidaan huonon shown vedettyä heittää tomaatilla ja nauraa? (Ääreistetty tunne arvostuksen vähyydestä.) Kuvitelkaa itsenne siinä roolissa, jos ette ole edes lavalle uskaltautuneet
mennä.

Jos minulle oltaisi Tracon VII:n esityskilpailussa naurettu miekkani katketessa poikki, niin silloisen henkisen fiilikseni tuntien en tiedä olisinko jopa lopettanut tämän harrastuksen kokonaan...

En todellakaan tiedä mikä ihmisten päissä liikkuu cosplaykilpailujen ja etenkin esityksen omaavien kisojen aikana. Jos todella cosplayaajaa haluatte arvostaa, seuratkaa esitys loppuun saakka hiljaa ja antakaa sivistyksen rajoissa raikeat suosionosoituksenne esityksen jälkeen. Näin esiintyjälle tulee hyvä fiilis ja kesken esityksen mikään yleisöstä satunnainen kommentti ei häiritse maksimaalisen suorituksen tekemistä.

No niin. Otin tässä esille muutaman pointin, joka on minua jäänyt häiritsemään näiden aktiivisen reilun 3,5 vuoden coneiluni aikana mutta itselleni tärkeimpänä on tuo viimeisin pointtini. Oli vain pakko saada tämä tekstimuotoon vihdoin ja sen näkee myöhemmin oliko se hyvä vai huono idea. Mitä mieltä itse olette? Onko muita seikkoja, jotka coneissa häiritsee teitä ihmisissä? Kommenttia saa heittää, jos näette avautumiseen syytä.

Until next time, Ciao!