Hei kaikille ja tervetuloa cosplay-harrastajan liiman ja lakan huuruiseen blogimaailmaan! Nimeni on Jani Laukkanen aka. Cidi Cosplay ja tämä henkilökohtainen blogini sisältää kirjoituksia cosplay-harrastuksestani, seikkailuista alan tapahtumissa sekä keskustelua skenessä ilmenevistä aiheista.

Sananlasku menee ''Kukaan ei ole seppä syntyessään!'' ja se pitää paikkansa. Minäkin aloitin täysin nollasta vuonna 2010 cosplayn harrastuksen ja pukuja tehdessäni olen yllättynyt miten paljon käden taidot ovat kehittyneet niin monella alalla, kuin missään muussa harrastuksessa. Jokaisesta voi tulla mestari kovalla työllä ja se on palkitseva tunne, kun saa aina uuden puvun valmiiksi ja pääsee sitä näyttämään muille ylpeänä.

Liittykää siis seuraani cosplayn maailmaan ja nouskaamme jokainen kohti taivasta tavoitteinemme tämän harrastuksen parissa! o/

lauantai 27. joulukuuta 2014

Näytä mulle missä sul on rusketusraidat! - Diglett-kaivosmiehien photoshoot.

Vuosi 2014 elää viimeisiä hetkiään ja monella on ajatukset kohti ensi vuotta. Talvipäivien iloksi päätin vihdoin mieltä lämmittäen julkaista viime kesäkuun Desuconissa ihmetyttäneen Pokemonin Diglett-ryhmämme photoshootin kuvia, jotka olen vihdoin saanut kätösiini. :)


Kuvaaja: Veloniada Photography.

Vuonna 2014 tuli käytyä yhteensä 8 tapahtumassa, joka taitaa olla aktiivisin conivuoteni tähän saakka. Viisi cosplaypukuani sai debyyttinsä ja olen ollut joko ohjelmanpidossa tai kilpailuissa jokaisessa tapahtumassa. Hengailuconia ei ole tullut vietettyä liki kahteen vuoteen, kun en mielestäni saa tapahtumasta yhtä paljoa irti. Tähän on tosin tulossa muutos, kun hankin jokin aika sitten lipun Desucon Frostbiteen ja tällä hetkellä ei minua siellä tulla näkemään muuten kuin cossaavana conikävijänä.


VeCiKuKa.


Mitä olen suunnitellut sinne sitten? Koska kyseessä on kolmipäiväinen tapahtuma niin luultavimmin otan 2 pukua mukaani. Toinen tulee olemaan jokin vanhempi puku, jota kierrätän ja yksi uusi puku. Tämä näillä näkymin tulee olemaan Jango Fett elokuvasta Star Wars Episode II. Hieman on vain kyseistä pukua aloitettu mutta alkuvuonna tulen saamaan Worbla-tilaukseni, josta alan työstämään puvun panssareita. Toivotaan parasta, että saan puvun valmiiksi.


On jo pidemmän aikaa halunnut tätä henkilöä cossata. ><






Tämä vuosi toi kokonaisuutena niin paljon uusia kokemuksia cosplayn ja conien puolesta. Tekemällä vain oppii ja kehityttyä on tullut puvunteossa kokemuksen kertyessä myös kisarintamalla. Coneja on tullut Ruotsia myöten kierrettyä ja sisäpiirin puolesta nähnyt toimintaa, joka avartaa enemmän miten tapahtumat syntyvät, kasvavat sekä niiden ylläpitäminen vaatii. On otettava huomioon miten uskomattoman hyvin Suomen coniskene on, kun tapahtumat rakentuvat, jos ei kokonaan niin ainakin suurilta osin vapaaehtoistyövoimalla. Pelkästään jo sen takia kunnioitan jokaista tapahtumaa, kun ovat saaneet sen pidettyä kävijöiden iloksi. Ehkä tämä seikka onkin osasyy sille minkä takia haluan olla osana conien teossa ohjelmanpidon kautta, jotta voin antaa kävijöille viihdykettä. Sama koskee cosplaykilpailujen kohdalla ja juurikin esityspainotteisten kilpailujen kohdalla.


Dugtrio vaanii varomattomia kävijöitä...

Cosplaykilpailuista olen saanutkin hieman negatiivista palautetta, koska keskityn esityskilpailuihin enkä osallistu pukukilpailuihin. Somen tuntemattomassa maailmassa väitetään etten muuten pärjäisi kilpailuissa niin osallistun vain esityspainotteisiin kilpailuihin. Mielestäni näin ei pitäisi ajatella. Jokaisella on oma erityisalueensa mitä osaa parhaiten, kuten puvunteko, proppien teko, esiintyminen jne. Minun paras puoleni sattuu olemaan esiintyminen, joten miksen sitä puolta saisi käyttää vain viihdyttääkseni yleisöä? Tämä ei tarkoita, että vähäpätöisesti tekisin cosplaypukuni, kun tämän vuoden kilpailuistani (Mimicon, Desucon ja Tracon.) kaikissa on puku kuitenkin vienyt arvioinnista 30-50 % niin pyrin heikommasta puvuntekotaidostani huolimatta täysillä tekemään pukuni. Muuten ei voi kehittyä, jos ei aseta itselleen tavoitteita. 

Vaikutan myös kuulemma teennäiseltä, kun mainostan kilpailevani hauskanpidon ja yleisön vuoksi... Miksi Suomessa on niin vaikea uskoa, että omaa hyvyyttään haluaa joku mennä viihdyttämään ihmisiä cosplayesityskilpailuihin saamatta epäilystä, että hiki hatussa kilpailija kuitenkin vain välittää palkinnoista? Jos joku epäilevästi ajattelee toisesta ja levittelee paheksuvia huhuja henkilöstä niin voisi ajatella hetken ja mennä ennemmin kyseisen henkilön luokse juttelemaan ja selvittääkseen asiat kasvotusten. Itse arvostaisin sitä, että ihmiset tulevat juttelemaan minulle avoimesti saaden oman mielipiteensä minusta eikä uskomalla muiden puheita, jotka eivät oleellisesti minua tunne. Mutta miksipä vaivautua vaikeampaan vaihtoehtoon, kun voi helpommalla päästä ja seurata somesta muiden mielipiteet ja huhut henkilöstä?.. Olen oikeasti kiva kaveri, jolle voi tulla rauhassa keskustelemaan tapahtumissa. Tehkää se! :)

Tähän loppuun vielä toivotan kesäisen kuvan kanssa hyvää uutta vuotta ja nähdään ensi vuonna! o/ :D


maanantai 15. joulukuuta 2014

Chibicon 2014 - Pyörät ne laaloivat ''Kuopijoon käy tie!''

Vielä kerran koitti mahdollisuus pukea cossi päällensä ennen vuodenvaihdetta ja lähteä Kuopion Chibiconiin samalla lopettaen conivuosi joulun odotuksen alla. Lähtöä vaikeutti conia edeltävänä päivänä olleet harrastajateatterini pikkujoulut, jossa tuli aikaa vietettyä saunoen niin yöunet jäi muutaman tunnin pituisiksi, kun klo 5 aamulla lauantaina kello herättää ylös laittamaan itseään valmiiksi lähtöä varten. Aamusuihku, hiusten laitto, piilarit silmiin ja meikit naamaan. Kello lähestyi seitsemää ja autoseurueemme oli valmis lähtöön kohti Kuopiota.

Autoseurueeseemme kuului yhteensä viisi tukevan kokoista miestä, joiden piti ahtautua pieneen kaksioviseen Nissan Micraan... :D Tunnelma oli siis tiivis jo heti alkumetreistä saakka mutta se ei menoa haitannut ja automatka sujui fiilistellen ja kuunnellen musiikkia. Saavuttuamme Kuopioon päätimme jättää automme Musiikkikeskuksen parkkipaikalle ja kävellä sieltä tapahtumapaikalle. Harmikseni en ollut tietoinen, että paikan päällä olisi ollut pukuhuone missä vaihtaa vaatetusta, kunnes saavuimme paikan päälle mutta tästä tietämättömänä vaihdoin Xiba-cossini parkkipaikalla auton luona ja voitte kuvitella tuntemukseni, kun paljasjaloin kävelin kaupungilla vähissä vaatteissa... :D Torin kohdalla kävellessämme paikallinen vanhempi rouva huokaisi syvään ja sanoi minulle ''Herranjumala nuori mies, missä on teidän kengät!!??''


Paikan päältä löytyi myyntipöydiltä vaikka mitä kivaa ostettavaa. Tarttuipa omaan kouraanikin pari joululahjaa ystävilleni.^^

Kauppakeskus Apajaan saavuttuamme ensimmäisenä kävin Urumin myymälästä noutamassa ohjelmanjärjestäjän badgeni sekä rannekkeen, jotta voin vapaasti tapahtuma-alueilla liikkua. Olin Chibiconissa siis pitämässä FFFightia, joka sattui olemaan samalla conin päättävä ohjelmanumero Kulttuuriareenalla sekä joitain päiviä ennen tapahtumaa minut olit kutsuttu Cosplaykilpailun tuomariksi, joka toi päivääni lisävivahdetta.

Koska minulla oli vapaata klo 14 saakka, niin päätin viettää aikani kierrellen tapahtumapaikan läpi. Kuopion kaikissa aikaisemmin järjestetyissä Chibiconeissa olen käynyt (2010 ja 2 kertaa vuonna 2011.) tapahtumapaikan ollessa Työnkulma niin erilaisena järjestelynä oli mielenkiintoista nähdä miten kauppakeskuksen yhteyteen liitetty tapahtuma toimisi. Tapahtumapaikka oli kaikille avoin eli harrastuksen ulkopuolisetkin ihmiset pääsivät näkemään ja ihmettelemään tämän harrastuksen eri puolia. Ohjelmanumeroihin tarvitsi tosin rannekkeen, jotta pääsi osallistumaan niihin. Omaan silmääni tämä idea toimi ja lisäksi pientapahtumana siellä oli oma tiivis iloinen tunnelmansa ja vaikka kävijöitä tuntui olevan suht iso määrä niin siellä ei ollut ahdasta lainkaan. Kuten Esa Pakarinen laulussaan Lentävä kalakukko sanoo *Tunnelma olj siellä lupsakka heti... Savonmuahan oekeet immeiset veti...* niin fiilis tapahtumassa oli vailla vertaistaan.


En muistanut kamerani akkua ladata ennen tapahtumaa niin ehdin kirjaimellisesti vain muutaman kuvan ottamaan ennen kameran sammumista. Tässä hieman jouluteemainen kuva.^^


Päivää piristämään kyllä toi tuttujen näkemisen lisäksi etenkin te muutamat ihmiset, jotka tulitte kehumaan cosplayblogiani ja cosplaypukujani kasvotusten. Ette tiedäkään miten muutama sana voi tehdä tämän pojan iloiseksi. :) Vapaa-aikani oli päättymässä ja oli aika siirtyä cosplaykisaajien kanssa Kulttuuriareenalle tuomarointia ja valmistautumista varten. Itseä jännitti ehkä enemmän kuin kisaajia itsessään sillä tämä oli minulle ensimmäinen virallinen tehtävä cosplaykisan tuomarina. Onnekseni huomasin, että vaikka Chibicon on pieni tapahtuma niin kilpailun aloittelijaystävällisen luonteen avulla kisaajia riitti, että saatiin kunnon kilpailu pidettyä. Yksi kerrallaan kisaajat kävivät tuomaroinnissa ja aloin ymmärtämään miten hankalaa kyseinen homma voi loppujen lopuksi olla. Uskon kuitenkin tuomarikollegani kanssa arvioineen oikein kisassa sijoittuneet cossaajat. Jos tulevaisuudessa mahdollisesti uudestaan tuomaroimaan cosplaykilpailuja pääsen niin ainakin on nyt hieman kokemusta pohjalla.

Pari tuntia oli minulla vapaa-aikaa cosplaykisan päättymisen ja FFFightin alkamisen välillä mutta, koska en koko päivänä saanut kenkiä itselleni ulkona liikkumista varten hankittua niin ajatus ulkona kävelemisestä uudestaan edestakaisin Kauppakeskus Apajan ja Kulttuuriareenan välillä ei houkutellut niin päätin ajan viettää Kulttuuriareenalla seuraten sivussa muita ohjelmanumeroita, kuten Cosplaydeittiä ja Yaoi-paneelia.

FFFight meinasi peruuntua, kun meidän FFFollowersin jäsenistä vain minä loppujen lopuksi saavuin paikalle mutta UruharaFC:n naiskaksikko päätti auttaa minua shown pitämisessä. Alkukankeudesta huolimatta ohjelma sujui ongelmitta ja innokkaita taistelijoita yleisössä riitti täyttämään FFFightille suotu ohjelma-aika. Tapahtuma oli päätöksessään ja seurueemme siirtyi autolle kotimatkaa varten. Kävimme paluumatkalla hieman kokemuksia tapahtumasta läpi ja kokonaisuutena tapahtuma oli onnistunut. Tarpeen vaatiessa, jos tarvitsi käydä syömässä jossain niin kivenheiton päässä oli kymmeniä eri ruokailupaikkoja missä pystyi käymään. Taisin myös saada matkustajatovereihini cosplay-innostuksen tartutettua. :)





Tämä vuosi on ohi conien osalta ja Yukicon on seuraavana tiedossa. FFFightia olemme isolla porukalla järjestämässä siellä käsikirjoitetun tarinan kanssa ja ennakkoilmoittautuminen on auennut ohjelmaan mukaan, jos löytyy kiinnostusta tulla mukaan. Lisätietoja löydät Yukiconin nettisivuilta. Dragon Quest VIII-cossini on hyvää tahtia valmistumassa tapahtumaan, josta lisää myöhemmin.

Hyvää joulun odotusta kaikille! o/

maanantai 1. joulukuuta 2014

Mä tunnen sen jo kasvavan voiman sisälläin! o/ (Pokemon-musikaalin koe-esiintymiset.)

Pokemon aiheisen Valitsen sinut!-musikaalin paperihaun 95 hakijasta 46 henkilöä valittiin koe-esiintymisviikonlopuille käytännön pokekokeeseen, joista ensimmäinen pidettiin 29-30.11 Helsingissä Oulunkylän nuorisotalolla. Itse kuuluin tähän ensimmäiseen puolikkaaseen, jotka kokeessa kävivät, jonka kokemuksia hieman avaan näin tuoreelta muistiltani päivä kokeen jälkeen.

Sateinen lauantai-aamu valkeni ja klo 10 piti tähdätä nuorisotalolle. Koska paljon liikuntaa vaativia leikkejä sekä aktiviteetteja oli koko viikonloppu täynnä niin mukaan luontevasti piti ottaa kevyet verryttelyvaatteet, paljon nestettä ja hyvä mieli. Perille päästyäni tervehtiessäni ennalta minulle muutamaa tuttua hakijaa aloitimme esittelykierroksella, jossa hieman kerroimme itsestämme, mahdollisista alan kokemuksistamme etc. Aloituspuheiden jälkeen oli aika siirtyä salin puolelle lämmittelyjä, äänenavausta ja improteatteria varten.


(Pokemon-työryhmän kuvaama.)



Setä Brock haluaa juuri SINUT tähän mukaan!
YleX on muuten haastatellut musikaalin työryhmää projektiin liittyen viime viikolla ja juttu on luettavissa Tämän linkin kautta. o/


Lauantai pyhitettiin haastatteluille, joihin yksitellen jokainen kutsuttiin valmistautumaan, kun samalla muut salissa pitivät itsensä virkeinä eri teatterileikkien avulla. Mielenkiintoista oli huomata miten alkujännityksestä porukka muuttui iloiseksi temmeltäväksi lapsilaumaksi päivän pidetessä ja kaikki alkoi jopa unohtamaan, että tämän pitäisi olla koe-esiintyminen. Kaikilla alkoi olemaan niin hauskaa että pokekoe miltei tuntui toissijaiselta. 

Hieman aikataulusta jälkeen jäätiin haastatteluiden kohdalla, joten muutama haastattelu jouduttiin jättämään sunnuntai-päivälle. Lämpöä tuli hyvällä tapaa mutta työryhmä pelotteli, että huomisesta on tulossa suorastaan helvetillinen ja hikeä tulee virtaamaan... Mitäköhän tämä tarkoitti sitten?..


Joukossa on aina hauskempaa!^^ Näettekö minut missäpäin kuvaa? (Pokemon-työryhmän kuvaama.)

Sunnuntai-aamuna tarvitsi vasta klo 11 suunnata nuorisotalolle toista päivää varten, joten sai hyvät yöunet välissä nukuttua ja täydellä latingilla päivään lähdettyä. Eilispäivän varoitukset kävivät jo heti ensiminuuteilla toteen, kun pidettiin 20 min. kestävä kuntopiiri musiikin tahtiin missä jokainen vuorollaan näytti jonkinlaisen liikuntasuoritteen, jonka kaikki muut sitten tekivät perässä. Hiki virtasi ja minä TYKKÄSIN SIITÄ! Monella meinasi tulla rajat vastaan joidenkin liikkeiden kohdalla mutta minä armeijapalvelusta käyvän vierustoverini kanssa huudatimme toisiamme vain kovempiin suorituksiin ja fiilis oli huipussaan heti päivän alusta. 

Sunnuntai sisälsi kokonaisuudessaan enemmän improleikkejä missä piti hallita ongelmanratkaisukykyä heittäytymällä erilaisiin odottamattomiin tilanteisiin näytellen, lukea sekä esittää tunnetiloja ja käyttää kehonkieltä. Tanssikoreografian harjoittelua oli myös tunnin verran aikataulutettu ohjelmaan mukaan, josta itse pidin tosi paljon, Sai hieman esimakua tulevasta oleellisesti, jos roolin saa loppujen lopuksi musikaalista sitten.

Haastattelussa oli työryhmän lisäksi mukavia kanssaseurustelijoita tunnelmaa keventämässä. :)


Päivä lähestyi loppuaan, joten oli yhteenvetopalaverin vuoro missä kaikki sanoi omia mielipiteitään viikonloppuun liittyen. Hakijaporukka tiivistyi läheiseksi yhden viikonlopun aikana, joka teki pokekokeesta entistä mukavamman. Kaikki tulivat toimeen keskenään ja kokonaisuudessaan ei mitään negatiivista sanottavaa itsellä ole koe-esiintymisen järjestelyiden puolesta. 

Työryhmäkin oli intoa täynnä koko viikonlopun, jonka johdosta ainakin itseeni virtasi heidän positiivinen asenne musikaalia kohtaan ja entistä enemmän toivon, että mukaan pääsen. Itsekriittisenä en osaa sanoa omista suorituksistani mitään positiivista vaan aina näen joitain virheitä tekemisissäni mutta uskon, että ihan hyvin pokekokeessa pärjäsin. Taso oli korkea ja kukaan ei ylitse muiden erottunut edukseen. Vaikeaa tulee olemaan työryhmällä roolivalinnat, kun vielä toinen ryhmä käy koe-esiintymisissä ensi viikolla.

Kävi miten kävi niin en kadu mitään! Ei tule paha mieli, jos en saa roolia musikaalista sillä tiedän, että työryhmä osaa valita juuri oikeat henkilöt rooleihinsa. Tästä 46 hengen joukosta väh. puolet tullaan karsimaan vielä, joten tiukkaa tulee olemaan mukaan pääseminen. Onnea muille hakijoille ja tehkää parhaanne! Joulun jälkeen työryhmä ilmoittelee sitten onnekkaille hakijoille roolivalinnoistaan. Katsotaan miten käy...

tiistai 18. marraskuuta 2014

Hiljainen loppuvuosi... Ei nyt sentään! (Pokemon-musikaali, Chibicon, Yukicon, FFFollowers jne...)

Myönnän rentoutuneeni tässä useamman viikon tai tässä vaiheessa voi puhua jo useammasta (kahdesta! o/) kuukaudesta ilman mitään cosplay-/conistressiä suunnitelmineen. Kuitenkin kaikki loppuu aikanaan, kuten tämäkin ''loma''. Projekteja riittää vaikka muille jaettavaksi ja hieman voinkin avartaa tapahtumia, jotka tulevat vastaan lähiaikoina omalla kohdallani.

Ensimmäiseksi minulla on edessä 29-30.11 faniproduktiona tuotettavan Pokemon-aiheisen Valitsen sinut!-musikaalin koe-esiintymiset pääkaupunkiseudulla, jonne hain alkusyksystä ja pääsin paperihakemusten joukosta seuraavaan vaiheeseen. En ehkä olisi tähän mukaan hakenut, jos käsikirjoitus olisi keskittynyt uudempiin tuotantokausiin ja videopeleihin mutta onnekseni musikaali tulee keskittymään ensimmäiseen animaatiosarjan tuotantokauteen sekä ensimmäisiin Red/Blue-videopeleihin. Juurikin alkuajan Pokemon-franchise on jättänyt itselleni paikan sydämeen, kunnes sitten innostus lopahti neljännen sukupolven Diamond & Pearlin saapuessa.(..koska oikeasti... Tarinoihin ei panosteta samalla lailla kuin alussa, (..ei samanlaisia tunnetilan vaihteluita aiheuta.) pokedesignit ei iske lainkaan, Liikaa toistoa jne jne... Ymmärrän kyllä, että sarja on suosittu ja sitä halutaan jatkaa mutta kyllä liika on liikaa mielestäni jo tässä vaiheessa...)

Tutustumista muihin kokelaisiin, laulamista ja teatterileikkejä/-aktiviteetteja tiedossa. Hauskanpitoa tulee koko viikonloppu siis olemaan täynnä. :)


Toukokuun Cosvisionissa nappaamani infolehtinen musikaalista.


Kaksi viikkoa tästä myöhemmin on paluujuurilleen Kuopioon tekevä Chibicon, jossa FFFollowersin kanssa pidämme pienimuotoisen Final Fantasy Fightin kävijöiden iloksi. Uusia pukuja ei ole omalla kohdallani nähtävissä, jonka vuoksi par'aikaa mietin mitä pukua kierrättäisisin. (Xiba-cossini Soul Calibur V:stä näyttää vahvimmalta ehdokkaalta tällä hetkellä.) Ennakkoilmoittautumista ei ole, joten paikan päällä tapahtuu osallistuminen esitykseen.

Ja ei ehdi kuukauttakaan kulua, kunnes koittaa ensi tammikuussa Yukicon Espoon kulttuurikeskuksessa, jossa (ylläripylläri taas! :D) FFFollowersien kanssa juonnamme myös FFFightin, johon tarinaa käsikirjoituksineen suunnittelemme tällä hetkellä. Ennakkoilmoittautuminen on tähän esitykseen, josta lisätietoa saatte Yukiconin sivuilta ja FFFollowersin Facebook-sivuilta.


Talven pimeät päivät... Ei saa kuvattua kunnon valossa asioita. ><


Yukiconiin olen aloitellut myös pukuani tekemään, joka on siis Hero Dragon Quest VIII:stä. Ensi viikonlopun pyhitän kilven ja keihään teolle, kun vaatetuspuoli alkaa olemaan suurilta osin jo hoidossa muutamia asusteita lukuunottamatta.

Näihin kuulumisiin ja tunnelmiin hyvää talven alkua kaikille ja nähdään mahdollisesti joissakin näissä tapahtumissa kasvotusten! o/

torstai 16. lokakuuta 2014

Mikä määrittää ''hyvän'' cosplayaajan?

Mikä tekee sinusta hyvän cosplayaajan? Onko se tehtyjen cossien määrä? Kisapalkintojen määrä? Sosiaalisen median kautta pitämien profiilien ja sivustojen kautta ilmenevät lukijamäärät/tykkääjät? Monia syitä on ja mielipiteitäkin, jotka eri tavoilla vaikuttaa tähän harrastajapiiriin ja sen harrastajiin. Käydäänpä joitain seikkoja läpi ja puretaan ajatuksia siis.

''Kukaan ei ole seppä syntyessään'' kertoo eräs sanonta. Taidot eivät tule tyhjästä mutta silti tavoitteet ovat korkealla heti alusta saakka. Tällaisen tilanteen voi nähdä nykyään, kun uusi cosplayn harrastaja aloittaa ensimmäisen projektinsa kanssa ja on suuret paineet tehdä puku suoriutumispaineiden takia. En tiedä mistä tämä johtuu, että cossaaja X aloittaa ensimmäisen puvun tekemisen ja valitsee puvun yli taitotasonsa selkeästi mutta silti haluaa tehdä sen suuren epäonnistumisen riskilläkin. Kuulen kuitenkin useasti sen johtuvan juurikin paineista mitä he tiedostavat omassa päässään katsomalla muita upeita cossaajia omien pukujensa kanssa tapahtumissa ja haluavat heti yrittää säväyttää ensi projektillaan ihmisiä. Ehkäpä joillakin on myös pelko, että muut halveksivat, jos puku on liian yksinkertainen tai jollain tapaa epäonnistunut, joka enemmän lietsoo yrittämään ensi hetkestä saakka isompiin projekteihin. Näistä ajatuksista huolimatta Suomen harrastajat ovat yllättävän iloista ja sosiaalista kansaa ja yhteishenki tapahtumissa on jotain niin upeaa mitä aina ilolla katson coneissa. Ei pidä pelätä turhaan muiden mielipiteitä.


Vuonna 2010 aloitin cosplayn tällä puvulla. (Cid Highwind FF7 Advent Childrenistä.)

Valitettavasti oikotietä ei ole onneen ja vain tekemällä/kertaamalla oppii. On pyrittävä jokaisen projektinsa valitsemaan omaan taitotasoonsa nähden hyvin, jotta kehitys ja tasapaino pukujen onnistumisessa on taattu. Itsekin aloitin aivan tyhjästä oman cossaamiseni kanssa ja ensimmäinen pukuni Cid Highwind on koottu eri vaatteista/asusteista. Ainoat asiat mitä rakensin pukuun oli keihäs ja dynamiittipötkilö. Toista pukua aloittaessani (..joka oli Seifer Almasy FF8:sta.) koskin ensi kertaa ompelukoneeseen sitten ala-astevuosien jälkeen (N. 10 vuotta.) ja oi sitä paniikin määrää, kun tajusi miten paljon on opittavaa tämän harrastuksen kanssa. Kaikesta huolimatta tajusin valita yksinkertaisia pukuja vastaamaan sen hetkistä taitotasoani ja olen ollut jokaisesta puvustani ylpeä saadessani ne valmiiksi samalla toteamalla itselleni, että jotain uutta tuli joka puvun kohdalla opittua. On hyvä saada muilta palautetta puvuistaan hyvine sekä negatiivisine pointteineen sillä niiden avulla voi vain kehittyä ja saada oppia. :)


Minä vuonna 2014. Huomaako eron? (Parikuva WCS-karsinnoista, koska molemmat puvut tässä ovat minun käden tuotosta suurilta osin.) (Nyymix.)


Mikä sitten tekee sinusta muiden ihannoiman cossaajan? Monet vastaavat tähän useasti monen vuoden kokemuksen omaavat henkilöt, jotka ovat tapahtumien johtotehtävissä, voittavat eri cosplaykilpailuja paljon, netissä ovat kansainvälisestikin jopa tunnettuja henkilöitä ja ovat aktiivisesti esillä alan tapahtumissa jne. Monet vertaavat itseään näihin kokeneisiin henkilöihin ja ajattelevat, että olisipa itsekin yhtä hyvä. Loppujen lopuksi, kun ajattelee vain järjellä niin jokainen näistä pinnalla olevista cossaajista on siihen pisteeseensä päässyt hurjalla työllä eikä vain ole ollut siellä aikojen alusta saakka. Hekin ovat aloittaneet tyhjästä ja pukuja vain tekemällä ovat upeisiin lopputuloksiin puvuissaan päässyt. Jos he ovat pohjalta aloittaneet niin mikset sinäkin voisi sinne päästä? Pitää vain olla kärsivällinen ja keskittyä jokaiseen projektiinsa täysillä.


Auron - Final Fantasy X. (Desucon 2011.)


Jotkut henkilöt pitävät somessa henkilökohtaista cosplayblogia tai muuta julkista profiilia, jonka kautta voi harrastuksestaan puhua muiden ihmisten kanssa ja on sitä kautta saanut lisätunnettavuutta. Julkisuuden näkyvyys ei kuitenkaan anna täyttä kuvaa siitä, että onko kyseessä ''hyvä'' cossaaja vai ei vaikka seuraajia olisi jopa tuhansia. Lisäksi monet ajattelevat, että kokeneet cossaajat tekevät ns. *liukuhihna-menetelmällä* pukuja miltei jokaiseen uuteen tapahtumaan mutta aina se ei ole näin. Monet yleensä keskittyvät yhteen tai pariin isotöiseen pukuun vuodessa, jotka vie kaiken keskittymiskyvyn ja taidon onnistuakseen puvussa täydellisesti ja palkkio tapahtumassa on juuri silloin, kun pääsee tätä onnistunutta kyseistä pukua esittämään muille. Monet kuitenkin unohtavat tällaiset *yhden kerran ihmeet* ja eivät muista heitä tulevaisuudessa vaikka taidoiltaan ovat uskomattomia. Ohjelmanpitäjinä yleensä näkee myös kokeneempia harrastajia enemmän pitämässä luentoja, paneeleja tai lavashowta cosplayhin tai muuhun tapahtumaan liittyvään aiheeseen liittyen. Ehkäpä näkyvin tapa esiintyä cosplaypiireissä on kierrellä tapahtumissa cosplaykilpailujen merkeissä. Niissä suoranaisesti näkee cossaajan ja hänen tekemänsä puvun suuren ihmismassan edessä ja parhaimmat saavat jonkinlaisen sijoituksen kilpailusta ansiona suoriutumisestaan.


Tracon 2013 esityskilpailun toinen sija. (Bryan Fury & Forest Law - Tekken 3.) (Tapio Matikainen.)

Mitään tiettyä ja selkeää vastausta ei ole tämän määrittämiseen, kun cosplayn harrastajia sekä eri tapoja harrastaa cosplayta on niin paljon. Loppujen lopuksi mielipiteen hyvästä cossaajasta tekee jokainen itse mielessään omine kriteereineen, joten tietyllä tapaa on turha alkaa taistelemaan toisen henkilön kanssa oikeasta näkökulmasta. Mielipiteiden jakaminen toisaalta on hyvää rakentavaa keskustelua, kunhan juttu pysyy asiallisena.

Entäs minä itse? Minkälaisena harrastajana minä näen itseni? Vuosien varrella olen yli 10 cosplaykilpailussa seikkaillut joista on tullut muutama sijoitus, esiintynyt lavoilla FFFighteja juontaen, pitänyt satunnaisia luentoja/paneeleja ystävien kanssa, tehnyt tilauksesta ihmisille proppeja, osallistunut paikallistapahtuman järjestämiseen, pitänyt cosplayblogia  jne. jne. Lista voisi jatkua vaikka kuinka pitkälle. :P Kokemusta ja taitoa on tullut näiden reilun neljän harrastusvuoden jälkeen paljon mutta henkilökohtaisesti en näe itseäni mitenkään sen erikoisempana cossaajana kuin aloittaessani vuonna 2010 cossaamisen. Puvuntekotaidoiltani olen keskitasoa eli en siis ''hyvä'' vaikka muilta henkilöiltä olenkin saanut imartelevia kommentteja puvuistani. (Ne kannustavat jatkamaan tätä harrastusta! Kiitokset niistä. o/) Olen aktiivinen miltei joka osa-alueella cosplaypiirissä mutten ole mitenkään erityinen mielestäni. Tavallinen tassuttelija jopa omasta mielestäni. Miten sitten näyn harrastajana 5 vuoden päästä niin en osaa sanoa. Aika vain näyttää.


Cosvision 2014. (Black Ranger - Mighty Morphin Power Rangers.) (Mikael Luotolahti.)


Pitäkää vain hauskaa ja olkaa välittämättä liikaa muiden mielipiteistä! (2013 Savonlinna. Dragunov - Tekken 6.) (Iina Silventoinen.)

Onko teillä jonkinlainen tapa miten näette ''hyvän'' cosplayharrastajan silmissänne?



sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Syksy = Sateen, kaamosmasennuksen, hiljaisuuden ja suunnittelun aikaa.

Lämpötila laskee, lehdet tippuvat puista ja kosteaa on kaikkialla. Syksy tarkoittaa näiden asioiden ohella myös Suomen conivuoden päättymistä, kun isot tapahtumat ovat ohitse ja osa harrastajista siirtyy valmistautumaan ensi vuoden cosplayrupeamaan sekä suunnittelemaan omia projektejaan. Itsekin siirryin tauolle Traconin jälkeen ja reilun kuukauden päivät olen pitänyt taukoa kaikesta cosplayhin liittyvästä askartelusta vain palautuakseni kuntoon WCS-karsintojen aiheuttamasta burnoutista.

Päätin keskittyä koulunkäyntiini teatteritekniikan opinnoissa ja on ollut rentouttavaa askarrella kaikenlaisia lavasteita eri tahoille sillä itse opin parhaiten juuri tekemällä töitä aktiivisesti (En ole yhtään tuntia istunut luokan penkillä viimeisen puolentoista kuukauden aikana vaan ollut työpajoissa tehden lavasteita koko ajan. o/). Tämä on auttanut minua palautumaan ja keräämään voimia cossien askarteluun liittyen.


Hyvissä voimissa opiskelun pitämän kiireen ansiosta kohti uusia cosplaysuunnitelmia! o/ (Kuva otettu Ylämaan spektroliittikaivokselta, jossa kävimme etsimässä kiviä kouluprojekteja varten.)


Mitä tämä tauolta palaaminen cosplayn maailmaan sitten tarkoittaa omalta osaltani? Aikaisemmin kirjoittelinkin, että seuraava tapahtumani tulee olemaan tammikuun alussa pidettävä Yukicon. Suunnitelmat pikkuhiljaa kyseisen tapahtuman kohdalla alkavat selventyä, kun joku viikko sitten Yukicon kysyi meidän FFFollowers-porukkaa pitämään FFFightia heidän tapahtumassaan. Näillä näkymin olemme suostumassa tehtävään, joten sen suunnittelu ja toteutus on alettava miettimään lähiaikoina.


Viime Yukin fiilistelyitä ennen esitystämme.


Mitäpä ensi kerraksi keksisimme? Katsotaan katsotaan... ;)

Entäpä sitten puvut? Taukoni aikana olen saanut rauhassa miettiä pukusuunnitelmia ensi vuodelle ja muutama uusi puku on pulahtanut mieleeni jäädäkseen mutta Yukiconia ajatellen en ala mitään suuritöistä projektia rakentamaan. Lähden tekemään hahmoa, joka on ollut sydämessäni siitä hetkestä, kun vuonna 2007 (vai 2008?..) ensi kerran peliin koskin missä tämä hahmo esiintyi. Kyseessä on Dragon Quest VIII: Journey of the cursed king ja pelin päähenkilö hero. Tämä peli oli ensikosketukseni Dragon Quest-pelisarjan maailmaan ja tuodakseni faniuttani kyseistä sarjaa kohtaan tuntui luontevalta ottaa sieltä hahmo, joka pelaamisen ensihetkistä saakka veti minut mukaansa. (Vaikkei hahmo mitään puhukaan koko pelin aikana.)




Pelisarjan ja hahmojen valtavasta arsenaalivalikoimasta päätin loppujen lopuksi valita tehtäväksi Ogre Shieldin kilveksi ja Metal King Spearin aseeksi perinteisen miekan sijaan, mikä näkyy referenssikuvissa. Moni varmasti huomaa jotain tuttua hahmodesignissa, jota en ihmettele. Hahmosuunnittelusta on vastannut tässä pelissä, kuten monissa muissakin Dragon Quest-peleissä Akira Toriyama, joka on kaikkien tunteman Dragonball-franchisen luoja. (Herolla on pelissä eräänlainen upgrade-moodi, jossa hänen bandana päästä lentää taistelun aikana pois ja hiukset nousee pystyyn, kuin Super Saiyan konsanaan Dragonballissa! :D)

Toki noita muita projekteja on suunnittelun alla tälläkin hetkellä mutta keskityn nyt ensisijaisesti Yukiconiin ja sitten vasta seuraavaan tapahtumaan ja pukuun. Näistä sitten paremmalla ajalla lisätietoa. Mitenkä teillä menee suunnittelun osalta? Isoja projekteja tulossa? :)

PS: Nähtävästi minut on otettu pilkan kohteeksi somen ihmeellisessä maailmassa viimeisimmän kirjoitukseni takia WCS:ään liittyen, jossa anonyymisti ihmiset viittaavat kaikki sellaiset pointit minusta sekä omasta harrastuksestani väärillä tavoilla mitä olen antanut ihmisille kuvaa vuosien varrella. (Heidän mukaan väitän nyt olevani siis suoranaisesti cosplayjumala, huono häviäjä, surkea cossaaja, mielistelevä tekopyhä p...a jne... NOT!) Loppujen lopuksi minua nämä kommentit vain nauratti, koska mielestäni on typerää turvautua somen tuomaan henkilöllisyysturvaan missä voi puhua pahaa muista henkilöistä antamatta itseään ilmi. En ala vastailemaan heille mitään sillä siinä vain todistaisin, etten ole yhtään parempi kuin he. Jos näillä ihmisillä olisi uskallusta tulla kasvokkain puhumaan kanssani tai julkisesti omalla nimellään kommentoida asiaan liittyen niin sitten asiallisesti vastaisin ja puhuisinkin heidän kanssaan.
Luotan kuitenkin siihen, että ne läheisimmät harrastajatoverini tuntevat minut oikeasti eivätkä luota siihen mitä muut puhuvat minusta selän takana somessa.

Tässä taas huomattiin miten yksi erilainen kirjoitus normista voi saada niin kärjistetyn vastaanoton ja sitten sen perusteella jotkut ottavat henkilöstä negatiivisen mielipiteen sivuuttaen kaiken mitä henkilö on muuten painottanut monet vuodet aikaisemmin blogissaan, kuten minun tapauksessani nyt. Olenko nyt Suomen cosplayhenkilön paha henkilö, joka dissaa kaikki muut paitsi itsensä ja luulee olevansa Suomen seuraava Elffi? Annanko sellaisen kuvan itsestäni täällä blogissa hyvät ihmiset? Kertokaa minulle kiitos. o/

lauantai 20. syyskuuta 2014

Soulcalibur II - Danza de la Espada! (WCS-karsinnat.)

Vieläkin odottelen loppuja lavakuvia esityksestämme tapahtumakuvaajien puolesta mutta ne saakoot odottaa seuraavaa kirjoitusta ajatellen, kun tähän WCS-projektimme yhteenvetoon on tulossa muutenkin sisältöä aika paljon. Palatkaamme siis hieman ajassa taaksepäin ja kerratkaamme tämä seikkailumme ideasta valmistautumiseen ja kisapäivän tilanteisiin saakka. (Luvassa pitkää tekstiä, iloja, suruja sekä tietoa tulevasta.)

Itse olen aktiivisesti seurannut WCS-kilpailun sekä maamme edustajien seikkailuja cosplayn aloitettuani vuonna 2010 ja se on pysynyt eräänä tavoitteena mielessäni, että haluisin kyseiseen kilpailuun jossain vaiheessa osallistua, kunhan kokemustaso on kehittynyt tarpeeksi. Viime vuodenvaihtessa uutta vuotta juhliessani ystävieni ja parini Urhon kanssa Joensuussa ensimmäisen kerran tuli ohimennen mainittua iltaa istuessamme, että kiinnostaisiko häntä kokeilla WCS-karsintoja yhdessä tänä vuonna. Hän ilmaisi kiinnostuksensa asiasta ja taisikin olla samana päivänä, kun tuli mietittyä hahmot ja sarja mahdollista kisaosallistumista ajatellen.

Kului sitten puoli vuotta ja koitti Desucon mihin mennessä olimme kerryttäneet kisakokemusta soolokisoista Cosvisionista Urhon voittaen esityskilpailun ja minä Mimiconista sijoittumalla toiseksi esityskilpailussa. Desuconissa esiinnyimme ystävämme Miksun aka Kibin kanssa esityskilpailussa hänen upealla käsikirjoitetulla Pokemon-esityksellä ja taisimme *hurmata* yleisön sekä voitimmekin samalla kisan. Tapahtuman jälkeisellä viikolla kävin pitkän puhelun Urhon kanssa kysyen nyt vakavammin WCS-karsintoihin osallistumista ja silloin päätimme alkaa täysillä valmistautua karsintoihin. Heti seuraavana päivänä lähdin kangaskauppaan materiaaleja ostamaan molempien pukuja varten ja oivoi... Kyllä tili tyhjeni kertaheitolla aika paljon. :D


Tiukkaa tekemistä ja valmistautumista...

Päätimme ennen aloittamista selkeästi jakaa roolit, että minä keskityn pukujen tekoon ja Urho esityspuoleen sekä ääniraidan taltiointiin. Kesälomani vapaa-aikani pyhitin hyvin paljolti pukujen tekemiseen ja jälkeenpäin ajateltuna minulla ei ollut kovinkaan paljon aikaa nähdä ihmisiä taikka tehdä kaikkea mitä kesällä muutoin kuvittelisi... Tämä hieman söi motivaatiota mutta vihdoinkin, kun tähän cosplayhaaveeseeni mahdollisuus oli tullut niin halusin panostaa kaiken osaamiseni siihen katumatta mitään jälkeenpäin.


Bäkkäri-selfie.

Päivä kerrallaan Tracon ja kilpailu lähestyi ja omalta osaltamme asiat oli hyvällä mallilla, kun pukujen kokonaisuudet oli valmiina pari viikkoa ennen tapahtumaa ja aikaa viimeistelyille/siistimiselle oli rutkasti. Olen oppinut, että projektit tehdään mahdollisimman ajoissa ennen tapahtumaa valmiiksi ettei tarvitse pelätä kisaa edeltävän yön stressaavia ompeluhetkiä. Viikko ennen tapahtumaa pidimme esityksen treeniviikonlopun, jolloin luovutin Raphaelin puvun Urholle viimeistelyä varten (90 % valmiina). Monet kyseli ennen tapahtumaa useasti, että jännittääkö karsinnat minua lainkaan ja vastasin joka kerralla *Ei lainkaan!*. Enemmänkin fiilikseni oli *Päästäkää minut jo lavalle!*. :D Olen oppinut olla stressaamatta itse kilpailua ja pyrkiä nauttimaan kilpailuista täysillä ja minulle kilpailujen kohokohta on päästä lavalle viihdyttämään yleisöä ja nauttia esiintymisestä.

Kilpailupäivä koitti, aikataulut piti hyvin paikkansa ja valmistelut onnistui ongelmitta. Ensimmäisenä koitti tuomarointi, jonka jälkeen oli studiokuvausten otto + lavaharjoitukset. Loppuaika vieteltiinkin bäkkärillä odottaen kilpailujen alkamista ja samalla ihastelin muiden kanssakisaajien pukuja. Pahoittelen muita ehkä hieman kylmästä/hiljaisesta asenteestani bäkkärillä ennen kisaa, koska kuukausien valmistautuminen kisaan tiivistyi tuolle kyseiselle päivälle ja väsymystasoni oli todella suuri, joten en ollut normaali iloinen ja sosiaalinen oma itseni.


Kuvaaja: Nyymix


Kilpailu alkoi ja esitys kerrallaan lähestyi meidän vuoromme. Olen iloinen siitä, että miten monipuolisesti erilaisia esityksiä oli tänä vuonna karsinnoissa osallisena, joten ei tullut missään vaiheessa tylsää hetkeä seuratessa karsintoja omasta mielestäni lainkaan. Lopulta Urhon ja minun vuoro koitti ja oli meidän tehtävä päättää karsinnat. Esityksemme sisälsi meiltä totutusti nähtyä perinteikästä taistelukoreografiaa, joka päättyi yhtenäiseen *miekkatanssiin*.


Upeaa pukuloistoa kaikilta osanottajilta tuli nähtyä. (Perhanan pömppömaha tuli kuvaan sopivasti ikuistettua.XD


Esityksemme vaikutti muihin verrattuna alastomalta, kun emme käyttäneet lainkaan lavasteita. Toisaalta esitysidea millä lähdimme esitystä suunnittelemaan ei ollut meidän mielestä tarpeellista millekään lavasteelle. Loppujen lopuksi lavasteita on turha tehdä, jos ne eivät omaa selkeää roolia esityksessä. Tässä esityksessä ne olisivat olleet vain lavan taustalla koristeena, joka olisi ehkä katsottu jopa miinuspisteinä. Lisäksi monet ehkä kyseenalaistivat esityksemme tarinaa ja dialogia hyvin paljon, että tarina oli miltei olematon ja dialogi hyvin kökköä. Tähän on syynsä. Jos kukaan on Soul Calibur-pelisarjan pelejä katsonut tai pelannut lainkaan niin tietää miten vähäisessä osassa tarina on tai hahmojen väliset suhteet esitetään hyvin kliseisillä ja vähäisillä lauseilla. Tämän otimme huomioon esitystä tehdessämme ja dialogi rakennettiin Soul Caliburimaiseen tyyliin. Lisäksi hahmoillamme ei ole alkuperäisteoksessa lainkaan mitään suhdetta tai yhteyttä toisiinsa, joten emme voineet alkaa väkisin keksimään tarinaa, joka ei itse pelissä esiinny oleellisesti. Tämän takia keskityimme performanssiin enemmän kuin tarinaan. (Olisi liian pliisiä ja kliseistä alkaa rakentamaan mestari/oppilas-teemaista esitystä. :P)

Kilpailu päättyi ja oman arvioni mukaan juuri oikea kisapari lähtee ensi vuodeksi edustamaan Suomea finaaleihin Japaniin. Itseäni ei haitannut lainkaan ettei saatu Top3-sijoitusta, koska kisasta tuli nautittua niin paljon ettei mikään minua harmittanut jälkeenpäin ja ei ole häpeä hävitä itseään paremmille kisaajille, kun sen itse tunnistaa paikan päällä. Kunnes... Päätimme käydä heti kisan jälkeen palautetilaisuudessa saamassa pikaisesti esityksestä ja puvuista palautetta. Tämä ehkä oli omalta kohdaltani virhe. Odotin kuulevani tasaista palautetta esityksestä ja puvuista hyvine ja huonoine pointteineen sekä rakentavia kehitysideoita tulevaa ajatellen vain todetakseni, että suurin osa keskustelusta keskittyi pukuihin ja parannustapoihin. Esityksestä tuli pikainen palaute mutta fiilis meni pahasti, kun keskityttiin pukujen huonoihin puoliin mitkä olisi toisin voinut tehdä eikä mainittu lainkaan hyviä pointteja. Ei tässä palautteessa sinänsä ole mitään väärää sillä laitoin kaiken päähäni mieleen, jotta voin hyödyntää näitä tietoja paremmin tulevaisuudessa mutta minulla oli ennakkoon pelkoni siitä, että pukuja arvostetaan enemmän kuin esitystä vaikka säännöissä näillä on pisteytyksessä sama arvo 10 pistettä. Lopullinen niitti tuli siinä vaiheessa, kun kuulin ensin yhden tuomarin suusta sanat *WCS-kisa on hyvin pukupainotteinen niin...* (Voi olla sanajärjestyksessä vääryyksiä väsymyksestä johtuvan huonon muistin takia mutta viesti tuli perille kuitenkin.). Eräällä tapaa se tuntui, kuin oltaisi rätillä heitetty naamaan ja pelkoni kävivät toteen. Keskustelu jatkui kuitenkin pukuihin liittyen ja saattoi toinenkin mainita WCS-kisojen pukujenpanostuksesta jonkin sanan.

Final Battle! Fight! (Kuvaaja: A-R, editointi: Urho)


Toki tämä voi olla vain omaa spekulointiani mielipiteitteni kanssa mutta, kun olen harrastajana seurannut kilpailua kuitenkin muutaman vuoden niin ei pelkoni ja mielipiteeni täysin syystä ole voinut tulla. Tässä tilanteessa totesin vain itselleni, että pukuja katsottiin pisteytykseen nähden enemmän ja se vei kilpailusta hyvän fiiliksen osittain pois. Toki palautetilaisuudessa ei jokainen tuomari pysty kaikkia pointteja tuomaan esiin lyhyessä ajassa, jonka takia laittelinkin jo parille tuomarille yksityiskohtaista palautepyyntöä sähköpostitse. Eriäviä mielipiteitä varmaan tämä herättää muiden kohdalla mutta itse koin tämän sillä tapaa, ettei tuomarit (ehkä!) noudattaneet sääntöjen mukaista pisteytystä. Ei tätä mitenkään voi varmentaa mutta tämän mielikuvan sain itselleni.


Vielä upea kokonaiskuva Raphaelista. (Kuvaaja: A-R)


Vihapostia odotan saavani tästä mutta olkoot palkkionsa heille se, ettei minua tulla näkemään WCS-karsinnoissa enää ikinä. Päätökseeni ei vaikuta mikään muu kuin tuomarointikokemukseni minkä sillä hetkellä koin. Kisakokemuksena WCS-karsinnat on aivan mahtava ja ainutlaatuinen, jonka puolesta suosittelen jokaista kiinnostunutta kokeilemaan seuraavina vuosina kilpailua portfolio-haun myötä (Tämä on melkein täydellinen vastaus aikaisemmin valittamaani *nopeat syö hitaat-menetelmään.* Iloinen yllätys oli kuulla tämä.). Loppujen lopuksi teatteriharrastajana pääsin tavoitteeseeni missä pääsin esiintymään yleisölle joilta saimme iloiset huudatukset taputuksineen. Jälkeenpäin ihmisiltä ainoa palaute mitä olemme saaneet ihmisiltä on ollut kokonaisuudessaan pelkkää positiivista ja se on paras palkinto mitä voin saada. Yleisö on minun tärkein tuomaristoni!




Viikko on tapahtumasta nyt vierähtänyt ja olen huomannut miten paljon 3 kuukautta raskasta valmistautumista kilpailuun vei minusta henkisesti sekä fyysisesti. 2 parasta ja isotöisintä pukuani sain tehtyä tuossa ajassa ja olen tyytyväinen miten taitotasoni on kehittynyt taas asteen ylöspäin. Nyt kuitenkin miltei burnoutin partaalla päätän pitää ainakin kuukauden tauon kaikesta askartelusta cosplayhin liittyen, kun tässä on kuitenkin monen kuukauden tauko ennen seuraavia tapahtumia. Keskityn harrastajateatterissa näyttelemiseen, teatteritekniikan ja lavastuksen opintoihin ja ensi vuonna päräytetään uusilla puvuilla ja kilpailuilla kohti seuraavia kokemuksia. Nyt aion keskittyä sooloprojekteihin ja onkin seuraavat puvut tullut jo mietittyä ensi vuodelle, joita olen jo alkanut suunnittelemaan. :)

Tähän loppuun vielä linkki meidän esitykseen WCS-karsinnoista, jos ette ole vielä nähneet sitä. Kiitokset vielä kaikille ihmisille, jotka tukivat projektin aikana sekä palautetta antaneille ihmisille. Nähdään Yukissa sitten. <3






maanantai 15. syyskuuta 2014

Tracon 2014 - Tapahtumavuoden lopetus vailla vertaistaan.

Yksi kerrallaan on coneja tullut tämä vuosi kierrettyä ja kaiken kaikkiaan seitsemäs sekä viimeinen tämän vuoden tapahtumani oli Tracon, joka pidettiin Tampereella 13-14.9 Tampere-talolla. Tracon on ollut itselleni tapahtumana sellainen vuoden lopettava spektaakkeli minne pyrin tiivistämään cosplayn puolesta sen hetkisen taitotasoni näkyviin uuden puvun/pukujen kanssa ja viimeisen neljän Traconin aikana onkin tullut osallistuttua johonkin cosplaykilpailuun aina. Tästä on tullut perinne ja tämäkään vuosi ei ollut poikkeus, kun osallistuin Urhon kanssa ensimmäistä kertaa WCS-karsintoihin. Itse kilpailusta kerron lisää myöhemmin sekä tarkemmin esitysvideomme ja lisäkuvat saatuani viikonlopulta puvuistamme ja esityksestämme. Ensin yleisesti koko tapahtumasta mitä muuten ehdin kokea WCS:n ohella.


Upea lavakuva karsinnoista Nyymix:ltä. Kiitokset!

Oma seikkailuni Tampereella alkoi jo perjantaina, kun lähdimme seuraamaan ystäväporukalla Tampere-talolle Final Symphony-konserttia missä Final Fantasy-pelisarjan soundtrackeja oli sinfoniaorkesterin esittämänä.






Hyvin mahtipontisesti alkoi show FF6:n musiikeilla, joiden kappaleita oli niin hienosti yhdistelty samanaikaisesti soittamaan, etten erikseen olisi tunnistanut kappaleita ellei vieressäni istuva Urho olisi selventänyt kappalelistaa. (Hän oli viime vuonna Lontoossa seuraamassa samaa konserttia livenä ja tiesi mitä odottaa settilistasta.). Setti vaihtui FFX:n kappaleihin, joka pysyi hyvin rentona piano concertona. Mielenkiintoisesti oli valittu hieman harvinaisempia kappaleita, jotka oli yllättävän vaikea tunnistaa mutta tämä ei haitannut meininkiä. Loppu oli FF7:n klassikoita täynnä, joka oli täydellinen lopetus settilistalle, jonka lopuksi kuultiin pari encore-kappaletta. Tämä oli täydellinen tapa rentoutua ennen tapahtumaa ainakin itselleni ja hyvillä mielin aloin valmistautumaan majapaikassani lauantain WCS-karsintoihin.


Kuvaaja: Anna-Reetta.

Kuuden tunnin yöunilla alkoi meikkaus ja osittainen puvun laitto aamulla majapaikalla ja klo 10 siirryimme tapahtumapaikalle ilmoittautumaan sisälle. Heti sitä huomasi viettävänsä backstagella sekä miesten pukuhuoneessa aamupäivän kokonaan viimeistellen pukua ja kuivaharjoitellen esitystä omassa rauhassa. (Miesharrastajia kisoissa on mielestäni liian vähän kuten karsinnoissa tänä vuonna! Miehiä lisää kisoihin kiitos! o/)

Pari tuntia jäi aikaa käydä syömässä ja kiertämässä tapahtumaa ennen iltapäivän tuomarointia, kuvauksia, lavaharjoituksia ja heti näiden jälkeen alkavaa kisaa. Ehdoton plussa mitä huomasin oli ruokakojut sorsapuistossa. Tämä oli itselle suuri helpotus sillä en olisi ehkäpä ehtinyt kauemmaksi kaupungille mennä hakemaan kunnollista ruokaa ja tulla takaisin kisaan ajoissa ellei näitä olisi ollut. Toivon mukaan jatkossa ruokakojut tulee näkymään conissa ruokailua helpottamaan.


Emme ehtineet kuvaamaan pukujamme, kuin lauantai-illasta jolloin valotus alkoi olemaan jo huonoa...


Lauantain cosplay-kilpailut alkoi klo 17 ja WCS-karsinnat oli ensimmäisenä vuorossa. Meidän esitysvuoro oli viimeisenä, joten saimme panik... Nauttia bäkkärillä olemisesta ja tv-ruudun kautta seurasimme muiden parien esityksiä rauhassa samalla fiilistellen, että pääsisimmepä jo itsekin lavalle. Lopulta meidänkin vuoro koitti ja esitimme meiltä perinteisesti nähtyä taistelukoreografia-performanssia. Äänestä päätellen yleisö tuntui pitävän menosta ja se olikin paras palkintomme mitä pystyimme saamaan. Tällä kertaa sijoitusta Top3:n joukkoon ei tullut mutta kokemusta tuli rutkasti tulevaa ajatellen. Onnea voittajaparille, joka lähtee edustamaan maatamme ensi vuoden finaaleihin! (Bäkkärillä esitystänne katsoessani fiilistelin *Jos tämä pari ei ole top3:n joukossa niin sitten on jotain todella pahasti vialla.* :) )

Kilpailusta olisi minulla niin paljon puhuttavaa ja purnattavaa, joten olen päättänyt kirjoittaa siitä myöhemmin mahdollisesti tällä viikolla kattavan kirjoituksen missä puhun kaikki pikkujutut läpi valmistautumisesta tuomarointiin. Esitysvideo ja lavakuvia puvuistamme tulee kyseisen kirjoituksen kanssa lisää sitten.




Sunnuntai meni siviilivaatteissa kierrellen ja rentoutuen, koska olin niin väsynyt aamulla + vasen silmäni otti aika paljon damagea 14 tunnin yhtäjaksoisesta piilareiden pidosta, joka johti kauheaan punoitukseen sekä silmäkipuun. En nähnyt tarvetta kiduttaa itseäni muutaman tunnin takia. Tämä antoi kuitenkin vapauden minulle kierrellä tapahtumaa vapaasti, tavata ihmisiä, jutella heidän kanssaan ja nauttia tapahtumasta. Tracon ei pettänyt odotuksia tänäkään vuonna ja iloisesti pystyin poistumaan paikan päältä väsyneenä kohti kotia Savonlinnaan uuden motivaatioruiskeen kera.


Herp-derp to you all! :D
Kiitokset Traconille, vanhoille sekä uusille tuttavuuksille, joiden kanssa sain viettää aikaa ja kisaparilleni Urholle! Yksi kokemuspiste saatu lisää taskuun ja seuraavan kerran näemme.... Yukiconissa! Mitä siellä tulee tapahtumaan? Sen näkee sitten. ;)





tiistai 2. syyskuuta 2014

Päivitetty ulkoasu + synttäriarvonnan voittaja + joku jäävesihaaste...

Blogini synttärikilpailussa sain palautetta blogini ulkoasusta paljon, joka johti yksinkertaisesti sen muokkaamiseen. Fonttikoko ja teksti pidemmän päälle alkoi lukijoiden silmiä nähtävästi väsyttämään. Aloin itsekin hieman lukemaan tekstejäni tarkemmin ulkopuolisen silmissä ja päädyin siihen vastaukseen, että blogini ulkoasu on liian vaalea ja ''ohut'' (Mitenkä tuon nyt selittäisin?..). Värimaailma vaihtui tummemmaksi ja fontti omasta mielestäni helpommin luettavaksi. Lisäksi muuntelin gadgetien paikkoja ja lisäsin tunnistelistan kaikista kirjoituksistani, jos sitä kautta haluaa etsiä tietyn tyyppistä julkaisua blogistani. Tässä mallissa pysyn nyt ainakin toistaiseksi mutta, jos tulee eriäviä mielipiteitä ulkoasusta niin muutosta ehkä teen myöhemmin sitten uudestaan.

Niin se synttäriarvonta! Kaikkien juhlajulkaisussa osallistuneiden kommentoijien kesken minun piti valita yksi voittaja, jolle teen käsityönä hänen itsensä valitseman asereplikan/propin johonkin omaan cosplaypukuunsa tulevaisuudessa. Voittajaksi olen valinnut... (add the epic drum roll...) Chuigan! Onnea sinulle ja toivon mukaan huomaat voittosi lukiessasi tämän kirjoituksen. Pyrin ottamaan sinuun yhteyttä lähiaikoina tai voit omatoimisesti ottaa minuun myös yhteyttä sähköpostilla (jani.v.o.ijas@gmail.com.) niin pääsemme alkuun. :) (PS: Jos olet Traconiin menossassa niin olisi mukava kasvotusten tavata myös.)

Tähän loppuun lisään vielä ALS Ice Bucket Challenge-videon missä Valitsen sinut! - musikaalin työryhmä haastoi minut tähän leikkiin mukaan. Toivotan kaikille lämmintä syksyn alkua ja älkää vilustuko! o/


maanantai 1. syyskuuta 2014

Suunta kohti suurta World Cosplay Summit-karsintaa osa 4. (Mukana ollaan!)

Toinen osa Traconin cosplaykilpailujen ilmoittautumisen auetessa koneen äärellä nakutin syke korkealla tunnelmamusiikki taustalla pauhaen tietoja copypastettaen valmiiksi kirjoitettuja tekstiosioita mitä ilmoittautumiseen piti laittaa. Aikaa meni 59 sekuntia itsellä ilmon lähettämiseen ja onnekseni sain osallistujanumerosta päätellen VIIMEISEN karsintapaikan itselleni sekä parilleni. Olin innoissani, että kaiken odottamisen jälkeen se paikka vihdoin saapui itselle mutten ollut pitkään iloinen. Hieman olen harmitellut tätä ilmoittautumisjärjestelmää ja se näkyi monien ystävieni ja tuttujen poisjäännillä WCS-karsinnoista... Osa meni esityskilpailuun murtuneina osallistumaan mutta ei se täysin sama asia ole kuin WCS-karsinnat, jossa tasapuolisesti puku + esitys arvioidaan, kun sitten esityskilpailuissa esitys vain arvioidaan ja suurella vaivalla isompaan kisaan tehtyä pukua ei arvioida lainkaan.

Miten tätä tapaa voisi muuttaa? En osaa sanoa ja aika vain näyttää mihin tie johtaa. Kaikesta huolimatta kisapaikan varmistuessa palasin innokkaana pukujen kimppuun.





Pukujen viimeisen palapelin palasen sain tehtyä, kun projektin alusta saakka haamuilleet Raphaelin hanskat sain valmistettua. Päästin ehkäpä itseni helpolla, kun en ollut omiin tehtyihin hanskoihin millään tasoa tyytyväinen (Tein hanskoja 4 paria!) ja otin vanhat hanskat, ompelin lisäliepeet sekä maalasin hanskat oikeaa väriä täsmäämään. Valitettavasti Raphaelin liivin ja bootsien liila on hyvin oikukas väri ja en saanut millään täysin samaa sävyä eri maaleja sekoittamalla, joten pieni sävyero on hanskojen ja muiden vaatteiden välillä.


Siistimistä ja paikkaamista kaipaavat vielä.


Bootsien kanssa tuli ongelma vastaan, etteivät ne meinanneet pysyä millään pystyssä vaikka vyöt kiristi kuinka tiukalle reittä vasten. Ongelman ratkaisemiseksi ompelin kiinnitysnapit bootsien varteen sekä vastakappaleet housuihin, jotka estäisi bootsien varsia tippumasta vaikka vyöt pettäisivät.

Yun-Seongin käsipanssareiden kiinnitysmekanismiin en ollut tyytyväinen ja mietin pitkään miten saisin avonaisen typerän näköisen tarrakiinnityksen muutettua siistimmäksi, kunnes päässäni syttyi valo. Piilovetoketju! Säntäsin heti Eurokankaaseen ostamaan pari koevetoketjua ja ne toimivat täydellisesti! Siisti avonainen sauma käden alla on nyt hyvin peitettynä vetoketjulla, jolla saa panssarin pidettyä kädessä varmasti.^^

Puvut ovat kokonaisuutena täysin valmiita (Poislukien Raphaelin Flambert-pistomiekka, jonka parini tekee itse.), joten nämä viimeiset puolitoista viikkoa ennen Traconia menee pukujen viimeistelyn ja siistimisen kanssa. Lisäksi ensi viikonloppuna on esityksemme treenaus kuntoon. Ääniraita on parini käsialaa täysin ja koreografian hiomme kuntoon ääniraidan kanssa. Jos jotain uskaltaisin sanoa esityksestämme niin se on perinteistä käsialaa mitä Urholta ja minulta on näkynyt aikaisempina vuosina, jos joku on sattunut näkemään kilpaesityksiämme aikaisemmin. ;)


Danza de la Espada!!!

Ennen Traconia ei enää päivityksiä tänne blogin puolelle WCS-asioiden puolesta, joten nähdään Tampere-talon lavalla sitten ihmiset!

PS: Blogini synttäriarvonta on päättynyt ja sain paljon palautetta blogiini liittyen. Kiitokset osallistuneille ja kommentit huomioonottaen alan muokkaamaan blogiani hieman (etenkin ulkoasua.). Seuraavien päivien aikana paljastan erillisessä kirjoituksessa arvonnan voittajan ja otan häneen yhteyttä henkilökohtaisesti seuraavien viikkojen aikana.


tiistai 19. elokuuta 2014

Mielipiteiden esille tuomisen vaikeus.

SemiAktiivisena blogikirjoittajana sekä cosplayaajana kirjoitan välillä mielipidekirjoituksia skeneen liittyviin sekä pinnalla oleviin aiheisiin, jotka välillä ovat todella paljon herättänyt keskustelua harrastajapiirissä. Kirjoituksissa syvennyn aiheeseen hieman pintaa syvemmälle, pyrin tuomaan syitä esille, mahdollisimman neutraalin asetelman luon ja hieman avarran omaa mielipidettäni. Entistä harvemmin näen nykyään suoria kirjoituksia mielipiteensä tuomisessa esille aiheeseen X, jonka takia itse haluan tuoda asian esille ja herättää keskustelua.

Mistä tämä julkisen mielipiteen tuomisen vähyys voi johtua? Ihmiset valitettavasti nykyään tuomitsevat toisen henkilön hyvinkin helposti kuulopuheiden sekä päällimmäisenä luettujen pienien tekstinpätkien perusteella vaikkei edes henkilökohtaisesti tuntisi mielipiteen kertovaa henkilöä. Tämä taas aiheuttaa sitä pelkoa, että jos tuo oman kärjistetyn suoran mielipiteen esille niin voi saada vihamiehiä itsellensä ja se aiheuttaa tulevaa ajatellen pahaa mieltä, kun eri mieltä olevat voivat hyökkäävät vastaasi eri tavoin kirjoittamiesi asioiden puolesta.

Tekstien kirjoittaminen ei aina kovin helppoa ja yksinkertaista ole. Vaikka oman mielipiteen toisi esille sen taustalla voi olla monia muita syitä, joiden yhteisvaikutus on johtanut tähän mielipiteeseen ja juuri nämä syyt voivat antaa täysin eri kuvan lukijoille mielipiteestä. Näitä ei kuitenkaan ole aina helppoa laittaa tekstiin ihmisten näytille ehkäpä liian henkilökohtaisten tietojen puitteissa, joista vain läheisimmilleen uskaltaa avautua. Näin on käynyt itselleni viime aikana, kun Traconin cosplaykilpailujen ilmoittautumisen auetessa ja WCS-karsintoihin ensimmäisen osion ilmoittautumisen mennessä kiinni parissa minuutissa pettyneenä kirjoitin lyhyesti somessa --> ''Ristiriitaiset tunnelmat tämän *Nopeat syö hitaat-ilmoittautumisen* kohdalla, jolloin ei ehkä juuri parhaimmat pääse kisaamaan.'', jonka jälkeen sain läheisiä ystäviäni itseni kimppuun ristiriitaisen kommentin takia, joka ei millään tavalla tue aikaisempia lausuntojani ja mielipiteitäni cosplaykisaamisen osalta. Tämän kommenttini mukaan minut voisi lukea cossaajaksi, jolla on noussut kirjaimellisesti kusi päähän, joka luulee itsestään liikoja ja miettii vain voittamista vaikka olen aina maininnut aina, että kisaan sekä esiinnyn pääasiassa, koska nautin siitä ja haluan viihdyttää yleisöä.

Miksi sitten näin erilaisen ja kärjistyneen kommentin asiaan heitin? Tähän on niin monta taustalla olevaa henkilökohtaista syytä, joita en voi kirjoituksiin täysin avata. En kaikkea voi teille kertoa valitettavasti mutta hieman voin avata aihetta teille tästä kuitenkin lyhyesti. Itselleni viime vuoden WCS-karsinnat oli katsojana kokonaisuutena pettymys minulle puvuiltaan sekä esityksiltään. Näen WCS-karsinnat eräällä tapaa Suomen kovatasoisimpana kilpailuna minne haluan sinne kuuluvan tasonkin. En väitä, että tämän kommentin perusteella olisin Suomen parhaimmistoon kuuluva cossaaja mutta kokonaisuutena olen ylpeä taidoistani puvun teon ja esiintymisen puolesta ja näen taitotason perusteella mahdollisuuden, että voisin parini kanssa pärjätäkin kilpailussa. (Taidoistaan saa ja PITÄÄ olla ylpeitä vaikka suomalainen nöyryys olisi suotavaa, sillä muuten henkilö näyttää muiden silmissä sitten ylimieliseltä.)

Eikös se kisakokemus, kisasta nauttiminen ja yleisön viihdyttäminen olekaan ne tärkeimmät asiat?  Kyllä ne ovatkin tärkeitä asioita mutta tässä tapauksessa kyseessä on kuitenkin WCS-karsinnat, jossa valitaan Suomen edustajat kansainväliseen kilpailuun, joten kilpaviettiä pitää olla edes hieman, jos haluaa pärjätä. Miten henkilö voi olla hyvä edustaja maallensa, jos ei ota kisaa tosissaan ja ei omaa kilpaviettiä lainkaan? Loppujen lopuksi kyse on vain omasta suorituksesta johon pitää keskittyä ja ei pidä välittää mitä taustalla hölistään motivaatiosta tai syistä kisaan ilmoittatutumiseen. (Ei yleisurheilun MM-kisoihin pääsevät kisaajatkaan vain hauskanpidolla siellä pärjää vaan he ovat tehneet hurjasti töitä sen eteen ja ei heitä voi syyttää siitä, että mikseivät ole siellä hauskaa pitämässä ja vähät välittäisivät kilpailusta. Ei se näin mene.) Olisi niin monta eri asiaa mitkä tähän mielipiteeseeni vaikuttavat mutta ne ovat minun lisäksi vain muutaman valitun henkilön tiedossa olevia tiedon palasia, joita en näe suotavaksi julkaista tänne kaikkien luettavaksi. Kaikesta huolimatta teatteriharrastajana tärkeintä on minulle viihdyttäminen ja kilpailusta nauttiminen vaikka nyt moni teistä lukijoista voi ajatella toisin, että olenkin antanut aina väärän kuvan itsestäni tämän yhden kommentin perusteella.

Mikset sitten ole aikaisemmin tuonut suoraa mielipidettäsi esille? Alussa mainitsin, että kirjoittajalla on paineita siitä, että hänen tekstien perusteella voi saada vihamiehiä ja sitä minäkin pelkään. Pyrin mahdollisimman neutraaliin ja kehittävään keskusteluun pyrkimään kirjoituksia tehdessäni mutta välillä sitä on vain purkauduttava itselle sillä hetkellä tärkeään asiaan liittyen.

Oletko sitten valehdellut aina mielipidekirjoituksia tehdessäsi? En ole ikinä valehdellut. Tuon mielipiteeni esille mutta hieman lempeämmin sekä kiertävällä tavalla, jotta pysyn mahdollisimman monen kannan puolella samalla aiheuttaen rakentavaa keskustelua yleisesti aiheeseen liittyen.

Mielipiteitä on kuitenkin yhtä monta kuin on maailmassa ihmisiä ja ei aina olla samaa mieltä asioista. Julkisesti mielipiteen tuominen ei aina ole helppoa, kuten vaikka yllä mainituista syistä. Loppujen lopuksi jään miettimään tähän kirjoituksen loppuun, että kirjoitanko tänne blogiin itseni vai lukijoiden takia? Vastaus on sama kuin cosplayhinkin eli itseni takia. Kyseessä on kuitenkin henkilökohtainen blogi, jonne voin avautua miten tahansa itselleni tärkeisiin asioihin liittyen. Sivussa tulee sitten muiden mielipiteet ja kommentit.

Onko teillä tämänkaltaista asiaa juolahtanut mieleen? (Saankohan vihaista postia tämän kirjoituksen jälkeen itselleni hmm?..)

PS: Blogin 3-vuotiskilpailu on vielä käynnissä 31.8 asti. Täältä löydät lisätietoa kilpailuun liittyen, jos et ole vielä osallistunut.

torstai 14. elokuuta 2014

3 vuotta cosplayblogistin elämää! (Synttäriarvonta = PROPPI!!!)

Aina eksyessäni bloggerin profiilini pääsivulle nähden eri statistiikat lukijoiden ja sivukävijöiden määrästä saavat aina minut ihmettelemään ''MITÄ!?''. Henkilökohtaisesti itselle näin suuret lukijamäärät ovat yllätys, kun tosiaan näen itseni vielä samanlaisena tallustelijana, kuin vuonna 2010 Desuconissa jolloin aloitin cosplayn harrastuksen. Reilu vuotta myöhemmin 2011 innostuin ajatuksesta alkaa pitämään omaa cosplayblogia. Ensiksi näin sen rauhoittavana tapana purkaa itselle tärkeän harrastuksen aiheita tekstin muotoon mutta kirjoitus kirjoitukselta myöhemmin alkoi näyttämään, että muitakin kuin harrastajaystäviäni alkoi blogini kiinnostaamaan ja tähän en ole vieläkään täysin tottunut.

Sen vuoksi on siis tehtävä pieni synttäripostaus ja julkaista lukijakilpailu. (Josta kirjoituksen lopussa enemmän tietoa.)

PS: Saatte muutaman cosplaykuvan Närconista tähän kirjoituksen väliin, kun sain vihdoin nämä käsiini.^^


Ocelot - Metal Gear Solid 3: Snake Eater (Kuvaaja: Anders Persson.)

Viimeisin vuosi cosplayn ja conien kohdalla on ollut todellista vuoristorataa. 3 esityskilpailua takana (Tracon 2013, Mimicon 2014 ja Desucon 2014.), joista 2 kpl 2. sijaa sekä viimeisimmästä 1. sija ystävien kanssa, Final Fantasy Fight ollaa pidetty pari kertaa tänä vuonna tammikuun Yukiconissa ja viime kuun Animeconissa, proppiluentoa pidetty Cosvisionissa sekä naapuriimme Ruotsiin seuraamaan Närconin NCC-mestaruuskisoja. Nyt vielä tämä cosplayvuosi pitäisi saada kunnolla päätökseen Traconissa mahdollisesti kisaamassa World Cosplay Summit-karsinnoissa tai esityskilpailussa mutta tämä selviää ensi viikolla toisen ilmoittautumisen auetessa.




Suomen coneissa ei tule enää käytyä vain pelkästään kävijänä. Näen itselleni tarpeellisena olla jotenkin esillä tapahtumassa olkoot se sitten ohjelmapito, kisaaminen, ystävän avustaminen tms. koska näin saan enemmän tapahtumasta irti ja jos pystyn tapahtuman kävijöille tarjoamaan sisältöä ja viihdykettä niin tunnen itseni vielä enemmän iloiseksi. Olen kunnianhimoinen ja pyrin aina tässä harrastuksessa hieman eteenpäin pääsemään taitojen ja itseni ylittämisen kohdalla. Cosplayssa jatkuvaa kehitystä pukujen teossa haluan tehdä ja sitten mahdollisesti tulevaisuudessa olla enemmän ohjelmanpidossakin mukana tapahtumissa.


Bryan Fury - Tekken 3 (Kuvaaja: Minorea.)

Tästä harrastuksesta tekee erittäin mieluisan sen kautta saadut ystävyyssuhteet ja uudet tuttavuudet. Ilman conien tuomaa yleistä hyvää mieltä, rakkaita ystäviäni ja teitä lukijat en tätä harrastusta jaksaisi tehdä ellei tämä olisi niin mieluisaa. :)

171 julkista lukijaa, miltei 35500 käyntikertaa, 101 julkaisua ja satoja kommentteja... Ei voi muuta sanoa kuin iso kiitos kiinnostuksestanne blogiini näiden vuosien varrella! Pyrin olemaan aktiivinen täällä blogissa ja ettei juttuni muutu tylsiksi ajan myötä. <3





3. vuotissynttäreiden kunniaksi päätän pitää KILPAILUN missä jollakulla TEISTÄ lukijat hyvät on mahdollisuus voittaa henkilökohtaisesti itse valitsemanne PROPPI johonkin cosplaypukuunne minkä minä teen teille! Intohimoisena cossaajana itse olen keskittynyt enemmän proppien eli toisin sanoen aseiden tekoon cosplaypukuihin, joten näen tässä mahdollisuuden myös kehittää taitojani propintekijänä.

Miten voit osallistua sitten tähän kilpailuun? Riittää, että kirjoitukseen kommentoit ja kerrot mitä mieltä olet blogistani yleisesti. Palaute voi liittyä suoraan minuun, cosplayhini, blogini aiheisiin tai muuhun aihealueeseen olkoot palaute positiivista tai negatiivista. Haluan kehittyä bloggaajana, joten tällainen palaute olisi erittäin mukavaa saada. :) Kilpailu kestää 31.8.2014 asti eli siihen mennessä tulleet palautekommentit ovat osallisena kisassa ja arvon heistä voittajan 1.9.2014 ilmoittamalla täällä blogissa tai ottamalla voittajaan henkilökohtaisesti yhteyttä.

Onnea kaikille kilpailuun ja kiitokset vielä kaikille näistä vuosista! :3

maanantai 11. elokuuta 2014

Suunta kohti suurta World Cosplay Summit-karsintaa osa 3. (Ehkä...)

Näyttäisi siltä, että pitää omata salamarefleksit, jotta saa paikan Traconin kisoihin mukaan sillä heti ilmoittautumisen auetessa ei valehtelematta itsellä mennyt kuin reilu pari minuuttia kaavakkeen täyttöön ja en ehtinyt saamaan meille kisapaikkaa vielä, joten nyt voi alkaa virallisesti panikoida. >< Puolet kisaajapaikoista on nyt Traconin kisoissa mennyt ja viikon päästä aukeaa toinen ilmoittautuminen missä viimeiset puolet paikoista on avoinna haettaviksi. Toivon vain, ettei tule peruutuksia alkuinnostuksesta huolimatta ja sitten tuleekin tynkäkisa ja varasijoilla olevia ei oteta kisaan mukaan... Toinen mahdollisuus on, että pyrimme esityskilpailuun, jottei kuitenkaan kaikki tämä innokas kisavalmistautuminen hukkaan menisi... Aika näyttää ja katsotaan viikon päästä miten käy... :/

Vähän reilu kuukausi tapahtumaan enää aikaa ja puvut edistyy ongelmitta eteenpäin. (Ongelmitta... Miten tämä on mahdollista?..) Olen tietyllä tapaa jopa hieman yllättynyt, että olen n. 80 % saanut molemmista puvuista valmiiksi, joten jää enemmän aikaa siistimiseen ja huoltamiseen loppuajasta, kun saa viimeisetkin puvun osat ja asusteet tehtyä valmiiksi. Pystyy keskittymään myös parin kanssa esitykseen enemmän.

Aika taas päivittää hieman mitä kaikkea on tullut tehtyä viime julkaisun jälkeen. Alkaa kokonaisuudet näyttämään valmiilta pikkuhiljaa. -->




Yun-Seongin housut päätin tehdä kokonaan uusiksi, kun en ollut tyytyväinen ensimmäisten housujen kangasvalintaan. Vielä tulen paksuntamaan ja siistimään kuviointeja mutta tässäkin vaiheessa ne näyttävät jo hyviltä. Vyötärölle tulevat panssarikaistaleet on kahden napin koristelua vaille valmiita. Maalauksiakin ehdin parannella, jos riittää aikaa ennen tapahtumaa viime hetken silauksia varten.



Yunin miekan pohja oli mökkini puuverstaalla reilun puoli vuotta odottamassa jatkotyöstöä ja viime viikonloppuna saatua itseni irti kaikesta muusta tekemisestä niin kahden päivän aikana sain väistimen ja maalauksen hoidettua ja lopputuloksen näette näistä kuvista. Henkilökohtaisesti tämä on yksi hienoimmista propeista mitä olen tehnyt ja pidän tästä ehkä vähän liikaakin <3. Pohja on vaneria ja väistinosat on tailteiltu finnfoamista sekä DAS:in muovailumassasta. Kahva on kangasteipillä päällystetty otteen parantamiseksi ja maalattu jälkeenpäin.

Esitystä ajatellen tulee olemaan haastavaa minulle miekan käsittely sillä vaikka osaan kyseisiä aseita käyttää niin proppi painaa hyvistä materiaalivalinnoista huolimatta melkoisesti, kun paino on jakautunut terässä hyvin laajalle, joka aiheuttaa lihassärkyä itselle oikeaan käteen. Pitää siis melkoisesti harjoitella oikean käden treenausta miekalla, että se tuntuu mahdollisimman luontevalta yhden käden miekkana.







Raphaelin päällystakin leijonakuvioinnit tuli tehtyä viimeisenä osiona takkiin kangasmaalilla siveltäen. Hieman hankalaa oli saada koko kuviointi taiteiltua itse kaavapaperille, kun ei netin referenssikuvista mistään löydy selkeää kuvaa kuviosta, enkä itse omista kyseistä peliä, jotta voisin character view-ohjelmalla katsoa puvun kaikista kulmista läpi. Loppujen lopuksi selkeän kokonaisuuden sain hahmoteltua ja kelpo kuva tuosta kyllä tuli. :)






Raphaelin ja Yunin asusteet ja suojukset valmistuvat hyvää tahtia softiksen ja muovailumassan avulla ja nämä kiinnitetään pukuihin vasta viime hetkellä sitten pukuihin. Raphaelin housutkin ovat kiristysnauhaa vaille valmiita.


Rengasniittien lisäystä.


Herranjumala tämähän on 100. kirjoitukseni tänne blogiin sekä tällä viikolla blogini täyttää 3 vuotta! Pahoitteluni, etten nyt tähän mitään juhlajulkaisua ole tehnyt mutta luultavasti seuraava kirjoitus tulee sisältämään jotain koostetta synttärien kunniaksi. Kiitokset kaikille lukijoille, kun olette jaksaneet näin paljon seurata kirjoituksiani. On aina ollut rauhoittavaa kirjoittaa tänne blogiin ja päästä purkamaan itselle rakkaan harrastuksen aiheita teille lukijoille. <3

Haleja kaikille ja seuraavaan kertaan. o/