FFFight - Oman egonsa pönkittämistä vai yleisön viihdykettä?

Final Fantasy Fight. Tuo monia vuosia coneissa nuorisoa viihdyttänyt ohjelmanumero, kukapa ei siitä olisi kuullutkaan. Tarkoituksenahan on ohjelmassa taistella toisiaan vastaan vuoropohjaisen taistelusysteemin tavoin, kuten Final Fantasy-peleissä ilmenee, mistä tämä ohjelmanumero nimensä on saanutkin. Vuosien mittaan on FFFightia ollut tarjolla monin eri tavoin alkuperäispitäjien Visual Gayn saattama turnauksina, livebändin avustamana, tarinalla höystettyinä ja eri teemojen kanssa mutta peruskaava on pysynyt silti samana tähän päivään saakka.

Oletteko joskus ajatelleet, että meneekö osallistujat sinne lavalle 'tappelemaan' huvin vuoksi, itsensä takia, koska pitää lavalla olosta vai YLEISÖN takia? Olen tässä monia faitteja seurattuani, osallistuttuani ja pitäneenä sanoa, että henkilöitä löytyy jokaisesta noista edellä mainituista vaihtoehdoista hyvällä ja pahalla mielellä. Siitä nyt yritän muutaman sanasen verran avautua tässä.

Itse tutustuin FFFightiin 2010 Bakaconissa ensimmäisen kerran ja siitä kiinnostuneena ajattelin Desussa 2010 jo osallistua kyseiseen ohjelmaan. Myönnän, että ensikertalaisena minua jännitti hirveästi ja pienessä päässäni ajattelin, että vähän olisi siistiä jos pärjäisi siellä ja tulisi hieman tunnettavuutta jne. (lapsellista? kyllä!!) Tapahtuman lähestyessä aloin järkevästi ajattelemaan, että eihän sitä pidä ajatella oman itsensä takia, että menee sinne, vaan kuten Visual Gay on maininnut itsekin *Tämä on YLEISÖN show* ja usean faitin jälkeen olen omalta osaltani lavalle mennyt vain se ajatus päässä. Lavalle mennään yleisöä viihdyttämään oman kykynsä mukaan, eikä pönkittämään egoansa, kuten olen nähnyt eräitä tapauksia.

 2009 Desucon FFFight-turnaus (if you still don't know what this is all about)

Tärkeintähän on myös, että itsellä on hauskaa lavalla oltaessa, mutta sitten on valitettavasti myös niitäkin henkilöitä jotka menee pienen uteliaisuuden tai hetken mielijohteen kanssa sinne, jolloin käy tilanteita, kun henkilö X menee lavalle tyyliin --> *JEII nyt mä pääsin lavalle.......... mitä hittoa mä nyt teen?*. Tällaiset ei ole suotavia, sillä tarkoituksenahan on viihdyttää yleisöä mutta tuolla lailla lavalle tullut ei varmasti ole keksinyt mitään hyökkäystapoja joissa olisi ajatuksen pöläystäkään takana :P.

Ohjelman katsojista voi päätellä, että FFFight on suurilta osin n. 12-18 vuotiaiden keskuudessa suosituinta. Toki poikkeuksiakin löytyy mutta silti vanhempi conikansa näkee FFFightin tylsänä ja ehkä miltei turhana ohjelmana, kun aina samaa kaavaa toistava ohjelmanumero on taas conissa ohjelmakarttaa ruuhkauttamassa. (Ainakin mitä itse olen saamieni kommenttien perusteella saanut)
Olen saanut kommentteja, jotka on kohdistettu minuun, että faitin järjestäjät ovat vain siitä pahimmasta päästä, että he saavat tekosyyn päästä riehumaan lavalle oman mielensä mukaan pönkittämään egoansa mutta mielestäni siinä ei ole mitään pahaa, JOS ei tee sitä itsensä takia vaan juuri sen nuoren yleisön takia, jotta heillä olisi hauskaa ja mikä parasta jos vielä pitää sen tekemisestä. (itse kuulun kyseisiin henkilöihin)

En tiedä kuinka pitkään itsellä kestää tämä intoumus kyseiseen ohjelmanumeroon ja sen pitämiseen mutta en anna näiden negatiivisten kommenttien vaikuttavan itseeni ja jatkan pitämistä, kunnes haluan siirtyä 'muihin hommiin'.

WIP: Cloud Strife KH1 & Bartz Klauser Dissidia FF

Aikoinaan julkaisin postauksen, missä näytin WIP-kuvia kahdesta silloin nimeltä mainitsemattomasta cossista. Korjataanpa se nyt, jos jotkut eivät kuvista veikannut oikein sitä lukiessaan.

Ensimmäinen projektini on Cloud Strife Kingdom Hearts 1:sta, yksinkertaisesti vain sen takia, että mielestäni KH1:n versio Cloudin puvusta on siistein mitä hänellä olen päällään nähnyt ja muut pukuversiot eri peleistä ovat omasta mielestäni liian....helppoja :P.

The cape

Ompelutaidot ovat kyllä kehittyneet täytyy sanoa, mutta paljon on vielä opittavaa

Eli Cloudista puuttuu vielä miekka, normaali iso ruskea vyö ja modattu olkanvyösysteemi (miksi sitä nyt kutsuisi :/). Kengät ja peruukin saan lainaan ystävältäni (Kiitos Dramirth).


Toinen projekti on Bartz Klauser Final Fantasy Dissidiasta. Sininen vaatetus iskee minuun ja poikkeuksellisen värinen miekka^^.

Aluspaita

Kaapu

Molemmin puolin

Armeijan takia ei ehtisi pukuja tehdä ensi vuonna niin kiva sitten valmiiden pukujen kanssa pukuilla eri tapahtumissa eikä tarvitse stressata puvun valmistumista ennen coneja :).

Conventions - Am I too old for this?

Historiikki

Anime/manga-aiheisten con-tapahtumien tuleminen 2000-luvun alussa mahdollisti aiheen harrastajien kokoontumisen isommalla porukalla, josta alkoikin nykypäivään asti jatkuva nousukiito japanibuumin osalta. Mangan ja animen myynnin lisääntyessä samalla on tullut oheistuotemyymälöitä, paikkakunnittaisia yhdistyksiä ja uusia con-tapahtumia kaikkialle ympäri Suomea. Kuitenkin tämän buumin alussakin on ollut epäilyksiä, että japanilainen populaarikulttuuri ei sovi nuorisolle ja turmelee heidät. Kuka vanhempi ei olisi huolissaan, jos näkevät 13-vuotiaan tyttärensä minimekossa cossaten hahmoa X mennessään tällaiseen tapahtumaan mutta omasta mielestäni Suomen 'conikansa' on muihin suurtapahtumiin nähden erittäin kilttiä. Harvemmin on coneissa mitään isompaa häslinkiä sattunut.

Isona osana coneja, joka herättää aina kaupunkien katukuvassa aina mielenkiintoa ja ihmetystä tapahtuman aikaan on ihmiset, jotka cosplayaavat coneissa, joissa myös järjestetään nykyään paljon cosplaypainotteista ohjelmaakin joista yleisimmät onkin cosplaykilpailut. Suomen cosplayn taso on noussut hurjalla tahdilla viimeisen muutaman vuoden aikana ja sinä aikana on myös Suomi päässyt osalliseksi kansainvälisiin kisoihin (Eurocosplay ja World Cosplay Summit). Juuri nämä kisat taitavatkin olla ne, jotka vetävät eniten ihmisiä seuraamaan samaa ohjelmanumeroa.



Tracon V Kyuu Eturaitti
Kyllä se Tampere-talon pääsali on iso o_o

Mutta entäs sitten vanhemmat conittajat?

Osa ihmisistä tulee coneihin tapaamaan yleisesti ihmisiä, kun taas osa tule seuraamaan ohjelmanumeroita. Itse olen vähän molempien puolella mutta omasta mielestäni alkaa tapahtumat olemaan pikkuhiljaa 'nuorten' tapahtumia, joka on hieman intoumustani rajoittanut coneissa :/. Ehkä mielipiteeni johtuu osittain siitä, että olen jo 19-vuotias ja olen sen ihqu-teiniyden ohittanut mutta silti se ei tarkoita sitä, että meidän vanhemman sukupolven pitäisi jättää tapahtumat nuoremmillensa. Onneksi meitä vanhempaa conikansaa on se pieni prosentuaalinen määrä ja yllättävästi he tuntevatkin toisensa aika lailla hyvin. Pitää se varmaan jossain vaiheessa hyväksyä ettei nuorempien perässä pysy vaan on 'vanhojen' conittajien seuraan tälläydyttävä. Eipä oikein ikuiset caramelldanssenit sun muut kiinnosta niin olen pikkuhiljaa siirtymässä seuraamaan enemmän paneeleja sun muita kiinnostavia luentoja.

Onneksi on vähäsen aikuisempaan makuunkin tarjolla tapahtumia, kuten Desutalks, jossa tarjotaan huipputasokasta puheohjelmaa ja sitten vielä Desucruiseakin, joten ei sitä yksin tule jäämään.
Kaikilla tapahtumilla on kummiskin yhteistä se, että harrastajat tapaavat coneissa ja 'conikansa' yhtenäistyy Suomessa hyvää tahtia. Samanhenkisten ihmisten kanssa on helppo keskustella ja sehän onkin yksi tapahtumien hyvistä puolista.

Taidankin lopettaa pälpättämisen tähän ennen kuin aihe muuttuu entistä etäisemmäksi alkuperäisestä. Ensi kerralla voi olla tarjolla hieman lisätietoa cosplayprojekteistani ensi vuodelle.

Cosplay - Iloa vai tuskaa?

Cosplay voi olla toiselle mitä rakkahin ajanviete, kun taas toiselle yhdentekevä pukuharrastus, jota näkee con-tapahtumissa. Itse kuulun ensin mainitsemaani ryhmään. Todella miehinen harrastushan tämä on ommella pukuja mutta ainakin erottuu joukosta, eikä ole perinteinen jalkapalloilija tai jääkiekkoilija.

Tracon 2011: kiitokset kuvat ottaneelle hanskulle

 Minut innosti tähän mukaan parin muun ystäväni näkeminen heidän cossatessaan hahmoa X conissa Y ja halusin kokeilla jotain erilaista ajanvietettä aiheesta, mikä kuitenkin kiinnosti itseäni paljon. Henkilökohtaisesti olin peloissani, kun pääsin ompelukoneen ääreen 6 vuoden tauon jälkeen mutta sen alkaessa sujua se olikin hauskaa ja olen oppinut kaikenlaisia erilaisia puvun tekotapoja, kuten softiksen käytön panssareissa, asereplikoiden teko puumateriaalista ja erilaisten yksityiskohtien maalausta. Siitä huolimatta on kehittymisen varaa aina jokaisella, kuten minullakin.

Mikä se on sitten, mikä laittaa itsensä takaisin omaan hikikomeroon ompelemaan, tekemään proppeja sun muita härpäkkeitä uudestaan ja uudestaan kerta toisensa jälkeen? Varmasti monia vastauksia tähän löytyy mutta itseni kohdalla se ehdoton vastaus on positiiviset kommentit tekemistään puvuista. Se tunne on jotakin parhautta, kun joku tulee ottamaan vaikka kuvaa tai sitten kehumaan pukua *dude that's cool jne*. Toki monta kertaa pukua tehdessä tulee niitä ahdistuksen ja hermoromahduksen hetkiä mutta ne ovat sivuseikkoja, sitten puku on valmis niin se on palkitseva tunne kun katsoo kokonaisuutta *teinkö mä tämän oikeesti? WOU*

Cosplaykilpailut ovat oiva tapa päästä näyttämään isolle yleisölle omia pukujaan ja taitojaan näyttämölle ehkä esiintymisenki merkissä. Vaikka kilpailuissa on parhaiten sijoittuville luvassa erilaisia palkintoja niin se ei ole mielestäni oikea syy osallistua kilpailuihin, vaan tärkeintä on pitää hauskaa muiden kanssakisaajien kanssa ja backstagen hermoilukeskustelut kuuluvat yhteen positiivisista jutuista mitä löydän kisoista. Jos palkintojen takia osallistuu niin sitten on mielestäni jotain vialla. Cosplayta harrastavat tekevät tätä itsensä takia ennemmin kuin katsojien takia. Parempi tehdä pukuja huolella pitäen hauskaa coneissa puku päällä eikä olla mikään tosikko hikipinko, jonka päämäärä on olla maailman paras cossaaja. Jos oma into palaa loppuun cossien tekoon ja en viihdy niin paljoa coneissa puku päällä vaan menen sinne katsojien takia puku päällä niin siinä vaiheessa lopetan suosiolla. Muutenkin kallis harrastus niin paras tehdä sitä siihen saakka, kuin itse pitää siitä täysillä.


PS: Cosplaygaalaan ilmoittautuminen lähti yksilökisaan ja Weiss-cossi tulee vihdoin siellä debytoimaan. Eipä tässä muuta kuin odottamaan uutta kisaa ja alankin tästä pikkuhiljaa treenaamaan esitystä.

Aftercon hangover (Tracon VI)

Yksi coni takana taas ja yhtä kokemusta rikkaampi hyvässä kuin pahassakin mielessä. Hyvässä mielessä, että perinteisesti tapasi vanhoja ystäviä ja tutustui uusiin tuttavuuksiin^^. Pahassa mielessä, että väsymys-level oli -9000 lukemissa + nestelinja ruokaosaston kohdalla antoi kivasti fyysistä rasitetta, kuten myös useat rakkulat jaloissani pienien kenkien takia :P. Ehkä opin tästä jotain uutta seuraavia coneja varten ja joskus vähemmän kärsisin cossaajien lempisanonnasta *cosplay ilman tuskaa on teeskentelyä*.

Olin siis Final Fantasy 8:n Seifer Almasy koko viikonlopun ajan sunnuntain esityskisan takia, jossa esiinnyin. Kuvia tule myöhemmin toisessa postauksessa, kunhan saan shootistamme järkevän näköisiä kuvia itselleni.

Itsellä ohjelmanumeroiden seuranta jäi vain lauantain cossikisan katsomiseen. Cosplayn taso oli HUIKEA ja voin vain kuvitella, miten vaikeaa oli WCS-karsinnan tuomareilla valita voittajaa edustamaan Suomea ensi vuoden finaaliin. Sunnuntai menikin itsellä esityskisan kanssa ahertaen. Kuten odotetusti, ei ryhmäni esitys innostanut itseäni, mutta ainahan minä dissaan esitykset, missä olen itse osallisena joten whatever.

Tracon VI ei yltänyt mieluisimpien conieni listaan eikä taaskaan huonoimpienkaan listalle. Perusconi toisin sanoen, vaikka Tampere-talo on loistava pitopaikka kokonsa ja tilojensa suhteen :). Ehkä ensi vuonna sitten kokemus on toinenlainen, mutta sen näkee sitten.

WCS-karsinnan ja muiden cosplaykisojen katsominen antoi itselleni lisäpotkua omien projektien tekoon ja odotan innolla ensi vuoden kisarintamaa mitä tulee olemaankaan tiedossa^^. Mutta ensin on Cosplaygaala ja 90 % varma osallistuminen, mutta millä cossilla, sen päätän lopullisesti myöhemmin. Vahvimpana ehdokkaana on Weiss cossi, mutta katsotaan. Olisi toisaalta tylsää jättää Desutalks väliin, kun sattuu olemaan samana viikonloppuna samassa paikassa gaalan kanssa joten eksyn lauantaiksi varmaan sinnekin.

Eipä tässä muuta tällä kertaa, nähkäämme seuraavan kerran Hesan suunnalla lokakuussa. Pai paih -->