Cosplayesitysten suunnittelu, rakenne ja esiintyminen.

Aloitettuani cosplayn vuonna 2010 on tullut esiinnyttyä erilaisissa cosplaykilpailuissa ja FFFighteissa juontaen sekä näytellen. Vapaa-ajalla olen myös harrastajateatterissa ollut osallisena ja nykyään olen Lahden kaupunginteatterilla tarpeistontekijänä/lavastajana, joten esiintyminen on monella tapaa elämässäni ollut osana elämääni viimeiset vuodet. Kaikki tämä on kehittänyt osaamistani cosplayesiintymistä ajatellen ja ajattelin tässä hieman avata aihetta miten itse valitsen cossattavat hahmoni, kerron kisaamisistani, suunnittelen cosplayesityksiä ja miten omasta kulmastani esityksen rakenne koostuu.

Tracon 2013 esityskilpailussa kisasin Urhon kanssa Tekken 3:sta Bryan Furya ja Forest Lawia.

Ihmiset valitsevat cossattavat hahmot ja puvut eri tavoin. Jotkut valitsee ulkoisen vaatetuksen näyttävyyden perusteella, kun taas joku vain tykkää hahmosta riippumatta mitkä vaatteet sillä voi olla päällä. Itse valitessani hahmoa ja pukua minulla pitää olla ennenaikaista tuntemusta hahmoon sekä tunneside. Jos esimerkiksi hahmo on videopelistä niin minun on ollut pelattava sitä peliä ja nähdä hahmoa mistä se on, jotta minulla on taustatuntemusta kyseiseen hahmoon. Tämä helpottaa cossatessa, kun haluaa eläytyä hahmoon niin tietää hahmon maneerit, liikkumistyylin ja luonteen, joka taas edesauttaa esiintymistä, jos hahmolla aikoo cosplaykilpailuihin osallistua.

Alkuvaiheessa tätä harrastusta osallistuin pariin pukupainotteiseen kilpailuun mutta siirryin pikkuhiljaa esityspainotteisiin kilpailuihin, koska tajusin sen olevan minun juttuni. Esiintymisestä alkoi tulemaan juttuni ja nautin ihmisten viihdyttämisestä, jossa palkitsevin fiilis on yleisön taputukset esityksen päätteeksi. Olen tosin saanut kritiikkiä, kun keskityn esityskilpailuihin ja en pukukilpailuihin osallistu. ''Eihän se pärjää muuten kuin esityskilpailuissa niin sen takia se ei osallistu pukukilpailuihin.'' 

Mimicon 2014 esityskilpailussa esiinnyin soolona Soul Calibur V:n Xibana.

Onko sillä väliä vaikka osallistunkin enimmäkseen esityskilpailuihin vaikka tässä vaiheessa taitoa riittäisi isompiakin kisoja kokeilla? Pukupainotteisuus on ollut Suomen kilpailuissa ensisijaisena ja esitykset ovat tulleet jälkijunassa, joten puolueellisuus pukupainotteisuuteen tulee vanhasta tavasta. Myönnän, ettei pukuosaamiseni ole niin hyvä kuin esiintyminen, joten kysymys tulee miksen siis saisi keskittyä kilpailuihin, jossa osaamistaitoni on parempi? Suomen cosplayesitysten taso ei yleisellä tasolla niin hyvä ole ja esityskisaajista on aina pulaa niin haluan oman panokseni niihin laittaa edes tähän puoleen klpailuista. Lisäksi en saa pukukilpailuista yhtä paljon irti kuin esityskilpailuista esiintymisen ollessa se minun juttuni.

Lisäksi kuulee valitusta, ettei uskalla lähteä kisaamaan, koska taso on liian korkea, joka on typerä mielipide mielestäni. Toki katsojan puolesta kisaskene näyttää yksipuoliselta ja kovatasoiselta, kun samat henkilöt jaksavat kisata ja panostavat tekemiseen ja sitten ei ole uusia kisaajia, kun aloituskynnys on liian korkea. Tässä se ongelma cossaajilla on kisaamiseen liittyen. Ei saa olettaa, että ensimmäisellä kisaamiskerralla voi hypätä aloittelijasta voittajaksi toivoten kisatason olevan mahdollisimman heikko ja luulla kisaamisen olevan helppoa. Siihen pitää panostaa ja vain tekemällä tulee paremmaksi. Suomen cosplaykilpailut kaipaa lisää kisaajia ja suosittelen lämpimästi kaikkia kokeilemaan sitä, koska se on kokemus vailla vertaistaan. :)

Tracon 2014 bäkkärillä ennen WCS-karsintojen esiintymistämme

Esitysten rakenteet vaihtelee tyylin mukaan minkä tyyppistä esitystä tekee mutta kaikissa on yhteisenä tekijänä pitää muistaa se, että esitys alkaa hitaasti, tempo nousee esityksen edetessä ja loppuhuipennus tulee lopussa, jolloin mielenkiinto pysyy loppuun asti. Jos järjestys vaihtuu esim. loppuhuipennus on jo esityksen keskellä niin kiinnostus loppua kohden lopahtaa.

Esiintymiseen on tullut viime vuosina entistä yleisemmäksi lavasteet, jotka tuovat täytettä esitykseen mutta vain siinä tapauksessa, jos niillä on tarkoitus. Olettamus joillakin on, että mitä enemmän täytettä lavalla niin sen parempi mutta tämä ei pidä paikkansa. Cosplayesitystä ajatellen lavasteen tulee olla vahvistava tekijä esitykseen liittyen mutta jos lavaste on vain koristeena tai taustana lavalla niin se on täysin turha ja tuomarit voivat siitä jopa vähentää pisteitä, jos näin käy. Suhteessa lavasteeton tasavahva esitys voittaisi lavasteellisen esityksen, jossa lavasteet eivät ole osassa mitenkään esityksessä.

Desucon 2014 esityskilpailun voitimme esiintymällä Pokemonin Digletteinä huumoripainotteisella esityksellä.

Videoscreen on myös uusi lisä cosplayesityksiin mikä toimii esitystä vahvistavana tekijänä. Oikein tehtynä video vahvistaa esityksen rakennetta mutta huonosti tehtynä se heikentää sitä ja on turha tekijä. Jos aikoo videota sekä lavasteita käyttää esityksessään niin pitää muistaa molemmilla olevan selkeä rooli esityksessä ja etenkin videossa muistaa, ettei se vie liikaa huomiota esiintyjästä. Jos videossa tapahtuu jotain ja esiintyjä tekee samalla jotain lavalla niin katsoja ei osaa päättää kumpaan pitäisi keskittyä.

Cosvision 2016 esityskilpailussa esiinnyin One Piecen Soul King Brookina.

Entä sitten esitys? Mitä sen pitäisi sisältää? Periaatteessa heti valitessa jo hahmoa asetat esityksen sävyn ja yleisteeman. koska esityksen pitää kertoa jotain hahmostaan ja sen lähdeteoksesta. Välillä esityksiin lisätään silloisen hetken suosiossa olevia meemejä, kappaleita tai ilmiöitä, jotka eivät mitenkään liity hahmoon tai lähdeteokseen mutta oikein tehtynä nekin voivat toimia hyvin. (Esim. Desucon 2014 kisaesityksessämme Pokemonissa Digletin liikkeisiin kuuluu Sandstorm ja sen taustalle lisättiin Daruden Sandstorm musiikiksi.)

Valitettavasti esityksiin jotkut lisäävät näitä jopa liiankin paljon ja ne ovat esiintyjien hauskoja inside-läppiä, jotka päässään toimií muttei lavalla enää. Tässäkin pitää muistaa kohtuus ja keskittyä esityksen rakenteeseen ettei liikaa erkane toimivasta juonesta. Esityksen juonessa pitää lähteä oletuksella, ettei katsoja tiedä hahmosta tai lähdeteoksesta mitään mutta silti ymmärtää mistä on kyse esityksessä ja sitä esittävässä hahmossa/teoksessa. Vaikka kuinka suosittu olisi esityksen aihe niin aina pitää pyrkiä pitämään esityksen käsikirjoitus selkeänä, jotta yleisö ymmärtää esityksen.

Esityksen ääniraidassa ja videossa kannattaa käyttää alkuperäisteoksen videomateriaalia ja musiikkeja, jos vain mahdollista tai sitten saman teemaisia pätkiä eri teoksista. Hahmo-/sarjauskollisuudesta saa pisteitä tuomaroinnissa.

Erilaisia editointiohjelmia löytyy ääniraidan ja videoiden tekemiseen mutta hyvin pärjää ilmaisohjelmillakin editointityössä. Ääniraidan tekemiseen itse käytän ilmaisohjelmaa Audacityä, joka on hyvin monipuolinen ja toiminut omalla kohdallani mainiosti esityksiä tehdessä. Videoeditoinnissa käytän tietokoneen omaa Windows Movie Makeria. :D

Esiintymiseen vielä lopuksi haluan painostaa, että teatterissa muistakaa ylireagoida liikkeenne ja puheenne. Se mikä itsestänne tuntuu ylilyönniltä näyttää yleisöstä katsottuna normaalilta. Isot liikkeet ja kasvojen eleet ovat tärkeitä elementtejä esiintymisessä, ettei esitys näytä laimealta ja tönköltä.

Tekemisen kautta oppii virheistään ja tulee paremmaksi. Minunkin kohdalla näin on käynyt ja jälkeenpäin ajateltuna tekisin monista esityksistäni asioita eri lailla. Pitää vain jaksaa tehdä ja kisata, jotta tulee paremmaksi. Katsokaa kisojen taltiointeja ja imekää oppia itseenne kerätäksenne inspiraatiota ja vinkkejä omaan tekemiseenne. Niin minä teen ja pyrin toimimaan jatkossakin sekä nautin esiintymisestä kilpailuissa.^^ Ensi kuussa kisaan seuraavan kerran Desucon Frostbiten European Cosplay Gathering-karsintojen ryhmäsarjassa pitkän tauon jälkeen ja olen intoa täynnä! Nähdään siellä!

Until next time, Ciao! o/

Meren yli Närconiin ja takaisin.

Tapahtumasta onkin ehtinyt vierähtää jo viikko, joten taitaa olla ajallista kirjoittaa siihen liittyen hieman raporttia omista kokemuksista. Ocelot sekä Bryan Fury puvuistani lähti reissuun mukaan mutta erinäisten ongelmien takia en ole saanut kummastakaan puvustani otettuja kuvia haltuuni vielä lainkaan, joten saatte tyytyä muihin matkakuviin mitä tuli otettua reissun aikana.

Ensimmäistä kertaa lentämässä.... Iih olin kuin pikkulapsi tuon lyhyen reissun. ><

Itselläni oli sopivasti syntymäpäivä päivää ennen reissun alkamista niin reissuun lähtö tuntui hieman luontevalta valinnalta lähteä irrottelemaan sekä kannustamaan Suomen joukkuetta voittoon Nordic Cosplay Championship-finaalissa. Ehkäpä reissu olisi jäänyt välistä, ellei UruharaFC:n naiset olisi kysynyt mukaan mutta onneksi kysyivät.

Torstain aamulennon, junamatkan sekä hiostavan bussireissun jälkeen saavuimme tapahtumapaikalle ongelmitta ja lopulta Linköpingin keskustan hotelliin majoituttuamme seurueeni kanssa pääsimme alkuillasta nauttimaan conista. Nähdessäni ihmiset istumassa ruohikolla syöden ruokakojujen grilliruokaa tapahtuma vaikutti festarilta enemmänkin kuin conilta ainakin mitä Suomen tapahtumissa on tottunut. Tapahtuma-alue oli jakautunut hehtaarien tai jopa neliökilometrien laajuiselle alueelle useaan rakennukseen, joissa sai kyllä kävellä ihan tarpeeksi, jotta rakkulat alkoi kertyä jalkapohjiin sekä varpaisiin.

Todiste, että puku oli kuitenkin reissussa mukana!^^

Ensimmäisestä päivästä emme ehtineet nauttia paljoa, kun majoitustoverini Minorea ja Tsuyami valmistautuivat illan esityskilpailuun mihin osallistuivat. Esityskilpailut oli jaettu sooloesityksiin, pariesityksiin sekä ryhmäesityksiin eli kolmeen sarjaan. Valitettavasti joudun toteamaan, että minuun ihan sattui seurata niitä esityksiä poislukien ystävieni esitystä, sillä taso oli suoraan sanoen kauhean surkea. Ja en nyt liioittele lainkaan sanomisiani. Teatteriharrastajana sekä muutenkin esityskilpailuihin keskittyvänä cossaajana tiedän miten esityksen runko pitäisi rakentaa, jotta esitys olisi mahdollisimman selkeä mutta Ruotsin näkemys cosplayesityksestä on näköjään se, että annetaan ääniraidan ylimelankolinen musiikki ilman puhetta ja videon screenillä tehdä kaikki työ ja cossaaja vain kävelee muutaman hassun askeleen tehden yhtikäs MITÄÄN! Ei avautunut minkään esityksen kohdalla minulle alkuperäisteoksen tai hahmojen tarinaa lainkaan eikä mitään tukevaa juonta ollut taustalla. Se monesti puhuttu tekotaiteellinen kakka huusi mielessäni niin monta kertaa esitysten kohdalla, että on ruotsalaisilla paljon parannettavaa ensi vuoteen, jos ensimmäiset WCS-edustajat Ruotsi lähettää Japaniin kilpailuun.

Ensimmäisen päivän jälkeen hotellihuoneessa pystyi rentoutumaan katsoen kattohuoneiston avoikkunoista kaupunkimaisemia.

Koitti perjantai ja reissun odotetuin tapahtuma odotti illasta eli Nordic Cosplay Championship-finaali. Päivän aikana kävimme kuvauttamassa kauniissa ulkoilmassa pukumme ja valmistauduimme jonottamaan illan kilpailuun. Ohjelmien määrän vähyyss sai tapahtuman tuntumaan entistä enemmän festarilta. 4 päivän aikana mainittavat ohjelma olivat vain eri cosplaykilpailut ja kunniavieraiden Q & A-/nimmarinjakotilaisuudet. Ihmiset toisin sanoen vain hengasivat ja cosplayn taso oli hyvin alhainen. Yllättävän paljon ostopukujakin näki paikallisilla.

Hissiselfiet kunniaan!

NCC-finaali koitti ja n. 1000-henkisessä yleisössä 30 hengen kokoinen suomalaisporukka lippujen kanssa piti melua yllä ja huusi kovemmin kuin muu yleisö. Jotkut katsoivat touhuamme typeränä mutta, kun kerran toiseen maahan lähtee oman maan edustajia ja hyviä ystäviään kannustamaan niin sehän tehdään perhana KUNNOLLA! (Oli äänikin kyllä kisan jälkeen aivan poissa...) Kokonaisuutena kilpailu oli erittäin kova ja esitykset miellyttäviä. Jos muuten tapahtuma oli tylsä ja ei tarjonnut mitään niin NCC-finaalin takia jo pelkästään reissu kannatti tehdä. Kisa oli ohi ja seuraavana päivänä lauantaina kuultaisiin kilpailun tulokset.

Viimeiset 2 päivää tapahtumassa meni ilman cosseja omalta osaltani, joten pääsin lopulta kiertelemään kunnolla tapahtuma-aluetta. Iso plussa huikeasta myyntipöytärakennuksesta missä riitti paljon erilaisia pöytiä sekä tarjottavaa. Valitettavasti myös paljon piraatteja oli myynnissä, jota en katsonut hyvällä. Kuitenkaan en itse ostanut reissussa mitään niin eipä tämä haitannut itseä ainakaan. Lauantain ilta koitti ja aloimme jännittämään ystävien kanssa NCC-finaalin tuloksia. Ennakkoon omat arviot Top3:sta velloi sisälläni ja odotusteni mukaisesti ystäväni Päivi voitti NCC-kilpailun. Hänen tasapainoinen puku ja esitys Beyblade Metal Mastersin Jackina huokui itsevarmuutta ja tämä kilpailu näytti todellakin sen, ettei tarvitse kilpapukujen olla suurieleisiä ja valtavia pärjätäkseen vaan riittää, että mahdollisimman hyvin ja siististi tekee pukunsa ja esityksensä toteuttaa. Eri maiden edustajien kanssa keskustellessani huomasin, että joillakin oli normistressin lisäksi hurjasti paineita asetettu ennakkoon ennen kilpailua, joka näkyi heistä ulkoapäin. Osa kisaajista oli pettynyt hirveästi, kun eivät olleet saaneet sijoitusta eikä siten pystyneet odotuksia muille täyttää ja minua harmitti se, kun itse pyrin vain nauttimaan täysillä kaikista kilpailuistani välittämättä niin paljoa tuloksista. Ei sillä väliä mitä muut sanovat, kunhan vain itse nauttii kokemuksesta. Tämä antoi minulle hurjasti motivaatiota omaa cosplayharrastusta ajatellen ja innolla odotan Traconin WCS-karsintoja minne tähtään Urhon kanssa.^^

Ystävykset vaikka vertaistaan. <3 (Kuva: UruharaFC.)

Suurien onnitteluiden, Maamme-laulun ja huutojen jälkeen väsyneenä kävelimme takaisin hotelliin viimeiselle päivälle valmistautumaan. Sunnuntai menikin sitten aika lailla matkatessa takaisin kohti Suomea ja arkea. Kokonaisuutena tapahtuma oli hyvin erilainen kokemus mihin on tottunut Suomen tapahtumissa ja siitä olen onnellinen, että kävin tuon kokemassa. En kuitenkaan jaksaisi tapahtumissa käydä, jos kaikki olisivat samanlaisia festareita, kuin Närcon. Ei olisi tekemistä niissä. :P Suomen conit ovat tiiviisti yhdessä rakennuksessa tapahtuvia ohjelmantäyteliäitä kokemuksia, joissa riittää tekemistä.

Päivin voitto on Suomen ensimmäinen sijoitus/voitto kansainvälisissä cosplaykilpailuissa, joten tämä todellakin on iso juttu Suomen cosplayn edespäin vientiä ajatellen ulkomaille. Onnea Päiville vielä kerran voitosta ja toivottavasti vielä tulevaisuudessa näemme sinut kisalavoilla edustamassa maatamme eri kilpailuissa. Sinä olet sitä kuuluisaa Suomen cosplaykermaa. :)

Seuraavaksi koittaa Tracon ja World Cosplay Summit-karsinta, johon ilmoittautuminen aukeaa 11.8 klo 18. Heti pyrin ilmoittamaan meidän parin kilpailuun, ettei vain jää kisa välistä. Seuraavia kirjoituksia tulee kisapukujen valmistukseen liittyen ja on aikani palata taas askartelemaan. Seuraavaan kertaan! :)

Until next time, Ciao!

The other side of ourselves - Katsokaa totuutta silmiin ihmiset!

Ennen kuin aloitan tämän kirjoituksen oleellisen osion selvennän alun epäselvää tarinaa ja ettei joku luulisi, että tämä on offtopic-kirjoitus niin tämän kirjoituksen aihe tulee liittymään henkilöiden hyväksymiseen omanlaisenaan, joka taas heijastuu myös meihin cosplayaajiin ihmisinä sekä sitä kautta koko Suomen cosplayskeneen. Viimeisten päivien aikana mieltäni on painanut tämä aihe niin paljon, etten voi olla tästä kirjoittamatta vaikka osittain tämä myös liittyy joihinkin aikaisempiin mielipidekirjoituksiini cossaajista mutta toivon mukaan en ala liikaa toistamaan itseäni teksteissäni.

Savonlinnassa 28.6. – 29.7.2014 välillä Taidelukion työpajalla on *The other side of Lordi - Toinen totuus-taidenäyttely*, jossa voi nähdä kyseisen bändin lavarekvisiittaa, esiintymispukuja sekä Mr.Lordin maalaamia taidemaalauksia. Itse kävin eilisissä avajaisissa pukeutuen teeman mukaisesti *The other side of...-teemalla*, jolla halusin tuoda esille toisen puolen itsestäni esille pukeutumisen ja pitämieni asioiden puolesta, jotka ei minusta normaalisti näy. Tapahtuman teema sopii niin täydellisesti tähän kirjoitukseni aiheeseen niin annan teille reissusta kuvia samalla, jotta näette mitä kaikkea voitte nähdä paikan päällä näyttelyssä.

Euroviisu-vitriini oli oiva lisä näyttelyyn!

Jokaisella meistä löytyy sisältään sellainen puoli mitä ei aivan kaikille ihmisille halua näyttää, kuten omaa musiikki-/vaatetyyliään peläten muiden ihmisten väheksyvän niitä ja sitä kautta syrjäytymisen pelko kasvaa. (Ja kyllä ihmiset minä PIDÄN LORDISTA! Heidän musiikkityyli on lähimpänä minun mieltymyksiä ja cosplayharrastajana on ilo silmille nähdä mitä kaikkea he tuovat keikoillaan pukuina ja rekvisiittana esille. Moni voisi ottaa heistäkin oppia tietyllä tapaa.) Osa uskaltaa olla täysin oma itsensä ja näyttääkin sen rohkealla tavalla jokapäiväisessä elämässään ja ei anna muiden mielipiteiden vaikuttaa omiin päätöksiinsä. Muissa ihmisissä on silloin vika, jos ei osaa ottaa vastaan henkilöitä ilman ennakkoluuloja.

Cosplaypiirit ovat tästä vuoksi yhtenäistyneet aika lailla, kun monet eivät uskalla tuoda cosplayharrastustaan kaikille läheisilleen ja tutuille näytille ja yleisesti lämmin vastaanotto harrastajien kesken on toisiaan kohtaan mutta kuitenkin löytyy aina kolikon toinen puoli jokaisessa asiassa. Keväällä kirjoittamassani julkaisussa puhuin cosplaykilpailijoiden sisäisestä kilpahenkisyydestä ja mahdollisesta vihasta toisiaan kohtaan. Tätä näkee myös aivan normaalien conittajien/cosplayaajien keskuudessa toisia kohtaan mutta millä lailla sitten? Toisten henkilöiden mustamaalaamisena ja väheksymisenä levittäen valepuheita toisista henkilöistä saaden tietyt ennakkoluulot henkilöä X kohtaan, jota ei ehkä edes muuten tunne tai ole edes jutellut kasvotusten kyseisen henkilön kanssa väitettyyn asiaan liittyen. Ihmisten on kuitenkin helpompi tarttua siihen vaihtoehtoon mikä on helpoin eli kuulopuheisiin tässä tapauksessa, jonka kautta saadaan vääristynyt kuva toisesta.

Lordikin on saanut kritiikkiä ulkoasujensa sekä musiikillisen tyylinsä puolesta mutta kaikesta huolimatta he ovat jatkaneet jo yli 20 vuotta samalla linjalla, koska he ovat ylpeitä siitä mitä tekevät.

Ja eihän toki voisi mennä itse henkilön X:n luokse juttelemaan ja selvittämään asia? No EI! (Koska suomalaisuus...) Näiden kaikkien yhteenlaskettu vahingon määrä henkisesti henkilöä X:ää kohtaan voi olla vakavatkin etenkin kun jälkeenpäin niitä väitteitä kuulee toisten henkilöiden kautta. Jos cosplay-harrastuksen näkee itselleen eräänä elämälleen tärkeimmistä harrastuksista niin haluaako olla osana sitä, jos vastaanotto on suoraan sanoen luotaan pois työntävänlainen missä ei saa kannatusta eikä arvostusta tekemilleen asioilleen? Olen kasvotusten tätä nähnyt eräille läheisille cosplay-ystävillenikin tapahtuneen ja hyvän kaverin leiman omaavana kaverina itsellenikin on alkanut tulla vihapostia sivuteitse epäsuoraa tietä pitkin tietooni viimeisen vuoden aikana suorituksistani cosplayskenessä.

Uskaltakaa olla erilaisia!

Erittäin outona asiana tuntuu, että heti kun alkaa sijoituksia enemmän tulemaan cosplaykilpailuista niin aletaan väheksymään näitä kisaajia oudoilla tapaa ja keksimään valheellisia tietoja heistä samalla niiden levittyessä conipiirissä sanomalehden lailla. Suora kommentti minkä olen viimeksi saanut itselleni on ollut seuraavanlainen. --> *Miksi yrität antaa itsestäsi hymypoika-kuvan vaikket ole sellainen? Kisaat hirveän monta kertaa vain palkintojen perässä ja yrität pönkittää egoasi vain sillä.* Kyseiselle nuorelle henkilölle mainitsin samat asiat mitä olen aina painottanut täällä bloginikin puolella eli asioista mistä nautin, joiden tarkoitusperä ei ole vain itsensä tuominen esille vaan yleisön viihdyttäminen esimerkiksi. Nämäkin luulot tällä henkilöllä on tullut minusta kuulopuheiden puolesta mitä todennäköisimmin ja saanut minusta erilaisen kuvan kuin oikeasti olen.

Avajaisten lopuksi tapasin laulajan Mr.Lordin sekä kitaristin Amenin.

Hyvät rakkaat ihmiset siis minä suoraan sanoen rukoilen ja pyydän teitä! o/ Älkää uskoko kaikkea mitä teille toisista henkilöistä tässä pienessä cosplay-yhteisössämme sanotaan vaan ottakaa itse asiasta selvää ja jutelkaa kyseisen henkilön kanssa. Jos hän on saavuttanut cosplayaajana jotain suurta Suomen sisäisesti niin kannustakaa häntä älkääkä väheksykö sitä saavutusta tai ignooratko leimaten toista elitistiksi ilman mitään taustatuntemusta sekä olkaa ennakkoluulottomia toista kohtaan, kunnes oleellisesti tunnette hänet. Pienikin positiivinen kommentti auttaa jaksamaan elämässä ja tämänkin harrastuksen parissa, kun on tukevia ihmisiä sinulla vieressäsi. Itse haluan vain tuoda iloa itselleni sekä muille cosplayni kautta ja en halua vihata ketään. Jakakaa rakkautta toisillenne ennemmin kuin vihaisitte niitä itsellesi puolituntemattomia henkilöitä.

Onko sinulle tai jollekulle cosplaytutullesi tällaista käynyt? Voi avautua vapaasti, jos mielesi tekee niin. Uskaltakaa tuoda omat intressinne esille ja olkaa ylpeitä niistä sekä saavutuksistanne vaikka mitä muut henkilöt sanoisivat.

Monet ovat jostain syystä pelänneet lähestyä minua mutta hyvät ihmiset sanon vielä kerran tämän, että minulle saa tulla aina juttelemaan olisi asiasi mikä tahansa. :) Nyt olen taas lepyyttänyt mieleni hetkeksi ja ehkäpä joillekin teistä tämä toi jotain uutta keskusteltavaa omaan päiväänsä.

Until next time, Ciao!

Hoi cosplaykilpailijat! Minne olette kadonneet!!!???

Desuconin kirjoituksessani avasin hieman omia mietteitä esityskilpailun osanottajien vähyydestä samalla valittaen, että mikä Suomen kisaskeneä vaivaa. Sen verran aihe kismittänyt minua sekä muita harrastajatovereitani niin miksei sitten suoraan kokonaista julkaisua aiheelle voisi uhrata?

Desuconin esityskilpailun osanottajat. Yhteensä 4 esitystä lavalla kävi kokonaisuudessaan tämän vuoden Desuconissa. (Tapio Matikainen.)

 Esityskilpailussa oli kuulemani mukaan 10 ilmoittautumista tullut ja lauantai-päivänä vielä meidän kisaryhmälle illasta kerrottiin 6 esitystä olevan huomiseen kilpailuun mutta kuinkas siinä sitten kävikään... Yön aikana oli 2 lisäperuuntumista tullut ja huikea neljän esityksen kilpailu oli edessä! Top3-menetelmästäkin luovuttiin ja päätettiin vain paras esitys palkita liian vähäiseen osallistujamäärän takia. Desuconin Eurocosplay-karsinnoissakin oli esityskilpailun tapaan peruutuksia tullut ja loppujen lopuksi karsinnoissa lavalle päätyi vain 6 kisaajaa esityksineen. Hall-cosplaysarjoissa ikuna oikeastaan näkee kisaajakatoa, koska tapahtumassa paikan päällä agentit käyvät noukkaamassa upeita cossaajia kisaan mukaan, jotka eivät osaa odottaa kutsua kisaan. Hall-cosplay ei ole ns 'vakava' sarja, johon on yllättävän helppo kutsuttavien cossaajien suostuttava. Tämän vuoden Hall-cosplaysarja Desuconissa oli aivan uskomattoman kovatasoinen ja ihmettelenkin suuresti, että miksei kukaan näistä muuten vain kierrä kilpailuja isommissa kilpailuissa?

Desuconin Eurocosplay-karsijat. Onnittelut Elinalle edustuspaikasta! (Tapio Matikainen.)

Desucon ei ole ainoa tapahtuma, joka on kärsinyt kisaajakadosta tässä lähiaikoina. Mimiconin sekä Cosvisionin esityskilpailu käytiin 6 esityksellä läpi, Cosvisionin yksilökilpailussakin oli laskujeni mukaan myös vajaat 10 osallistujaa sekä Yukiconissa sitten jouduttiin koko esityskilpailu perumaan viime hetken peruutusten takia.

Toki on ollut sitten näissäkin tapahtumissa kilpailuja missä onkin riittänyt kisaajia, jotta on saanut ihan kelvollisen cosplaykilpailun pidettyä mutta verrattuna muihin aikaisempiin vuosiin ei ole näin paljoa ollut tällaista kisaajakatoa kilpailuissa.

Missä sitten kiikastaa? Suomen cosplay-harrastus on koko ajan hiljalleen nousemassa tunnetummaksi, harrastajia tulee lisää hiljakseen mutta varmasti sekä kilpailut eivät todellakaan ole niin kilpailuhenkisiä, että kisaamista kannattaisi pelätä (Niin monet kisaajat ovat kertoneet jälkeenpäin siitä, että miten hauska kokemus kisaaminen on loppujen lopuksi ja sitä mieltä olen itsekin. En kadu yhtäkään kisaosallistumistani.). Harrastaja-/kisamäärien puolesta ei siis pitäisi olla mitään ongelmaa. Ehkäpä sitten ongelma löytyy jostain muualta?

Cossaajilla on ilmoittautumisten perusteella todellakin intoumus kisaamiseen, kuten Desuconin cosplaykilpailuissakin olisi ollut miltei täydet kisat ellei vain peruutuksia olisi tullut niin paljon ajan mittaan. Tässäkö se sitten on? Kilpailuun osallistutaan kovalla innolla yleensä heti, kun ilmoittautuminen aukeaa (Jopa 1,5 kuukautta ennen tapahtumaa.) mutta sitten tapahtuman lähestyessä käykin niin, että peruutuksia tulee syystä tai toisesta. Mitä nämä syyt ovat? Yleensä se on valitettavasti valmistautumisen puute, jonka takia todetaan ettei pukua ja/tai esitystä saada kasaan ennen määräaikaa ja perutaan osallistuminen. Toisena on sitten ymmärrettävät syyt, kuten juhlat, pääsykokeet, tapaturmat, sairastumiset jne. Näitä kuitenkin tulee harvemmassa ja nämä voi vielä cosplayvastaava ottaa vastaan muulla kuin nyrpeällä ilmeellä.

 Vuonna 2012 Traconin World Cosplay Summit-karsinnat käytiin neljän kisaparin voimin... (Mikael Peltomaa.)

Mitä keinoja sitten tällaisten peruutusten estämiseksi voisi tehdä? Mainitsen muutaman, jotka itselleni tulee mieleen mutta nämä ei todellakaan ole absoluuttisia ohjeita ja jokaisessa on hyvät sekä huonot puolensa, joita en varmaan kaikkia muista sanoa tässä. Voitte kommentoida ja kertoa omia ideoitanne tähän kirjoitukseen.

1. Cosplaykilpailujen ilmoittautumisajan lyhentäminen.
Mitä lähemmäksi tapahtuma tulee niin sen varmemmaksi osaa sanoa, että saako projektinsa valmiiksi vai ei. Tämä estäisi ennenaikaiset peruuntumiset ehkä jollain tapaa mutta en tiedä sitten, että jos liian lähelle con-viikonloppua laittaa ilmoittautumisen niin tuleeko cosplayvastaavalle liian paljon hommaa liian lyhyessä ajassa?.. Kaksiteräinen miekka toimintatapa tämä olisi siis.

2. Cosplaykilpailujen vähentäminen.
Isot tapahtumat ovat vakiinnuttaneet asemansa Suomen contapahtumissa mutta koko ajan tulee uusia pikkutapahtumia, jotka ovat vuosien aikana keränneet lisää suosiota, jonka johdosta miltei jokaisessa tapahtumassa on nykyään cosplaykilpailuja. Ymmärrän kyllä, että cosplaykilpailut ovat ehkä conien suosituimmat ohjelmanumerot, joka kerää ihmisiä mutta, jos niitä on vain yksinkertaisesti liikaa niin osallistujamääräkin on sen mukaisesti vajavainen. Vaikka on hyvä olla vaihtoehtoisesti pieniä kuin myös isoja kilpailuja niin kaikki kisaajat eivät kierrä aktiivisesti monissa kilpailuissa ja uusia kisaajiakaan ei niin helposti nykyään tule esille.

3. Kisaajille etuuksien antaminen. 
Tämä voi kuulostaa aika erikoiselta keinolta mutta oletteko huomanneet, kuinka tällä hetkellä Suomen suurimman(?) japanilaiseen pop-kulttuuriin tähtäävän tapahtuman Traconin cosplaykilpailut ovat AINA miltei täysiä vuodesta toiseen? Tracon antaa cosplaykisaajille kisaamispäivän tapahtumaan ilmaisen sisäänpääsyn, koska he ovat tärkeä osa conin ohjelmanumeroa ja pienellä lisämaksulla he saavat lunastettua itsellensä viikonloppurannekkeen tapahtumaan. Itseäni henkilökohtaisesti ihan sattui maksaa 29 euroa yhdestä lipusta vain, että pääsin Desuconin esityskilpailuun osallistumaan. Desucon ei itselleni tarjonnut mitään uutta ja erikoista, kun olin lupautunut olemaan myyntipöytäsalissa töissäkin lauantaina niin oli kova hinta kisaosallistumiselleni.

4. Kisaajan valmistautuminen kilpailuun HYVIN ajoissa.
Tämä on se suurin virstanpylväs kaikille, kun ei tajuta aloittaa tarpeeksi ajoissa projektejaan. Liian monet tarinat olen kuullut siitä, että kisaa edeltävänä yönä ollaan neulottu sormet verillä saumoja piiloon puvustaan ja se alkaa jo riittämään... Itse juuri teen sillä tapaa, että aloitan HYVIN ajoissa työni ja voin jopa kuukausi ennen tapahtumaa rentoutua odottamaan tapahtumaa puku valmiina kaapissa. Se ei vaadi paljoa, että henkilö tajuaisi aloittaa ajoissa mutta, kun se sattuu käymään monta kertaa perätysten samaisella henkilöllä niin se alkaa puuduttamaan ja turhauttamaan, että onko neuvo turha...

Keinoja on noiden lisäksi muitakin ja parempiakin mutta tässä hieman mietittävää cosplaykilpailuihin ja kisaajille, jotka tulevaisuudessa ehkäpä eksyvät kisaamisen polulle.

Omasta puolestani sanon kisaamista ajatteleville, että kisaaminen on huikea kokemus ja kanssakisaajien kanssa luotu bäkkäritunnelma on jotain sellaista mitä en itse jättäisi paitsi. Olet jo voittaja, kun pääset lavalle näyttämään suurella vaivalla tehdyn pukusi. :) Suomen cosplayn taso nousee koko ajan ja enemmän kisapotentiaalisia cossaajia löytyy laidasta laitaan! Ei pidä pelätä kisaa vaan ole rohkea sillä et menetä mitään osallistumisellasi.^^

Omia mietteitä tai ajatuksia? Voitte purkaa sana-arkkunne kommenttikenttään. o/

PS: Desuconin esitysvideotamme on jo toistettu YLI 7000 KERTAA!!!??? MITÄÄH? Lievästi sanoen pientä hysteriaa aiheuttanut somessa meidän ryhmäesitys. :D

Until next time, Ciao!

Cosplay-kilpailijoiden ystävyyttä ja vihaa pintaa syvemmällä.

Erilaiset cosplay-kilpailut ovat vakiinnuttaneet asemansa Suomen conien suosituimpina ohjelmanumeroina, joissa kootusti pääsevät ihmiset näkemään ja ihastelemaan cossaajien tekemiä huikeita cosplaypukuja näytösten tai esitysten muodossa. Itsekin olen teatteriharrastaja-taustaisena moniin cosplay-kilpailuihin osallistunut sekä pitänyt/ollut osallisena erilaisissa ohjelmanumeroissa missä on tarvinnut olla lavalla esiintymässä ihmisten iloksi.

Kuvaaja: Tapio Matikainen

Kilpailun aikana backstagella normaaleihin tunnetiloihin voi laskea jännityksen ja stressaamisen. Kuitenkin kaikesta huolimatta suurin osa kisaajista tulevat juttuun keskenään, jonka ansiosta kanssakisaajien jännitystaso laskee ja on mieluisampi mennä lavalle, kun on mukavampi olo. Ainakin itselle tämä on yksi asia minkä takia kilpailuissa olen tykännyt käydä, kun kanssakisaajien kanssa voi rauhassa jutella ja mahdollisesti helpottaa heidän oloaan sitä tehdessä. (Itsehän olen se henkilö bäkkärillä, joka perseilee ja yrittää tunnelmaa saada keveämmäksi/iloisemmaksi jokaiselle. :D) Uusia tuttavuuksia saa miltei pyytämättäkin, josta voikin alkaa mahdollisesti pidempi aikainen ystävyyssuhde.

Esimerkkinä suurin osa meidän FFFollowersin jäsenistä ollaan tavattu toisemme ensi kertaa juuri lavalla toistemme seurassa, josta olemme siirtyneet yhdessä esiintymiseen.

Itse pääasiallisesti henkilönä, joka osallistuu esityspainotteisiin kilpailuihin minulle tärkeimpänä asiana kilpailuissa ei ole palkintojen saaminen vaan yleisön viihdyttäminen ja lavalla esiintymisen nauttiminen. Lavalla saan itsestäni parhaiten irti, kun esiinnyn ihmisille ja paras nautinto itselleni on se, että kuulen yleisön hurrauksen omalle esitykselleni. Parempaa palkkiota en voi saada itselleni kuin tämän. Tämän takia aion jatkaa kilpailuissa käymistä ja nautin esitysten pidosta yleisölle.

Suomen cosplay-kilpailut ovat tunnelmaltaan erittäin mukavia, joista saa huikeita kokemuksia itsellensä ja kisaajat tulevat toimeen toistensa kanssa. Ehkäpä kilpailijoiden välistä kisaviettiä tai vihaa ei vielä niin pahasti näy bäkkärin puolella kisaajien kesken, koska kisoja ei vielä ole palkintojen puolesta viety niin rahalliseen suuntaan. (Vertailuna USA:ssa järjestettyihin kilpailuihin missä voittorahat liikkuvat jopa tonneissa.) Esimerkkinä viime vuoden Traconin esityskilpailu missä minä olin ystäväni Urhon kanssa kilpailemassa Tekken 3-esityksellämme missä saimme 2. sijan ja palkinnoksi mitalit ja pokaalin vain eli ei edes mitään tuotepalkintoja.

Kuitenkin jos ei bäkkärillä vihapuhetta eri cossaajista kuule niin ainakin niiden ulkopuolella. Olen huomannut sellaisen seikan, että jotkin henkilöt mustamaalaavat eräitä tunnettuja suomalaisia cossaajia sen takia, että he osallistuvat cosplay-kilpailuihin vuodesta toiseen vaikka palkintopystejä riittää vaikka muille jaettavaksi. Taka-ajatuksena näillä henkilöillä on se, että pitäisi kuulemma antaa mahdollisuus muillekin cossaajille voittaa. (Eli siis halutaan mahdollisimman huono olevan kisan taso, jotta itsellä olisi mahdollisuus sijoitukseen?..) Ei näin todellakaan asian pidä olla.

Tarpeeksi rajaava tekijä kilpailuissa erottaa aloittelevat ja ammattimaiset kisaajat ovat juurikin aloittelijat-/pro-sarja, jotka ovatkin käytössä olleet jo usean vuoden. Mielestäni on aivan mahtavaa, jos vain toinen toistaan upeampia cossaajia pukujensa kanssa osallistuu kilpailuihin kokemustasostaan riippumatta. Loppujen lopuksi kilpailun voittaa henkilö, jolla on tuomarointikriteerit parhaiten täyttävä puku ja/tai esitys. Ei voi itse kehittyä puvuntekijänä/cosplay-kisaajana, jos ei aseta itsellensä tavoitteita ja jos asenne on kilpailuja kohtaan juuri tällainen negatiivinen asenne niin ehkäpä pitää miettiä ajattelutapaansa uusiksi.

Tracon VIII esityskilpailun top-3

Kun minä menen kilpailuun omalla puvulla/esityksellä niin teen parhaani mitään mutisematta muita cosplay-kisaajia kohtaan. Jos voitan, olen onnellinen mutten anna asian nousta päähäni vaan kehitän itseäni eteenpäin kisaajana. Jos häviän, voin vain todeta itselleni, että tein parhaani ja enempää en voi pyytää. --> Kehitän itseäni siis lisää tulevaisuutta varten.

En haluaisi kuvitella omalle kohdalleni tällaista kohtelua tulevaisuudessa, jossa minulle tulisi vihapostia sen takia, että olen liian monta kertaa sijoittunut kilpailuissa ja minun pitäisi antaa muiden vain kisata. Itsellänihän on vain tuosta Traconista 2. sija kilpailuista saatuna, joten ei ainakaan tässä vaiheessa tällaista puhetta kohdalleni ole vielä sattunut. Näillä näkymin olen osallistumassa tänä vuonna vähintään 3 puku-/esityskilpailuun, joten katsotaan myöhemmin tänä vuonna mitä sitä kohdallensa sattuu pärjäämisestä riippuen. Miltäköhän näistä *valittajista* tuntuisi, jos kaikkien tuntema Suomen cosplayidoli Elffi palaisi kisarintamalle Suomen sisällä? Minua suuret cosplaynimet inspiroivat kehittymään, jos samaan kisaan pääsen heidän kanssaan sillä siinä näkee kasvokkain mihin voi pyrkiä.

Mikä on oma mielipiteenne asiaan liittyen? Onko omia kokemuksia? Avautuminen on sallittua. Pyrin omat haluni kisaamiseen liittyen aina viitoittaa ihmisille, jotka kyseenalaistaa jatkuvia osallistumisiani kilpailuihin, jotka eivät ole itsekkäät missään tapauksessa mutta jos se ei mene kuitenkaan muiden pääkalloon niin en mahda sille mitään.

Until next time, Ciao!