Meren yli coniin ja takaisin. (Närcon 2015)

Viime vuonna tuli ensi kertaa kokeiltua ulkomaan coneja matkaamalla Ruotsin Linköpingissä pidettävään Närconiin, jossa pidetään vuotuisesti myös Nordic Cosplay Championship-finaalit. Sopivasti Närcon sijoittuu syntymäpäiväni ajankohdalle (23.7.), joten viime vuoden hyvien kokemuksien perusteella kerättiin porukkaa kasaan ja päätettiin taas lähteä katsomaan coni taas. :) Ei muuta kuin kamppeet kasaan ja matka alkakoon!

Satamassa odottaen lähtöä.

Seurueeseemme kuului kahden kauniimman sukupuolen edustajan lisäksi vanha cosplaytuttavani Hitsuwa. Tarkoituksemme oli ensi tavata Helsingin rautatieasemalla, josta lähdimme suuntaamaan satamaan, josta Silja Serenade kiidätti meidät kohti Ruotsia. Laivalla rentouduttiin Arcade-pelejä mättäen, clubilla istuen ja karaokea laulaen. Kuitenkin piti ajoissa käydä nukkumaan, sillä heti torstai-aamusta jatkui matkaaminen Tukholmaan päästyämme kohti Linköpingiä.

Terminator Salvation vei muutaman kolikon mukanaan. :)

Saavuttuamme Tukholmaan suuntasimme keskustan asemalle odottamaan muutaman tunnin junaamme, joka suuntasi Linköpingiin. Täytyy kyllä sanoa, että reissun jälkeen arvostan VR:ää paljon enemmän sillä Ruotsin junat oli kyllä aikamoinen kokemus. Molemmilla junilla missä matkustimme sinne ja takaisin oli miltei tunnin myöhässä ja ulkonäöstä päätellen joltain kylmän sodan perukoilta olleet junat antoivat sellaista keikutusta matkalla, että miltei oksetti joissakin kohdissa. :P Halpaa oli mutta mieluummin maksan hieman enemmän mukavuudesta ja ajallaan olevista junista. 

Kohta kohti Linköpingiä!

Saavuttuamme vihdoin Linköpingiin kävelimme läheiselle hotellille, missä yövyimme reissun ajan ja valmistauduimme lähtemään kohti Linköpingin yliopistoa missä Närcon pidettiin. Hotellilta yliopistolle oli matkaa reilu 3,5 km ja muutaman kerran sitä tuli kyllä käveltyä reissun aikana... Sanotaan näin jälkikäteen, että muutamaan päivään ei tarvitse urheilla ainakaan näillä väsyneillä jaloilla. Avajaispäivänä kävimme oikeastaan vain vajaan parin tunnin ajan vilkaisemassa paikat läpi ja reissaamisesta hyvin väsyneenä päätimme lähteä hotellille nukkumaan, jotta jaksamme seuraavan päivän kokonaan olla täysillä voimin.

Jumalauta! Me löydettiin perille!!!

Torstai-aamusta olin intoa täynnä sillä illasta odotti myös NCC-finaalit. Aamulla laitoimme cossit päälle ja suuntasimme iloisesti conipaikalle. Matkaan en ottanut itse kuin Arvuuttaja-cossini, koska halusin ottaa reissun rennosti. Päivän aikana huomasi, että suuressa suosiossa oli Marvel ja DC yleisesti, josta johtuen ihmiset olivat hyvin kiinnostuneet Arvuuttajastani ottamaan kuvia. Närconin After Movie-kuvaajatkin ottivat minut kuvattavakseen niin nyt pitää vain odottaa conin jälkeen kyseistä videota ja jännittää, että löydänkö itseni sieltä tallustelemasta. :)

Valmiina uuteen päivään.

Oli parin minuutin photoshootti, josta jokunen kuva tuli muistoksi.

Ennen iltaa palasin takaisin hotellille vaihtamaan cossin pois päältä ja normaalit kuteet päällä palasin takaisin conipaikalle, jossa suomalaiset kokoonnuttiin sattumalta ja päätettiin 3 tuntia ennen NCC-finaalin alkua mennä jonottamaan eturivin paikkoja itsellemme. Jonotus oli kyllä niin ikimuistoinen hetki kaiken sen huumorin takia, jota muistelen lämmöllä pitkään mielessäni. Suomalaisten yhtenäisyys oli upeaa nähtävää kaikkien fiilistellessä alkavaa finaalia.^^ Suomiliput maalattuina naamassa, valotikkujen ja lippujen kera ryntäsimme kaikki eturiviin katsomaan showta, jonka voisi tiivistää lyhyesti sanaan MAHTAVA! Pre-show, kisaesitykset ja väliaikashow olivat kokonaisuutena upea paketti ja kesken kisan hauskuutti itseäni paljon se, että TV-lähetyksessä minä vilkuilin aika paljon ja ystäväni Suomen puolella laittelevat viestiä siitä. :D

Pomppulinnassa on kivaa!!!

Jonotusta parhaimmillaan.

Finaalitunnelmia!^^

Lauantai oli meidän poppoolle viimeinen päivä conissa, koska sunnuntaina junamme lähti sen verran ajoissa, ettemme olisi millään viimeisenä päivänä ehtinyt käydä conissa lainkaan. Tunnelmaa latisti kyllä miltei koko päivän kestänyt rankkasade ja sisätiloissa tuli aikaa vietettyä suurin osa ajasta. Närconin huono puoli on juurikin siinä, että se on täysin riippuvainen sen hetkisestä säästään sillä heidän kaikki ohjelmat pidetään ulkona taivasalla ja jos sataa niin sitten niitä ei voida pitää. :/

Kerrankin näytän söpöltä pojalta. <3

Viimeinen ateria Linköpingin yössä.

Sunnuntain ja maanantain vietimme matkaten Siljalla takaisin Suomeen ja Helsingin päässä kukin omille teillemme kotia. Kokonaisuutena täytyy kyllä sanoa, että järjestelyt olivat viime vuotta surkeammat, kuten tapahtuma-paikan aidoittaminen sekä ohjelma-/infokartta, josta ei oikein mitään saanut tolkkua. Näillä näkymin en ensi vuonna suuntaa conikävijänä Närconiin vaan oli puhetta Hitsuwan kanssa, että lähtisimme porukalla Norjaan katsastamaan heidän suurimman coninsa Desuconin Oslossa. Katsotaan miten käy suunnitelmien.

Tuli paikan päältä ostettua Kamui Cosplayn tutoriaalikirjasia, joista tulee varmasti olemaan hyötyä tulevaisuuden projekteissa.^^

Viikon reissusta hyvin väsyneenä ja migreenin saaneena lepään jokusen päivän ja jätän coneilut hetkeksi pois mielestäni, sillä en ole näillä näkymin edes Traconiin tulossa, koska emme ehtineet toverini Urhon kanssa ilmoittautumaan esityskilpailuun. Ehkä johonkin toiseen coniin osallistumme esitysideallamme sitten. Nähdään ensi kerralla! o/

Desucon Frostbite 2015 - Sibbetalo kutsuu jälleen.

Sibeliustalo tarjosi taas loppuunmyydyn tapahtuman Desucon Frostbiten merkeissä, joka on nykyään K18-tapahtuma. Viime vuonna en tätä päässyt kokemaan niin nyt päätin lähteä viettämään ystävänpäivää conin merkeissä. Lisäksi tuona kyseisenä ystävänpäivänä oli kulunut tasan 6 vuotta, kun kävin ensimmäisessä conissani, joka oli Savonlinnassa pieni tapahtuma nimeltään Shirocon. Matkani alkoi silloin ja jatkuu kovaa tahtia vieläkin. :)

Vanha tuttu Desu-juliste koristaa Sibbetalon edustaa tapahtuman ajan.

Lähdin tapahtumaan poikkeuksellisesti normaalina kävijänä sillä yli 2 vuotta, kun on tapahtumissa ollut putkeen joko ohjelmanpidossa, cosplaykilpailuissa osallisena tai myyntipöydän takana hommissa niin haluaa välillä pitää rennon conin ilman mitään kiirettä ja stressiä. Näin jälkeenpäin ajateltuna suunnitelma oli hyvä sekä onnistunut ja sain viettää rauhassa aikaa seurustellen ihmisten kanssa hauskaa viettäen.

Perjantaina käväisin seuraamassa Ilonan luennon Cosplayn markkinointiteoriasta, joka sisälti kyselyn kautta koottua dataa cosplayn mahdollisesta kaupallisesta hyödyntämisestä ja harrastajien omia mietteitä sen ilmenemisestä. Osa kerrotuista aiheista vastauksineen oli aika odotettua mutta kootusti taulukkovastauksena näytetyt tiedot olivat hyvä tapa selkeämmin tiedostaa näitä käytyjä aiheita tarkemmin. (Hyvä Ilona! o/) Muuten perjantain vietin rauhassa ihmisiin tutustuen ja hieman valmistautuen lauantaita varten katsomalla läpi hieman kuvauspaikkoja photoshoottia ajatellen.

Koitti lauantai ja puvun laitto ahtaassa pukukopissa alkoi paikan päällä. Vaikka pukuni olikin Jango Fett ja kypärä päässä piti olla suurin osa ajasta niin ei onnekseni tullut kuuma lainkaan ja yllättävän mukava oli cossi pitää päällä. (Poislukien kengät, jotka ovat 3-4 kokoa minun kokoani pienemmät ja aiheuttivat särkyä pitkin päivää. ><)

Star Wars - Jango Fett (Kuvaaja: Nyymix)

Puolen päivän aikoihin oli itselleni ajoitettu photoshootin pito ja reilun tunnin aikana saimme rutkasti kuvia otettua. Muutaman päivän odotan kuvaajalta näitä kyseisiä kuvia itselleni, joista teen erillisen kirjoituksen sisältäen photoshootin kuvauksia. Heti aamusta saavuimme tapahtumapaikalle samalla napaten itsellemme paikkaliput klo 16 alkaviin cosplaykilpailuihin riville 4. Ennen kisoja riisuin pukuni pois, joten pystyin rennossa istumaan yleisössä ja seurata kisoja lähietäisyydeltä.

Esityskilpailussa oli runsaat 14 osallistujaa ja taisi loppujen lopuksi koko ohjelma kestää puoli tuntia yli ennakoidun aikarajan kisojen päättyessä klo 18 ohjelmalehden klo 17:30 sijaan. Esityskilpailun taso oli hyvin tasainen ja mikään esityksistä ei ratkaisevasti noussut muiden yläpuolelle, joka toi enemmän jännitystä palkintojen jakoa ajatellen, kun mielipiteet monilla varmasti vaihtelivat. Esityskilpailun lisäksi oli 2 Hall cosplay-sarjaa jotka olivat perinteinen sarja + kunniavieras Gen Urobuchin tuottamien hahmojen kisasarja. En valitettavasti vieläkään tajua, että miksi perinteisen Hall Cosplay-sarjan lähdemaarajoitus oli vieläkin vain Japanituotantoon rajoitettu, kun esityskilpailussa tätä rajoitusta ei ollut lainkaan. Lauantaina paikan päällä näkyi paljon cosseja, jotka olivat juurikin länsimaisesta tuotannosta (mukaanlukien omakin cossini.) ja olisivat omasta mielestäni ihan hyvin jopa ansainnut kisapaikan Hall Cosplayssa. Ymmärrän, että Desucon mainostaa itseään juurikin Anime/Manga-tapahtumana muttei mielestäni ole mitään pätevää syytä tapahtuman suurimman ohjelmanumeron sisältöä rajoittaa vain lähdemaan takia sillä kisassa alkaa näkymään muuten paljon samankaltaisia pukuja ja teemoja. Lähdemaarajoitus on poistettu jo muissa Desuconin kisoissa, kuten Eurocosplayssa ja äsken mainitsemassani esityskilpailussa. Ehkä tulevaisuudessa tämä asia vielä muuttuu?

Jango oli jakamassa hieman rakkautta ja karkkeja kävijöiden iloksi. <3

Lauantaina alkoi väsymys painamaan ja ennen iltabileiden alkamista vetäydyin jo majapaikalleni keräämään voimia sunnuntaita varten. En ottanut muita cosseja mukaani kuin Jangon ja koska sain lauantaina hoidettua kuvaukset pois alta + jalkakipu oli vielä aikamoinen niin päätin olla normivaatetuksissa viimeisen päivän. Pääsin myyntipöytäsalin katsomaan läpi, kun lauantaina en sitä ehtinyt tehdä. Mukaani tarttui 2 figuuria, joista kerron lisää toisen kirjoituksen merkeissä.

Viikonloppu tarjosi monipuolisesti ohjelmaa mutta valitettavasti totesin itsekseni, etten ihan suoraa kohdeyleisöä ole Desuconille kiinnostukseni enemmän sijoittuen videopeleihin, joten en käynyt katsomassa ohjelmia kuin Ilonan luennon ja cosplaykilpailut perinteisesti. Luultavimmin Desucon kesäkuun alussa tulee jäämään minun osaltani näkemättä ellen löydä äkillistä inspiraatiota osallistua joihinkin tapahtuman tarjoamiin cosplaykilpailuihin.

Tähän loppuun tarjoan teille Degre Digitalin kuvaaman conivideon missä itsekin vilahdan omassa cossissani heti alussa. (Upeaa työtä taas Daniel! o/) Seuraavat päivitykset tulevatkin liittymään Jango-puvun tekemisprosessiin sekä Frostbiten photoshoottiin liittyen, joten odottakaa innolla. :)

Dragon Quest VIII: Journey of the Cursed King - Hero WIP

Dragon Quest VIII:n päähenkilöksi pukeuduin Yukiconin sunnuntaina, jota pidin ensi kertaa päälläni. Loppujen lopulta ei tullut otettua paljoa tekovaiheessa puvusta kuvia mutta tässä nyt hieman tarkemmin tietoa puvun teosta.

Cosplayvuosi 2015 alkoi hieman rennommalla puvulla, jonka teosta en sen isompaa stressiä ottanut. Omasta mielestäni ei ole kannattavaa ottaa jokaisen uuden puvun kohdalla isompaa projektia vastaansa sillä se aiheuttaa loppujen lopuksi hermoromahduksen. On hyvä ottaa aina välillä pienempitöisiä pukuja itsellensä, kehittyä tekemisessään ja sitten tietyn väliajoin ottaa sen hetkinen taitotasonsa käyttöön valitsemalla puku, joka vaatii kaiken keskittymiskykynsä tekemiseen.

Tätä pukua varten pystyin paljon kierrättämään joitain valmiita asusteita ja niitä sitten hieman muokkaamalla sai niistä oikeanlaisen. Esimerkkinä Heron vyötarpeisiin kuuluvan *rähinäremmin* ostin käytettynä Varustelekasta mutta uuden maalipinnan se kuitenkin kaipasi ja lisäksi hahmolle kuuluvan olkalaukun sain itselläni käytössä olleesta Puolustusvoimien vanhasta kaasunaamarilaukusta. Kenkiä olen käyttänyt aikaisemmin cossatessani Dragunovia Tekken 6:stä.

Cossilistaa kerryttäessä päätän hahmoni pääosin kolmella perusteella. 1. Omaan tunnesiteen kyseisen hahmon luonteeseen ja puvustukseen. 2. Hahmo ei ole tunnettu cosplaypiireissä ja se erottuu omalla tavallansa. 3. Opin jotain uutta kyseisen puvun teossa. On myös muitakin kriteereitä valitsemilleni cosseille mutta nämä päällimmäisenä päättävät hahmovalintani.

Tätä pukua varten sain tehdä ensimmäisen kilpeni cosplaytarkoitukseen. Pohjaksi päätin ottaa Finnfoamin keveytensä vuoksi, jonka sitten gessolla ja muovailumassalla päällystin. Takapuolen pitokahvoja varten murhasin kirpparilta löytämäni vyön ja maalasin niille sopivan maalipinnan (Alkuperäinen vyön punainen väri ei oikein pistänyt silmään hyvin. :P)

Keihään teosta ei ole kuvia valitettavasti. Aika loppui yksinkertaisesti minulla Yukiconin lähestyessä ja en ehtinyt käydä ostamassa oikeanlaista keltaista maalia keihääseen, joten maalasin sen väliaikaisesti mattakeltaisella värillä. Sen tulen korjaamaan seuraavaa kertaa varten.

Kuvaaja: Esa Ala-Petäys.

Ei ole oikein kuvia Herosta otettuna, mutta enköhän tätä pukua tule photoshootin merkeissä pitämään päälläni tulevaisuudessa saadakseni lisäkuvia. :) Ehkäpä Frostbiteen uudestaan Jango Fetin lisäksi?

Until next time, Ciao! o/

Kohti Pokemon-musikaalia - ''Uuden haasteen toteutan ja teen sen pystypäin!''

Viime vuonna hakeuduin faniproduktiona tuotettavaan Pokemon-aiheiseen Valitsen Sinut!-musikaaliin, joka huipentui marras-joulukuun vaihteessa järjestettävään koe-esiintymiseen kohdallani. Paperihakuun tuli lopulta 95 kpl hakemuksia, joista 46 valittiin koe-esiintymisviikonlopuille, joista valittiin sitten tämä reilun 20 hengen kaarti, joka pääsee musikaaliin mukaan.

Pokekokeen fiilistelyjä. o/ Tuolta lisää kokeesta.

Koe-esiintymiset päättyivät ja kaikki kokelaat jäivät jännittyneesti odottamaan vastauksia, jotka julkistettiin lopulta joulun jälkeen. Omasta koe-esiintymisestä jäi hieman epävarma olo, kun tuli samalla katsottua muiden tekemistä ja huhhuh miten kova taso oli. Uskomattoman hyvin koeporukka tiivistyi viikonlopun aikana ja fiilikset olivat katossa kaikilla. Palava himo oli kaikilla tekemiseen ja se näkyi sekä sen jopa tunsi sillä hetkellä. Sähköpostia jatkuvasti läpi tarkastaessa koitti vihdoin se hetki, jota oli odotettu miltei kuukausi kokeen jälkeen eli tulokset. Monia tuttujani oli hakenut myös musikaaliin mukaan ja ahdistuneena kuulin, kuinka heille oli tullut sähköpostia ja eivät olleet päässeet mukaan muttei minulle ollut vielä mitään viestiä tullut. Oi sitä kuumotuksen määrää. >< Hetkeä myöhemmin viestini saapui, jonka otsikossa luki.... VALITSIMME SINUT!!!

BILEET!!!!!

Voi sitä ilon ja onnen määrää, kun hypin ja pompin suuresti ympäri asuntoani!^^ Heti alkoikin sitten henkinen valmistautuminen ensimmäisiin harjoituksiin, jotka pidettiin 24-25.1.15 Helsingissä. Ensimmäisten harjoitusten tarkoitus oli ensin tutustua toisiimme näyttelijäkaartin kesken, käydä käsikirjoitusta alustavasti läpi, tutkia ja ''löytää'' oman roolihahmonsa luonne sekä ulkoinen olemus unohtamatta toki liikuntaharjoitteita.

Kässäri Vol. 1.

Vaikka musikaalin kanssa oleellisesti koko porukan kanssa valmistautuminen on vasta alkanut ja ensi-ilta häämöttää vielä vuoden päässä niin on epäilijöitä riittänyt tähän projektiin liittyen. Tämän musikaalin on käynnistänyt miltei sama tuotantotiimi, joka jokunen vuosi takaperin tuotti Hopeanuoli-musikaalin ja ihmiset ovat sanoneet hieman epäilevänsä Pokemon-musikaalin onnistumista. Taitoja on väheksytty ja uskoutumista projektiin epäilty. En itse ollut Hopeanuolessa mukana mutta vierestä seuranneena ja nyt Pokemon-musikaalin näyttelijänä voin sanoa joitain pointteja minkä pohjalta kannattaisi mielipiteensä rakentaa tähän projektiin liittyen.

Ensinnäkin on otettava huomioon, että kyseessä on amatööriteatteri, jossa meille ei makseta senttiäkään näyttelemisestä mutta silti kymmenet ihmiset ovat valmiita uhraamaan paljon aikaa ja rahaa lähteäkseen yhteistreeneihin mukaan pois omalta asuinpaikkakunnaltaan (Minä Savonlinnasta aina Helsinkiin treeneihin kymmeniä kertoja tämän vuoden aikana junalla... Alkakaahan laskea kuinka paljon minulla menee rahaa jo matkoihin. o/) unohtamatta toki sitten tuotantotiimin uskomatonta panostusta treenien järjestelyihin, musikaalin suunnitteluun jne jne. Työn määrä on uskomaton. Miksi me sitten tätä haluamme tehdä? Koska meillä kaikilla on PALAVA intohimo Pokemonia kohtaan ja haluamme kaikki päästä viihdyttämään musikaalin muodossa teitä ihmisiä ilman mitään palkkaa. Kukaan meistä ei ole kouluttautunut näyttelijä, joten on turha odottaa Hollywood-tason toimintapläjäystä mutta voin sanoa, että musikaalin valmistuessa teitä odottaa iso spektaakkeli, jollaista ette tule muualla näkemään kuin Suomen coneissa.

Suuresta panostuksesta huolimatta kaikki tehdään hyvällä ja iloisella meiningillä. <3

Niin upeita suunnitelmia on tiedossa musikaalin toteutusta ajatellen puvustuksen, lavastuksen ja efektien kohdalla, joka saa tämän nousemaan eri lailla esiin kuin Hopeanuoli-musikaalin. (Upea tuotos Hopsu on silti vaikka tunnun vähättelevän sitä tässä lauseessa. :P) Kaikki tämä ilmaiseksi vain teille ja meille taas sitten... Ei ihan. :D Toivon siis kaikilta ihmisiltä maltillista odottelua tämän kanssa. Musikaalin näette vasta ensi vuonna, joten antakaa mieluiten rehellinen mielipiteenne tästä sitten nähtyänne esityksemme ottaen nämä seikat huomioon mitä esimerkkinä mainitsin. Jos olet kiinnostunut seuraamaan musikaalin etenemistä niin suosittelen siirtämään katseenne Tänne Facebookin sivulle. Sieltä löytyy linkit myös Instagramin ja blogin puolelle, joissa on lisätietoa musikaaliin liittyen.

Näyttelijäkaarti vailla vertaistaan! :3 (Harjoituskuvat ovat tuotantotiimin ottamat.)

Ennakkoluulottomasti kohti tulevaa siis ja itse lupaan (kuten varmasti muutkin!) antavani kaikkeni, jotta täytän osani tässä musikaalissa. Vaikka menemme lavalle esiintymään niin emme tee sitä huomion vuoksi vaan teidän viihdyttämisen vuoksi muistakaa se. o/ Välillä tulen musikaaliin liittyen kirjoittelemaan tänne blogiini, joten seuratkaa innolla siis.

Ai niin! Unohtui miltei kokonaan se tärkein eli mikä on minun roolini tässä musikaalissa! Paria poikkeusta lukuunottamatta kaikilla tulee olemaan useampi sivurooli yhden pääroolinsa lisäksi, joten sivuroolien puolesta en pysty sanomaan vielä mitään koska niitä ei ole vielä päätetty. Pääroolini musikaalissa on Rakettiryhmän johtoportaaseen kuuluvan Sabrinan ykköspokemon Kadabra. Viikonloppuna sain kartoitettua oman roolini luonteen ja olemuksen todella hyvin ja Sabrinan kanssa yhteistyömme näytti kantavan hedelmää monien ihastellessa ideoitamme mitä näytimme parivaljakkona työskentelystämme. :) (Iih olen niin innoissani!!)

Kirjoittaminen loppuu nyt tähän ja me näemme sitten ihmiset Frostbitessa. Nähdään siellä! o/ (Palaa askartelemaan Jango Fettin puvun kanssa -->)

Mikä määrittää ''hyvän'' cosplayaajan?

Mikä tekee sinusta hyvän cosplayaajan? Onko se tehtyjen cossien määrä? Kisapalkintojen määrä? Sosiaalisen median kautta pitämien profiilien ja sivustojen kautta ilmenevät lukijamäärät/tykkääjät? Monia syitä on ja mielipiteitäkin, jotka eri tavoilla vaikuttaa tähän harrastajapiiriin ja sen harrastajiin. Käydäänpä joitain seikkoja läpi ja puretaan ajatuksia siis.

''Kukaan ei ole seppä syntyessään'' kertoo eräs sanonta. Taidot eivät tule tyhjästä mutta silti tavoitteet ovat korkealla heti alusta saakka. Tällaisen tilanteen voi nähdä nykyään, kun uusi cosplayn harrastaja aloittaa ensimmäisen projektinsa kanssa ja on suuret paineet tehdä puku suoriutumispaineiden takia. En tiedä mistä tämä johtuu, että cossaaja X aloittaa ensimmäisen puvun tekemisen ja valitsee puvun yli taitotasonsa selkeästi mutta silti haluaa tehdä sen suuren epäonnistumisen riskilläkin. Kuulen kuitenkin useasti sen johtuvan juurikin paineista mitä he tiedostavat omassa päässään katsomalla muita upeita cossaajia omien pukujensa kanssa tapahtumissa ja haluavat heti yrittää säväyttää ensi projektillaan ihmisiä. Ehkäpä joillakin on myös pelko, että muut halveksivat, jos puku on liian yksinkertainen tai jollain tapaa epäonnistunut, joka enemmän lietsoo yrittämään ensi hetkestä saakka isompiin projekteihin. Näistä ajatuksista huolimatta Suomen harrastajat ovat yllättävän iloista ja sosiaalista kansaa ja yhteishenki tapahtumissa on jotain niin upeaa mitä aina ilolla katson coneissa. Ei pidä pelätä turhaan muiden mielipiteitä.

Vuonna 2010 aloitin cosplayn tällä puvulla. (Cid Highwind FF7 Advent Childrenistä.)

Valitettavasti oikotietä ei ole onneen ja vain tekemällä/kertaamalla oppii. On pyrittävä jokaisen projektinsa valitsemaan omaan taitotasoonsa nähden hyvin, jotta kehitys ja tasapaino pukujen onnistumisessa on taattu. Itsekin aloitin aivan tyhjästä oman cossaamiseni kanssa ja ensimmäinen pukuni Cid Highwind on koottu eri vaatteista/asusteista. Ainoat asiat mitä rakensin pukuun oli keihäs ja dynamiittipötkilö. Toista pukua aloittaessani (..joka oli Seifer Almasy FF8:sta.) koskin ensi kertaa ompelukoneeseen sitten ala-astevuosien jälkeen (N. 10 vuotta.) ja oi sitä paniikin määrää, kun tajusi miten paljon on opittavaa tämän harrastuksen kanssa. Kaikesta huolimatta tajusin valita yksinkertaisia pukuja vastaamaan sen hetkistä taitotasoani ja olen ollut jokaisesta puvustani ylpeä saadessani ne valmiiksi samalla toteamalla itselleni, että jotain uutta tuli joka puvun kohdalla opittua. On hyvä saada muilta palautetta puvuistaan hyvine sekä negatiivisine pointteineen sillä niiden avulla voi vain kehittyä ja saada oppia. :)

Minä vuonna 2014. Huomaako eron? (Parikuva WCS-karsinnoista, koska molemmat puvut tässä ovat minun käden tuotosta suurilta osin.) (Nyymix.)

Mikä sitten tekee sinusta muiden ihannoiman cossaajan? Monet vastaavat tähän useasti monen vuoden kokemuksen omaavat henkilöt, jotka ovat tapahtumien johtotehtävissä, voittavat eri cosplaykilpailuja paljon, netissä ovat kansainvälisestikin jopa tunnettuja henkilöitä ja ovat aktiivisesti esillä alan tapahtumissa jne. Monet vertaavat itseään näihin kokeneisiin henkilöihin ja ajattelevat, että olisipa itsekin yhtä hyvä. Loppujen lopuksi, kun ajattelee vain järjellä niin jokainen näistä pinnalla olevista cossaajista on siihen pisteeseensä päässyt hurjalla työllä eikä vain ole ollut siellä aikojen alusta saakka. Hekin ovat aloittaneet tyhjästä ja pukuja vain tekemällä ovat upeisiin lopputuloksiin puvuissaan päässyt. Jos he ovat pohjalta aloittaneet niin mikset sinäkin voisi sinne päästä? Pitää vain olla kärsivällinen ja keskittyä jokaiseen projektiinsa täysillä.

Auron - Final Fantasy X. (Desucon 2011.)

Jotkut henkilöt pitävät somessa henkilökohtaista cosplayblogia tai muuta julkista profiilia, jonka kautta voi harrastuksestaan puhua muiden ihmisten kanssa ja on sitä kautta saanut lisätunnettavuutta. Julkisuuden näkyvyys ei kuitenkaan anna täyttä kuvaa siitä, että onko kyseessä ''hyvä'' cossaaja vai ei vaikka seuraajia olisi jopa tuhansia. Lisäksi monet ajattelevat, että kokeneet cossaajat tekevät ns. *liukuhihna-menetelmällä* pukuja miltei jokaiseen uuteen tapahtumaan mutta aina se ei ole näin. Monet yleensä keskittyvät yhteen tai pariin isotöiseen pukuun vuodessa, jotka vie kaiken keskittymiskyvyn ja taidon onnistuakseen puvussa täydellisesti ja palkkio tapahtumassa on juuri silloin, kun pääsee tätä onnistunutta kyseistä pukua esittämään muille. Monet kuitenkin unohtavat tällaiset *yhden kerran ihmeet* ja eivät muista heitä tulevaisuudessa vaikka taidoiltaan ovat uskomattomia. Ohjelmanpitäjinä yleensä näkee myös kokeneempia harrastajia enemmän pitämässä luentoja, paneeleja tai lavashowta cosplayhin tai muuhun tapahtumaan liittyvään aiheeseen liittyen. Ehkäpä näkyvin tapa esiintyä cosplaypiireissä on kierrellä tapahtumissa cosplaykilpailujen merkeissä. Niissä suoranaisesti näkee cossaajan ja hänen tekemänsä puvun suuren ihmismassan edessä ja parhaimmat saavat jonkinlaisen sijoituksen kilpailusta ansiona suoriutumisestaan.

Tracon 2013 esityskilpailun toinen sija. (Bryan Fury & Forest Law - Tekken 3.) (Tapio Matikainen.)

Mitään tiettyä ja selkeää vastausta ei ole tämän määrittämiseen, kun cosplayn harrastajia sekä eri tapoja harrastaa cosplayta on niin paljon. Loppujen lopuksi mielipiteen hyvästä cossaajasta tekee jokainen itse mielessään omine kriteereineen, joten tietyllä tapaa on turha alkaa taistelemaan toisen henkilön kanssa oikeasta näkökulmasta. Mielipiteiden jakaminen toisaalta on hyvää rakentavaa keskustelua, kunhan juttu pysyy asiallisena.

Entäs minä itse? Minkälaisena harrastajana minä näen itseni? Vuosien varrella olen yli 10 cosplaykilpailussa seikkaillut joista on tullut muutama sijoitus, esiintynyt lavoilla FFFighteja juontaen, pitänyt satunnaisia luentoja/paneeleja ystävien kanssa, tehnyt tilauksesta ihmisille proppeja, osallistunut paikallistapahtuman järjestämiseen, pitänyt cosplayblogia  jne. jne. Lista voisi jatkua vaikka kuinka pitkälle. :P Kokemusta ja taitoa on tullut näiden reilun neljän harrastusvuoden jälkeen paljon mutta henkilökohtaisesti en näe itseäni mitenkään sen erikoisempana cossaajana kuin aloittaessani vuonna 2010 cossaamisen. Puvuntekotaidoiltani olen keskitasoa eli en siis ''hyvä'' vaikka muilta henkilöiltä olenkin saanut imartelevia kommentteja puvuistani. (Ne kannustavat jatkamaan tätä harrastusta! Kiitokset niistä. o/) Olen aktiivinen miltei joka osa-alueella cosplaypiirissä mutten ole mitenkään erityinen mielestäni. Tavallinen tassuttelija jopa omasta mielestäni. Miten sitten näyn harrastajana 5 vuoden päästä niin en osaa sanoa. Aika vain näyttää.

Cosvision 2014. (Black Ranger - Mighty Morphin Power Rangers.) (Mikael Luotolahti.)

Pitäkää vain hauskaa ja olkaa välittämättä liikaa muiden mielipiteistä! (2013 Savonlinna. Dragunov - Tekken 6.) (Iina Silventoinen.)

Onko teillä jonkinlainen tapa miten näette ''hyvän'' cosplayharrastajan silmissänne?

3 vuotta cosplayblogistin elämää! (Synttäriarvonta = PROPPI!!!)

Aina eksyessäni bloggerin profiilini pääsivulle nähden eri statistiikat lukijoiden ja sivukävijöiden määrästä saavat aina minut ihmettelemään ''MITÄ!?''. Henkilökohtaisesti itselle näin suuret lukijamäärät ovat yllätys, kun tosiaan näen itseni vielä samanlaisena tallustelijana, kuin vuonna 2010 Desuconissa jolloin aloitin cosplayn harrastuksen. Reilu vuotta myöhemmin 2011 innostuin ajatuksesta alkaa pitämään omaa cosplayblogia. Ensiksi näin sen rauhoittavana tapana purkaa itselle tärkeän harrastuksen aiheita tekstin muotoon mutta kirjoitus kirjoitukselta myöhemmin alkoi näyttämään, että muitakin kuin harrastajaystäviäni alkoi blogini kiinnostaamaan ja tähän en ole vieläkään täysin tottunut.

Sen vuoksi on siis tehtävä pieni synttäripostaus ja julkaista lukijakilpailu. (Josta kirjoituksen lopussa enemmän tietoa.)

PS: Saatte muutaman cosplaykuvan Närconista tähän kirjoituksen väliin, kun sain vihdoin nämä käsiini.^^

Ocelot - Metal Gear Solid 3: Snake Eater (Kuvaaja: Anders Persson.)

Viimeisin vuosi cosplayn ja conien kohdalla on ollut todellista vuoristorataa. 3 esityskilpailua takana (Tracon 2013, Mimicon 2014 ja Desucon 2014.), joista 2 kpl 2. sijaa sekä viimeisimmästä 1. sija ystävien kanssa, Final Fantasy Fight ollaa pidetty pari kertaa tänä vuonna tammikuun Yukiconissa ja viime kuun Animeconissa, proppiluentoa pidetty Cosvisionissa sekä naapuriimme Ruotsiin seuraamaan Närconin NCC-mestaruuskisoja. Nyt vielä tämä cosplayvuosi pitäisi saada kunnolla päätökseen Traconissa mahdollisesti kisaamassa World Cosplay Summit-karsinnoissa tai esityskilpailussa mutta tämä selviää ensi viikolla toisen ilmoittautumisen auetessa.

Suomen coneissa ei tule enää käytyä vain pelkästään kävijänä. Näen itselleni tarpeellisena olla jotenkin esillä tapahtumassa olkoot se sitten ohjelmapito, kisaaminen, ystävän avustaminen tms. koska näin saan enemmän tapahtumasta irti ja jos pystyn tapahtuman kävijöille tarjoamaan sisältöä ja viihdykettä niin tunnen itseni vielä enemmän iloiseksi. Olen kunnianhimoinen ja pyrin aina tässä harrastuksessa hieman eteenpäin pääsemään taitojen ja itseni ylittämisen kohdalla. Cosplayssa jatkuvaa kehitystä pukujen teossa haluan tehdä ja sitten mahdollisesti tulevaisuudessa olla enemmän ohjelmanpidossakin mukana tapahtumissa.

Bryan Fury - Tekken 3 (Kuvaaja: Minorea.)

Tästä harrastuksesta tekee erittäin mieluisan sen kautta saadut ystävyyssuhteet ja uudet tuttavuudet. Ilman conien tuomaa yleistä hyvää mieltä, rakkaita ystäviäni ja teitä lukijat en tätä harrastusta jaksaisi tehdä ellei tämä olisi niin mieluisaa. :)

171 julkista lukijaa, miltei 35500 käyntikertaa, 101 julkaisua ja satoja kommentteja... Ei voi muuta sanoa kuin iso kiitos kiinnostuksestanne blogiini näiden vuosien varrella! Pyrin olemaan aktiivinen täällä blogissa ja ettei juttuni muutu tylsiksi ajan myötä. <3

3. vuotissynttäreiden kunniaksi päätän pitää KILPAILUN missä jollakulla TEISTÄ lukijat hyvät on mahdollisuus voittaa henkilökohtaisesti itse valitsemanne PROPPI johonkin cosplaypukuunne minkä minä teen teille! Intohimoisena cossaajana itse olen keskittynyt enemmän proppien eli toisin sanoen aseiden tekoon cosplaypukuihin, joten näen tässä mahdollisuuden myös kehittää taitojani propintekijänä.

Miten voit osallistua sitten tähän kilpailuun? Riittää, että kirjoitukseen kommentoit ja kerrot mitä mieltä olet blogistani yleisesti. Palaute voi liittyä suoraan minuun, cosplayhini, blogini aiheisiin tai muuhun aihealueeseen olkoot palaute positiivista tai negatiivista. Haluan kehittyä bloggaajana, joten tällainen palaute olisi erittäin mukavaa saada. :) Kilpailu kestää 31.8.2014 asti eli siihen mennessä tulleet palautekommentit ovat osallisena kisassa ja arvon heistä voittajan 1.9.2014 ilmoittamalla täällä blogissa tai ottamalla voittajaan henkilökohtaisesti yhteyttä.

Onnea kaikille kilpailuun ja kiitokset vielä kaikille näistä vuosista! :3

The other side of ourselves - Katsokaa totuutta silmiin ihmiset!

Ennen kuin aloitan tämän kirjoituksen oleellisen osion selvennän alun epäselvää tarinaa ja ettei joku luulisi, että tämä on offtopic-kirjoitus niin tämän kirjoituksen aihe tulee liittymään henkilöiden hyväksymiseen omanlaisenaan, joka taas heijastuu myös meihin cosplayaajiin ihmisinä sekä sitä kautta koko Suomen cosplayskeneen. Viimeisten päivien aikana mieltäni on painanut tämä aihe niin paljon, etten voi olla tästä kirjoittamatta vaikka osittain tämä myös liittyy joihinkin aikaisempiin mielipidekirjoituksiini cossaajista mutta toivon mukaan en ala liikaa toistamaan itseäni teksteissäni.

Savonlinnassa 28.6. – 29.7.2014 välillä Taidelukion työpajalla on *The other side of Lordi - Toinen totuus-taidenäyttely*, jossa voi nähdä kyseisen bändin lavarekvisiittaa, esiintymispukuja sekä Mr.Lordin maalaamia taidemaalauksia. Itse kävin eilisissä avajaisissa pukeutuen teeman mukaisesti *The other side of...-teemalla*, jolla halusin tuoda esille toisen puolen itsestäni esille pukeutumisen ja pitämieni asioiden puolesta, jotka ei minusta normaalisti näy. Tapahtuman teema sopii niin täydellisesti tähän kirjoitukseni aiheeseen niin annan teille reissusta kuvia samalla, jotta näette mitä kaikkea voitte nähdä paikan päällä näyttelyssä.

Euroviisu-vitriini oli oiva lisä näyttelyyn!

Jokaisella meistä löytyy sisältään sellainen puoli mitä ei aivan kaikille ihmisille halua näyttää, kuten omaa musiikki-/vaatetyyliään peläten muiden ihmisten väheksyvän niitä ja sitä kautta syrjäytymisen pelko kasvaa. (Ja kyllä ihmiset minä PIDÄN LORDISTA! Heidän musiikkityyli on lähimpänä minun mieltymyksiä ja cosplayharrastajana on ilo silmille nähdä mitä kaikkea he tuovat keikoillaan pukuina ja rekvisiittana esille. Moni voisi ottaa heistäkin oppia tietyllä tapaa.) Osa uskaltaa olla täysin oma itsensä ja näyttääkin sen rohkealla tavalla jokapäiväisessä elämässään ja ei anna muiden mielipiteiden vaikuttaa omiin päätöksiinsä. Muissa ihmisissä on silloin vika, jos ei osaa ottaa vastaan henkilöitä ilman ennakkoluuloja.

Cosplaypiirit ovat tästä vuoksi yhtenäistyneet aika lailla, kun monet eivät uskalla tuoda cosplayharrastustaan kaikille läheisilleen ja tutuille näytille ja yleisesti lämmin vastaanotto harrastajien kesken on toisiaan kohtaan mutta kuitenkin löytyy aina kolikon toinen puoli jokaisessa asiassa. Keväällä kirjoittamassani julkaisussa puhuin cosplaykilpailijoiden sisäisestä kilpahenkisyydestä ja mahdollisesta vihasta toisiaan kohtaan. Tätä näkee myös aivan normaalien conittajien/cosplayaajien keskuudessa toisia kohtaan mutta millä lailla sitten? Toisten henkilöiden mustamaalaamisena ja väheksymisenä levittäen valepuheita toisista henkilöistä saaden tietyt ennakkoluulot henkilöä X kohtaan, jota ei ehkä edes muuten tunne tai ole edes jutellut kasvotusten kyseisen henkilön kanssa väitettyyn asiaan liittyen. Ihmisten on kuitenkin helpompi tarttua siihen vaihtoehtoon mikä on helpoin eli kuulopuheisiin tässä tapauksessa, jonka kautta saadaan vääristynyt kuva toisesta.

Lordikin on saanut kritiikkiä ulkoasujensa sekä musiikillisen tyylinsä puolesta mutta kaikesta huolimatta he ovat jatkaneet jo yli 20 vuotta samalla linjalla, koska he ovat ylpeitä siitä mitä tekevät.

Ja eihän toki voisi mennä itse henkilön X:n luokse juttelemaan ja selvittämään asia? No EI! (Koska suomalaisuus...) Näiden kaikkien yhteenlaskettu vahingon määrä henkisesti henkilöä X:ää kohtaan voi olla vakavatkin etenkin kun jälkeenpäin niitä väitteitä kuulee toisten henkilöiden kautta. Jos cosplay-harrastuksen näkee itselleen eräänä elämälleen tärkeimmistä harrastuksista niin haluaako olla osana sitä, jos vastaanotto on suoraan sanoen luotaan pois työntävänlainen missä ei saa kannatusta eikä arvostusta tekemilleen asioilleen? Olen kasvotusten tätä nähnyt eräille läheisille cosplay-ystävillenikin tapahtuneen ja hyvän kaverin leiman omaavana kaverina itsellenikin on alkanut tulla vihapostia sivuteitse epäsuoraa tietä pitkin tietooni viimeisen vuoden aikana suorituksistani cosplayskenessä.

Uskaltakaa olla erilaisia!

Erittäin outona asiana tuntuu, että heti kun alkaa sijoituksia enemmän tulemaan cosplaykilpailuista niin aletaan väheksymään näitä kisaajia oudoilla tapaa ja keksimään valheellisia tietoja heistä samalla niiden levittyessä conipiirissä sanomalehden lailla. Suora kommentti minkä olen viimeksi saanut itselleni on ollut seuraavanlainen. --> *Miksi yrität antaa itsestäsi hymypoika-kuvan vaikket ole sellainen? Kisaat hirveän monta kertaa vain palkintojen perässä ja yrität pönkittää egoasi vain sillä.* Kyseiselle nuorelle henkilölle mainitsin samat asiat mitä olen aina painottanut täällä bloginikin puolella eli asioista mistä nautin, joiden tarkoitusperä ei ole vain itsensä tuominen esille vaan yleisön viihdyttäminen esimerkiksi. Nämäkin luulot tällä henkilöllä on tullut minusta kuulopuheiden puolesta mitä todennäköisimmin ja saanut minusta erilaisen kuvan kuin oikeasti olen.

Avajaisten lopuksi tapasin laulajan Mr.Lordin sekä kitaristin Amenin.

Hyvät rakkaat ihmiset siis minä suoraan sanoen rukoilen ja pyydän teitä! o/ Älkää uskoko kaikkea mitä teille toisista henkilöistä tässä pienessä cosplay-yhteisössämme sanotaan vaan ottakaa itse asiasta selvää ja jutelkaa kyseisen henkilön kanssa. Jos hän on saavuttanut cosplayaajana jotain suurta Suomen sisäisesti niin kannustakaa häntä älkääkä väheksykö sitä saavutusta tai ignooratko leimaten toista elitistiksi ilman mitään taustatuntemusta sekä olkaa ennakkoluulottomia toista kohtaan, kunnes oleellisesti tunnette hänet. Pienikin positiivinen kommentti auttaa jaksamaan elämässä ja tämänkin harrastuksen parissa, kun on tukevia ihmisiä sinulla vieressäsi. Itse haluan vain tuoda iloa itselleni sekä muille cosplayni kautta ja en halua vihata ketään. Jakakaa rakkautta toisillenne ennemmin kuin vihaisitte niitä itsellesi puolituntemattomia henkilöitä.

Onko sinulle tai jollekulle cosplaytutullesi tällaista käynyt? Voi avautua vapaasti, jos mielesi tekee niin. Uskaltakaa tuoda omat intressinne esille ja olkaa ylpeitä niistä sekä saavutuksistanne vaikka mitä muut henkilöt sanoisivat.

Monet ovat jostain syystä pelänneet lähestyä minua mutta hyvät ihmiset sanon vielä kerran tämän, että minulle saa tulla aina juttelemaan olisi asiasi mikä tahansa. :) Nyt olen taas lepyyttänyt mieleni hetkeksi ja ehkäpä joillekin teistä tämä toi jotain uutta keskusteltavaa omaan päiväänsä.

Until next time, Ciao!

Suunta kohti suurta World Cosplay Summit-karsintaa osa 1.

Desuconin päätyttyä annoin itselleni palautumisaikaa tapahtumista sekä kaikenlaisesta kisasuunnitteluista viikon verran, kunnes kävin Urhon kanssa pitkän puhelun, joka lyhennettynä voisi tiivistää seuraavasti. -->

*Minä: Hei kuules Urho... Viime vuodenvaihteessa mainitsin noista WCS-karsinnoista ja nyt, kun Desuconin esityskilpailu ei meitä enää stressaa niin olisitko kiinnostunut vielä kerran kisalavalle tänä vuonna hyppäämään Traconissa sitten?

Urho: Tottahan toki! Ei muuta kuin menoksi!*

Tästä innostuneena tähtäsin heti kangaskauppoihin ja palava tunne pukujen tekoon iski minuun liekin lailla. Viiden päivän juhannuslomatkin meni minulla täysin ompelukoneen äärellä askarrellessa ja puvut etenee hyvällä tahdilla ottaen huomioon, että Traconiin on melkein 3 kuukautta vielä.

Päättäessämme kisapukuja emme aivan heppoisilla päätöksillä ottaneet hahmoja itsellemme. Meille kelpaa vain hahmot, joihin on tietynlainen tunneside tullut pelaamisen tai sarjan seuraamisen ohella, eikä vain sen takia esim. *Puku näyttää kivalta.*. Kilpailun rajatessa länsimaiset sarjat pois piti keksiä Japanilaista lähdeperää omaavista teoksista sopiva pari, johon me tyytyisimme. Lopulta ajatuksemme eksyivät Soul Caliburiin ja sen II-osaan sekä hahmoihin nimeltään Raphael ja Yun-Seong.
Raphael on aatelistaustaa omaava muskettisoturi, joka käyttää aseenaan rapieria ja Urhon lempihahmona tämä tuntui luontevalta valinnalta hänelle. Oma hahmoni Yun-Seong on taas kiinalais-tyylistä miekkaa käyttävä nuori innokas poika, joka ylpeytensä ja kunnianhimonsa mukaisesti haluaa haastaa hänen taistelutyylinsä omaava mestari. Tykkään tästä kyseisestä hahmosta sekä hänen nuoresta palavasta innostaan, joka hieman muistuttaa aikaisempaa Soul Calibur-cossihahmoani Xibaa, joka on tietyllä tapaa hieman samanlainen kuin Yun-Seong muttei niin vakava. Hän on siis oma valintani kisapuvuksi!

Raphael Sorel.

 

Yun-Seong.

World Cosplay Summit-karsinnat on kilpailutyyliltään kisa, jossa arvioidaan puvut sekä kilpaparin tuottama esitys. Pelkällä yhdellä osa-alueen osaamisella ei siis ennakkotietojen mukaan tulisi pärjäämään. Kilpailijoilla ei kaikilla ole ammattiompelijan tutkintoa puvun teosta tai teatteritaustaa esityksiä ajatellen mutta kisaparit voivat täydentää toisiaan omilla vahvuusalueillaan, kuten minun ja Urhon kohdalla. Minä keskityn pukujen tekoon ja Urho keskittyy esityksen käsikirjoitukseen pääasiallisesti sekä proppeja teemme yhteisesti.

Vasemmalla värjätty ja oikealla alkuperäinen tekonahka-pala.

Raphaelin nahkahousuja varten jouduin tekonahkaa värjäämään ja yllätyksekseni totesin erään kenkävahan toimivan tähän aivan loistavasti ja täytyy sanoa, että olen tyytyväinen värjäykseen. Vielä vahvennan väriä toisella kerroksella että punertavuus katoaa ja sitten viimeistelen housut.

Hihojen kanssa taistelemista.

Raphaelilla on kaiken kaikkiaan 3 vaatekerrosta ylävartalossa. Alle jäävä poolopaita, punavaltainen alustakki tekonahkahihoineen sekä violetti lyhythihainen avonainen päällysliivi. Nahka aiheuttaa ongelman siinä, että Raphael on taisteluhahmo, joka liikkuu paljon, joten liikkuminen vaikeutuu paljon tämän takia mutta onneksemme viininpunainen trikoo, joka kuuluu alustakkiin niin sitä kulkee hihoissa sekä housuissa osittain niin tämän ansiosta liikkuminen on hyvin keppoista eikä tunnu jäykältä peläten samalla saumojen pettävän liiallisen venymisen ansiota.

Pukujen tekoa helpottaa paljon, että Urho ja minä olemme pituudeltaan ja painoltaan miltei identtisiä ja vaikka jotkin ruumiinpiirteet on meillä erilaiset niin pystyn itseni päällä mitoittamaan puvun vaikkei toinen henkilö ole edes paikalla. (Toki kasvuvaraa jätän aina ettei liian tiukaksi vaatteet mene.)

Tehtävää riittää ja paljon...

Muutaman päivän ajan keskityin Raphaelin pukuun mutta viimeiset pari päivää olen pyhittänyt Yun-Seongille. Miekka odottaa verstaalla jatkokäsittelyä, kun leikkasin sen pohjan irti. Housut valmistuvat hiljaa mutta varmasti ja joitain asusteita olen saanut askarreltua valmiiksi softiksesta ja massasta.

Ehkäpä Yun-Seongin kenkiin olen tähän asti tyytyväisin puvussani. Mukavat pitää jalassa, joissa on hyvä liikkumavara, kun toiminnallisen esityksen tekee Yun-Seongin taistelityyliä ajatellen. :)

Käsipanssareista vasta ensimmäisen koeversion sain valmiiksi softiksesta ja massasta tehtyä ja todettuani tekomenetelmän toimivan voin toisen tehdä myöhemmin, kunhan lisää materiaaleja saan hankittua.

Ensimmäinen versio.

Tracon julkaisi cosplay-kilpailunsa tälle vuodelle ja monen pettymykseksi yksilökilpailuihin kuuluvat aloittelijat-/pro-sarjat eivät ole tänä vuonna osallisena kilpailuja. Monia tämä uudistus varmasti harmittaa (Etenkin niitä, jotka olivat noita kilpailuja ajatellen jo monta kuukautta pukujansa tehneet.) mutta ilman pitkää pohdintaa tähän päätökseen ei olla varmasti päädytty ja ei tuomita tapahtumaa ennen kuin edes koko tapahtuma on ohi ja nähdään toimiko tämä miten kokonaisuudessaan. Jokaista Suomen con-skenen selkeää uudistusta on tuomittu ennakkoon hirveästi mutta jälkeenpäin todettu toimivaksi konseptiksi (Kuten Desucon Frostbiten K-18 sotku.). Ei voi jäädä aina tuttuun ja turvalliseen formaattiin sillä muuten mikään tapahtuma ei kehity ja, jos tämä on sellainen päätös, joka edesauttaa Traconia niin olen sen puolella. Ennakkoon en sano mitään vaan käyn tapahtuman läpi ja katson miten se jälkeenpäin toteutui.

WCS-karsinnat ovat kuitenkin oma tähtäimeni tällä kertaa. Toivon mukaan pääsemme kuitenkin ilmoittautumisen auetessa kilpailuun mukaan eikä jäädä pois näistä leikeistä. Toivotan onnea kaikille WCS-karsintoihin haluaville (Joita ennakkotietojeni mukaan on aika paljon.) ja nähdään toivottavasti karsinnoissa paikan päällä sitten!

Until next time, Ciao!