Pohjoismaiden coniseikkailut - Ulkomaan coneista kiinnostuneille.

Monien mielestä ulkomailla tapahtumissa käyminen ja reissun teettäminen lasketaan liian kalliiksi touhuksi mutta pitääkö tämä paikkansa sittenkään? Monia cosplayharrastajia kiinnostaa ulkomaan coniskenet sekä harrastajat ja kiehtoisi käydä vierailemassa muiden maiden isoissa tapahtumissa muttei oikein tiedä miten lähestyisi reissua tekemään.

Minä sekä muutama ystävistäni olemme viimeisen muutaman vuoden aikana ottaneet tavaksemme reissata yhteen ulkomaan tapahtumaan ja maahan joista viimeisenä parina vuotena olemme ottaneet uuden maan ja tapahtuman käydäksemme. Olen nyt reissannut kahdesti Ruotsin Närconissa ja kerran Norjan Desuconissa sekä Tanskan J-Popconissa. Haluan kertoa reissuistani tässä nyt kootusti antaen samalla matkavinkkejä ulkomaan reissuista kiinnostuville ja tarjota oletettua halvemman ja vaivattoman conimahdollisuuden näiden kokemuksieni pohjalta. :) Aloitetaan siis!

Ensimmäistä kertaa lentämään... Jännitti ihan hirveästi!><

Ensimmäinen ulkomaan conireissuni sijoittui vuonna 2014 Ruotsin Linköpingissä järjestettävään Närconiin missä myös pidetäään vuosittain Nordic Cosplay Championship-finaalit. Lähdin reissuun kannustamaan kisan voittanutta UruharaFC:n Päivi Asikaista hänen avustajansa/siskonsa Satun, KasakuxKosupuren ja Tiitin kanssa. Tälle reissulle oli helppoa suunnitella matkustaminen paikan päälle sillä lentomatka Helsinki/Vantaa-Tukholman jälkeen tapahtuma tarjosi Tukholman keskustasta lähteviä bussimatkoja suoraan tapahtumapaikalla Linköpingiin. Ei tarvinnut kuin ostaa tapahtumalippujen lisäksi paikat bussiin ja pääsimme vaivattomasti paikan päälle heti tapahtumaan. Hotellimme sijaitsi ydinkeskustassa mistä pääsi helposti kaikkialle syömään ja reissaamaan.

Tapahtuma on nelipäiväinen, joten aikaa riitti tapahtumassa viettämiseen vaikka kuinka. Koko reissun ajan sää suosi kävijöitä ja oli aurinkoinen helle +25 astetta vähintään joka päivä. Oli välillä kyllä ehkä liiankin tuskaista olla. Suomen tapahtumien ohjelmatarjonnasta poiketen Närcon on enemmän festaripohjainen missä ihmiset ulkona viettävät aikaa ruokakojujen ohessa. Mainittavia ohjelmia ei ollut kuin 3 eri cosplaykilpailua eri päivinä (Perjantai-illasta oli NCC-finaalit.) ja sitten kunniavieraiden nimmarijakotilaisuudet. Suhteessa hyvin vähän ohjelmaa neljälle tapahtumapäivälle, joten jossain vaiheessa meinasi tulla ehkä hiljaisia hetkiä omaan tottumukseen nähden.

Puitteet tapahtumalle olivat kyllä näyttävät ja viihdyin paljon tapahtumassa tutustuen uusiin paikallisiin harrastajiin, jonka takia jaksoin joka päivän tapahtumassa viettää. Siellä oli jopa uima-allas, jos halusi käydä viilentymässä. (Harmi, että jäi pöksyt kotia. ><)

Ensimmäiseksi ulkomaan reissuksi olin erittäin tyytyväinen ja jäi hyvä fiilis, josta kiitos kuuluu myös seurueelle, jonka kanssa sain reissun tehdä. :)

Reissussa minulla oli cosseista mukana MGS3:n Ocelot (Väärä valinta helteelle!!!) ja Tekken 3:n Bryan Fury.

Päivin historiallisen NCC-voiton jälkeen suuntasimme kohti Suomea hyvin mielin ja positiivisen kokemuksen innoittamana juttelin muutaman ystävän kanssa, jos seuraavana vuonna lähtisimme Närconiin uudestaan. Kaikki olimme innoissamme mutta se fiilis, joka vuoden 2014 uutuuden huumana oli upeaa oli 2015 täysin erilainen kokemus huonolla tapaa...

Missä vuosi 2014 Närcon oli säältään upea niin 2015 Närcon oli pelkkää sadetta 3/4 päivänä ja se näytti ongelmat tapahtuman järjestelyiden kohdalla.

2015 matkasin Närconiin mm. Hitsuwan kanssa. Tapahtumaan tuomani puku oli tällä kertaa Batman Foreverin Arvuuttaja. 

Tällä kertaa lähdimme matkaan muuten laivalla Tukholmaan ja sitten paikallisjunalla Tukholmasta kohti Linköpingiä. Suhteessa ei hinnoissa hävinnyt lainkaan lentomatkaan nähden mutta matkaaminen kesti hieman pidempään muttei se meidän fiilistä painanut sillä hauskaa oli karaoken ja hyvien juttujen kera.

Nyt tiesi mitä oli odotettavissa tapahtumalta ja Hitsuwakin oli vuonna 2013 ollut Närconissa, josta hänkin tykkäsi mutta nyt ensimmäisenä päästyämme ihmettelimme yhdessä miksi koko yliopiston kampus oli aidoitettu metalliaidoin. Aikaisemmin tapahtumaalueelle pääsi paljon vapaammin mutta nyt oli 2-3 sisäänpääsyä mistä kaikki yli 10 000 kävijää yrittivät ahtautua läpi ja sehän hidasti touhua paljon. Suuri miinus oli se, että tapahtumapaikan kampuksen yhteydessä oli paikallinen kioski mikä oli viime vuosina minun ja monen muun pelastus saada juomaa ja pientä naposteltavaa mutta tällä kertaa Närcon halusi kaikki provikat pitää itsellään ja ruokakojuilla aidoittamalla juuri kioskin sisäänkäynnin kohdalle metalliaidat, ettei kukaan sinne pääsisi. Eli jos halusi halvempaa pikkuruokaa ostaa muualta kuin tapahtuman ruokakojuista sai kävellä 1,5 km lähimpään mäkkäriin ja vielä enemmän ruokakauppaan.

Sitten se sää... Mainitsin tapahtuman olevan festarin tapainen ja sen mukaisesti miltei poikkeuksetta kaikki ohjelmanumerot olivat ulkolavoilla tapahtuvia ohjelmia. Välillä satoi niin paljon etteivät tapahtuman järjestävät nähneet muuta vaihtoehtoa kuin peruuttaa ohjelmiaan ja niitä oli paljon! Kaikki ihmiset yritti sateen aikana ahtautua rakennuksiin sisälle ja oli ahdas tunnelma välillä. Yksi cosplaykilpailukin muistaakseni peruutettiin sateen vuoksi mutta sentään NCC-finaalit saatiin järjestettyä juuri sateettomalla hetkellä, joka olikin se spektaakkeli minkä takia reissuun lähdimme kannustamaan Suomen edustajia.

Eturivissä on parasta olla! <3

Jonotimme muiden suomalaiskävijöiden kanssa pääsyä kisaan ja juoksimme lavan eteen saaden juuri tuomareiden takaa eturivin paikat. Parempaa paikkaa ei siis voinut saadakaan. (Ystävät lähettelivät viestiä, kun näkivät suorassa TV-kisalähetyksessä minua ja muita kavereita ja naureskelivat. :D). Jos jokin pelasti tämän reissun niin se oli NCC-finaalin näkeminen. Kisat eivät pettäneet viime vuoden tapaankaan tasoltaan ja ohjelmaltaan.

Tapahtumana Närcon on loistava, jos sää on suosiva. En tiedä miten tässä viimeisen 2 vuoden aikana tapahtuma on kehittynyt mutten luultavimmin kyseiseen tapahtumaan enää reissaa. Sade oli vain niin rajoittava tekijä tapahtumalle niin ei ollut mahdollisuuksia tehdä tapahtumassa paljoa mitään kuin jutella ystävien kanssa. Tapahtuman näki nyt pari kertaa ja se sai riittää.

Heti matkatessamme takaisin kohti Suomea kävimme läpi reissun monia huonoja puolia, jotka saivat siihen päätökseen, että nyt otamme uuden maan ja tapahtuman missä käymme. Seuraava kohde Norjan Oslo ja Desucon!

Matka kohti Norjaa alkakoon!

Lähdin 2015 Närconin reissun tapaan 2016 kesäkuussa Norjaan reissaamaan Monan ja Hitsuwan kanssa. Suhteessa Närconiin matkustamiseen Osloon paikan päälle oli jopa naurettavan helppoa matkustaa! Helsinki/Vantaa-Oslo puolentoista tunnin lentomatka, Oslon lentokentältä 15 min pikajuna keskustaan ja jääminen pysäkkiä ennen keskustan asemaa ja lopuksi muutama sata metri kävelyä hotellille. Reilussa 2 tunnissa olimme Suomesta lähtiessämme jo hotelliin kirjautuneena, joten tätä paljoa helpommaksi ei ulkomaan reissu voinut alkaakaan.

Aika iso messukeskus tuo Desuconin tapahtumapaikka!

Hotellimme sijaitsi kiireisellä kauppakadulla missä pystyimme rauhassa syömään ja ei tarvinnut tapahtumapaikallekaan paljoa kävellä. Desucon sijaitsi messukeskuksessa, joka ulkopuoliselta kooltaan ei vastannut ihan sisältä samaa. Tapahtuma-alue ei kattanut täysin koko rakennusta vaan enimmäkseen ensimmäisen puolikkaan ja loppurakennus oli varattu lattiamajoittuville kävijöille. Tapahtuma oli kolmipäiväinen, joka oli sijoitettu yhteen isoon messuhalliin.

Ohjelmaa riitti kaikille kävijöille ja kävimme Hitsuwan kanssa jopa lavalla lauantaina pyörähtämässä Cosplay Catwalkin merkeissä. Tähän ohjelmaan sai osallistua ihan vain ilmoittautumalla mukaan ja mehän näin teimme. Huomasimme paikallisharrastajien tavan catwalkissa häiritseväksi missä miltei poikkeuksetta kaikki kävelivät suoraan lavan poikki reunalta toiselle eivätkä poseeranneet lainkaan yleisölle tai korkeintaan vilkuttivat. Eihän tällainen ole katsojan näkökulmasta lainkaan viihdyttävää vaan pitää antaa aikaa ihmisten nähdä pukua ja poseerauksia! Me kuitenkin teimme poikkeuksellisesti niin, että otimme oman aikamme rauhassa lavalla pysähtyen vaihtaen eri poseerauksiin ja huomasi yleisön reaktiosta, että pitivät suhteessa tästä tavasta paljon enemmän kuin läpikävelystä.

I choose you, Kadabra!

Tutustuimme paikallisiin ja vastaanotto ulkomaisiin vierailijoihin oli hyvin positiivinen. Saimme uusia ystäviä ja koko reissusta jäi hyvä fiilis. Huvittavin ohjelmanumero oli huutokauppa missä ihmiset huusivat eri tavaroita itselleen MUTTA jos kukaan ei tavaraa ostanut niin lavalla teloittajan vaatteissa oleva miekkamies tuhosi kyseisen tavaran pölkkyä vasten yleisöä viihdyttääkseen. :D

Tapahtuma oli sellainen 2500-3000 ihmisen tapahtuma ja paikalliset harrastajat kertoivatkin, että jos haluaa tutustua paremmin Norjan coniskeneen niin kannattaa valita joku isompi tapahtuma kuin Desucon. Valitsimme Desuconin osittain sen takia, että paikan päälle matkustaminen oli hyvin helppoa ja halpaa ja suhteessa siihen mitä näillä puitteilla lähdimme hakemaan niin Desucon täytti odotuksemme. :) Suosittelen omasta puolestani tätä tapahtumaa muillekin.

Ainoa selkeä miinuspuoli reissusta on Norjan hinta. Jos luulit, että Suomessa on tuotteet kalliita niin Norjassa on astetta korkeammat hinnat vielä, joten kannattaa varautua siihen. Lennot, junat ja hotellimaksutkin huomioiden reissu oli suht halpa ja näihin pakollisiin kuluihin meni reissussa vain reilu 300 euroa. Jos kerran vuodessa tällaisen reissun tekee niin kuka tahansa tuollaisen summan saa helposti kasaan ja enemmänkin.

Norja oli nähty ja koettu. Seuraavaksi päätimme suunnata Tanskaan! Kohti J-Popconia. :)

Perjantai-päiväksi päätimme ryhmäcossata Pokemonista eri hahmoja. :)

Pari viikkoa sitten toteutimme viimeisimmän reissumme Tanskan J-Popconiin, joka sijaitsi Kööpenhaminassa. Samat matkustuspuitteet oli kuin Norjaan eli lyhyt lento pääkaupungin yhteydessä olevaan lentokenttään, pikajuna keskustaan ja hotellille lyhyt kävely. Tämäkin reissu on helppoa ja nopeaa matkaa haluaville hyvä vaihtoehto. :)

Hitsuwan ja Monan lisäksi matkaamme lähti mukaan yksi vakiokuvaajistani Nina.

Ennakkoon tiesimme tapahtumaan tulevan muitakin suomalaisia ja tapahtumassa järjestetään maansa cosplayn mestaruuskilpailut missä voittajat pääsevät edustamaan kansainvälisiin kilpailuihin (WCS, ECG, NCC jne.). Valitettavasti lauantai-illasta jolloin nämä kisat olisivat olleet niin olimme kaikki niin väsyneitä + emme halunneet jonottaa kisaa varten tuulessa ulkosalla paria tuntia niin päätimme mennä iltaa viettämään keskustaan.

Pukuni J-Popconiin oli uudestaan Kadabra Norjan reissun tapaan. Olisin halunnut muita pukujani reissuun viedä mutta lentäessä matkatavoiden laukkujen koko on rajattu ja proppini eivät mahdu mukaan ja en halua pukua pitää ellei minulla on kaikkia osia mukana, joten Kadabraan oli tyytyminen. :/ (Ei sillä, että kyllä Kadabra herätti paikallisissa paljon kiinnostusta.)

Tapahtumapaikka oli hyvin tiivis konferenssirakennus missä riitti luentosaleja ja halleja täyttämään pelinurkkauksia, karaokea, myyntipöydät ja taidekujan. Tarjontaa riitti mihin osallistua mutta olisikohan omalla kohdalla liikaa työväsymystä reissuhetkellä niin keskityin vain kiertelyyn ja ihmisten kanssa hengailuun enimmäkseen. Tämä ei kuitenkaan vähentänyt reissun mielenkiintoa vaan minulla oli hauskaa ystävien kanssa tehdä taas reissu. Reissu oli kolmipäiväinen ja lähtöpäivänä ehkä vanhuuttani tuntui ettei vaan jaksa temmeltää useaa päivää putkeen kuin harrastuksen alkuaikoina. Tapahtuma oli ymmärtääkseni n. 4000 ihmisen kokoinen

Upeita nähtävyyksiä kyllä riitti keskustaa kävellessä ja suurta ihastusta herätti rautatieaseman vieressä aivan ydinkeskustassa sijaitseva huvipuisto Tivoli. Jos olisi ajoittanut enemmän rahaa ja aikaa reissuun niin olisimme heti käyneet Tivolissa mutta se jääkööt nyt seuraavaan kertaan. Suosittelen kiertämään ja varaamaan aikaa keskustaa varten sillä löytyy paljon upeita ruokapaikkoja ja nähtävyyksiä missä käydä. :)

Sunnuntaina oli esityskilpailukin minkä olisimme halunneet nähdä mutta aloitushetkellä meidän piti lähteä jo matkaan, jotta kerkesimme paluulennollemme. Paikalliset olivat hyvin ystävällisiä ja tämä olikin yksi reissun kohokohtia taas missä pääsi tutustumaan paikallisiin harrastajiin.

Matkakustannukset olivat samalla tasolla Norjan reissun kanssa eli muutamalla sadalla eurolla sai hyvän reissun toteutettua helposti. Reissujen paras puoli on ollut ehdottomasti paikan päälle matkustamisen helppous, joka on alentanut kynnystä lähteä reissuun.

Kolme maata takana mutta minne seuraavaksi? Olemme miettineet yhdeksi vaihtoehdoksi Puolaa, joka on yksi Euroopan halvimpia maita hintatasoltaan ja olen kuullut ystäviltäni paikallisten tapahtumista vain hyvää. :)

Mitä kaikilla näillä Pohjoismaiden tapahtumilla on siis yhteistä? Suhteellisen helppoa ja nopeaa matkustaa paikan päälle, hintataso ei ole korkea, kun lähimaihin tekee ulkomaan reissun, hyvin pärjää näissä maissa perus englannin kielen taidolla ja ihmiset ottavat hyvin vastaan ulkomaalaiset kävijätkin. Jos yksin pelottaa reissua tehdä niin ota ystäviä mukaan ja tehkää reissu yhdessä niin on vielä hauskempaa. Lisäksi hotellissa yleensä pääsee halvemmalla, kun useampi majoittuu samassa huoneessa.

Ensimmäisiksi ulkomaan conireissuiksi nämä olivat helposti lähestyttäviä sekä hyviä kokemuksia ja näiden pohjalta minun on helpompi tulevina vuosina matkustaa kauemmas muihn maihin ja isompiin tapahtumiin.

Toivottavasti tämä vähän auttoi omaan nälkääsi ulkomaan tapahtumia kohtaan ja uskaltaudut reissaamaan vaikkapa näissä tapahtumissa missä itse olen käynyt. Jos jäi jokin mietityttämään tai en kertonut tässä julkaisussa jotain niin laita kommenttia ja kysy niin vastaan parhaan kykyni mukaan. :)

Until next time, Ciao! o/

Mitä musikaalin jälkeen?

En vieläkään täysin käsitä paluutani normaaliin arkeen musikaalin loputtua, kun miltei 2 vuotta suuresti elämässäni osallisena ollut asia päättyi viime elokuussa Kanneltalon esityksiin. Enää ei tarvitse jatkuvasti viikonloppuja viettää treeneissä ja esityksissä ympäri Suomea ja vapaa-aikaa ei ole ollut näin paljoa sitten aikaa ennen musikaalia. Tämän aikana cosplay on kuitenkin pysynyt osana elämääni vaikkakin vähemmäksi pukujen teko jäi produktion aikana. Coneissa tuli jatkuvasti käytyä, jopa ulkomaita myöten.

Valmistuneet Teteläiset vuosimallia 2016.

Paljon muutakin on ehtinyt tapahtua musikaalin ohessa. Savonlinnassa opiskelin teatteritekniikan artesaaniksi missä opinnäytetyönä rakensin lavasteita musikaaliimme ja valmistuin viime kevään päätteeksi jättäessäni samalla synnyinkaupunkini taakse muuttaessani Lahteen. Olin jopa koulutukseni ajan parin vuoden ajan ammattikeilaaja paikallisen seuran riveissä ja kävin ahkerasti kilpailuissa pitäen itseni aktiivisena.

Se tuttu ja turvallinen ilmapiiri ja ympäristö, jonka sain luotua itselleni Savonlinnassa asuessani antoi iloa ja energiaa jatkaa kaikissa harrastuksissani omalla tavallaan. Nyt muutettuani täysin uudelle paikkakunnalle missä en tunne entuudestaan ketään on vaikuttanut myös negatiivisesti tekemiseenikin. Keilailu jäi nyt ainakin toistaiseksi, ei ihmisiä keiden kanssa viettää aikaa ja vaikka tekemisen taito on pysynyt ennallaan cossauksen hiljaiselosta huolimatta niin tuntuu, kuin aloittaisi täysin nollasta kaiken. Motivaatiota tehdä on kyllä muttei samanlaista intoa vaikka nyt on enemmän aikaa cossaukselle.

Pukuja on tullut paljon kierrätettyä puolentoista vuoden aikana. (Kawacon 2016).

Asettautumisessa kestää oma aikansa mutten anna sen estää kuitenkaan cossaamista. En osaa sanoa miten lähitulevaisuudessa tilanteeni muuttuu töiden ja harrastusten osalta mutta suunta on vain ylöspäin kohti uusia haasteita musikaalin ja paikkakunnan muutoksen jälkeen. Sen tiedän kuitenkin, että haluan jatkaa nyt pukujen tekoa ja osallistua cosplaykilpailuihin taas tauon jälkeen. :)

Mitä sitten olen jo suunnitellut? Kuukauden päästä järjestetään GameXpon yhteydessä Cosplayn SM-kilpailut, jossa seuraavaksi vierailen. Koska tapahtuman teemana on videopelit niin parhaillaan olen tekemässä SoulCalibur V:n Yoshimitsun pukuani, joka on ollut miltei vuoden tekeillä ja pyrin saamaan sen sinne näytille. Kokonaisuudessaan isotöisin puku mitä olen tähän mennessä tehnyt ja pyrin tekemään sen teosta erillisen kirjoituksen valmiiksi

Vuosi ja tapahtumat lähestyvät loppuaan, joten ensi vuoden suunnitelmiakin on joutunut jo vähän miettimään. Alkuvuodesta taitaa ensimmäisenä tapahtumana olla Desucon Frostbite jonne menen (Helppo nyt sinne mennä, kun asuu Lahdessa.) ja sitten on muuten tapahtumien puolesta kaikki kysymysmerkkiä toistaiseksi. Riippuen mikä on ensi vuoden tapahtumien tarjonta kilpailujen puolesta niin osallistun pariin esityskilpailuun näillä näkymin ainakin, kunhan tulee tietoa mitkä conit niitä aikovat järjestää. Kaksi pariesitys-ideaa on ystäväni kanssa mietittynä jo mutta mietin myös yhtä mahdollista sooloesitystä minkä voisin yrittää koota ensi vuodelle riippuen miten kiireistä on minulla. Toistaiseksi minulla ei ole kiinnostusta kansainvälisten cosplaykilpailujen karsintoihin mutta katsoo mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Suurien cospaykilpailujen seuraaminen toimii aina motivaationa tulevaa ajatellen omaan tekemiseen ja uskon SM-finaalien näkemisen livenä auttavan itseäni palaamaan takaisin kilpailuihin. Mitä esityskilpailuista haen on se sama fiilis mitä pystyin Pokemon-musikaalin esityksissäkin tarjoamaan yleisölle ja itselleni. Ne ovat yleisön viihdyttäminen ja esiintymisestä nauttiminen. :)

PS: Eikö musikaalille tule jatko-osaa? Vaikka sellaisia kommentteja on lennellyt ja pyörinyt ihmisten mielissä niin älkää odottako moisen produktion tulevan selkiönä aikaisemman onnistuneen musikaalin jälkeen. Voi olla, ettei tuotantotiimi halua enää edes näitä massiivisia musikaaleja alkaa tekemään ja uskon koko tiimimme haluavan lepoa siitä työn määrästä mikä parin vuoden ajan tuolle produktiolle on uhrattu. Meiltähän on tulossa vielä editoitu tallenne Youtube-kanavallemme niin vielä Pokemon-huuma kuitenkin jatkuu, joten seuratkaa meidän uutisointia asiaan liittyen.^^

Until next time, Ciao! o/

Pokemon: Sandshrew - Photoshoot (Tracon 2016)

Aluksi en edes suunnitellut lähteväni koko tapahtumaan, koska Pokemon-musikaalimme esityskausi päättyi conia edeltävällä viikolla miltei koko viikon kestävään esitysrupeamaan, jonka vuoksi kaipasin lepoa mutta Monan kanssa päätettin lähteä päivän visiitille lauantaiksi, kun yksi viikonloppuranneke kuitenkin oli hankittuna. Päätimme samalla järjestää photoshootin toiselle musikaalin roolipuvulleni Sandshrew'lle, koska kyseinen puku päällä minusta ei ole musikaalin esityksistä lainkaan kuvia niin halusin siitä kuitenkin saada kuvia jossain vaiheessa, kun produktion päätteeksi Kadabran lisäksi Sandshrewn puku menivät minulle.

En ole ikinä cossatessa tuntenut itseäni näin söpöksi. :D

Tracon oli totuttuun tapaan aivan täynnä porukkaa sisätiloja ja puistoa myöten. Keli ainakin suosi lauantaina meitä ja oli hyvin aikaa vetää kuvaukset iltapäivästä. Kävin päivän aikana vain cosplaykilpailut katsomassa ja täytyy ihmetellä tätä suomalaisten viime hetken peruuntumisintoumusta. Toki sairastapaukset ovat syy erikseen, joka on täysin ymmärrettävää mutta, että WCS-karsinnoissa yhdeksästä kisaparista VIISI peruuttavat osallistumisensa on kyllä aivan järjetöntä ja epäilen, ettei kaikki tällaisia sairausperuuntumisia olleet. Suomen sisällä ehkä arvostetuin pukukilpailu ei ansaitse tuollaisia tynkäkisoja missä vain muutama loppujen lopuksi lavalle asti pääsee. NCC-karsinnoissakin oli laskujeni mukaan 2-3 peruuntumista muttei onneksi sen enempää.

Jos osallistuu mihin tahansa cosplaykilpailuun tasosta riippumatta niin pitäisi olla täysillä mukana alusta loppuun saakka, eikä luovuttaa kesken. Pitää osata suunnitella pitkällä tähtäimellä puvun tekemisvaiheet ja aloittaa puvunteko tarpeeksi ajoissa sekä suunnitella esitysosuus ääniraidan editointia myöten ja harjoitteluosuuksiin myös varata aikaa. Itse en ole ikinä missannut deadlinejani pukujen valmistuksen tai kisaosallistumisten kanssa, koska osaan juurikin aloittaa aina mahdollisimman ajoissa työskentelyn ja en ole tarvinnut stressata kisaa edeltäviä päiviä kilpailua, kun kaikki on valmiina.

Tämä on niin useasti toistuva tapa Suomen cosplaykilpailuissa vuodesta toiseen, ettei se anna hyvää kuvaa Suomen kilpailuskenestä. Yksinkertainen konsti tämän korjaamiseen on juurikin ajoissa valmistautuminen koitokseen muttei kaikesta huolimatta tämä oikein tunnu toteutuvan. Itsellä on ideapohjana kirjoittaa jossain vaiheessa loppuun yksi kirjoitus Suomen kilpailuskenestä, joten keskustelen asiasta enemmän siinä kirjoituksessa.

Kouluttaja Serena ja hänen partnerinsa. 

Kilpailuista puheenollen seuraava etappini on ensi vuoden puolella jokin esityskilpailu, jonne pyrin pitkäaikaisen esitystoverini The Urhon kanssa. Tässä lähipäivinä tapaamme pitkästä aikaa ilman mitään kiireitä ja haluamme alkaa uudestaan toteuttamaan Joker & Riddler -esitystämme, joka jäi toteuttamatta vuosi sitten Traconissa, kun emme ehtineet osallistua esityskilpailuun silloin. Kunhan kartoitamme missä tapahtumissa esityskisoja järjestetään niin enköhän infoa meidän kisaosallistumisesta sitten sopivampana ajankohtana. :) Esityksen käsikirjoituskin on n. 80 % valmis ja puvutkin on valmiina, joten ei tarvitse kovin paljoa lähteä alusta tekemään mitään uutta.^^

Me and my buddy Dedenne.

FankiFox as Koffing

Kuvauksista saan taas kiittää upeaa luottokuvaajaani Neiti Ninaa, joka kuvasi meidät Traconissa. Olisi suunnitteilla pitää joitain kuvauksia ehkä vielä loppuvuodesta puvuilleni, joista en ole vielä kuvia oikein saanut mm. Dragon Quest VIII:n Hero-cossini mutta aika ja hyvät kuvauskelit alkavat loppumaan. Muuten siirtyy uudet kuvaukset tapahtumien ulkopuolella ensi vuoden puolelle.

Until next time, Ciao! o/

Ulkomaiden conit osa 2 - Norjan Desucon

Kahtena vuotena peräkkäin (2014-2015) olen käynyt ystäväporukalla vierailemassa Ruotsin Närconissa, jossa järjestetään Nordic Cosplay Championship-finaalit vuosittain. Ensimmäisenä vuotena oli koko tapahtuman ajan aurinkoista, ulko-ohjelmia riitti, tapahtuma-alue oli avoin ja lähettyvillä oleva kioski toi helpotusta jaksamisen osalta. Kuitenkin seuraavana vuonna toisella käynnilläni oli asiat hyvinkin erilaisesti järjestetty ja tässä tapauksessa huonompaan suuntaan. Närcon on suurilta osin sään armoilla sen suhteen, että tapahtuma on onnistunut ja viime vuonna se ei oikein mennyt hyvin.

Neljästä päivästä ainakin kolmena satoi rankasti ja kaikki ohjelmat mitä ulkona järjestettiin (Miltei kaikki tapahtuman ohjelmat) peruuntui ja varasuunnitelmaa ei ollut esim. siirtää niitä sisätiloihin järjestettäviksi. Tarjonta oli vähäistä ja sisätiloissa tuhannet ihmiset ahtautuivat tilojen tukkeeksi sateelta suojaan. Lisäksi tapahtuma-alue oli ikävästi aidoitettu, joka vaikeutti kulkemista ja mainitsemani kioski oli metrin päässä aidoituksen toisella puolella vaikka se kuuluu tapahtumapaikan yliopistorakennukseen ja sinne piti kiertää yli kilometrin lenkki, jos halusi ulkopuolelta käydä sieltä ostaa jotain. Tämä vain sen takia, että tapahtuma saisi mahdollisimman hyvin voittoa itsellensä.

NCC-finaalit olivat omalta osaltaan kyllä huikea spektaakkeli mutta ehkäpä tapahtuma on vähän liikaakin keskittynyt sen järjestämiseen ja jättänyt muut tapahtumat epäkohdat huomiotta...

Junamatkalla takaisin Linköpingistä Tukholmaan matkatoveri Hitsuwan kanssa purimme tapahtuman hyvät ja huonot fiilikset, jonka jälkeen avasimme keskustelun, että haluaisimme tehdä ulkomaan conireissuista vuosittaisen tradition ja valitsisimme aina mahdollisuuden mukaan uuden maan sekä tapahtuman. Hetken keskusteltuamme olimme entistä enemmän innoissaan ja päätimme valita Norjan ja pääkaupungissa Oslossa järjestettävän Desuconin.

Kohti Norjaa.

Norjan Desucon järjestetään 2 kertaa vuodessa, kuten Suomessakn ja kesädesun ajankohta oli nyt 24-26.6. Päätimme lähteä matkaan tapahtumaa edeltävänä päivänä, jotta ehtisimme rauhassa asettua paikkakuntaan, käydä katsastamassa tapahtumapaikka ja viettää iltaa rauhassa. Verrattuna Närconiin matkustamiseen oli Norjaan matkustaminen todella vaivatonta ja nopeaa. Helsinki-Vantaan lentokentältä 1,5 tunnin suora lento Oslon lentokentälle, sieltä 10 minuutin pikajuna suoraan Osloon, jossa jäimme Lillestromin asemalla ja hotellille kävelyä muutama minuutti. Parissa tunnissa siis olimme Suomesta lähdettyämme perillä Norjassa hotelliin kirjautuneena. Paljoa helpommaksi ei matkustaminen voinut käydä. :)

Oli kyllä tapahtumapaikalla kokoa!

Hotellin viereisellä terassilla jalkapallon MM-kisoja seuraten.

Saatuamme tavarat hotellihuoneeseen päätimme lähteä ensin kävellen katsomassa reitin tapahtumapaikalle, jonne ei ollut matkaa kuin vajaa kilometri, jonka jälkeen lähdimme syömään ja iltaa istumaan. Tapahtumapaikka oli valtava messukeskus, joka vain jatkui ja jatkui pituudeltaan. Suomessa ei moisia tapahtumapaikkoja ole tullut kooltaan nähtyä vielä. Seuraavana päivänä tapahtumaan päästyämme tosin huomasimme, että messukeskuksen koosta puolet oli varattu tapahtumalle ja toinen puolikas kävijöiden lattiamajoitukselle.

Trainer Gold & Kadabra

Ennen tapahtuman alkua päätimme pitää pienen photoshootin, kun ensimmäiselle päivälle olimme laittaneet Pokemon-cosseja, joista Hitsuwa ja Mona olivat kouluttajia ja minä otin Kadabran. Itse en ottanut kuin yhden puvun ja viimeisen päivän conissa vietinkin ihan vain normivaatteissa. Tapahtumapaikka oli yhtä isoa messukeskushallia, johon oli tiivistetty myyntipöydät, videopelipisteet ja useampi pieni esiintymislava sekä erikseen oli 2 luentotilaa messuhallista sivussa. Isoja lavaohjelmia varten oli hallin puolella yksi osa eristetty väliseinämällä missä järjestettiin la-su Cosplay Catwalk, huutokauppaa, konsertteja jne. Hitsuwa ja minä osallistuimmekin lauantaina catwalkiin ja pääsimme näyttämään ihmisille pukujamme poseeraten. Norjalaiset olivat ehkä malttamattomia ja hieman ujoja, jonka takia eivät uskaltaneet jäädä lavalla poseeraamaan yleisölle niin miltei kaikki poikkeuksetta omalla vuorollaan kävelivät lavalle ja vajaan sekunnin käännöksen keskellä tehtyään jatkoivat heti matkaansa lavalta pois. Meidän kohdalla yleisö kyllä antoi taputusten muodossa enemmän huomiota, kun uskalsimme rohkeasti näyttää pukujamme tyylikkäästi ajan kanssa.

Tapahtumapaikalla oli myös automaattinen kuvauspiste missä pystyi helposti kuvauttamaan itsensä ja kuvat välittömästi meni julkaisuun tapahtuman sivuille. Tarjontaa oli paljon ja myyntipöydiltäkin lähti itsellä mukaan sarjakuvia ja cosplayta varten Kamuin tutoriaalikirjanenkin. Parasta antia oli kyllä uusien ihmisten tapaaminen. Muutaman paikallisen conittajan kanssa tulikin vietettyä aikaa tapahtumassa hetkinen ja yhteystiedot vaihdettua. Pe-la kului nopeasti ja sunnuntaina päätimme kaikki ottaa vain rennosti ilman mitään cosseja pitäen.

Kokonaisuudessaan reissu oli positiivinen yllätys vaikka pieniä seikkoja olisi voinut toisin järjestää, kuten sunnuntain esityskilpailu, joka oli myyntipöytäsalin puolella olemattoman kokoisella lavalla esiintyen parillekymmenelle ihmiselle, kun samaan aikaan isolla lavalla oli toinen catwalk meneillään. Näiden paikkoja olisi voinut vaihtaa huoletta. Loppujen lopuksi ulkomaanreissuksi coni ei tullut kalliiksi, kun Norja on suhteellisen lähelläkin Suomea ja paikan päälle on nopea ja helppo matkustaa. Vaikkei paikallisten harrastajien mukaan Desucon ole paras mahdollinen ensiconi tutustua maan cosplaykulttuuriin niin voin omasta puolestani suositella Desuconissa käymistä, jos kaipaa suht halpaa ulkomaanreissua conin merkeissä. 

Kaikki olimme tyytyväisiä, jonka takia olemme jo seuraavan maan ja tapahtuman päättäneet. Seuraava kohteemme on Tanskan Kööpenhaminassa järjestettävä J-Popcon ensi maaliskuun-huhtikuun taitteessa. Tapahtuma on n. 4000 ihmisen coni ja kuten Desuconiin mentäessä niin paikan päälle on suhteellisen helppo matkustaa ja varaamamme hotellikin on vain muutaman sadan metrin päässä tapahtumapaikalta ja Kööpenhaminan päärautatieasemalta, minne saavumme lentoasemalta matkustaessamme. Joukkoomme liittyy reissuun mukaan Noora Cosplay ja pyrimme nelistään myös suunnitella ryhmäcossin tekemistä Tanskaan. Siitä tietoa myöhemmin. :)

Until next time, Ciao! o/

Valitsen sinut! -musikaali - Seikkailu vertaistaan vailla.

Tarinani osaksi tänä vuonna toteutettua Pokemon-aiheista Valitsen sinut! -musikaalia on niin iso kappale elämästäni, että se ansaitsee kootun kirjoituksen, kun esityskausi on nyt ohitse ja voin hengähtää. :)

Tästä se alkoi.

Vuoden 2014 aprillipäivänä musikaalin tuotantotiimi perusti tämän produktion viralliset sivustot, jonka jälkeen he aloittivat mainostukset musikaaliin liittyen tapahtumissa. Kuukautta myöhemmin Cosvisionissa tuotantotiimin jäsen ja hyvä ystäväni Kibi antoi minulle flyerin, jossa mainostettiin musikaalia ja mielenkiintoni heräsi välittömästi. Kesän päättyessä musikaali julkaisi netin kautta auenneen näyttelijähaun, jonne laitoin innostuneena hakemuksen menemään. Kyseiseen hakuun oli hakenut yhteensä jopa 100 ihmistä. Kului kuukausi jos toinenkin, kunnes sain sähköpostia, jossa ilmoitettiin minun päässeen paperihausta eteenpäin koe-esiintymisviikonlopuille. jonne pääsi n. 45 henkilöä. Jännitykseni nousi entisestään. ><

Koe-esiintymisviikonloput oli jaettu kahteen erilliseen viikonloppuun, joista minä olin ensimmäisissä marraskuun viimeisenä viikonloppuna. Koe-esiintymiset sisälsi yhteisiä improvisaatio-teatteripajoja, tanssikoreografian opettelua, tietovisaa, koelauluja ja vaikka mitä. Kaikilta osa-alueilta mitä teatterissa voi olettaa käytiin läpi ja tuotantotiimi arvioi jatkuvalla silmällä kaikkea miten suoriutui. Harrastajateatteritaustani ja aktiiviesiintyminen eri coneissa tuli todellakin hyötykäyttöön ja vaikka pyrki tekemään kaikki tehtävät mahdollisimman hyvin niin hakijaporukan kanssa pystyi ottamaan rennosti ja kaikilla oli kivaa koko viikonlopun läpi.

Koelaulun yhteydessä henkilökohtaisessa haastattelussa muistan minulta kysyttäneen, että minkälaista roolia ensisijaisesti haluaisin itselleni ja puhuin ihmisrooleista, joita haluaisin ensisijaisesti vaikka kaikki tarjolla olevat roolit olisinkin ottanut ilomielin vastaan. Kuitenkin tiesin etukäteen olevani altavastaajana ihmisrooleja ajatellen, koska niihin painottuu lauluääni suuresti, joka on ratkaisevin tekijä vaikka minkälainen esiintymistausta olisi. En ollut varma, että saisinko sitä mitä haluisin, jos pääsisin mukaan.

Me olemme valittuja lapsia!

Vuosi 2014 lähestyi loppujaan ja kaikki koe-esiintymisissä olleet jännittivät milloin tulisi vastaus, että ketkä pääsivät musikaaliin mukaan. Joulu meni ja sen jälkeen alkoi tulla sähköpostia kokelaille. Jännitin usean ystävänikin puolesta, jotka olivat hakeneet musikaaliin myös. Harmikseni kuulin kahden tuttavani saaneen sähköpostia, etteivät mukaan päässeet ja aloin enemmän pelkäämään käykö itseni kohdalla samoin, kun ei postia ollut tullut vielä. Aikaa kului, kunnes sähköpostiin tuli viesti, jonka otsikkona luki ''VALITSIMME SINUT!''. Avasin sähköpostin ja luin lisätietoja asiaan liittyen. Se sisälsi koe-esiintymisen palautteita lyhyesti ja alustavan roolin mihin minua kaavoiteltiin. Epäilykseni toteutui eli en saanut ihmispäärooleja itselleni vaan minut roolitettiin Kadabraa varten. Sain palautetta, että tanssipuolella olin miehistä kärkikahinoissa muta laulussa on parannettavaa. Myönnän, että olin sen hetken aikaa pettynyt mutta toisaalta näkyvin Pokemon-rooli Rakettiryhmän pahispokemoneista Sabrinan partnerina kuulosti myös hyvältä.^^ Koe-esiintymisistä selvisi lopulliseen castiin n. 25 hengen porukka ja treenikausi pystyi alkamaan. -->

Treenikausi alkoi heti pari viikkoa cast-valintojen jälkeen tammikuussa 2015. Yhteenkuuluvuuden tunne oli käsin kosketeltavissa ja nopeasti kaikki tulivat toimeen toistensa kanssa. Musikaalin ajan kaikista on tullut rakkaita ystäviä toisillensa ja ikuisia ystävyyssuhteita on tullut solmittua, joka on yksi parhaimmista lahjoista mitä musikaalin ohessa olen saanut.^^ Alkuvaihe käsitteli paljon erilaisia teatteriaktiviteetteja ja esiintymisen luontevuuden hakemista. Pikkuhiljaa tuli kohtauksien läpikäyminen, rooliluonteiden etsimistä ja pukujen designeja ilmi puvustustiimiltä. Ensimmäiset kuukaudet menivät tiiviisti treenatessa mutta kesän tullessa alkoi olemaan huolia puvustus-/lavastustiimin osalta.

Pukuluonnoksia hahmoista, joita näyttelin musikaalissa.

Cast-haun yhteydessä oli erillinen puvustajien ja lavastajien haku mutta kesään mennessä henkilöitä lähti kesken kaiken pois sitoutumisvaivoihin vedoten (Vaikka ennen produktion alkua useaan kertaan kaikilta varmistettiin, että ovat valmiita sitoutumaan tähän produktioon..) ja etenkin lavastuspuolella ei ollut ketään siihen mennessä mukana. Erään treeniviikonlopun päätteeksi kesäloman loppuessa nostin käteni ja sanoin pystyväni auttamaan asiassa. Siihen aikaan opiskelin teatteritekniikan artesaaniksi ja pystyin tekemään opinnäytetyönä musikaalia varten tarvittavia lavasteita hyödyntämällä koulun puitteita. Tämä oli loistoveto sillä opettajani suostui ja pystyin rauhassa keskittymään tarpeiston tekemiseen musikaalin hyväksi missä olen näyttelijänä myös mukana. Nyt olin näyttelijä sekä lavastaja musikaalissa.

Päätin rakentaa koneen sisältä tyhjärakenteiseksi, jotta roudauksessa pystyi hyötykäyttämään sitä ja kuljettamaan tarpeistoa.

Valmis tuotos.

Treenikausi jatkui ja koulussa tein musikaalille erilaisia lavasteita oppilastyönä mm. Professori Oakin labran ja Pokemon-keskuksen hoitokoneen, Lavender Townin hautakivet, Silph Copin ovisermit joita hyötykäytettiin kallioseinämien tekoon, St. Anne kohtauksen Pokemonien häkki ja sekalaista irtaimistoa näyttelijöille, kuten Marowakille ja Cubonelle luut, Kadabran taipuva lusikka, rocket gruntille dynamiittipötkö jne. Tekemistä riitti siis näyttelijätyön lisäksi.

Hautakivien pohjalevy on styroksia ja kiviosa finnfoamia. Kovetin pinnat biomassalla, jonka jälkeen lisäsin maalin sekaan hiekkaa tuomaan oikean kiven tuntua ja loppupatinointi eri harmaan sävyillä.

Ovisermit on puukehikot, johin on pinnoitettu kangas ja näihin on rakennettu pyörät likkuttamisen helpottamiseksi. 

Puolitoista vuotta ehti kulua musikaalin merkeissä, kunnes vihdoin ja viimein koitti ensi-ilta Popcult Helsingissä Kulttuuritalolla. Kaikki se työ ja treenaaminen musikaalia varten saatiin tuotua lavalle yleisön iloksi ja vastaanotto oli mitä mainioin. Paljon pelättiin ihmisten reaktioita fanien vapaaehtoisvoimin tuottamaa musikaalia kohtaan mutta pelko muuttui iloksi taputuksien ja huutojen myötä, kun esiinnyimme. Yleisesti ottaen musikaalia on ylistetty ja täytyy kyllä myöntää, että olen meidän työryhmästä ihan V...N ylpeä. Moni ei tällaiseen projektiin lähtisi mukaan, kun otetaan huomioon, ettemme mitään rahallista ansiota tällaisesta saa ja ympäri suomea musikaalimme roudaamme eri tapahtumiin. Pelkästään intohimo Pokemoniin ja näyttelemiseen sai meidät näin pitkälle ja saimme upean musikaalin toteutettua.^^

Kadabra & Sabrina 

120 pukua, iso kasa lavasteita ja muutama kymmenen treeniviikonloppua, joista jokaiseen kului 14 tuntia treenausta. Työn määrää ei pysty väheksymään ja voimme kaikki olla ylpeitä saavutuksestamme,kun n. 3500-4000 ihmistä pääsi näkemään musikaalimme. Esityskausi on nyt ohi ja on aika siirtyä eteenpäin. Kaikilla on jo suunnitelmia musikaalin jälkeen ja itsekin pyrin nyt keskittymään omaan cosplayharrastukseen täysillä tekemällä aktiivisemmin pukuja, osallistua kilpailuihin. :)

Jos ette musikaalia nähneet livenä niin odottakaa rauhassa meidän virallista tallennetta musikaalista, joka julkaistaan Youtubeen myöhemmin. Kolmen eri kulman tallenne, jossa äänet tulevat erillisen äänitteen kautta eikä mitä kamera on kuvannut suoraan. Korkealaatuista kamaa tiedossa siis. :) Kiitokset kaikille katsojille, jotka kannustitte meitä kohti taivaita ja etenkin työryhmää kaikista näistä hetkistä. Rakastan teitä kaikkia. <3

Until next time, Ciao! o/