Juontaen ja tuomaroiden - Animecon 2015

Neljäs kerta kohti Kuopion musiikkikeskusta oli edessä, jossa järjestettiin viime viikonloppuna Animecon XII. Matkani alkoi hyvissä ajoin jo perjantaina matkaamalla kohti Kuopiota missä tuli vietettyä ystävien kanssa iltaa keskustassa syöden ja torin terassilla istuen. Hyvin rentoutuneena pääsi valmistautumaan seuraavan päivän coniin.

Kohti Kuopiota! o/

Lauantai-aamusta koitti heti ilmoittautuessa ohjelmanpitäjänä sisään töitä, kun Final Fantasy Fightin pito oli aamupäivästä tiedossa. FFFollowersin porukalla juonsimme taas kerran shown ja yleisö tuntui taas kerran pitävän keikastamme vaikka aika viime tinkaan meillä ohjelman suunnittelu meni ja kovin suurta spektaakkelia emme tehneet. Improvisaatio piti keikan hengissä ja se on hyvä. Tulevaisuutta ajatellen olemme hieman uusia suuntia miettineet, että miten kehittäisimme FFFightia eteenpäin. Viime aikoina kaikilla on ollut suuresti kiireitä ja sen takia myös ohjelmammekin ovat hieman kärsineet siitä. Tämä tulee muuttumaan!

Arvuuttaja valmiina keikkaan!

Miltei täydelle salille on hyvä hymyillä keikan jälkeen pitäjien kesken.. (The Urho)

Ohjelman jälkeen bäkkärillä päätimme suunnata green roomiin syömään pitäjien kesken yhteenvetopalaveria pitämään mutta meidät pysäytti itse kunniavieras Doug Walker, joka näki meidät ja jutteli kanssamme vartin verran kaikkea yleistä. Jutustelun päätteeksi saimme nimmarit ja yhteiskuvat muistoksi, joka lämmitti sydäntä suuresti, koska ensimmäistä kertaa oli kunniavieras, joka itseä kiinnosti suuresti ja hänen töitään aktiivisesti olen seurannut elämäni aikana.^^

Olkoon hieman epäselvä mutta minulle se riittää hyväksi muistoksi.^^

Palaverin jälkeen otin Arvuuttaja-cossin pois päältäni ja vietin loppupäivän rennosti kiertäen tapahtumapaikkaa tavaten ystäviä. Ennen iltabileisiin siirtymistä kävimme syömässä porukalla ja siirryimme vaatteidenvaihdon jälkeen Puikkariin ikärajallisiin bileisiin. Paikka oli tupaten täynnä ja tanssilattialla riitti vipinää. Itse en oikein baareissa viihdy ja konemusiikin basson tahtiin tanssiminen ei ole minun juttuni mutta olinkin menossa sinne ystävien kanssa juttelemaan ja pitämään hauskaa vaikkakin vain paikallani istuen.^^

Kohti bileitä! o/

Raving in the party!

Musiikin tason laskiessa ennen keskiyötä päätimme käydä parin ystäväni kanssa vilkaisemassa ikärajattomat bileet tutussa Kulttuuriareena 44:ssä ja olimme positiivisesti yllättyneitä. Musiikki oli mieluisampaa, toisessa huoneessa pyöri anime ja mahdollisuus oli pelata pöytäfutista ja biljardia minkä parissa vietimme aikamme, kunnes klo 01 yöllä paikka sulkeutui. Iloisin mielin poistuimme kukin majapaikkaamme lepäämään sunnuntaita varten.

Sunnuntai-aamusta kävimme Jarwesin kanssa kuvauspisteellä ottamassa parit yhteiskuvat, kun satuimme cossaamaan samasta pelistä. Mukavaa vaihtelua oli, että kuvauspalvelu oli tapahtuman ulkopuolella puistoalueella, joka toi uutta ulottuvuutta kuvien ottoon. Tässä on pari hyvää kuvaa Kyuu Eturaitin ottamana.^^

Kuvaamisen jälkeen työntäyteläinen päivä odotti taas minua sillä sunnuntaina olin esityskilpailun tuomarina Meri Laitisen ja Siina Kaakisen kanssa. Kyseinen tehtävä oli minulle ensimmäinen koko cosplayharrastukseni aikana reiluun viiteen vuoteen niin automaattisesti jännitti hieman, että osaanko työni tehdä kunnolla. Muiden tuomareiden rento ilmapiiri auttoi keskittymään työhön enemmän ja sitten alkoikin meidän työ kisan alkaessa. Esitykset katsottuamme siirryimme bäkkärille miettimään voittajat ja nyt alan ymmärtämään miksi tuomarointia sanotaan hyvin vaikeaksi työksi. Yleensä esityskilpailuissa näkyy selkeät erot voittajaesityksen ja muiden välillä mutta tässä kisassa kaikissa esityksissä oli paljon hyvää, aiheeltaan täysin erilaisia joten ei voinut suoraan verrata toisiin esityksiin ja kaikki oli HYVIÄ!!! Hieman väänsimme kättä voittajasta ja kunniamaininnan saajista mutta lopulta saimme päätökset tehtyä ja jälkeenpäin mietittynä en kadu päätöksiämme lainkaan.^^

Kisahuumaa!

Tuomarointi oli haastava mutta hauska työtehtävä ja, jos tulevaisuudessa mahdollisuus tulee samanlaiseen tehtävään niin otan ilomielin sen vastaan. Erityiskiitokset tuomaritovereilleni Merille ja Siinalle. Teidän kanssa oli ilo tehdä töitä yhdessä.~


Animecon on nyt siis kunnialla ohitse mutten pitkään ehdi levätä sillä ensi viikolla lähden matkaan muutaman ystäväni kanssa kohti Ruotsin Närconia ja seuraamaan NCC-finaaleja. Mukavasti kyseinen tapahtuma pidetään synttäreitteni aikaan, joten saan niitä juhlittua siellä samalla. Innolla odotan mitä reissu tuo tullessaan.

Hitsuwan kanssa lähdetään lahden yli hurjailemaan ensi viikolla!^^

Tarttui conista vähän muistoja mukaan.

 Tässä kaikki tältä erää ja nähdään ensi kerralla! o/

Desucon kameran edessä seikkaillen.

Kolmen päivän varoitusajalla päätin lähteä Desuconiin saatuani lipun ja päätin mukaani ottaa Yun-Seong pukuni SoulCalibur II:sta, koska en ole saanut kyseistä pukua kuvattua kunnolla niin näin samalla oivan tilaisuuden hoitaa sen pois alta Lahden maisemissa.

Perjantai tuli vain rentouduttua ystävien seurassa ja illan tunteina kävin katsomassa Cosplay Tour Europen tuottaman dokumentin. Nuorten naisten innokkuudesta lähteneeksi projektiksi lopputulos oli oikein onnistunut ja viihdyin katsoessani sitä. (Ehkä myös sen takia, kun vilaukselta meidän Diglett-ryhmämme oli erillisissä pätkissä osana dokumenttia. :D) Valitettavaa oli se, että dokumentti näytettiin pienessä luokkahuoneessa, jonne ei lähellekään mahtunut kaikki halukkaat katsojat näkemään ohjelmaa. Dokumentin näki lopulta muutama kymmenen ihmistä vaikka halukkaita olisi ollut ainakin tuplamäärä.

Lauantai alkoi aikaisella herätyksellä laittaen cossi päälle ja suuntaamalla heti klo 9 Sibbe-talolle. Klo 10 alkaen oli suunniteltuna photoshoot Kari Hiltusen kanssa ja lopulta vietimme miltei 2,5 tuntia kuvaillen ympäri Lahden maisemissa, jonka kuvia näytän tässä kirjoituksessa samalla. :) Tämän jälkeen olin jälleen RT Documentariesin kuvattavana tunnin ajan, jossa he videoivat minun tekemisiäni ympäri conia jutellen ystävilleni, kierrellen tapahtumassa jne. Lopulta iltapäivästä vapauduin tehtävistäni ja aloin jännittämään cosplaykilpailuja.

Tässä on koko photoshootin kuvista ehdoton lempikuvani. Suihkulähde takana oli upea lisä tausta kuvauksia ajatellen. <3

Eurocosplay-karsinnoissa taso oli aikaisempien vuosien tasolla mutta Top3 erottui eduksensa ja ansaitsivat paikkansa parhaimpien joukossa. Onnea sijoittuneille ja etenkin karsinnan voittaneelle Mira Rauhalalle, joka lähtee edustamaan Suomea Lontooseen lokakuussa ECC-finaaleihin. Peukut pystyyn meidän uudelle edustajalle.^^

Väliaikashowssa esiintyi meidän Pokemon-musikaalin näyttelijä Reta, joka sai cossaajan elämästä kertovasta esityksestään Disney-laulujen tulkinnalla raikuvimmat aplodit vuosiin mitä olen kuullut coneissa. Olen niin onnellinen miten taitavaa porukkaa meillä on musikaalissamme osallisena. <3

EC-karsintojen tulosten julkistuksessa yllätyksekseni huomasin tuomaristossa olevan Koreasta vieraileva cosplayaaja Tae Yeon. ( Mm. Korean WCS-edustaja ollut aikoinaan.) Olin hieman hämmilläni sillä ennen kisoja huomasin myyntipöytäsalissakin olevan samaisen henkilön pitämä myyntipöytä missä hän myi omia cosplayjulisteita, postikortteja, vihkosia jne. Eikä tällaisesta kunniavieraasta ollut lainkaan mainintaa Desuconilla sosiaalisessa mediassa.

Tästä johtuen hänen vierailunsa jäi hieman huomaamattomaksi ja hänen luokseen ei eksynyt kovin moni henkilö juttelemaan edes mutta minä päätin toisin. Sunnuntain vietin ilman cossia rentoutuen ja menin aamupäivästä juttelemaan Tae Yeonille ja aikaakin hurahti jopa tunnin verran hänen seurassaan. Ihastuttava uusi kontakti tuli saatua ja hän päättikin antaa minulle yhden postikorteistaan lisätekstillä varustettuna. Samalla vaihdettiin yhteystiedotkin.^^

Viimeisenä ohjelmana kävin seuraamassa ''Cosplayn ongelmanratkaisu ja sen hullut soveltamiset-paneelia'', jonka jälkeen tapahtuma lähestyi loppuaan ja oli aika suunnata kohti kotia.

Yksi kiva muisto lisää kokoelmiin. :)

Viime hetken suunnitelmaksi lähteä Desuconiin osoittautui erittäin onnistuneeksi reissuksi ja kiitokset vielä kaikille ihmisille, jotka tulitte juttelemaan kanssani viikonlopun aikana. Nähdään Animeconissa seuraavan kerran. o/

Mikä määrittää ''hyvän'' cosplayaajan?

Mikä tekee sinusta hyvän cosplayaajan? Onko se tehtyjen cossien määrä? Kisapalkintojen määrä? Sosiaalisen median kautta pitämien profiilien ja sivustojen kautta ilmenevät lukijamäärät/tykkääjät? Monia syitä on ja mielipiteitäkin, jotka eri tavoilla vaikuttaa tähän harrastajapiiriin ja sen harrastajiin. Käydäänpä joitain seikkoja läpi ja puretaan ajatuksia siis.

''Kukaan ei ole seppä syntyessään'' kertoo eräs sanonta. Taidot eivät tule tyhjästä mutta silti tavoitteet ovat korkealla heti alusta saakka. Tällaisen tilanteen voi nähdä nykyään, kun uusi cosplayn harrastaja aloittaa ensimmäisen projektinsa kanssa ja on suuret paineet tehdä puku suoriutumispaineiden takia. En tiedä mistä tämä johtuu, että cossaaja X aloittaa ensimmäisen puvun tekemisen ja valitsee puvun yli taitotasonsa selkeästi mutta silti haluaa tehdä sen suuren epäonnistumisen riskilläkin. Kuulen kuitenkin useasti sen johtuvan juurikin paineista mitä he tiedostavat omassa päässään katsomalla muita upeita cossaajia omien pukujensa kanssa tapahtumissa ja haluavat heti yrittää säväyttää ensi projektillaan ihmisiä. Ehkäpä joillakin on myös pelko, että muut halveksivat, jos puku on liian yksinkertainen tai jollain tapaa epäonnistunut, joka enemmän lietsoo yrittämään ensi hetkestä saakka isompiin projekteihin. Näistä ajatuksista huolimatta Suomen harrastajat ovat yllättävän iloista ja sosiaalista kansaa ja yhteishenki tapahtumissa on jotain niin upeaa mitä aina ilolla katson coneissa. Ei pidä pelätä turhaan muiden mielipiteitä.

Vuonna 2010 aloitin cosplayn tällä puvulla. (Cid Highwind FF7 Advent Childrenistä.)

Valitettavasti oikotietä ei ole onneen ja vain tekemällä/kertaamalla oppii. On pyrittävä jokaisen projektinsa valitsemaan omaan taitotasoonsa nähden hyvin, jotta kehitys ja tasapaino pukujen onnistumisessa on taattu. Itsekin aloitin aivan tyhjästä oman cossaamiseni kanssa ja ensimmäinen pukuni Cid Highwind on koottu eri vaatteista/asusteista. Ainoat asiat mitä rakensin pukuun oli keihäs ja dynamiittipötkilö. Toista pukua aloittaessani (..joka oli Seifer Almasy FF8:sta.) koskin ensi kertaa ompelukoneeseen sitten ala-astevuosien jälkeen (N. 10 vuotta.) ja oi sitä paniikin määrää, kun tajusi miten paljon on opittavaa tämän harrastuksen kanssa. Kaikesta huolimatta tajusin valita yksinkertaisia pukuja vastaamaan sen hetkistä taitotasoani ja olen ollut jokaisesta puvustani ylpeä saadessani ne valmiiksi samalla toteamalla itselleni, että jotain uutta tuli joka puvun kohdalla opittua. On hyvä saada muilta palautetta puvuistaan hyvine sekä negatiivisine pointteineen sillä niiden avulla voi vain kehittyä ja saada oppia. :)

Minä vuonna 2014. Huomaako eron? (Parikuva WCS-karsinnoista, koska molemmat puvut tässä ovat minun käden tuotosta suurilta osin.) (Nyymix.)

Mikä sitten tekee sinusta muiden ihannoiman cossaajan? Monet vastaavat tähän useasti monen vuoden kokemuksen omaavat henkilöt, jotka ovat tapahtumien johtotehtävissä, voittavat eri cosplaykilpailuja paljon, netissä ovat kansainvälisestikin jopa tunnettuja henkilöitä ja ovat aktiivisesti esillä alan tapahtumissa jne. Monet vertaavat itseään näihin kokeneisiin henkilöihin ja ajattelevat, että olisipa itsekin yhtä hyvä. Loppujen lopuksi, kun ajattelee vain järjellä niin jokainen näistä pinnalla olevista cossaajista on siihen pisteeseensä päässyt hurjalla työllä eikä vain ole ollut siellä aikojen alusta saakka. Hekin ovat aloittaneet tyhjästä ja pukuja vain tekemällä ovat upeisiin lopputuloksiin puvuissaan päässyt. Jos he ovat pohjalta aloittaneet niin mikset sinäkin voisi sinne päästä? Pitää vain olla kärsivällinen ja keskittyä jokaiseen projektiinsa täysillä.

Auron - Final Fantasy X. (Desucon 2011.)

Jotkut henkilöt pitävät somessa henkilökohtaista cosplayblogia tai muuta julkista profiilia, jonka kautta voi harrastuksestaan puhua muiden ihmisten kanssa ja on sitä kautta saanut lisätunnettavuutta. Julkisuuden näkyvyys ei kuitenkaan anna täyttä kuvaa siitä, että onko kyseessä ''hyvä'' cossaaja vai ei vaikka seuraajia olisi jopa tuhansia. Lisäksi monet ajattelevat, että kokeneet cossaajat tekevät ns. *liukuhihna-menetelmällä* pukuja miltei jokaiseen uuteen tapahtumaan mutta aina se ei ole näin. Monet yleensä keskittyvät yhteen tai pariin isotöiseen pukuun vuodessa, jotka vie kaiken keskittymiskyvyn ja taidon onnistuakseen puvussa täydellisesti ja palkkio tapahtumassa on juuri silloin, kun pääsee tätä onnistunutta kyseistä pukua esittämään muille. Monet kuitenkin unohtavat tällaiset *yhden kerran ihmeet* ja eivät muista heitä tulevaisuudessa vaikka taidoiltaan ovat uskomattomia. Ohjelmanpitäjinä yleensä näkee myös kokeneempia harrastajia enemmän pitämässä luentoja, paneeleja tai lavashowta cosplayhin tai muuhun tapahtumaan liittyvään aiheeseen liittyen. Ehkäpä näkyvin tapa esiintyä cosplaypiireissä on kierrellä tapahtumissa cosplaykilpailujen merkeissä. Niissä suoranaisesti näkee cossaajan ja hänen tekemänsä puvun suuren ihmismassan edessä ja parhaimmat saavat jonkinlaisen sijoituksen kilpailusta ansiona suoriutumisestaan.

Tracon 2013 esityskilpailun toinen sija. (Bryan Fury & Forest Law - Tekken 3.) (Tapio Matikainen.)

Mitään tiettyä ja selkeää vastausta ei ole tämän määrittämiseen, kun cosplayn harrastajia sekä eri tapoja harrastaa cosplayta on niin paljon. Loppujen lopuksi mielipiteen hyvästä cossaajasta tekee jokainen itse mielessään omine kriteereineen, joten tietyllä tapaa on turha alkaa taistelemaan toisen henkilön kanssa oikeasta näkökulmasta. Mielipiteiden jakaminen toisaalta on hyvää rakentavaa keskustelua, kunhan juttu pysyy asiallisena.

Entäs minä itse? Minkälaisena harrastajana minä näen itseni? Vuosien varrella olen yli 10 cosplaykilpailussa seikkaillut joista on tullut muutama sijoitus, esiintynyt lavoilla FFFighteja juontaen, pitänyt satunnaisia luentoja/paneeleja ystävien kanssa, tehnyt tilauksesta ihmisille proppeja, osallistunut paikallistapahtuman järjestämiseen, pitänyt cosplayblogia  jne. jne. Lista voisi jatkua vaikka kuinka pitkälle. :P Kokemusta ja taitoa on tullut näiden reilun neljän harrastusvuoden jälkeen paljon mutta henkilökohtaisesti en näe itseäni mitenkään sen erikoisempana cossaajana kuin aloittaessani vuonna 2010 cossaamisen. Puvuntekotaidoiltani olen keskitasoa eli en siis ''hyvä'' vaikka muilta henkilöiltä olenkin saanut imartelevia kommentteja puvuistani. (Ne kannustavat jatkamaan tätä harrastusta! Kiitokset niistä. o/) Olen aktiivinen miltei joka osa-alueella cosplaypiirissä mutten ole mitenkään erityinen mielestäni. Tavallinen tassuttelija jopa omasta mielestäni. Miten sitten näyn harrastajana 5 vuoden päästä niin en osaa sanoa. Aika vain näyttää.

Cosvision 2014. (Black Ranger - Mighty Morphin Power Rangers.) (Mikael Luotolahti.)

Pitäkää vain hauskaa ja olkaa välittämättä liikaa muiden mielipiteistä! (2013 Savonlinna. Dragunov - Tekken 6.) (Iina Silventoinen.)

Onko teillä jonkinlainen tapa miten näette ''hyvän'' cosplayharrastajan silmissänne?

Soulcalibur II - Danza de la Espada! (WCS-karsinnat.)

Vieläkin odottelen loppuja lavakuvia esityksestämme tapahtumakuvaajien puolesta mutta ne saakoot odottaa seuraavaa kirjoitusta ajatellen, kun tähän WCS-projektimme yhteenvetoon on tulossa muutenkin sisältöä aika paljon. Palatkaamme siis hieman ajassa taaksepäin ja kerratkaamme tämä seikkailumme ideasta valmistautumiseen ja kisapäivän tilanteisiin saakka. (Luvassa pitkää tekstiä, iloja, suruja sekä tietoa tulevasta.)

Itse olen aktiivisesti seurannut WCS-kilpailun sekä maamme edustajien seikkailuja cosplayn aloitettuani vuonna 2010 ja se on pysynyt eräänä tavoitteena mielessäni, että haluisin kyseiseen kilpailuun jossain vaiheessa osallistua, kunhan kokemustaso on kehittynyt tarpeeksi. Viime vuodenvaihtessa uutta vuotta juhliessani ystävieni ja parini Urhon kanssa Joensuussa ensimmäisen kerran tuli ohimennen mainittua iltaa istuessamme, että kiinnostaisiko häntä kokeilla WCS-karsintoja yhdessä tänä vuonna. Hän ilmaisi kiinnostuksensa asiasta ja taisikin olla samana päivänä, kun tuli mietittyä hahmot ja sarja mahdollista kisaosallistumista ajatellen.

Kului sitten puoli vuotta ja koitti Desucon mihin mennessä olimme kerryttäneet kisakokemusta soolokisoista Cosvisionista Urhon voittaen esityskilpailun ja minä Mimiconista sijoittumalla toiseksi esityskilpailussa. Desuconissa esiinnyimme ystävämme Miksun aka Kibin kanssa esityskilpailussa hänen upealla käsikirjoitetulla Pokemon-esityksellä ja taisimme *hurmata* yleisön sekä voitimmekin samalla kisan. Tapahtuman jälkeisellä viikolla kävin pitkän puhelun Urhon kanssa kysyen nyt vakavammin WCS-karsintoihin osallistumista ja silloin päätimme alkaa täysillä valmistautua karsintoihin. Heti seuraavana päivänä lähdin kangaskauppaan materiaaleja ostamaan molempien pukuja varten ja oivoi... Kyllä tili tyhjeni kertaheitolla aika paljon. :D

Tiukkaa tekemistä ja valmistautumista...

Päätimme ennen aloittamista selkeästi jakaa roolit, että minä keskityn pukujen tekoon ja Urho esityspuoleen sekä ääniraidan taltiointiin. Kesälomani vapaa-aikani pyhitin hyvin paljolti pukujen tekemiseen ja jälkeenpäin ajateltuna minulla ei ollut kovinkaan paljon aikaa nähdä ihmisiä taikka tehdä kaikkea mitä kesällä muutoin kuvittelisi... Tämä hieman söi motivaatiota mutta vihdoinkin, kun tähän cosplayhaaveeseeni mahdollisuus oli tullut niin halusin panostaa kaiken osaamiseni siihen katumatta mitään jälkeenpäin.

Bäkkäri-selfie.

Päivä kerrallaan Tracon ja kilpailu lähestyi ja omalta osaltamme asiat oli hyvällä mallilla, kun pukujen kokonaisuudet oli valmiina pari viikkoa ennen tapahtumaa ja aikaa viimeistelyille/siistimiselle oli rutkasti. Olen oppinut, että projektit tehdään mahdollisimman ajoissa ennen tapahtumaa valmiiksi ettei tarvitse pelätä kisaa edeltävän yön stressaavia ompeluhetkiä. Viikko ennen tapahtumaa pidimme esityksen treeniviikonlopun, jolloin luovutin Raphaelin puvun Urholle viimeistelyä varten (90 % valmiina). Monet kyseli ennen tapahtumaa useasti, että jännittääkö karsinnat minua lainkaan ja vastasin joka kerralla *Ei lainkaan!*. Enemmänkin fiilikseni oli *Päästäkää minut jo lavalle!*. :D Olen oppinut olla stressaamatta itse kilpailua ja pyrkiä nauttimaan kilpailuista täysillä ja minulle kilpailujen kohokohta on päästä lavalle viihdyttämään yleisöä ja nauttia esiintymisestä.

Kilpailupäivä koitti, aikataulut piti hyvin paikkansa ja valmistelut onnistui ongelmitta. Ensimmäisenä koitti tuomarointi, jonka jälkeen oli studiokuvausten otto + lavaharjoitukset. Loppuaika vieteltiinkin bäkkärillä odottaen kilpailujen alkamista ja samalla ihastelin muiden kanssakisaajien pukuja. Pahoittelen muita ehkä hieman kylmästä/hiljaisesta asenteestani bäkkärillä ennen kisaa, koska kuukausien valmistautuminen kisaan tiivistyi tuolle kyseiselle päivälle ja väsymystasoni oli todella suuri, joten en ollut normaali iloinen ja sosiaalinen oma itseni.

Kuvaaja: Nyymix

Kilpailu alkoi ja esitys kerrallaan lähestyi meidän vuoromme. Olen iloinen siitä, että miten monipuolisesti erilaisia esityksiä oli tänä vuonna karsinnoissa osallisena, joten ei tullut missään vaiheessa tylsää hetkeä seuratessa karsintoja omasta mielestäni lainkaan. Lopulta Urhon ja minun vuoro koitti ja oli meidän tehtävä päättää karsinnat. Esityksemme sisälsi meiltä totutusti nähtyä perinteikästä taistelukoreografiaa, joka päättyi yhtenäiseen *miekkatanssiin*.

Upeaa pukuloistoa kaikilta osanottajilta tuli nähtyä. (Perhanan pömppömaha tuli kuvaan sopivasti ikuistettua.XD

Esityksemme vaikutti muihin verrattuna alastomalta, kun emme käyttäneet lainkaan lavasteita. Toisaalta esitysidea millä lähdimme esitystä suunnittelemaan ei ollut meidän mielestä tarpeellista millekään lavasteelle. Loppujen lopuksi lavasteita on turha tehdä, jos ne eivät omaa selkeää roolia esityksessä. Tässä esityksessä ne olisivat olleet vain lavan taustalla koristeena, joka olisi ehkä katsottu jopa miinuspisteinä. Lisäksi monet ehkä kyseenalaistivat esityksemme tarinaa ja dialogia hyvin paljon, että tarina oli miltei olematon ja dialogi hyvin kökköä. Tähän on syynsä. Jos kukaan on Soul Calibur-pelisarjan pelejä katsonut tai pelannut lainkaan niin tietää miten vähäisessä osassa tarina on tai hahmojen väliset suhteet esitetään hyvin kliseisillä ja vähäisillä lauseilla. Tämän otimme huomioon esitystä tehdessämme ja dialogi rakennettiin Soul Caliburimaiseen tyyliin. Lisäksi hahmoillamme ei ole alkuperäisteoksessa lainkaan mitään suhdetta tai yhteyttä toisiinsa, joten emme voineet alkaa väkisin keksimään tarinaa, joka ei itse pelissä esiinny oleellisesti. Tämän takia keskityimme performanssiin enemmän kuin tarinaan. (Olisi liian pliisiä ja kliseistä alkaa rakentamaan mestari/oppilas-teemaista esitystä. :P)

Kilpailu päättyi ja oman arvioni mukaan juuri oikea kisapari lähtee ensi vuodeksi edustamaan Suomea finaaleihin Japaniin. Itseäni ei haitannut lainkaan ettei saatu Top3-sijoitusta, koska kisasta tuli nautittua niin paljon ettei mikään minua harmittanut jälkeenpäin ja ei ole häpeä hävitä itseään paremmille kisaajille, kun sen itse tunnistaa paikan päällä. Kunnes... Päätimme käydä heti kisan jälkeen palautetilaisuudessa saamassa pikaisesti esityksestä ja puvuista palautetta. Tämä ehkä oli omalta kohdaltani virhe. Odotin kuulevani tasaista palautetta esityksestä ja puvuista hyvine ja huonoine pointteineen sekä rakentavia kehitysideoita tulevaa ajatellen vain todetakseni, että suurin osa keskustelusta keskittyi pukuihin ja parannustapoihin. Esityksestä tuli pikainen palaute mutta fiilis meni pahasti, kun keskityttiin pukujen huonoihin puoliin mitkä olisi toisin voinut tehdä eikä mainittu lainkaan hyviä pointteja. Ei tässä palautteessa sinänsä ole mitään väärää sillä laitoin kaiken päähäni mieleen, jotta voin hyödyntää näitä tietoja paremmin tulevaisuudessa mutta minulla oli ennakkoon pelkoni siitä, että pukuja arvostetaan enemmän kuin esitystä vaikka säännöissä näillä on pisteytyksessä sama arvo 10 pistettä. Lopullinen niitti tuli siinä vaiheessa, kun kuulin ensin yhden tuomarin suusta sanat *WCS-kisa on hyvin pukupainotteinen niin...* (Voi olla sanajärjestyksessä vääryyksiä väsymyksestä johtuvan huonon muistin takia mutta viesti tuli perille kuitenkin.). Eräällä tapaa se tuntui, kuin oltaisi rätillä heitetty naamaan ja pelkoni kävivät toteen. Keskustelu jatkui kuitenkin pukuihin liittyen ja saattoi toinenkin mainita WCS-kisojen pukujenpanostuksesta jonkin sanan.

Final Battle! Fight! (Kuvaaja: A-R, editointi: Urho)

Toki tämä voi olla vain omaa spekulointiani mielipiteitteni kanssa mutta, kun olen harrastajana seurannut kilpailua kuitenkin muutaman vuoden niin ei pelkoni ja mielipiteeni täysin syystä ole voinut tulla. Tässä tilanteessa totesin vain itselleni, että pukuja katsottiin pisteytykseen nähden enemmän ja se vei kilpailusta hyvän fiiliksen osittain pois. Toki palautetilaisuudessa ei jokainen tuomari pysty kaikkia pointteja tuomaan esiin lyhyessä ajassa, jonka takia laittelinkin jo parille tuomarille yksityiskohtaista palautepyyntöä sähköpostitse. Eriäviä mielipiteitä varmaan tämä herättää muiden kohdalla mutta itse koin tämän sillä tapaa, ettei tuomarit (ehkä!) noudattaneet sääntöjen mukaista pisteytystä. Ei tätä mitenkään voi varmentaa mutta tämän mielikuvan sain itselleni.

Vielä upea kokonaiskuva Raphaelista. (Kuvaaja: A-R)

Vihapostia odotan saavani tästä mutta olkoot palkkionsa heille se, ettei minua tulla näkemään WCS-karsinnoissa enää ikinä. Päätökseeni ei vaikuta mikään muu kuin tuomarointikokemukseni minkä sillä hetkellä koin. Kisakokemuksena WCS-karsinnat on aivan mahtava ja ainutlaatuinen, jonka puolesta suosittelen jokaista kiinnostunutta kokeilemaan seuraavina vuosina kilpailua portfolio-haun myötä (Tämä on melkein täydellinen vastaus aikaisemmin valittamaani *nopeat syö hitaat-menetelmään.* Iloinen yllätys oli kuulla tämä.). Loppujen lopuksi teatteriharrastajana pääsin tavoitteeseeni missä pääsin esiintymään yleisölle joilta saimme iloiset huudatukset taputuksineen. Jälkeenpäin ihmisiltä ainoa palaute mitä olemme saaneet ihmisiltä on ollut kokonaisuudessaan pelkkää positiivista ja se on paras palkinto mitä voin saada. Yleisö on minun tärkein tuomaristoni!

Viikko on tapahtumasta nyt vierähtänyt ja olen huomannut miten paljon 3 kuukautta raskasta valmistautumista kilpailuun vei minusta henkisesti sekä fyysisesti. 2 parasta ja isotöisintä pukuani sain tehtyä tuossa ajassa ja olen tyytyväinen miten taitotasoni on kehittynyt taas asteen ylöspäin. Nyt kuitenkin miltei burnoutin partaalla päätän pitää ainakin kuukauden tauon kaikesta askartelusta cosplayhin liittyen, kun tässä on kuitenkin monen kuukauden tauko ennen seuraavia tapahtumia. Keskityn harrastajateatterissa näyttelemiseen, teatteritekniikan ja lavastuksen opintoihin ja ensi vuonna päräytetään uusilla puvuilla ja kilpailuilla kohti seuraavia kokemuksia. Nyt aion keskittyä sooloprojekteihin ja onkin seuraavat puvut tullut jo mietittyä ensi vuodelle, joita olen jo alkanut suunnittelemaan. :)

Tähän loppuun vielä linkki meidän esitykseen WCS-karsinnoista, jos ette ole vielä nähneet sitä. Kiitokset vielä kaikille ihmisille, jotka tukivat projektin aikana sekä palautetta antaneille ihmisille. Nähdään Yukissa sitten. <3

Tracon 2014 - Tapahtumavuoden lopetus vailla vertaistaan.

Yksi kerrallaan on coneja tullut tämä vuosi kierrettyä ja kaiken kaikkiaan seitsemäs sekä viimeinen tämän vuoden tapahtumani oli Tracon, joka pidettiin Tampereella 13-14.9 Tampere-talolla. Tracon on ollut itselleni tapahtumana sellainen vuoden lopettava spektaakkeli minne pyrin tiivistämään cosplayn puolesta sen hetkisen taitotasoni näkyviin uuden puvun/pukujen kanssa ja viimeisen neljän Traconin aikana onkin tullut osallistuttua johonkin cosplaykilpailuun aina. Tästä on tullut perinne ja tämäkään vuosi ei ollut poikkeus, kun osallistuin Urhon kanssa ensimmäistä kertaa WCS-karsintoihin. Itse kilpailusta kerron lisää myöhemmin sekä tarkemmin esitysvideomme ja lisäkuvat saatuani viikonlopulta puvuistamme ja esityksestämme. Ensin yleisesti koko tapahtumasta mitä muuten ehdin kokea WCS:n ohella.

Upea lavakuva karsinnoista Nyymix:ltä. Kiitokset!

Oma seikkailuni Tampereella alkoi jo perjantaina, kun lähdimme seuraamaan ystäväporukalla Tampere-talolle Final Symphony-konserttia missä Final Fantasy-pelisarjan soundtrackeja oli sinfoniaorkesterin esittämänä.

Hyvin mahtipontisesti alkoi show FF6:n musiikeilla, joiden kappaleita oli niin hienosti yhdistelty samanaikaisesti soittamaan, etten erikseen olisi tunnistanut kappaleita ellei vieressäni istuva Urho olisi selventänyt kappalelistaa. (Hän oli viime vuonna Lontoossa seuraamassa samaa konserttia livenä ja tiesi mitä odottaa settilistasta.). Setti vaihtui FFX:n kappaleihin, joka pysyi hyvin rentona piano concertona. Mielenkiintoisesti oli valittu hieman harvinaisempia kappaleita, jotka oli yllättävän vaikea tunnistaa mutta tämä ei haitannut meininkiä. Loppu oli FF7:n klassikoita täynnä, joka oli täydellinen lopetus settilistalle, jonka lopuksi kuultiin pari encore-kappaletta. Tämä oli täydellinen tapa rentoutua ennen tapahtumaa ainakin itselleni ja hyvillä mielin aloin valmistautumaan majapaikassani lauantain WCS-karsintoihin.

Kuvaaja: Anna-Reetta.

Kuuden tunnin yöunilla alkoi meikkaus ja osittainen puvun laitto aamulla majapaikalla ja klo 10 siirryimme tapahtumapaikalle ilmoittautumaan sisälle. Heti sitä huomasi viettävänsä backstagella sekä miesten pukuhuoneessa aamupäivän kokonaan viimeistellen pukua ja kuivaharjoitellen esitystä omassa rauhassa. (Miesharrastajia kisoissa on mielestäni liian vähän kuten karsinnoissa tänä vuonna! Miehiä lisää kisoihin kiitos! o/)

Pari tuntia jäi aikaa käydä syömässä ja kiertämässä tapahtumaa ennen iltapäivän tuomarointia, kuvauksia, lavaharjoituksia ja heti näiden jälkeen alkavaa kisaa. Ehdoton plussa mitä huomasin oli ruokakojut sorsapuistossa. Tämä oli itselle suuri helpotus sillä en olisi ehkäpä ehtinyt kauemmaksi kaupungille mennä hakemaan kunnollista ruokaa ja tulla takaisin kisaan ajoissa ellei näitä olisi ollut. Toivon mukaan jatkossa ruokakojut tulee näkymään conissa ruokailua helpottamaan.

Emme ehtineet kuvaamaan pukujamme, kuin lauantai-illasta jolloin valotus alkoi olemaan jo huonoa...

Lauantain cosplay-kilpailut alkoi klo 17 ja WCS-karsinnat oli ensimmäisenä vuorossa. Meidän esitysvuoro oli viimeisenä, joten saimme panik... Nauttia bäkkärillä olemisesta ja tv-ruudun kautta seurasimme muiden parien esityksiä rauhassa samalla fiilistellen, että pääsisimmepä jo itsekin lavalle. Lopulta meidänkin vuoro koitti ja esitimme meiltä perinteisesti nähtyä taistelukoreografia-performanssia. Äänestä päätellen yleisö tuntui pitävän menosta ja se olikin paras palkintomme mitä pystyimme saamaan. Tällä kertaa sijoitusta Top3:n joukkoon ei tullut mutta kokemusta tuli rutkasti tulevaa ajatellen. Onnea voittajaparille, joka lähtee edustamaan maatamme ensi vuoden finaaleihin! (Bäkkärillä esitystänne katsoessani fiilistelin *Jos tämä pari ei ole top3:n joukossa niin sitten on jotain todella pahasti vialla.* :) )

Kilpailusta olisi minulla niin paljon puhuttavaa ja purnattavaa, joten olen päättänyt kirjoittaa siitä myöhemmin mahdollisesti tällä viikolla kattavan kirjoituksen missä puhun kaikki pikkujutut läpi valmistautumisesta tuomarointiin. Esitysvideo ja lavakuvia puvuistamme tulee kyseisen kirjoituksen kanssa lisää sitten.

Sunnuntai meni siviilivaatteissa kierrellen ja rentoutuen, koska olin niin väsynyt aamulla + vasen silmäni otti aika paljon damagea 14 tunnin yhtäjaksoisesta piilareiden pidosta, joka johti kauheaan punoitukseen sekä silmäkipuun. En nähnyt tarvetta kiduttaa itseäni muutaman tunnin takia. Tämä antoi kuitenkin vapauden minulle kierrellä tapahtumaa vapaasti, tavata ihmisiä, jutella heidän kanssaan ja nauttia tapahtumasta. Tracon ei pettänyt odotuksia tänäkään vuonna ja iloisesti pystyin poistumaan paikan päältä väsyneenä kohti kotia Savonlinnaan uuden motivaatioruiskeen kera.

Herp-derp to you all! :D

Kiitokset Traconille, vanhoille sekä uusille tuttavuuksille, joiden kanssa sain viettää aikaa ja kisaparilleni Urholle! Yksi kokemuspiste saatu lisää taskuun ja seuraavan kerran näemme.... Yukiconissa! Mitä siellä tulee tapahtumaan? Sen näkee sitten. ;)

Suunta kohti suurta World Cosplay Summit-karsintaa osa 4. (Mukana ollaan!)

Toinen osa Traconin cosplaykilpailujen ilmoittautumisen auetessa koneen äärellä nakutin syke korkealla tunnelmamusiikki taustalla pauhaen tietoja copypastettaen valmiiksi kirjoitettuja tekstiosioita mitä ilmoittautumiseen piti laittaa. Aikaa meni 59 sekuntia itsellä ilmon lähettämiseen ja onnekseni sain osallistujanumerosta päätellen VIIMEISEN karsintapaikan itselleni sekä parilleni. Olin innoissani, että kaiken odottamisen jälkeen se paikka vihdoin saapui itselle mutten ollut pitkään iloinen. Hieman olen harmitellut tätä ilmoittautumisjärjestelmää ja se näkyi monien ystävieni ja tuttujen poisjäännillä WCS-karsinnoista... Osa meni esityskilpailuun murtuneina osallistumaan mutta ei se täysin sama asia ole kuin WCS-karsinnat, jossa tasapuolisesti puku + esitys arvioidaan, kun sitten esityskilpailuissa esitys vain arvioidaan ja suurella vaivalla isompaan kisaan tehtyä pukua ei arvioida lainkaan.

Miten tätä tapaa voisi muuttaa? En osaa sanoa ja aika vain näyttää mihin tie johtaa. Kaikesta huolimatta kisapaikan varmistuessa palasin innokkaana pukujen kimppuun.

Pukujen viimeisen palapelin palasen sain tehtyä, kun projektin alusta saakka haamuilleet Raphaelin hanskat sain valmistettua. Päästin ehkäpä itseni helpolla, kun en ollut omiin tehtyihin hanskoihin millään tasoa tyytyväinen (Tein hanskoja 4 paria!) ja otin vanhat hanskat, ompelin lisäliepeet sekä maalasin hanskat oikeaa väriä täsmäämään. Valitettavasti Raphaelin liivin ja bootsien liila on hyvin oikukas väri ja en saanut millään täysin samaa sävyä eri maaleja sekoittamalla, joten pieni sävyero on hanskojen ja muiden vaatteiden välillä.

Siistimistä ja paikkaamista kaipaavat vielä.

Bootsien kanssa tuli ongelma vastaan, etteivät ne meinanneet pysyä millään pystyssä vaikka vyöt kiristi kuinka tiukalle reittä vasten. Ongelman ratkaisemiseksi ompelin kiinnitysnapit bootsien varteen sekä vastakappaleet housuihin, jotka estäisi bootsien varsia tippumasta vaikka vyöt pettäisivät.

Yun-Seongin käsipanssareiden kiinnitysmekanismiin en ollut tyytyväinen ja mietin pitkään miten saisin avonaisen typerän näköisen tarrakiinnityksen muutettua siistimmäksi, kunnes päässäni syttyi valo. Piilovetoketju! Säntäsin heti Eurokankaaseen ostamaan pari koevetoketjua ja ne toimivat täydellisesti! Siisti avonainen sauma käden alla on nyt hyvin peitettynä vetoketjulla, jolla saa panssarin pidettyä kädessä varmasti.^^

Puvut ovat kokonaisuutena täysin valmiita (Poislukien Raphaelin Flambert-pistomiekka, jonka parini tekee itse.), joten nämä viimeiset puolitoista viikkoa ennen Traconia menee pukujen viimeistelyn ja siistimisen kanssa. Lisäksi ensi viikonloppuna on esityksemme treenaus kuntoon. Ääniraita on parini käsialaa täysin ja koreografian hiomme kuntoon ääniraidan kanssa. Jos jotain uskaltaisin sanoa esityksestämme niin se on perinteistä käsialaa mitä Urholta ja minulta on näkynyt aikaisempina vuosina, jos joku on sattunut näkemään kilpaesityksiämme aikaisemmin. ;)

Danza de la Espada!!!

Ennen Traconia ei enää päivityksiä tänne blogin puolelle WCS-asioiden puolesta, joten nähdään Tampere-talon lavalla sitten ihmiset!

PS: Blogini synttäriarvonta on päättynyt ja sain paljon palautetta blogiini liittyen. Kiitokset osallistuneille ja kommentit huomioonottaen alan muokkaamaan blogiani hieman (etenkin ulkoasua.). Seuraavien päivien aikana paljastan erillisessä kirjoituksessa arvonnan voittajan ja otan häneen yhteyttä henkilökohtaisesti seuraavien viikkojen aikana.

Suunta kohti suurta World Cosplay Summit-karsintaa osa 3. (Ehkä...)

Näyttäisi siltä, että pitää omata salamarefleksit, jotta saa paikan Traconin kisoihin mukaan sillä heti ilmoittautumisen auetessa ei valehtelematta itsellä mennyt kuin reilu pari minuuttia kaavakkeen täyttöön ja en ehtinyt saamaan meille kisapaikkaa vielä, joten nyt voi alkaa virallisesti panikoida. >< Puolet kisaajapaikoista on nyt Traconin kisoissa mennyt ja viikon päästä aukeaa toinen ilmoittautuminen missä viimeiset puolet paikoista on avoinna haettaviksi. Toivon vain, ettei tule peruutuksia alkuinnostuksesta huolimatta ja sitten tuleekin tynkäkisa ja varasijoilla olevia ei oteta kisaan mukaan... Toinen mahdollisuus on, että pyrimme esityskilpailuun, jottei kuitenkaan kaikki tämä innokas kisavalmistautuminen hukkaan menisi... Aika näyttää ja katsotaan viikon päästä miten käy... :/

Vähän reilu kuukausi tapahtumaan enää aikaa ja puvut edistyy ongelmitta eteenpäin. (Ongelmitta... Miten tämä on mahdollista?..) Olen tietyllä tapaa jopa hieman yllättynyt, että olen n. 80 % saanut molemmista puvuista valmiiksi, joten jää enemmän aikaa siistimiseen ja huoltamiseen loppuajasta, kun saa viimeisetkin puvun osat ja asusteet tehtyä valmiiksi. Pystyy keskittymään myös parin kanssa esitykseen enemmän.

Aika taas päivittää hieman mitä kaikkea on tullut tehtyä viime julkaisun jälkeen. Alkaa kokonaisuudet näyttämään valmiilta pikkuhiljaa. -->

Yun-Seongin housut päätin tehdä kokonaan uusiksi, kun en ollut tyytyväinen ensimmäisten housujen kangasvalintaan. Vielä tulen paksuntamaan ja siistimään kuviointeja mutta tässäkin vaiheessa ne näyttävät jo hyviltä. Vyötärölle tulevat panssarikaistaleet on kahden napin koristelua vaille valmiita. Maalauksiakin ehdin parannella, jos riittää aikaa ennen tapahtumaa viime hetken silauksia varten.

Yunin miekan pohja oli mökkini puuverstaalla reilun puoli vuotta odottamassa jatkotyöstöä ja viime viikonloppuna saatua itseni irti kaikesta muusta tekemisestä niin kahden päivän aikana sain väistimen ja maalauksen hoidettua ja lopputuloksen näette näistä kuvista. Henkilökohtaisesti tämä on yksi hienoimmista propeista mitä olen tehnyt ja pidän tästä ehkä vähän liikaakin <3. Pohja on vaneria ja väistinosat on tailteiltu finnfoamista sekä DAS:in muovailumassasta. Kahva on kangasteipillä päällystetty otteen parantamiseksi ja maalattu jälkeenpäin.

Esitystä ajatellen tulee olemaan haastavaa minulle miekan käsittely sillä vaikka osaan kyseisiä aseita käyttää niin proppi painaa hyvistä materiaalivalinnoista huolimatta melkoisesti, kun paino on jakautunut terässä hyvin laajalle, joka aiheuttaa lihassärkyä itselle oikeaan käteen. Pitää siis melkoisesti harjoitella oikean käden treenausta miekalla, että se tuntuu mahdollisimman luontevalta yhden käden miekkana.

Raphaelin päällystakin leijonakuvioinnit tuli tehtyä viimeisenä osiona takkiin kangasmaalilla siveltäen. Hieman hankalaa oli saada koko kuviointi taiteiltua itse kaavapaperille, kun ei netin referenssikuvista mistään löydy selkeää kuvaa kuviosta, enkä itse omista kyseistä peliä, jotta voisin character view-ohjelmalla katsoa puvun kaikista kulmista läpi. Loppujen lopuksi selkeän kokonaisuuden sain hahmoteltua ja kelpo kuva tuosta kyllä tuli. :)

Raphaelin ja Yunin asusteet ja suojukset valmistuvat hyvää tahtia softiksen ja muovailumassan avulla ja nämä kiinnitetään pukuihin vasta viime hetkellä sitten pukuihin. Raphaelin housutkin ovat kiristysnauhaa vaille valmiita.

Rengasniittien lisäystä.

Herranjumala tämähän on 100. kirjoitukseni tänne blogiin sekä tällä viikolla blogini täyttää 3 vuotta! Pahoitteluni, etten nyt tähän mitään juhlajulkaisua ole tehnyt mutta luultavasti seuraava kirjoitus tulee sisältämään jotain koostetta synttärien kunniaksi. Kiitokset kaikille lukijoille, kun olette jaksaneet näin paljon seurata kirjoituksiani. On aina ollut rauhoittavaa kirjoittaa tänne blogiin ja päästä purkamaan itselle rakkaan harrastuksen aiheita teille lukijoille. <3

Haleja kaikille ja seuraavaan kertaan. o/

Suunta kohti suurta World Cosplay Summit-karsintaa osa 2.

Vaikka kesä onkin ulkona seikkailemisen aikaa ystävien kanssa niin omaa vapaa-aikaa syö nopeasti lähestyvät Tracon ja WCS-karsinnat, jonka takia suurilta osin viihdyn kämpilläni yksin askartellen erilaisia juttuja. Joka päivä pyrin jotain puvun osaa tekemään eteenpäin, ettei tule saamattomuuden tunnetta ja mukavahan sitä on sitten valmiita pukuja katsella ennen itse kilpailua ja tapahtumaa + pystyy harjoittelemaan niiden kanssa ennakkoon.

Raphaelin vyön ''aluslevy'' on tehty hyväksikäyttäen softista paksunnuksena kankaan alla, jotta siitä saisi tarpeeksi paksun ja vahvan tuntuisen. Päälle tulee sitten leveä vyö, joka pitää tuota sitten paikallaan liikkuessa.

Alusliiviin on nahkapala ommeltu kiinni sekä koristenapit lisätty. Enää se tarvitsee vain kauluksen teon sekä yleistä siistimistä sieltä sun täältä. Omaa vyötä käytän tässä vain esimerkkinä miten tuo aluslevyn pitää tulla kehoa vasten. (Oikea vyö tulee olemaan tuplasti leveämpi ainakin loppujen lopuksi.)

Päällysliivin yksityiskoristeluja olen päässyt tekemään jo ja miltei valmis tämäkin alkaa olemaan jo. Selkäpuolelle miekka-/leijonalogot pitää taiteilla kangasmaalilla ja hihoihin lisätä viimeiset vinonauhan palaset.

Raphaelin kengän pohjia olen aloitellut, jotka ovat tuottaneet minulle hieman pään vaivaa. Aluksi luulin kyseessä olevan yhtenäiset korkeavartiset bootsit muttei olekaan. Kengän pohja on tyyliltään normaali kenkä, joiden päället erikseen tehdään varsisukat, jotka näyttävät päällekkäin yhdistettynä bootseilta ja ne sitten erillisellä ompeleella sekä vyöllä kiinnitetään toisiinsa. (Meneepä tämä vaikeaksi. :D ) Seuraavaksi pitää panssariosia sekä varsia alkaa tekemään.

Yun-Seong on sitten hieman enemmän vaiheessa kuin Rap mutta onneksi (vain...) on jäljellä miltei 2 kuukautta tapahtumaan vielä, joten ehtii tehdä kaiken perusteellisesti valmiiksi. Vyön taiteilin valmiiksi ja soljen samalla vaikkakin vielä maalaustyötä se kaipaa.

Vyötärökaistaleet on alustavasti mitoitettuna, ja ne kaipaavat viimeisiä ompeluja ja maalausta enää. (Keltainen perhonen kuuluu pienempään sisäiseen kaistaleeseen maalata identtisenä.)

Napapaita on vasenta hihaa ja erikseen kiinnitettävää olkapanssaria vaille valmis. Muuten olen tyytyväinen tähän mutta harmittaa, että paidan pitää olla ihomyötäinen niin on lievästi sanoen aika tiukka taistelu saada tuo päälleni aina (Toivon mukaan en lihoa tässä välissä sillä muuten olen lievästi sanoen pulassa. ><.). Ehkä venyvä trikoo olisi ollut toinen vaihtoehto kangasvalinnaksi mutta yritän pärjätä nyt näillä kankailla mitä minulla on jo.

On aika painua kirjoitustauolta takaisin ahertamaan uusia juttuja ompelukoneen ja pensselin ääreen. Ottakaa tähän loppukevennykseksi Animeconin faitistamme kuva minusta ja Desuconin toveristani. Seuraavaan kertaan! :)

Diglett kävi pikavisiitillä Kuopion musiikkikeskuksen päälavalla.^^ (Tapio Matikainen.)