Traconiin, lavalle ja sitten sairaalaan -->

Pahoittelen taas myöhästynyttä conkrapularaporttiani (huhhuh, viikko melkein myöhässä) mutta nyt teillekin vähäisille blogini lukijoille tiedoksi miksi näin on käynyt niin viikonloppu meni aika lailla... noh... poikkeuksellisissa merkeissä.
Ensinnäkin heti lauantaina tunsin, että alakehoni ei totellut kunnolla käskyjäni ja sitä johti sunnuntaina esityskilpailussa pieni mahdollinen horjailuni lavalla. (En tiedä näkyikö se lavalla mutta itsestä tuntui että ei varmaan hyvältä näyttänyt) Lisäksi itse H-hetkellä kävi se kaikin pahin mahdollinen eli proppi sattuu hajoamaan kätösiin :P. Ärsyttäähän se vähemmästäkin kun lähemmäs sata kertaa harjoitellut esityksen läpi ilman mitään ongelmitta ja sitten käy näin. Nooh aina ei voi voittaa.

Mutta palatakseni viikonlopun kömmähdyksiini.Viikonloppu meni ihanasti tavaten uusia sekä vanhoja tuttuja. Tämähän oli siis tämän vuoden ensimmäinen iso tapahtumani, jossa pääsin käymään armeijan takia ja en todellakaan halunnut jättää mitään paitsi vaikka keho alkoi ns. rappeutumaan kasaan. Ensimmäistä kertaa tuli myös kunnolla oltua photoshootissa, jotta saisi edes joitain kunnollisia kuvia tänne netin ihmeelliseen maailmaan levitettyä. (Tähän väliin laittelen kuvia viikonlopulta mitä tuli otettua ystävien kanssa. (Ettei tämä postaus jää vain yksitoikkoiseksi selittelyksi/avautumiseksi.))

Aluksi hieman lauantain kuvailuja in style of Men In Black.

koska oli pakko... :D

Me and my friend Dramirth.

Sunnuntai-ilta tuli ja oli aika hyvästellä ihmiset hetkeksi, kunnes sitten alkoikin oma alamäkeni... Nimittäin paluumatka takaisin Joensuuhun oli jaloilleni yhtä tuskaa ja tunto alkoi katoamaan elimistäni pikkuhiljaa. Tuskaisesta matkasta selvittyämme ystäväni Dramirthin kanssa päätimme seuraavana päivänä heti maanantaina mennä sairaalaan vastaanotolle.
Sieltä sitten laittoivat ensiapuun, sieltä sitten neurologille jne. tutkimuksiin. Magneettikuvausten, selkäydinnestetutkimusten sun muiden verikokeiden jälkeen todettiin, että minulla on tulehduksellinen keskushermostotauti eli minulla on tälläkin hetkellä vatsa-alueesta alaspäin keho täysin puutunut ja jalat ei meinaa kantaa minua mitenkään enää.
Yksinkertaisesti olen.... shokeeraantunut/masentunut sillä tulevaisuuden suunnitelmat muuttui vain parin päivän aikana. En voi itkeä vastaan vaan nyt aloitin tämän viikonlopun aikana ahkeran kuntouttamiseni ja vaikka minulla tulee nyt olemaan väliaikainen tauko cosplaysta, armeijasta sun muusta kaikesta niin minä palaan vielä entistä ehompana. USKOKAA POIS!!!

Sitten sunnuntain pukuiluun eli Cloud Strife Kingdom Hearts 1:stä.

Henkilökohtaisesti olen tyytyväinen pukuun mutta aina löytyy parannettavaa.

Joten pahoittelen tähän loppuun vielä, että mahdollisesti omien cosplayprojektieni suhteen tulee mahdollisesti hiljaista olemaan tällä puolen mutta silti on minulla tuo sivubisnekseni eli proppitilausten tekeminen ystävieni kanssa, joista laittelen tänne aina juttua kun tulee uusia tehtyä sen mukaan, kun kerkiämme.

Until next time, Ciao!!!