Valitsen sinut! -musikaali - Seikkailu vertaistaan vailla.

Tarinani osaksi tänä vuonna toteutettua Pokemon-aiheista Valitsen sinut! -musikaalia on niin iso kappale elämästäni, että se ansaitsee kootun kirjoituksen, kun esityskausi on nyt ohitse ja voin hengähtää. :)

Tästä se alkoi.

Vuoden 2014 aprillipäivänä musikaalin tuotantotiimi perusti tämän produktion viralliset sivustot, jonka jälkeen he aloittivat mainostukset musikaaliin liittyen tapahtumissa. Kuukautta myöhemmin Cosvisionissa tuotantotiimin jäsen ja hyvä ystäväni Kibi antoi minulle flyerin, jossa mainostettiin musikaalia ja mielenkiintoni heräsi välittömästi. Kesän päättyessä musikaali julkaisi netin kautta auenneen näyttelijähaun, jonne laitoin innostuneena hakemuksen menemään. Kyseiseen hakuun oli hakenut yhteensä jopa 100 ihmistä. Kului kuukausi jos toinenkin, kunnes sain sähköpostia, jossa ilmoitettiin minun päässeen paperihausta eteenpäin koe-esiintymisviikonlopuille. jonne pääsi n. 45 henkilöä. Jännitykseni nousi entisestään. ><

Koe-esiintymisviikonloput oli jaettu kahteen erilliseen viikonloppuun, joista minä olin ensimmäisissä marraskuun viimeisenä viikonloppuna. Koe-esiintymiset sisälsi yhteisiä improvisaatio-teatteripajoja, tanssikoreografian opettelua, tietovisaa, koelauluja ja vaikka mitä. Kaikilta osa-alueilta mitä teatterissa voi olettaa käytiin läpi ja tuotantotiimi arvioi jatkuvalla silmällä kaikkea miten suoriutui. Harrastajateatteritaustani ja aktiiviesiintyminen eri coneissa tuli todellakin hyötykäyttöön ja vaikka pyrki tekemään kaikki tehtävät mahdollisimman hyvin niin hakijaporukan kanssa pystyi ottamaan rennosti ja kaikilla oli kivaa koko viikonlopun läpi.

Koelaulun yhteydessä henkilökohtaisessa haastattelussa muistan minulta kysyttäneen, että minkälaista roolia ensisijaisesti haluaisin itselleni ja puhuin ihmisrooleista, joita haluaisin ensisijaisesti vaikka kaikki tarjolla olevat roolit olisinkin ottanut ilomielin vastaan. Kuitenkin tiesin etukäteen olevani altavastaajana ihmisrooleja ajatellen, koska niihin painottuu lauluääni suuresti, joka on ratkaisevin tekijä vaikka minkälainen esiintymistausta olisi. En ollut varma, että saisinko sitä mitä haluisin, jos pääsisin mukaan.

Me olemme valittuja lapsia!

Vuosi 2014 lähestyi loppujaan ja kaikki koe-esiintymisissä olleet jännittivät milloin tulisi vastaus, että ketkä pääsivät musikaaliin mukaan. Joulu meni ja sen jälkeen alkoi tulla sähköpostia kokelaille. Jännitin usean ystävänikin puolesta, jotka olivat hakeneet musikaaliin myös. Harmikseni kuulin kahden tuttavani saaneen sähköpostia, etteivät mukaan päässeet ja aloin enemmän pelkäämään käykö itseni kohdalla samoin, kun ei postia ollut tullut vielä. Aikaa kului, kunnes sähköpostiin tuli viesti, jonka otsikkona luki ''VALITSIMME SINUT!''. Avasin sähköpostin ja luin lisätietoja asiaan liittyen. Se sisälsi koe-esiintymisen palautteita lyhyesti ja alustavan roolin mihin minua kaavoiteltiin. Epäilykseni toteutui eli en saanut ihmispäärooleja itselleni vaan minut roolitettiin Kadabraa varten. Sain palautetta, että tanssipuolella olin miehistä kärkikahinoissa muta laulussa on parannettavaa. Myönnän, että olin sen hetken aikaa pettynyt mutta toisaalta näkyvin Pokemon-rooli Rakettiryhmän pahispokemoneista Sabrinan partnerina kuulosti myös hyvältä.^^ Koe-esiintymisistä selvisi lopulliseen castiin n. 25 hengen porukka ja treenikausi pystyi alkamaan. -->

Treenikausi alkoi heti pari viikkoa cast-valintojen jälkeen tammikuussa 2015. Yhteenkuuluvuuden tunne oli käsin kosketeltavissa ja nopeasti kaikki tulivat toimeen toistensa kanssa. Musikaalin ajan kaikista on tullut rakkaita ystäviä toisillensa ja ikuisia ystävyyssuhteita on tullut solmittua, joka on yksi parhaimmista lahjoista mitä musikaalin ohessa olen saanut.^^ Alkuvaihe käsitteli paljon erilaisia teatteriaktiviteetteja ja esiintymisen luontevuuden hakemista. Pikkuhiljaa tuli kohtauksien läpikäyminen, rooliluonteiden etsimistä ja pukujen designeja ilmi puvustustiimiltä. Ensimmäiset kuukaudet menivät tiiviisti treenatessa mutta kesän tullessa alkoi olemaan huolia puvustus-/lavastustiimin osalta.

Pukuluonnoksia hahmoista, joita näyttelin musikaalissa.

Cast-haun yhteydessä oli erillinen puvustajien ja lavastajien haku mutta kesään mennessä henkilöitä lähti kesken kaiken pois sitoutumisvaivoihin vedoten (Vaikka ennen produktion alkua useaan kertaan kaikilta varmistettiin, että ovat valmiita sitoutumaan tähän produktioon..) ja etenkin lavastuspuolella ei ollut ketään siihen mennessä mukana. Erään treeniviikonlopun päätteeksi kesäloman loppuessa nostin käteni ja sanoin pystyväni auttamaan asiassa. Siihen aikaan opiskelin teatteritekniikan artesaaniksi ja pystyin tekemään opinnäytetyönä musikaalia varten tarvittavia lavasteita hyödyntämällä koulun puitteita. Tämä oli loistoveto sillä opettajani suostui ja pystyin rauhassa keskittymään tarpeiston tekemiseen musikaalin hyväksi missä olen näyttelijänä myös mukana. Nyt olin näyttelijä sekä lavastaja musikaalissa.

Päätin rakentaa koneen sisältä tyhjärakenteiseksi, jotta roudauksessa pystyi hyötykäyttämään sitä ja kuljettamaan tarpeistoa.

Valmis tuotos.

Treenikausi jatkui ja koulussa tein musikaalille erilaisia lavasteita oppilastyönä mm. Professori Oakin labran ja Pokemon-keskuksen hoitokoneen, Lavender Townin hautakivet, Silph Copin ovisermit joita hyötykäytettiin kallioseinämien tekoon, St. Anne kohtauksen Pokemonien häkki ja sekalaista irtaimistoa näyttelijöille, kuten Marowakille ja Cubonelle luut, Kadabran taipuva lusikka, rocket gruntille dynamiittipötkö jne. Tekemistä riitti siis näyttelijätyön lisäksi.

Hautakivien pohjalevy on styroksia ja kiviosa finnfoamia. Kovetin pinnat biomassalla, jonka jälkeen lisäsin maalin sekaan hiekkaa tuomaan oikean kiven tuntua ja loppupatinointi eri harmaan sävyillä.

Ovisermit on puukehikot, johin on pinnoitettu kangas ja näihin on rakennettu pyörät likkuttamisen helpottamiseksi. 

Puolitoista vuotta ehti kulua musikaalin merkeissä, kunnes vihdoin ja viimein koitti ensi-ilta Popcult Helsingissä Kulttuuritalolla. Kaikki se työ ja treenaaminen musikaalia varten saatiin tuotua lavalle yleisön iloksi ja vastaanotto oli mitä mainioin. Paljon pelättiin ihmisten reaktioita fanien vapaaehtoisvoimin tuottamaa musikaalia kohtaan mutta pelko muuttui iloksi taputuksien ja huutojen myötä, kun esiinnyimme. Yleisesti ottaen musikaalia on ylistetty ja täytyy kyllä myöntää, että olen meidän työryhmästä ihan V...N ylpeä. Moni ei tällaiseen projektiin lähtisi mukaan, kun otetaan huomioon, ettemme mitään rahallista ansiota tällaisesta saa ja ympäri suomea musikaalimme roudaamme eri tapahtumiin. Pelkästään intohimo Pokemoniin ja näyttelemiseen sai meidät näin pitkälle ja saimme upean musikaalin toteutettua.^^

Kadabra & Sabrina 

120 pukua, iso kasa lavasteita ja muutama kymmenen treeniviikonloppua, joista jokaiseen kului 14 tuntia treenausta. Työn määrää ei pysty väheksymään ja voimme kaikki olla ylpeitä saavutuksestamme,kun n. 3500-4000 ihmistä pääsi näkemään musikaalimme. Esityskausi on nyt ohi ja on aika siirtyä eteenpäin. Kaikilla on jo suunnitelmia musikaalin jälkeen ja itsekin pyrin nyt keskittymään omaan cosplayharrastukseen täysillä tekemällä aktiivisemmin pukuja, osallistua kilpailuihin. :)

Jos ette musikaalia nähneet livenä niin odottakaa rauhassa meidän virallista tallennetta musikaalista, joka julkaistaan Youtubeen myöhemmin. Kolmen eri kulman tallenne, jossa äänet tulevat erillisen äänitteen kautta eikä mitä kamera on kuvannut suoraan. Korkealaatuista kamaa tiedossa siis. :) Kiitokset kaikille katsojille, jotka kannustitte meitä kohti taivaita ja etenkin työryhmää kaikista näistä hetkistä. Rakastan teitä kaikkia. <3

Until next time, Ciao! o/

Olen elossa!

Huoh... Ei löydy tarpeeksi sanoja miten minua hävettää, kun olen jättänyt tämän blogini yli vuoden tauolle. Haluan pyytää anteeksi teitä rakkaat lukijani, jotka aktiivisesti seurasitte minua usean vuoden ajan ennen kuin tämä hiljaisuus alkoi viime vuoden kesällä. Miksi näin kävi ja mitä kaikkea on tapahtunut? Sen te ansaitsette tietää.

Vuosi sitten olin keskellä suurta myllerrystä, kun minulle oli vientiä kaikkialle. Valitsen sinut! -musikaalin treenikausi oli kovaa vauhtia meneillään, piti keskittyä koulusta valmistumiseen uuden lukuvuoden alkaessa ja pyrkiä pitämään parisuhdetta samalla yllä kaukosuhteessa. Tähän rytmitykseen olin jo pidemmän aikaa tottunut mutta elokuun puolivälissä tapahtui lähiperheessäni tragedia, jonka johdosta ukkini kuoli äkilliseen sydäninfarktiin. Se pysäytti minut suuremmin kuin pystyin kuvittelemaan. Ilman isää kasvaneena ukkini otti isähahmon paikan ja häneltä olen kaiken käsitaitonikin perinyt, joten tietyllä tapaa on hänen ansiota myös, että harrastan cosplayta ja olen se henkilö mikä nykyään olen.

Jouduin hetkellisesti ottamaan hermolomaa musikaalista itseni ja perheeni takia ja en saanut tehtyä mitään oleellista cosplayn merkeissä, kun minun piti huolehtia perheestäni, jota nykyäänkin joudun tekemään. Samoihin aikoihin olin syksyllä kovalla innolla osallistumassa UruharaFC:n kanssa Cosplayn SM-kilpailujen ryhmäkategoriaan johon yritin keskittyä kaikesta sattuneesta huolimatta, kunnes viikko ennen kilpailuja minut työnnettiin porukasta pois ja tämä entisestään heitti minut cosplayn raiteilta ja kiinnostus lopahti entistä suuremmin koko harrastukseen. Syypäitä olimme kaikki mutta lopulta vain minä kärsin ja jouduin kilpailusta pois. Silloisessa elämäntilanteessani se tietenkin sattui ja olisin kyllä voinut asioita eri lailla tehdä mutta mennyt on mennyttä. Ei ole järkeä osallistua projektiin, jossa ei pysty antamaan itsestään kaikkea mukaan. (Ehkä toisaalta yritin pitää itseni aktiivisena, jotta saisin mielen irti perheeni sisällä tapahtuneista ikävistä asioita...)

Pukuvalinnat millä oli suunnitelma osallistua kilpailuun.

Musikaalin treenikausi jatkui ja tässä vaiheessa olin liittynyt musikaalin lavastustiimiin näyttelemisen lisäksi. Valmistuin keväällä teatteritekniikan artesaaniksi, jossa pystyin hyödyntämään lopputyönä musikaaliin tekemiäni lavasteita. Cosplay-pukuja tein myös muutamia alkuvuoden aikana mutten kuitenkaan mitään haastavia, ettei tuntunut aika loppuvan kesken musikaalikiireiden ohella. Niistä kirjoittelen aikanaan lisää tulevaisuudessa.

Musikaalin esityskausi alkoi huhtikuussa ja aloin saamaan elämänintoani takaisin. Esiintyminen toi sitä iloa mitä olen kaivannut ja se antoi energiaa kaikkeen tekemiseeni. Osallistuin myös Cosvisionissa esityskilpailuunkin ja paluu cosplayn pariin tuntui mieluisalta. Kesä kului aktiivisesti tapahtumia kiertäessä musikaalin kanssa esiintyen ja Norjassakin tuli käytyä paikallista cosplaykulttuuria seuraamassa. Unohtumattomia kokemuksia tämän kesän ajan olen kokenut ja viime viikolla musikaalin esityskauden päätyttyä on minun aika siirtyä eteenpäin. Nyt minulla on aikaa muille harrastuksille ja omille cosplaysuunnitelmille. Mitä tuleva tuo tullessaan niin sen näkee aikanaan. Aloitan jatkamaan keskeneräisiä pukujani ja alan suunnittelemaan esityskilpailujen ideioitani, joita en ole päässyt toteuttamaan. Olen nyt intoa täynnä ja pyrin pitämään itseni taas aktiivisena tämän bloginkin puolella. Julkaisuja on tänne jo suunniteltuna itsellä muutama mitä aion lähitulevaisuudessa kirjoitella tänne. :)

Valitsen sinut! -musikaalin viimeinen esitys. Kuvaaja: Nyymix

Lyhyesti ja ytimekkäästi siis pyydän anteeksi teiltä hiljaisuuttani ja pyrin uudella intoumuksella jatkaa tätä blogin pitämistä yllä vielä.^^ Kirjoitustyyli voi olla vähän raakaa pitkän tauon jälkeen mutta eiköhän se siitä taas tasoitu, kun aktivoidun tulevia kirjoituksiani tehdessä. :)

See you next time, Ciao! o/

Meren yli coniin ja takaisin. (Närcon 2015)

Viime vuonna tuli ensi kertaa kokeiltua ulkomaan coneja matkaamalla Ruotsin Linköpingissä pidettävään Närconiin, jossa pidetään vuotuisesti myös Nordic Cosplay Championship-finaalit. Sopivasti Närcon sijoittuu syntymäpäiväni ajankohdalle (23.7.), joten viime vuoden hyvien kokemuksien perusteella kerättiin porukkaa kasaan ja päätettiin taas lähteä katsomaan coni taas. :) Ei muuta kuin kamppeet kasaan ja matka alkakoon!

Satamassa odottaen lähtöä.

Seurueeseemme kuului kahden kauniimman sukupuolen edustajan lisäksi vanha cosplaytuttavani Hitsuwa. Tarkoituksemme oli ensi tavata Helsingin rautatieasemalla, josta lähdimme suuntaamaan satamaan, josta Silja Serenade kiidätti meidät kohti Ruotsia. Laivalla rentouduttiin Arcade-pelejä mättäen, clubilla istuen ja karaokea laulaen. Kuitenkin piti ajoissa käydä nukkumaan, sillä heti torstai-aamusta jatkui matkaaminen Tukholmaan päästyämme kohti Linköpingiä.

Terminator Salvation vei muutaman kolikon mukanaan. :)

Saavuttuamme Tukholmaan suuntasimme keskustan asemalle odottamaan muutaman tunnin junaamme, joka suuntasi Linköpingiin. Täytyy kyllä sanoa, että reissun jälkeen arvostan VR:ää paljon enemmän sillä Ruotsin junat oli kyllä aikamoinen kokemus. Molemmilla junilla missä matkustimme sinne ja takaisin oli miltei tunnin myöhässä ja ulkonäöstä päätellen joltain kylmän sodan perukoilta olleet junat antoivat sellaista keikutusta matkalla, että miltei oksetti joissakin kohdissa. :P Halpaa oli mutta mieluummin maksan hieman enemmän mukavuudesta ja ajallaan olevista junista. 

Kohta kohti Linköpingiä!

Saavuttuamme vihdoin Linköpingiin kävelimme läheiselle hotellille, missä yövyimme reissun ajan ja valmistauduimme lähtemään kohti Linköpingin yliopistoa missä Närcon pidettiin. Hotellilta yliopistolle oli matkaa reilu 3,5 km ja muutaman kerran sitä tuli kyllä käveltyä reissun aikana... Sanotaan näin jälkikäteen, että muutamaan päivään ei tarvitse urheilla ainakaan näillä väsyneillä jaloilla. Avajaispäivänä kävimme oikeastaan vain vajaan parin tunnin ajan vilkaisemassa paikat läpi ja reissaamisesta hyvin väsyneenä päätimme lähteä hotellille nukkumaan, jotta jaksamme seuraavan päivän kokonaan olla täysillä voimin.

Jumalauta! Me löydettiin perille!!!

Torstai-aamusta olin intoa täynnä sillä illasta odotti myös NCC-finaalit. Aamulla laitoimme cossit päälle ja suuntasimme iloisesti conipaikalle. Matkaan en ottanut itse kuin Arvuuttaja-cossini, koska halusin ottaa reissun rennosti. Päivän aikana huomasi, että suuressa suosiossa oli Marvel ja DC yleisesti, josta johtuen ihmiset olivat hyvin kiinnostuneet Arvuuttajastani ottamaan kuvia. Närconin After Movie-kuvaajatkin ottivat minut kuvattavakseen niin nyt pitää vain odottaa conin jälkeen kyseistä videota ja jännittää, että löydänkö itseni sieltä tallustelemasta. :)

Valmiina uuteen päivään.

Oli parin minuutin photoshootti, josta jokunen kuva tuli muistoksi.

Ennen iltaa palasin takaisin hotellille vaihtamaan cossin pois päältä ja normaalit kuteet päällä palasin takaisin conipaikalle, jossa suomalaiset kokoonnuttiin sattumalta ja päätettiin 3 tuntia ennen NCC-finaalin alkua mennä jonottamaan eturivin paikkoja itsellemme. Jonotus oli kyllä niin ikimuistoinen hetki kaiken sen huumorin takia, jota muistelen lämmöllä pitkään mielessäni. Suomalaisten yhtenäisyys oli upeaa nähtävää kaikkien fiilistellessä alkavaa finaalia.^^ Suomiliput maalattuina naamassa, valotikkujen ja lippujen kera ryntäsimme kaikki eturiviin katsomaan showta, jonka voisi tiivistää lyhyesti sanaan MAHTAVA! Pre-show, kisaesitykset ja väliaikashow olivat kokonaisuutena upea paketti ja kesken kisan hauskuutti itseäni paljon se, että TV-lähetyksessä minä vilkuilin aika paljon ja ystäväni Suomen puolella laittelevat viestiä siitä. :D

Pomppulinnassa on kivaa!!!

Jonotusta parhaimmillaan.

Finaalitunnelmia!^^

Lauantai oli meidän poppoolle viimeinen päivä conissa, koska sunnuntaina junamme lähti sen verran ajoissa, ettemme olisi millään viimeisenä päivänä ehtinyt käydä conissa lainkaan. Tunnelmaa latisti kyllä miltei koko päivän kestänyt rankkasade ja sisätiloissa tuli aikaa vietettyä suurin osa ajasta. Närconin huono puoli on juurikin siinä, että se on täysin riippuvainen sen hetkisestä säästään sillä heidän kaikki ohjelmat pidetään ulkona taivasalla ja jos sataa niin sitten niitä ei voida pitää. :/

Kerrankin näytän söpöltä pojalta. <3

Viimeinen ateria Linköpingin yössä.

Sunnuntain ja maanantain vietimme matkaten Siljalla takaisin Suomeen ja Helsingin päässä kukin omille teillemme kotia. Kokonaisuutena täytyy kyllä sanoa, että järjestelyt olivat viime vuotta surkeammat, kuten tapahtuma-paikan aidoittaminen sekä ohjelma-/infokartta, josta ei oikein mitään saanut tolkkua. Näillä näkymin en ensi vuonna suuntaa conikävijänä Närconiin vaan oli puhetta Hitsuwan kanssa, että lähtisimme porukalla Norjaan katsastamaan heidän suurimman coninsa Desuconin Oslossa. Katsotaan miten käy suunnitelmien.

Tuli paikan päältä ostettua Kamui Cosplayn tutoriaalikirjasia, joista tulee varmasti olemaan hyötyä tulevaisuuden projekteissa.^^

Viikon reissusta hyvin väsyneenä ja migreenin saaneena lepään jokusen päivän ja jätän coneilut hetkeksi pois mielestäni, sillä en ole näillä näkymin edes Traconiin tulossa, koska emme ehtineet toverini Urhon kanssa ilmoittautumaan esityskilpailuun. Ehkä johonkin toiseen coniin osallistumme esitysideallamme sitten. Nähdään ensi kerralla! o/

Juontaen ja tuomaroiden - Animecon 2015

Neljäs kerta kohti Kuopion musiikkikeskusta oli edessä, jossa järjestettiin viime viikonloppuna Animecon XII. Matkani alkoi hyvissä ajoin jo perjantaina matkaamalla kohti Kuopiota missä tuli vietettyä ystävien kanssa iltaa keskustassa syöden ja torin terassilla istuen. Hyvin rentoutuneena pääsi valmistautumaan seuraavan päivän coniin.

Kohti Kuopiota! o/

Lauantai-aamusta koitti heti ilmoittautuessa ohjelmanpitäjänä sisään töitä, kun Final Fantasy Fightin pito oli aamupäivästä tiedossa. FFFollowersin porukalla juonsimme taas kerran shown ja yleisö tuntui taas kerran pitävän keikastamme vaikka aika viime tinkaan meillä ohjelman suunnittelu meni ja kovin suurta spektaakkelia emme tehneet. Improvisaatio piti keikan hengissä ja se on hyvä. Tulevaisuutta ajatellen olemme hieman uusia suuntia miettineet, että miten kehittäisimme FFFightia eteenpäin. Viime aikoina kaikilla on ollut suuresti kiireitä ja sen takia myös ohjelmammekin ovat hieman kärsineet siitä. Tämä tulee muuttumaan!

Arvuuttaja valmiina keikkaan!

Miltei täydelle salille on hyvä hymyillä keikan jälkeen pitäjien kesken.. (The Urho)

Ohjelman jälkeen bäkkärillä päätimme suunnata green roomiin syömään pitäjien kesken yhteenvetopalaveria pitämään mutta meidät pysäytti itse kunniavieras Doug Walker, joka näki meidät ja jutteli kanssamme vartin verran kaikkea yleistä. Jutustelun päätteeksi saimme nimmarit ja yhteiskuvat muistoksi, joka lämmitti sydäntä suuresti, koska ensimmäistä kertaa oli kunniavieras, joka itseä kiinnosti suuresti ja hänen töitään aktiivisesti olen seurannut elämäni aikana.^^

Olkoon hieman epäselvä mutta minulle se riittää hyväksi muistoksi.^^

Palaverin jälkeen otin Arvuuttaja-cossin pois päältäni ja vietin loppupäivän rennosti kiertäen tapahtumapaikkaa tavaten ystäviä. Ennen iltabileisiin siirtymistä kävimme syömässä porukalla ja siirryimme vaatteidenvaihdon jälkeen Puikkariin ikärajallisiin bileisiin. Paikka oli tupaten täynnä ja tanssilattialla riitti vipinää. Itse en oikein baareissa viihdy ja konemusiikin basson tahtiin tanssiminen ei ole minun juttuni mutta olinkin menossa sinne ystävien kanssa juttelemaan ja pitämään hauskaa vaikkakin vain paikallani istuen.^^

Kohti bileitä! o/

Raving in the party!

Musiikin tason laskiessa ennen keskiyötä päätimme käydä parin ystäväni kanssa vilkaisemassa ikärajattomat bileet tutussa Kulttuuriareena 44:ssä ja olimme positiivisesti yllättyneitä. Musiikki oli mieluisampaa, toisessa huoneessa pyöri anime ja mahdollisuus oli pelata pöytäfutista ja biljardia minkä parissa vietimme aikamme, kunnes klo 01 yöllä paikka sulkeutui. Iloisin mielin poistuimme kukin majapaikkaamme lepäämään sunnuntaita varten.

Sunnuntai-aamusta kävimme Jarwesin kanssa kuvauspisteellä ottamassa parit yhteiskuvat, kun satuimme cossaamaan samasta pelistä. Mukavaa vaihtelua oli, että kuvauspalvelu oli tapahtuman ulkopuolella puistoalueella, joka toi uutta ulottuvuutta kuvien ottoon. Tässä on pari hyvää kuvaa Kyuu Eturaitin ottamana.^^

Kuvaamisen jälkeen työntäyteläinen päivä odotti taas minua sillä sunnuntaina olin esityskilpailun tuomarina Meri Laitisen ja Siina Kaakisen kanssa. Kyseinen tehtävä oli minulle ensimmäinen koko cosplayharrastukseni aikana reiluun viiteen vuoteen niin automaattisesti jännitti hieman, että osaanko työni tehdä kunnolla. Muiden tuomareiden rento ilmapiiri auttoi keskittymään työhön enemmän ja sitten alkoikin meidän työ kisan alkaessa. Esitykset katsottuamme siirryimme bäkkärille miettimään voittajat ja nyt alan ymmärtämään miksi tuomarointia sanotaan hyvin vaikeaksi työksi. Yleensä esityskilpailuissa näkyy selkeät erot voittajaesityksen ja muiden välillä mutta tässä kisassa kaikissa esityksissä oli paljon hyvää, aiheeltaan täysin erilaisia joten ei voinut suoraan verrata toisiin esityksiin ja kaikki oli HYVIÄ!!! Hieman väänsimme kättä voittajasta ja kunniamaininnan saajista mutta lopulta saimme päätökset tehtyä ja jälkeenpäin mietittynä en kadu päätöksiämme lainkaan.^^

Kisahuumaa!

Tuomarointi oli haastava mutta hauska työtehtävä ja, jos tulevaisuudessa mahdollisuus tulee samanlaiseen tehtävään niin otan ilomielin sen vastaan. Erityiskiitokset tuomaritovereilleni Merille ja Siinalle. Teidän kanssa oli ilo tehdä töitä yhdessä.~


Animecon on nyt siis kunnialla ohitse mutten pitkään ehdi levätä sillä ensi viikolla lähden matkaan muutaman ystäväni kanssa kohti Ruotsin Närconia ja seuraamaan NCC-finaaleja. Mukavasti kyseinen tapahtuma pidetään synttäreitteni aikaan, joten saan niitä juhlittua siellä samalla. Innolla odotan mitä reissu tuo tullessaan.

Hitsuwan kanssa lähdetään lahden yli hurjailemaan ensi viikolla!^^

Tarttui conista vähän muistoja mukaan.

 Tässä kaikki tältä erää ja nähdään ensi kerralla! o/

Cosplayaajan ja valokuvaajan yhteistyön taikaa.

Jossain vaiheessa omaa cosplayn harrastustaan alkaa ehkä ajattelemaan hieman vakavammalla pohjalla ja miettiä miten toisi omaa osaamistaan paremmin esille muille ihmisille. Parin viime vuoden aikana on cosplay-photoshootit yleistyneet räjähdysmäisesti, jossa cosplayaajat pääsevät ammattikuvaajien kanssa yhteistyöhön saadakseen otettua edustavia cosplaykuvia puvuistaan.

Työskentelyä itse teossa. o/ (Kuva: Martti Ala-Rantala.)

Aloittaessani cosplayn harrastuksen vuonna 2010 kuvat ensimmäisistä cosseistani olivat satunnaisesti otettuja kuvia kännyköillä tai digikameralla tietämättä mitään poseerauksista tai muuten oudosti irvistelin linssiin saaden vähemmän edustavia kuvia omaksi ilokseni joita ei viitsinyt muiden näytille laittaa esille. :D Jos ei itse omistanut kameraa niin cosplayaajien iloksi vuosien ajan tapahtumissa Cosplay Finland Tour on ylläpitänyt kuvauspistettä missä ammattikuvaajat kuvaavat netissä pidettävään galleriaan (www.aniki.fi) yleisesti näytille ja kävijöiden omaan käyttöönsä otettavia valokuvia puvuista ja yhteiskuvista.

Huomaatteko eron tämän ja nykyisten julkaisemieni kuvien välillä?^^ (Tracon 2011)

Itse aktivoiduin enemmän cosplay-photoshoottien pitämiseen joskus 2013 vuoden alussa ja olen siitä lähtien pyrkinyt jokaisesta puvustani saamaan kuvia photoshoottien kautta tapahtumissa tai niiden ulkopuolella. Nykyään suurimmat alan conit tarjoavat tapahtumissaan harrastaja-/ammattikuvaajien pitämiä photoshootteja mihin voi varata itsellensä ja cosplaytoverillensa tunnin tai pari kuvausaikaa tapahtuman aikana kuvien ottoon. Tämä on osoittautunut erittäin suosituksi tavaksi kuvauttaa pukunsa sillä aina olen huomannut kuvausaikojen varaukset täyttyneen hyvinkin nopeasti ilmoittautumisen auetessa.

Viimeisimmän kuvauskerran antia.

Tapahtumien tarjoamien kuvauspalvelujen lisäksi on myös paljon harrastajakuvaajia omien järjestelmäkameroidensa kanssa kiertämässä tapahtumia ja suunnittelevat päivien ajaksi kuvauksia eri cosplayaajien kanssa. Jos ei itse tunne tällaisia kuvaajia niin kannattaa ottaa ystävän kautta tai itse yhteyttä kuvaajaan ja sopia mahdollisesta kuvausmahdollisuudesta.

Osaava valokuvaaja ei tosin automaattisesti tarkoita sitä, että kuvista tulee hyviä jos ei kuvattava osaa vastata kuvaajan odotuksiin. Ei pidä lähteä tilanteeseen leppoisasti vaan pitää itse kommunikoida valokuvaajan kanssa asentojen, ilmeiden ja katseen vaihteluun liittyen mikä sopii tilanteeseen ja kuvattavaan hahmoon. Pitää uskaltaa tiedostaa itsellensä mitä ei osaa tehdä kuvauksia ajatellen, joten näistä voi puhua kuvaajan kanssa ja voi harjoitella ennen kuvauksia kotona esim. peilin edessä asentoja ja ilmeitä, jottei kuvausajasta aikaa kulu turhaan.

Kuvaaja: Martti Ala-Rantala

Toki kaikkea ei voi oppia kerralla, joten kameran edessä pitää vain olla ja olla. Virheistään oppii tulevaa ajatellen ja kehityttyään valokuvat onnistuvat pienemmällä vaivalla. Edustavilla cosplaykuvilla pystyy antamaan hyvin erilaisen kuvan tästä harrastuksella kuin satunnaisilla tapahtumakuvilla ja olen monta kertaa läheisiltäni ja ystäväpiiristäni saanut leukoja loksautettua photohooteista saamillani cosplaykuvilla. (Ehkä paras kommentti tuli tänään töissä missä kaveri sanoo --> ''Sun pitäisi hakea Salkkareihin näyttelijäksi. Tuollaisia nättejä poikia sinne haetaan aina.''XD)

Tähän loppuun laitan muutaman kuvaajaystäväni sivut linkkinä teille, jos kaipaatte kuvaajaa omia cossejanne varten.

Kari Hiltunen: https://www.facebook.com/karihphotography?fref=ts
Daniel Hagelberg: https://www.facebook.com/DegreDigital?fref=ts
Eveliina Kronqvist: https://www.facebook.com/mialiinaphoto?fref=ts
Nina Honkanen: https://www.facebook.com/neitinina?fref=ts
Jkameko: https://www.facebook.com/profile.php?id=100008512684641&fref=ts
Veloniada: https://www.facebook.com/VeloniadaPhotography?fref=ts

Omasta puolestani haluan kiittää kaikkia valokuvaajia, jotka jaksavat tehdä paljon töitä meidän cosplayaajien eteen kuluttaakseen tapahtuma-aikaansa meidän kuvaamiseen. Ilman teitä meillä ei olisi näinkin siistejä kuvia cosseista. :)

Seuraavaan kertaan. o/

Desucon kameran edessä seikkaillen.

Kolmen päivän varoitusajalla päätin lähteä Desuconiin saatuani lipun ja päätin mukaani ottaa Yun-Seong pukuni SoulCalibur II:sta, koska en ole saanut kyseistä pukua kuvattua kunnolla niin näin samalla oivan tilaisuuden hoitaa sen pois alta Lahden maisemissa.

Perjantai tuli vain rentouduttua ystävien seurassa ja illan tunteina kävin katsomassa Cosplay Tour Europen tuottaman dokumentin. Nuorten naisten innokkuudesta lähteneeksi projektiksi lopputulos oli oikein onnistunut ja viihdyin katsoessani sitä. (Ehkä myös sen takia, kun vilaukselta meidän Diglett-ryhmämme oli erillisissä pätkissä osana dokumenttia. :D) Valitettavaa oli se, että dokumentti näytettiin pienessä luokkahuoneessa, jonne ei lähellekään mahtunut kaikki halukkaat katsojat näkemään ohjelmaa. Dokumentin näki lopulta muutama kymmenen ihmistä vaikka halukkaita olisi ollut ainakin tuplamäärä.

Lauantai alkoi aikaisella herätyksellä laittaen cossi päälle ja suuntaamalla heti klo 9 Sibbe-talolle. Klo 10 alkaen oli suunniteltuna photoshoot Kari Hiltusen kanssa ja lopulta vietimme miltei 2,5 tuntia kuvaillen ympäri Lahden maisemissa, jonka kuvia näytän tässä kirjoituksessa samalla. :) Tämän jälkeen olin jälleen RT Documentariesin kuvattavana tunnin ajan, jossa he videoivat minun tekemisiäni ympäri conia jutellen ystävilleni, kierrellen tapahtumassa jne. Lopulta iltapäivästä vapauduin tehtävistäni ja aloin jännittämään cosplaykilpailuja.

Tässä on koko photoshootin kuvista ehdoton lempikuvani. Suihkulähde takana oli upea lisä tausta kuvauksia ajatellen. <3

Eurocosplay-karsinnoissa taso oli aikaisempien vuosien tasolla mutta Top3 erottui eduksensa ja ansaitsivat paikkansa parhaimpien joukossa. Onnea sijoittuneille ja etenkin karsinnan voittaneelle Mira Rauhalalle, joka lähtee edustamaan Suomea Lontooseen lokakuussa ECC-finaaleihin. Peukut pystyyn meidän uudelle edustajalle.^^

Väliaikashowssa esiintyi meidän Pokemon-musikaalin näyttelijä Reta, joka sai cossaajan elämästä kertovasta esityksestään Disney-laulujen tulkinnalla raikuvimmat aplodit vuosiin mitä olen kuullut coneissa. Olen niin onnellinen miten taitavaa porukkaa meillä on musikaalissamme osallisena. <3

EC-karsintojen tulosten julkistuksessa yllätyksekseni huomasin tuomaristossa olevan Koreasta vieraileva cosplayaaja Tae Yeon. ( Mm. Korean WCS-edustaja ollut aikoinaan.) Olin hieman hämmilläni sillä ennen kisoja huomasin myyntipöytäsalissakin olevan samaisen henkilön pitämä myyntipöytä missä hän myi omia cosplayjulisteita, postikortteja, vihkosia jne. Eikä tällaisesta kunniavieraasta ollut lainkaan mainintaa Desuconilla sosiaalisessa mediassa.

Tästä johtuen hänen vierailunsa jäi hieman huomaamattomaksi ja hänen luokseen ei eksynyt kovin moni henkilö juttelemaan edes mutta minä päätin toisin. Sunnuntain vietin ilman cossia rentoutuen ja menin aamupäivästä juttelemaan Tae Yeonille ja aikaakin hurahti jopa tunnin verran hänen seurassaan. Ihastuttava uusi kontakti tuli saatua ja hän päättikin antaa minulle yhden postikorteistaan lisätekstillä varustettuna. Samalla vaihdettiin yhteystiedotkin.^^

Viimeisenä ohjelmana kävin seuraamassa ''Cosplayn ongelmanratkaisu ja sen hullut soveltamiset-paneelia'', jonka jälkeen tapahtuma lähestyi loppuaan ja oli aika suunnata kohti kotia.

Yksi kiva muisto lisää kokoelmiin. :)

Viime hetken suunnitelmaksi lähteä Desuconiin osoittautui erittäin onnistuneeksi reissuksi ja kiitokset vielä kaikille ihmisille, jotka tulitte juttelemaan kanssani viikonlopun aikana. Nähdään Animeconissa seuraavan kerran. o/

Kohti kesää suunnitellen.

Valitsen sinut! -musikaalin harjoitukset, Puolustusvoimien kertausharjoitukset ja lukuvuoden viimeisten päivien deadlinet Savonlinnan oopperajuhlien Boris Godunovin tarpeistoon ovat pitäneet toukokuun ajan minut hyvin kiireisenä, jonka takia en ole pystynyt oleellisesti tekemään mitään cosplayhin liittyen. Pienellä asuinpaikkakunnallanikin on harvinaista saada kesätöitä, joita en loppujen lopuksi saanut mistään niin päätin jatkaa opiskeluja läpi kesän ollen alan töissä kerryttäen opintopisteitä.

Treenitahti kiristyy ja paketti alkaa näyttämään pikkuhiljaa kokonaiselta.

Viikon ajan tuli vietettyä metsässä kerraten sodan ajan tehtäviä. Hauskaa kyllä oli.^^

Alkuvuodesta Cosvision ilmoitti järjestävänsä Suomen ensimmäiset viralliset (Korjatkaa, jos olen väärässä.) Cosplayn suomenmestaruuskilpailut, jotka sisältää yksilö- ja ryhmäkilpailun. Itsellä ei ollut kiinnostusta tähän ennen kuin UruharaFC:n naiset kyselivät minua osallistumaan joukkueena ryhmäkilpailuun ja vastasin myöntävästi. Portfoliohaku kilpailuihin on auki kesäkuun ajan ja kerron lisää aiheeseen liittyen myöhemmin, kun olemme saaneet pukujamme tehtyä eteenpäin. :)

Kesän ajalle olen aikatauluttanut kaikki viikonloput täyteen mutta kuitenkin pari tapahtumaa kesälle on suunniteltuna osalleni. Heinäkuussa Animecon Kuopiossa on ensimmäisenä suuntana ja puolitoista viikkoa siitä myöhemmin lähden ystäväporukalla kohti Ruotsin Närconia seuraamaan NCC-kilpailun finaaleja, kuten viime vuonna. Sopivasti Närconin ensimmäinen päivä sattuu olemaan syntymäpäiväni niin conissa aikaansa viettäminen onkin mitä mukavin tapa juhlistaa synttäreitään porukalla.^^ Vanhempia pukujani aion kierrättää näissä tapahtumissa, koska tällä hetkellä keskittymisen vie portfoliohakua varten uuden puvun tekeminen. (On tässä tämän vuoden puolella jo 3 uutta pukua tullut tehtyä, joten tahdin hidastaminen on ihan hyvästäkin, että pysyy into tähän touhuun.)

Viime vuoden Närconista jäi hyvät fiilikset, jonka takia mielellään haluan käydä siellä uudestaan ja nyt tietää mitä siellä on vastassa ja tietää miten valmistautua tapahtumaan paremmin.

Ai niin! Viime hetken varoitusajalla olen tulossa ensi viikonlopun Desuconiin hankittuani edeltävänä iltana lipun itselleni. En vielä maanantaina ollut suunnitellut edes meneväni koko tapahtumaan, kunnes tilanne hieman muuttui ja näin mahdollisuuden päästäkseni coniin, joten nyt ollaan sinne menossa! :) Ainokainen puku mitä todennäköisimmin otan mukaani on Yun-Sung SoulCalibur II:sta jonka aion vihdoin kuvauttaa, joka jäi viime vuodelta kokonaan tekemättä.

Nähdään Desuconissa ihmiset! o/