Meren yli Närconiin ja takaisin.

Tapahtumasta onkin ehtinyt vierähtää jo viikko, joten taitaa olla ajallista kirjoittaa siihen liittyen hieman raporttia omista kokemuksista. Ocelot sekä Bryan Fury puvuistani lähti reissuun mukaan mutta erinäisten ongelmien takia en ole saanut kummastakaan puvustani otettuja kuvia haltuuni vielä lainkaan, joten saatte tyytyä muihin matkakuviin mitä tuli otettua reissun aikana.

Ensimmäistä kertaa lentämässä.... Iih olin kuin pikkulapsi tuon lyhyen reissun. ><

Itselläni oli sopivasti syntymäpäivä päivää ennen reissun alkamista niin reissuun lähtö tuntui hieman luontevalta valinnalta lähteä irrottelemaan sekä kannustamaan Suomen joukkuetta voittoon Nordic Cosplay Championship-finaalissa. Ehkäpä reissu olisi jäänyt välistä, ellei UruharaFC:n naiset olisi kysynyt mukaan mutta onneksi kysyivät.

Torstain aamulennon, junamatkan sekä hiostavan bussireissun jälkeen saavuimme tapahtumapaikalle ongelmitta ja lopulta Linköpingin keskustan hotelliin majoituttuamme seurueeni kanssa pääsimme alkuillasta nauttimaan conista. Nähdessäni ihmiset istumassa ruohikolla syöden ruokakojujen grilliruokaa tapahtuma vaikutti festarilta enemmänkin kuin conilta ainakin mitä Suomen tapahtumissa on tottunut. Tapahtuma-alue oli jakautunut hehtaarien tai jopa neliökilometrien laajuiselle alueelle useaan rakennukseen, joissa sai kyllä kävellä ihan tarpeeksi, jotta rakkulat alkoi kertyä jalkapohjiin sekä varpaisiin.

Todiste, että puku oli kuitenkin reissussa mukana!^^

Ensimmäisestä päivästä emme ehtineet nauttia paljoa, kun majoitustoverini Minorea ja Tsuyami valmistautuivat illan esityskilpailuun mihin osallistuivat. Esityskilpailut oli jaettu sooloesityksiin, pariesityksiin sekä ryhmäesityksiin eli kolmeen sarjaan. Valitettavasti joudun toteamaan, että minuun ihan sattui seurata niitä esityksiä poislukien ystävieni esitystä, sillä taso oli suoraan sanoen kauhean surkea. Ja en nyt liioittele lainkaan sanomisiani. Teatteriharrastajana sekä muutenkin esityskilpailuihin keskittyvänä cossaajana tiedän miten esityksen runko pitäisi rakentaa, jotta esitys olisi mahdollisimman selkeä mutta Ruotsin näkemys cosplayesityksestä on näköjään se, että annetaan ääniraidan ylimelankolinen musiikki ilman puhetta ja videon screenillä tehdä kaikki työ ja cossaaja vain kävelee muutaman hassun askeleen tehden yhtikäs MITÄÄN! Ei avautunut minkään esityksen kohdalla minulle alkuperäisteoksen tai hahmojen tarinaa lainkaan eikä mitään tukevaa juonta ollut taustalla. Se monesti puhuttu tekotaiteellinen kakka huusi mielessäni niin monta kertaa esitysten kohdalla, että on ruotsalaisilla paljon parannettavaa ensi vuoteen, jos ensimmäiset WCS-edustajat Ruotsi lähettää Japaniin kilpailuun.

Ensimmäisen päivän jälkeen hotellihuoneessa pystyi rentoutumaan katsoen kattohuoneiston avoikkunoista kaupunkimaisemia.

Koitti perjantai ja reissun odotetuin tapahtuma odotti illasta eli Nordic Cosplay Championship-finaali. Päivän aikana kävimme kuvauttamassa kauniissa ulkoilmassa pukumme ja valmistauduimme jonottamaan illan kilpailuun. Ohjelmien määrän vähyyss sai tapahtuman tuntumaan entistä enemmän festarilta. 4 päivän aikana mainittavat ohjelma olivat vain eri cosplaykilpailut ja kunniavieraiden Q & A-/nimmarinjakotilaisuudet. Ihmiset toisin sanoen vain hengasivat ja cosplayn taso oli hyvin alhainen. Yllättävän paljon ostopukujakin näki paikallisilla.

Hissiselfiet kunniaan!

NCC-finaali koitti ja n. 1000-henkisessä yleisössä 30 hengen kokoinen suomalaisporukka lippujen kanssa piti melua yllä ja huusi kovemmin kuin muu yleisö. Jotkut katsoivat touhuamme typeränä mutta, kun kerran toiseen maahan lähtee oman maan edustajia ja hyviä ystäviään kannustamaan niin sehän tehdään perhana KUNNOLLA! (Oli äänikin kyllä kisan jälkeen aivan poissa...) Kokonaisuutena kilpailu oli erittäin kova ja esitykset miellyttäviä. Jos muuten tapahtuma oli tylsä ja ei tarjonnut mitään niin NCC-finaalin takia jo pelkästään reissu kannatti tehdä. Kisa oli ohi ja seuraavana päivänä lauantaina kuultaisiin kilpailun tulokset.

Viimeiset 2 päivää tapahtumassa meni ilman cosseja omalta osaltani, joten pääsin lopulta kiertelemään kunnolla tapahtuma-aluetta. Iso plussa huikeasta myyntipöytärakennuksesta missä riitti paljon erilaisia pöytiä sekä tarjottavaa. Valitettavasti myös paljon piraatteja oli myynnissä, jota en katsonut hyvällä. Kuitenkaan en itse ostanut reissussa mitään niin eipä tämä haitannut itseä ainakaan. Lauantain ilta koitti ja aloimme jännittämään ystävien kanssa NCC-finaalin tuloksia. Ennakkoon omat arviot Top3:sta velloi sisälläni ja odotusteni mukaisesti ystäväni Päivi voitti NCC-kilpailun. Hänen tasapainoinen puku ja esitys Beyblade Metal Mastersin Jackina huokui itsevarmuutta ja tämä kilpailu näytti todellakin sen, ettei tarvitse kilpapukujen olla suurieleisiä ja valtavia pärjätäkseen vaan riittää, että mahdollisimman hyvin ja siististi tekee pukunsa ja esityksensä toteuttaa. Eri maiden edustajien kanssa keskustellessani huomasin, että joillakin oli normistressin lisäksi hurjasti paineita asetettu ennakkoon ennen kilpailua, joka näkyi heistä ulkoapäin. Osa kisaajista oli pettynyt hirveästi, kun eivät olleet saaneet sijoitusta eikä siten pystyneet odotuksia muille täyttää ja minua harmitti se, kun itse pyrin vain nauttimaan täysillä kaikista kilpailuistani välittämättä niin paljoa tuloksista. Ei sillä väliä mitä muut sanovat, kunhan vain itse nauttii kokemuksesta. Tämä antoi minulle hurjasti motivaatiota omaa cosplayharrastusta ajatellen ja innolla odotan Traconin WCS-karsintoja minne tähtään Urhon kanssa.^^

Ystävykset vaikka vertaistaan. <3 (Kuva: UruharaFC.)

Suurien onnitteluiden, Maamme-laulun ja huutojen jälkeen väsyneenä kävelimme takaisin hotelliin viimeiselle päivälle valmistautumaan. Sunnuntai menikin sitten aika lailla matkatessa takaisin kohti Suomea ja arkea. Kokonaisuutena tapahtuma oli hyvin erilainen kokemus mihin on tottunut Suomen tapahtumissa ja siitä olen onnellinen, että kävin tuon kokemassa. En kuitenkaan jaksaisi tapahtumissa käydä, jos kaikki olisivat samanlaisia festareita, kuin Närcon. Ei olisi tekemistä niissä. :P Suomen conit ovat tiiviisti yhdessä rakennuksessa tapahtuvia ohjelmantäyteliäitä kokemuksia, joissa riittää tekemistä.

Päivin voitto on Suomen ensimmäinen sijoitus/voitto kansainvälisissä cosplaykilpailuissa, joten tämä todellakin on iso juttu Suomen cosplayn edespäin vientiä ajatellen ulkomaille. Onnea Päiville vielä kerran voitosta ja toivottavasti vielä tulevaisuudessa näemme sinut kisalavoilla edustamassa maatamme eri kilpailuissa. Sinä olet sitä kuuluisaa Suomen cosplaykermaa. :)

Seuraavaksi koittaa Tracon ja World Cosplay Summit-karsinta, johon ilmoittautuminen aukeaa 11.8 klo 18. Heti pyrin ilmoittamaan meidän parin kilpailuun, ettei vain jää kisa välistä. Seuraavia kirjoituksia tulee kisapukujen valmistukseen liittyen ja on aikani palata taas askartelemaan. Seuraavaan kertaan! :)

Until next time, Ciao!

Suunta kohti suurta World Cosplay Summit-karsintaa osa 2.

Vaikka kesä onkin ulkona seikkailemisen aikaa ystävien kanssa niin omaa vapaa-aikaa syö nopeasti lähestyvät Tracon ja WCS-karsinnat, jonka takia suurilta osin viihdyn kämpilläni yksin askartellen erilaisia juttuja. Joka päivä pyrin jotain puvun osaa tekemään eteenpäin, ettei tule saamattomuuden tunnetta ja mukavahan sitä on sitten valmiita pukuja katsella ennen itse kilpailua ja tapahtumaa + pystyy harjoittelemaan niiden kanssa ennakkoon.

Raphaelin vyön ''aluslevy'' on tehty hyväksikäyttäen softista paksunnuksena kankaan alla, jotta siitä saisi tarpeeksi paksun ja vahvan tuntuisen. Päälle tulee sitten leveä vyö, joka pitää tuota sitten paikallaan liikkuessa.

Alusliiviin on nahkapala ommeltu kiinni sekä koristenapit lisätty. Enää se tarvitsee vain kauluksen teon sekä yleistä siistimistä sieltä sun täältä. Omaa vyötä käytän tässä vain esimerkkinä miten tuo aluslevyn pitää tulla kehoa vasten. (Oikea vyö tulee olemaan tuplasti leveämpi ainakin loppujen lopuksi.)

Päällysliivin yksityiskoristeluja olen päässyt tekemään jo ja miltei valmis tämäkin alkaa olemaan jo. Selkäpuolelle miekka-/leijonalogot pitää taiteilla kangasmaalilla ja hihoihin lisätä viimeiset vinonauhan palaset.

Raphaelin kengän pohjia olen aloitellut, jotka ovat tuottaneet minulle hieman pään vaivaa. Aluksi luulin kyseessä olevan yhtenäiset korkeavartiset bootsit muttei olekaan. Kengän pohja on tyyliltään normaali kenkä, joiden päället erikseen tehdään varsisukat, jotka näyttävät päällekkäin yhdistettynä bootseilta ja ne sitten erillisellä ompeleella sekä vyöllä kiinnitetään toisiinsa. (Meneepä tämä vaikeaksi. :D ) Seuraavaksi pitää panssariosia sekä varsia alkaa tekemään.

Yun-Seong on sitten hieman enemmän vaiheessa kuin Rap mutta onneksi (vain...) on jäljellä miltei 2 kuukautta tapahtumaan vielä, joten ehtii tehdä kaiken perusteellisesti valmiiksi. Vyön taiteilin valmiiksi ja soljen samalla vaikkakin vielä maalaustyötä se kaipaa.

Vyötärökaistaleet on alustavasti mitoitettuna, ja ne kaipaavat viimeisiä ompeluja ja maalausta enää. (Keltainen perhonen kuuluu pienempään sisäiseen kaistaleeseen maalata identtisenä.)

Napapaita on vasenta hihaa ja erikseen kiinnitettävää olkapanssaria vaille valmis. Muuten olen tyytyväinen tähän mutta harmittaa, että paidan pitää olla ihomyötäinen niin on lievästi sanoen aika tiukka taistelu saada tuo päälleni aina (Toivon mukaan en lihoa tässä välissä sillä muuten olen lievästi sanoen pulassa. ><.). Ehkä venyvä trikoo olisi ollut toinen vaihtoehto kangasvalinnaksi mutta yritän pärjätä nyt näillä kankailla mitä minulla on jo.

On aika painua kirjoitustauolta takaisin ahertamaan uusia juttuja ompelukoneen ja pensselin ääreen. Ottakaa tähän loppukevennykseksi Animeconin faitistamme kuva minusta ja Desuconin toveristani. Seuraavaan kertaan! :)

Diglett kävi pikavisiitillä Kuopion musiikkikeskuksen päälavalla.^^ (Tapio Matikainen.)

Animecon 2014 - Kiireinen sunnuntai-vierailu.

Ai niin joku Animecon! Tulihan siellä käytyä mutta vain sunnuntaina olin tapahtumassa, sillä lauantaina minut piti kiireisenä serkun häät, joissa toimin avustavana bestmanina sekä juhlien ohjelmaesiintyjänä. Järjestelyiden vuoksi hääjuhlinta jäi itsellä vähäiseksi, sillä piti lauantai-illasta kiirehtiä Kuopioon valmistautumaan sunnuntaita varten.

Sunnuntai menikin kokonaan minulta ohitse, kun olin FFFollowersin porukalla pitämässä perinteistä FFFightiamme. Kun ohjelman juonnosta pääsi vihdoin vapaaksi niin tapahtuma olikin loppuun päin kääntymässä. :/ Tapahtumassa kierteleminen sekä ihmisten tapaaminen jäi kokonaan minulta väliin näiden seikkojen takia, joten en voi pahemmin sanoa tapahtumasta mitään. (Poislukien esityskilpailusta, joka oli positiivinen yllätys osallistujamäärän sekä esitysten monipuolisuuden puolesta! Lisää tällaista settiä.)

Sunnuntai-aamun valmisteluja sekä tekstin lukuharjoituksia ennen showta.

Tapahtumaan en tuonut cosplay-asua vaan laitoin vaihtoehtovaatetusta päälleni ja olin OC-hahmolla esiintymässä hahmonimellä Casim. Ensi vuotta odotan innolla sillä päättäjäisissä paljastettu ensi vuoden kunniavieras *That Guy With The Glasses* on sen verran kiinnostava tapaus, etten voi jättää tapahtumaa välistä. (Ellei sitten tule hyvin mahdollisesti jokin isompi este  tapahtuman ajalle.)

Tämän näköisenä olin poikkeuksellisesti tapahtumassa ilman cosplayta.

Animeconista en ehdi paljoa palautua, kun ensi viikolla koittaakin jo Närcon. Sinne olen kierrättämässä kahta viime vuoden pukuani Bryan Furya Tekken 3:sta sekä Ocelotia Metal Gear Solid 3:sta. Odotukset on kovat tapahtumalta mutta paikan päällä vasta näkee mitä siellä onkaan vastassa. Toivottavasti tulen näkemään siellä muitakin kävijöitä Suomesta ettei aivan yksinäinen reissu tule olemaan. :)

Näillä mennään siis.^^

Tähän loppuun vielä linkitän videon Animeconin FFFightistamme, jos joku on kiinnostunut näkemään. Kiitokset Team Nitsakialle taas kuvaamisesta.

Until next time, Ciao!

The other side of ourselves - Katsokaa totuutta silmiin ihmiset!

Ennen kuin aloitan tämän kirjoituksen oleellisen osion selvennän alun epäselvää tarinaa ja ettei joku luulisi, että tämä on offtopic-kirjoitus niin tämän kirjoituksen aihe tulee liittymään henkilöiden hyväksymiseen omanlaisenaan, joka taas heijastuu myös meihin cosplayaajiin ihmisinä sekä sitä kautta koko Suomen cosplayskeneen. Viimeisten päivien aikana mieltäni on painanut tämä aihe niin paljon, etten voi olla tästä kirjoittamatta vaikka osittain tämä myös liittyy joihinkin aikaisempiin mielipidekirjoituksiini cossaajista mutta toivon mukaan en ala liikaa toistamaan itseäni teksteissäni.

Savonlinnassa 28.6. – 29.7.2014 välillä Taidelukion työpajalla on *The other side of Lordi - Toinen totuus-taidenäyttely*, jossa voi nähdä kyseisen bändin lavarekvisiittaa, esiintymispukuja sekä Mr.Lordin maalaamia taidemaalauksia. Itse kävin eilisissä avajaisissa pukeutuen teeman mukaisesti *The other side of...-teemalla*, jolla halusin tuoda esille toisen puolen itsestäni esille pukeutumisen ja pitämieni asioiden puolesta, jotka ei minusta normaalisti näy. Tapahtuman teema sopii niin täydellisesti tähän kirjoitukseni aiheeseen niin annan teille reissusta kuvia samalla, jotta näette mitä kaikkea voitte nähdä paikan päällä näyttelyssä.

Euroviisu-vitriini oli oiva lisä näyttelyyn!

Jokaisella meistä löytyy sisältään sellainen puoli mitä ei aivan kaikille ihmisille halua näyttää, kuten omaa musiikki-/vaatetyyliään peläten muiden ihmisten väheksyvän niitä ja sitä kautta syrjäytymisen pelko kasvaa. (Ja kyllä ihmiset minä PIDÄN LORDISTA! Heidän musiikkityyli on lähimpänä minun mieltymyksiä ja cosplayharrastajana on ilo silmille nähdä mitä kaikkea he tuovat keikoillaan pukuina ja rekvisiittana esille. Moni voisi ottaa heistäkin oppia tietyllä tapaa.) Osa uskaltaa olla täysin oma itsensä ja näyttääkin sen rohkealla tavalla jokapäiväisessä elämässään ja ei anna muiden mielipiteiden vaikuttaa omiin päätöksiinsä. Muissa ihmisissä on silloin vika, jos ei osaa ottaa vastaan henkilöitä ilman ennakkoluuloja.

Cosplaypiirit ovat tästä vuoksi yhtenäistyneet aika lailla, kun monet eivät uskalla tuoda cosplayharrastustaan kaikille läheisilleen ja tutuille näytille ja yleisesti lämmin vastaanotto harrastajien kesken on toisiaan kohtaan mutta kuitenkin löytyy aina kolikon toinen puoli jokaisessa asiassa. Keväällä kirjoittamassani julkaisussa puhuin cosplaykilpailijoiden sisäisestä kilpahenkisyydestä ja mahdollisesta vihasta toisiaan kohtaan. Tätä näkee myös aivan normaalien conittajien/cosplayaajien keskuudessa toisia kohtaan mutta millä lailla sitten? Toisten henkilöiden mustamaalaamisena ja väheksymisenä levittäen valepuheita toisista henkilöistä saaden tietyt ennakkoluulot henkilöä X kohtaan, jota ei ehkä edes muuten tunne tai ole edes jutellut kasvotusten kyseisen henkilön kanssa väitettyyn asiaan liittyen. Ihmisten on kuitenkin helpompi tarttua siihen vaihtoehtoon mikä on helpoin eli kuulopuheisiin tässä tapauksessa, jonka kautta saadaan vääristynyt kuva toisesta.

Lordikin on saanut kritiikkiä ulkoasujensa sekä musiikillisen tyylinsä puolesta mutta kaikesta huolimatta he ovat jatkaneet jo yli 20 vuotta samalla linjalla, koska he ovat ylpeitä siitä mitä tekevät.

Ja eihän toki voisi mennä itse henkilön X:n luokse juttelemaan ja selvittämään asia? No EI! (Koska suomalaisuus...) Näiden kaikkien yhteenlaskettu vahingon määrä henkisesti henkilöä X:ää kohtaan voi olla vakavatkin etenkin kun jälkeenpäin niitä väitteitä kuulee toisten henkilöiden kautta. Jos cosplay-harrastuksen näkee itselleen eräänä elämälleen tärkeimmistä harrastuksista niin haluaako olla osana sitä, jos vastaanotto on suoraan sanoen luotaan pois työntävänlainen missä ei saa kannatusta eikä arvostusta tekemilleen asioilleen? Olen kasvotusten tätä nähnyt eräille läheisille cosplay-ystävillenikin tapahtuneen ja hyvän kaverin leiman omaavana kaverina itsellenikin on alkanut tulla vihapostia sivuteitse epäsuoraa tietä pitkin tietooni viimeisen vuoden aikana suorituksistani cosplayskenessä.

Uskaltakaa olla erilaisia!

Erittäin outona asiana tuntuu, että heti kun alkaa sijoituksia enemmän tulemaan cosplaykilpailuista niin aletaan väheksymään näitä kisaajia oudoilla tapaa ja keksimään valheellisia tietoja heistä samalla niiden levittyessä conipiirissä sanomalehden lailla. Suora kommentti minkä olen viimeksi saanut itselleni on ollut seuraavanlainen. --> *Miksi yrität antaa itsestäsi hymypoika-kuvan vaikket ole sellainen? Kisaat hirveän monta kertaa vain palkintojen perässä ja yrität pönkittää egoasi vain sillä.* Kyseiselle nuorelle henkilölle mainitsin samat asiat mitä olen aina painottanut täällä bloginikin puolella eli asioista mistä nautin, joiden tarkoitusperä ei ole vain itsensä tuominen esille vaan yleisön viihdyttäminen esimerkiksi. Nämäkin luulot tällä henkilöllä on tullut minusta kuulopuheiden puolesta mitä todennäköisimmin ja saanut minusta erilaisen kuvan kuin oikeasti olen.

Avajaisten lopuksi tapasin laulajan Mr.Lordin sekä kitaristin Amenin.

Hyvät rakkaat ihmiset siis minä suoraan sanoen rukoilen ja pyydän teitä! o/ Älkää uskoko kaikkea mitä teille toisista henkilöistä tässä pienessä cosplay-yhteisössämme sanotaan vaan ottakaa itse asiasta selvää ja jutelkaa kyseisen henkilön kanssa. Jos hän on saavuttanut cosplayaajana jotain suurta Suomen sisäisesti niin kannustakaa häntä älkääkä väheksykö sitä saavutusta tai ignooratko leimaten toista elitistiksi ilman mitään taustatuntemusta sekä olkaa ennakkoluulottomia toista kohtaan, kunnes oleellisesti tunnette hänet. Pienikin positiivinen kommentti auttaa jaksamaan elämässä ja tämänkin harrastuksen parissa, kun on tukevia ihmisiä sinulla vieressäsi. Itse haluan vain tuoda iloa itselleni sekä muille cosplayni kautta ja en halua vihata ketään. Jakakaa rakkautta toisillenne ennemmin kuin vihaisitte niitä itsellesi puolituntemattomia henkilöitä.

Onko sinulle tai jollekulle cosplaytutullesi tällaista käynyt? Voi avautua vapaasti, jos mielesi tekee niin. Uskaltakaa tuoda omat intressinne esille ja olkaa ylpeitä niistä sekä saavutuksistanne vaikka mitä muut henkilöt sanoisivat.

Monet ovat jostain syystä pelänneet lähestyä minua mutta hyvät ihmiset sanon vielä kerran tämän, että minulle saa tulla aina juttelemaan olisi asiasi mikä tahansa. :) Nyt olen taas lepyyttänyt mieleni hetkeksi ja ehkäpä joillekin teistä tämä toi jotain uutta keskusteltavaa omaan päiväänsä.

Until next time, Ciao!

Suunta kohti suurta World Cosplay Summit-karsintaa osa 1.

Desuconin päätyttyä annoin itselleni palautumisaikaa tapahtumista sekä kaikenlaisesta kisasuunnitteluista viikon verran, kunnes kävin Urhon kanssa pitkän puhelun, joka lyhennettynä voisi tiivistää seuraavasti. -->

*Minä: Hei kuules Urho... Viime vuodenvaihteessa mainitsin noista WCS-karsinnoista ja nyt, kun Desuconin esityskilpailu ei meitä enää stressaa niin olisitko kiinnostunut vielä kerran kisalavalle tänä vuonna hyppäämään Traconissa sitten?

Urho: Tottahan toki! Ei muuta kuin menoksi!*

Tästä innostuneena tähtäsin heti kangaskauppoihin ja palava tunne pukujen tekoon iski minuun liekin lailla. Viiden päivän juhannuslomatkin meni minulla täysin ompelukoneen äärellä askarrellessa ja puvut etenee hyvällä tahdilla ottaen huomioon, että Traconiin on melkein 3 kuukautta vielä.

Päättäessämme kisapukuja emme aivan heppoisilla päätöksillä ottaneet hahmoja itsellemme. Meille kelpaa vain hahmot, joihin on tietynlainen tunneside tullut pelaamisen tai sarjan seuraamisen ohella, eikä vain sen takia esim. *Puku näyttää kivalta.*. Kilpailun rajatessa länsimaiset sarjat pois piti keksiä Japanilaista lähdeperää omaavista teoksista sopiva pari, johon me tyytyisimme. Lopulta ajatuksemme eksyivät Soul Caliburiin ja sen II-osaan sekä hahmoihin nimeltään Raphael ja Yun-Seong.
Raphael on aatelistaustaa omaava muskettisoturi, joka käyttää aseenaan rapieria ja Urhon lempihahmona tämä tuntui luontevalta valinnalta hänelle. Oma hahmoni Yun-Seong on taas kiinalais-tyylistä miekkaa käyttävä nuori innokas poika, joka ylpeytensä ja kunnianhimonsa mukaisesti haluaa haastaa hänen taistelutyylinsä omaava mestari. Tykkään tästä kyseisestä hahmosta sekä hänen nuoresta palavasta innostaan, joka hieman muistuttaa aikaisempaa Soul Calibur-cossihahmoani Xibaa, joka on tietyllä tapaa hieman samanlainen kuin Yun-Seong muttei niin vakava. Hän on siis oma valintani kisapuvuksi!

Raphael Sorel.

 

Yun-Seong.

World Cosplay Summit-karsinnat on kilpailutyyliltään kisa, jossa arvioidaan puvut sekä kilpaparin tuottama esitys. Pelkällä yhdellä osa-alueen osaamisella ei siis ennakkotietojen mukaan tulisi pärjäämään. Kilpailijoilla ei kaikilla ole ammattiompelijan tutkintoa puvun teosta tai teatteritaustaa esityksiä ajatellen mutta kisaparit voivat täydentää toisiaan omilla vahvuusalueillaan, kuten minun ja Urhon kohdalla. Minä keskityn pukujen tekoon ja Urho keskittyy esityksen käsikirjoitukseen pääasiallisesti sekä proppeja teemme yhteisesti.

Vasemmalla värjätty ja oikealla alkuperäinen tekonahka-pala.

Raphaelin nahkahousuja varten jouduin tekonahkaa värjäämään ja yllätyksekseni totesin erään kenkävahan toimivan tähän aivan loistavasti ja täytyy sanoa, että olen tyytyväinen värjäykseen. Vielä vahvennan väriä toisella kerroksella että punertavuus katoaa ja sitten viimeistelen housut.

Hihojen kanssa taistelemista.

Raphaelilla on kaiken kaikkiaan 3 vaatekerrosta ylävartalossa. Alle jäävä poolopaita, punavaltainen alustakki tekonahkahihoineen sekä violetti lyhythihainen avonainen päällysliivi. Nahka aiheuttaa ongelman siinä, että Raphael on taisteluhahmo, joka liikkuu paljon, joten liikkuminen vaikeutuu paljon tämän takia mutta onneksemme viininpunainen trikoo, joka kuuluu alustakkiin niin sitä kulkee hihoissa sekä housuissa osittain niin tämän ansiosta liikkuminen on hyvin keppoista eikä tunnu jäykältä peläten samalla saumojen pettävän liiallisen venymisen ansiota.

Pukujen tekoa helpottaa paljon, että Urho ja minä olemme pituudeltaan ja painoltaan miltei identtisiä ja vaikka jotkin ruumiinpiirteet on meillä erilaiset niin pystyn itseni päällä mitoittamaan puvun vaikkei toinen henkilö ole edes paikalla. (Toki kasvuvaraa jätän aina ettei liian tiukaksi vaatteet mene.)

Tehtävää riittää ja paljon...

Muutaman päivän ajan keskityin Raphaelin pukuun mutta viimeiset pari päivää olen pyhittänyt Yun-Seongille. Miekka odottaa verstaalla jatkokäsittelyä, kun leikkasin sen pohjan irti. Housut valmistuvat hiljaa mutta varmasti ja joitain asusteita olen saanut askarreltua valmiiksi softiksesta ja massasta.

Ehkäpä Yun-Seongin kenkiin olen tähän asti tyytyväisin puvussani. Mukavat pitää jalassa, joissa on hyvä liikkumavara, kun toiminnallisen esityksen tekee Yun-Seongin taistelityyliä ajatellen. :)

Käsipanssareista vasta ensimmäisen koeversion sain valmiiksi softiksesta ja massasta tehtyä ja todettuani tekomenetelmän toimivan voin toisen tehdä myöhemmin, kunhan lisää materiaaleja saan hankittua.

Ensimmäinen versio.

Tracon julkaisi cosplay-kilpailunsa tälle vuodelle ja monen pettymykseksi yksilökilpailuihin kuuluvat aloittelijat-/pro-sarjat eivät ole tänä vuonna osallisena kilpailuja. Monia tämä uudistus varmasti harmittaa (Etenkin niitä, jotka olivat noita kilpailuja ajatellen jo monta kuukautta pukujansa tehneet.) mutta ilman pitkää pohdintaa tähän päätökseen ei olla varmasti päädytty ja ei tuomita tapahtumaa ennen kuin edes koko tapahtuma on ohi ja nähdään toimiko tämä miten kokonaisuudessaan. Jokaista Suomen con-skenen selkeää uudistusta on tuomittu ennakkoon hirveästi mutta jälkeenpäin todettu toimivaksi konseptiksi (Kuten Desucon Frostbiten K-18 sotku.). Ei voi jäädä aina tuttuun ja turvalliseen formaattiin sillä muuten mikään tapahtuma ei kehity ja, jos tämä on sellainen päätös, joka edesauttaa Traconia niin olen sen puolella. Ennakkoon en sano mitään vaan käyn tapahtuman läpi ja katson miten se jälkeenpäin toteutui.

WCS-karsinnat ovat kuitenkin oma tähtäimeni tällä kertaa. Toivon mukaan pääsemme kuitenkin ilmoittautumisen auetessa kilpailuun mukaan eikä jäädä pois näistä leikeistä. Toivotan onnea kaikille WCS-karsintoihin haluaville (Joita ennakkotietojeni mukaan on aika paljon.) ja nähdään toivottavasti karsinnoissa paikan päällä sitten!

Until next time, Ciao!

Hoi cosplaykilpailijat! Minne olette kadonneet!!!???

Desuconin kirjoituksessani avasin hieman omia mietteitä esityskilpailun osanottajien vähyydestä samalla valittaen, että mikä Suomen kisaskeneä vaivaa. Sen verran aihe kismittänyt minua sekä muita harrastajatovereitani niin miksei sitten suoraan kokonaista julkaisua aiheelle voisi uhrata?

Desuconin esityskilpailun osanottajat. Yhteensä 4 esitystä lavalla kävi kokonaisuudessaan tämän vuoden Desuconissa. (Tapio Matikainen.)

 Esityskilpailussa oli kuulemani mukaan 10 ilmoittautumista tullut ja lauantai-päivänä vielä meidän kisaryhmälle illasta kerrottiin 6 esitystä olevan huomiseen kilpailuun mutta kuinkas siinä sitten kävikään... Yön aikana oli 2 lisäperuuntumista tullut ja huikea neljän esityksen kilpailu oli edessä! Top3-menetelmästäkin luovuttiin ja päätettiin vain paras esitys palkita liian vähäiseen osallistujamäärän takia. Desuconin Eurocosplay-karsinnoissakin oli esityskilpailun tapaan peruutuksia tullut ja loppujen lopuksi karsinnoissa lavalle päätyi vain 6 kisaajaa esityksineen. Hall-cosplaysarjoissa ikuna oikeastaan näkee kisaajakatoa, koska tapahtumassa paikan päällä agentit käyvät noukkaamassa upeita cossaajia kisaan mukaan, jotka eivät osaa odottaa kutsua kisaan. Hall-cosplay ei ole ns 'vakava' sarja, johon on yllättävän helppo kutsuttavien cossaajien suostuttava. Tämän vuoden Hall-cosplaysarja Desuconissa oli aivan uskomattoman kovatasoinen ja ihmettelenkin suuresti, että miksei kukaan näistä muuten vain kierrä kilpailuja isommissa kilpailuissa?

Desuconin Eurocosplay-karsijat. Onnittelut Elinalle edustuspaikasta! (Tapio Matikainen.)

Desucon ei ole ainoa tapahtuma, joka on kärsinyt kisaajakadosta tässä lähiaikoina. Mimiconin sekä Cosvisionin esityskilpailu käytiin 6 esityksellä läpi, Cosvisionin yksilökilpailussakin oli laskujeni mukaan myös vajaat 10 osallistujaa sekä Yukiconissa sitten jouduttiin koko esityskilpailu perumaan viime hetken peruutusten takia.

Toki on ollut sitten näissäkin tapahtumissa kilpailuja missä onkin riittänyt kisaajia, jotta on saanut ihan kelvollisen cosplaykilpailun pidettyä mutta verrattuna muihin aikaisempiin vuosiin ei ole näin paljoa ollut tällaista kisaajakatoa kilpailuissa.

Missä sitten kiikastaa? Suomen cosplay-harrastus on koko ajan hiljalleen nousemassa tunnetummaksi, harrastajia tulee lisää hiljakseen mutta varmasti sekä kilpailut eivät todellakaan ole niin kilpailuhenkisiä, että kisaamista kannattaisi pelätä (Niin monet kisaajat ovat kertoneet jälkeenpäin siitä, että miten hauska kokemus kisaaminen on loppujen lopuksi ja sitä mieltä olen itsekin. En kadu yhtäkään kisaosallistumistani.). Harrastaja-/kisamäärien puolesta ei siis pitäisi olla mitään ongelmaa. Ehkäpä sitten ongelma löytyy jostain muualta?

Cossaajilla on ilmoittautumisten perusteella todellakin intoumus kisaamiseen, kuten Desuconin cosplaykilpailuissakin olisi ollut miltei täydet kisat ellei vain peruutuksia olisi tullut niin paljon ajan mittaan. Tässäkö se sitten on? Kilpailuun osallistutaan kovalla innolla yleensä heti, kun ilmoittautuminen aukeaa (Jopa 1,5 kuukautta ennen tapahtumaa.) mutta sitten tapahtuman lähestyessä käykin niin, että peruutuksia tulee syystä tai toisesta. Mitä nämä syyt ovat? Yleensä se on valitettavasti valmistautumisen puute, jonka takia todetaan ettei pukua ja/tai esitystä saada kasaan ennen määräaikaa ja perutaan osallistuminen. Toisena on sitten ymmärrettävät syyt, kuten juhlat, pääsykokeet, tapaturmat, sairastumiset jne. Näitä kuitenkin tulee harvemmassa ja nämä voi vielä cosplayvastaava ottaa vastaan muulla kuin nyrpeällä ilmeellä.

 Vuonna 2012 Traconin World Cosplay Summit-karsinnat käytiin neljän kisaparin voimin... (Mikael Peltomaa.)

Mitä keinoja sitten tällaisten peruutusten estämiseksi voisi tehdä? Mainitsen muutaman, jotka itselleni tulee mieleen mutta nämä ei todellakaan ole absoluuttisia ohjeita ja jokaisessa on hyvät sekä huonot puolensa, joita en varmaan kaikkia muista sanoa tässä. Voitte kommentoida ja kertoa omia ideoitanne tähän kirjoitukseen.

1. Cosplaykilpailujen ilmoittautumisajan lyhentäminen.
Mitä lähemmäksi tapahtuma tulee niin sen varmemmaksi osaa sanoa, että saako projektinsa valmiiksi vai ei. Tämä estäisi ennenaikaiset peruuntumiset ehkä jollain tapaa mutta en tiedä sitten, että jos liian lähelle con-viikonloppua laittaa ilmoittautumisen niin tuleeko cosplayvastaavalle liian paljon hommaa liian lyhyessä ajassa?.. Kaksiteräinen miekka toimintatapa tämä olisi siis.

2. Cosplaykilpailujen vähentäminen.
Isot tapahtumat ovat vakiinnuttaneet asemansa Suomen contapahtumissa mutta koko ajan tulee uusia pikkutapahtumia, jotka ovat vuosien aikana keränneet lisää suosiota, jonka johdosta miltei jokaisessa tapahtumassa on nykyään cosplaykilpailuja. Ymmärrän kyllä, että cosplaykilpailut ovat ehkä conien suosituimmat ohjelmanumerot, joka kerää ihmisiä mutta, jos niitä on vain yksinkertaisesti liikaa niin osallistujamääräkin on sen mukaisesti vajavainen. Vaikka on hyvä olla vaihtoehtoisesti pieniä kuin myös isoja kilpailuja niin kaikki kisaajat eivät kierrä aktiivisesti monissa kilpailuissa ja uusia kisaajiakaan ei niin helposti nykyään tule esille.

3. Kisaajille etuuksien antaminen. 
Tämä voi kuulostaa aika erikoiselta keinolta mutta oletteko huomanneet, kuinka tällä hetkellä Suomen suurimman(?) japanilaiseen pop-kulttuuriin tähtäävän tapahtuman Traconin cosplaykilpailut ovat AINA miltei täysiä vuodesta toiseen? Tracon antaa cosplaykisaajille kisaamispäivän tapahtumaan ilmaisen sisäänpääsyn, koska he ovat tärkeä osa conin ohjelmanumeroa ja pienellä lisämaksulla he saavat lunastettua itsellensä viikonloppurannekkeen tapahtumaan. Itseäni henkilökohtaisesti ihan sattui maksaa 29 euroa yhdestä lipusta vain, että pääsin Desuconin esityskilpailuun osallistumaan. Desucon ei itselleni tarjonnut mitään uutta ja erikoista, kun olin lupautunut olemaan myyntipöytäsalissa töissäkin lauantaina niin oli kova hinta kisaosallistumiselleni.

4. Kisaajan valmistautuminen kilpailuun HYVIN ajoissa.
Tämä on se suurin virstanpylväs kaikille, kun ei tajuta aloittaa tarpeeksi ajoissa projektejaan. Liian monet tarinat olen kuullut siitä, että kisaa edeltävänä yönä ollaan neulottu sormet verillä saumoja piiloon puvustaan ja se alkaa jo riittämään... Itse juuri teen sillä tapaa, että aloitan HYVIN ajoissa työni ja voin jopa kuukausi ennen tapahtumaa rentoutua odottamaan tapahtumaa puku valmiina kaapissa. Se ei vaadi paljoa, että henkilö tajuaisi aloittaa ajoissa mutta, kun se sattuu käymään monta kertaa perätysten samaisella henkilöllä niin se alkaa puuduttamaan ja turhauttamaan, että onko neuvo turha...

Keinoja on noiden lisäksi muitakin ja parempiakin mutta tässä hieman mietittävää cosplaykilpailuihin ja kisaajille, jotka tulevaisuudessa ehkäpä eksyvät kisaamisen polulle.

Omasta puolestani sanon kisaamista ajatteleville, että kisaaminen on huikea kokemus ja kanssakisaajien kanssa luotu bäkkäritunnelma on jotain sellaista mitä en itse jättäisi paitsi. Olet jo voittaja, kun pääset lavalle näyttämään suurella vaivalla tehdyn pukusi. :) Suomen cosplayn taso nousee koko ajan ja enemmän kisapotentiaalisia cossaajia löytyy laidasta laitaan! Ei pidä pelätä kisaa vaan ole rohkea sillä et menetä mitään osallistumisellasi.^^

Omia mietteitä tai ajatuksia? Voitte purkaa sana-arkkunne kommenttikenttään. o/

PS: Desuconin esitysvideotamme on jo toistettu YLI 7000 KERTAA!!!??? MITÄÄH? Lievästi sanoen pientä hysteriaa aiheuttanut somessa meidän ryhmäesitys. :D

Until next time, Ciao!

Desucon 2014 - Vermilion Cityn Kuumat Kaivosmiehet: Miehet puolialasti siis TÄÄH!!??

Miltei vuoden tekeillä ollut projektimme nousi piilostaan vihdoin ihmisten tietoisuuteen Desuconin sunnuntaina, kun poikien kanssa piilouduimme pukuhuoneeseen ihomaalaamaan toisiamme sekä laittamaan puvut päällemme. Kyseessä oli siis Pokemon-esityksemme, joka kantoi nimeä ''Vermilion Cityn Kuumat Kaivosmiehet!'' ja hahmomme oli Diglett eri teemojen mukaisesti. Itselle otin rooliksi hoitaja-Digletin, joka valitettavasti suunniteltiin vähiten vaatteita kantavaksi... Monta kertaa ennen tapahtumaa kirosin itsekseni, että mihin olenkaan ryhtymässä. :D Emme siis kertoneet puvuistamme ollenkaan ihmisille, jotta heille tulisi täydellinen yllätys itse tapahtumassa esityksemme sekä pukujemme osalta. Esityskilpailussa esityksemme alettua ainakin reaktioista päätellen kukaan heistä ei odottanut mitään sen kaltaista showta mitä tulimme näyttämään (...Hyvällä tapaa siis.).

Treenikuvamme ovat kyllä aika... Ainutlaatuisia ellen itse sanoisi. :D

Miten minä sitten jouduin osaksi tätä projektia? Kaikki alkoi oikeastaan tasan vuosi sitten olevassa Desuconissa, jossa esityksen suunnittelijamme Miksu jo ehdotti tämän olevan hänen mielessään ja kysyi minua mukaan esiintymään yhtenä näyttelijänä. Lupauduin alustavasti tähän mukaan, kunnes sitten vuodenvaihteessa puoli vuotta sitten aloimme oleellisesti esitystä sekä pukuja suunnittelemaan.

Pientä laittautumista vaille valmiit kypärät.

Itse en oikeastaan muuta tehnyt esitykseen oleellisesti, kuin hahmojen suunnittelussa vaatteita päätin mitä käytettäisiin sekä tein kaikille ryhmän jäsenille Diglett-kypärät. Kypärissä käytin paperimassaa mutta niiden teosta tarkemmin voin kertoa toisessa julkaisussa, jos saan inspiraation tehdä julkaisun siihen liittyen.

Sandstorm-isku in action! (Konsta Väänänen.)

Esitystä ajatellen olimme siinä mielentilassa, että menemme lavalle nolaamaan itsemme, jotta yleisö viihtyisi mahdollisimman paljon (Vähäinen vaatetus jne...). Moni ei huumoripitoista esitystä tämän seikan takia uskalla tehdä mutta me emme antaneet nolostumisen estää meitä yleisöä viihdyttämästä parhaamme mukaan. :) Teimme lavalla parhaamme ja jälkeenpäin tuntui siltä ettei 5 minuutin esityksemme riittänyt lavalla olemiseen vaan olisi vain halunnut jäädä pitemmäksi aikaa. :(

Konsta Väänänen.

¨
Esityksen loputtua raikuvien taputusten ja huutojen saattelemana tyytyväisinä totesimme bäkkärillä toisillemme esityksen onnistuneen ja emme parempaa palkintoa itsellemme voi saada kuin, että yleisö piti esityksestämme ja sen me saavutimme. Tässä vaiheessa esityskilpailun tuloksilla ei ollut enää väliä ainakaan minulle, jotka julkistettaisi päättäjäisissä.

Pikaisen photoshootin ja peseytymisen jälkeen vaihdoin siviileihin lopputapahtuman ajaksi ja oli yllättävän rentouttavaa, kun kukaan ei tunnistanut minua Digletiksi ja sai olla rauhassa. :D (Ehkäpä kypärällä oli vaikutusta asiaan.)

Tietojeni mukaan esityskilpailuun oli tullut jopa 10 ilmoittautumista mutta loppujen lopuksi lavalle päätyi vain 4 esitystä, jonka johdosta vain paras palkittiin normaalin top3:sen sijaan. En tajua ollenkaan tätä Suomen kisaskeneä missä innolla ilmoittaudutaan kilpailuihin mutta tapahtuman lähestyessä todetaan, ettei pukua saa valmiiksi ja perutaan ilmoittautuminen parhaimmillaan muutama tunti ennen kisan alkua. Toki ymmärrettävää on se, jos tulee päällekkäisiä asioita, jotka ovat kisan aikana tärkeämpiä, kuten sukujuhlat, pääsykokeet tms. mutta useasti syy on juuri se, ettei aloiteta pukua ja esityksen suunnittelua ajoissa ja sitten jäädään pois kisasta. Hyvät ihmiset siis! Jos suunnittelette osallistuvanne cosplaykilpailuun olkoot se minkä tyyppinen tahansa niin aloittakaa mahdollisimman ajoissa valmistautuminen ja tehkää se ilmoittautuminen, JOS olette täysin varmoja pääsystänne kilpailuun. Itse juuri tämän takia aloitan projektini hyvin ajoissa, jottei itseni kohdalla tätä milloinkaan tapahtuisi.

Päättäjäiset koitti ja heti alkajaisiksi cosplayvastaavana toiminut Maria *Ilona* Parviainen asteli tuomariston kanssa lavalle antamaan tulokset esityskilpailusta. Tuomarointiperusteluja kuunnellessa jännitys kasvoi entisestään, kunnes mikistä kuului '' Voittaja on esitys... No 2: Vermilion Cityn Kuumat Kaivosmiehet!*... AAARGHHH!!!! Se huudon määrä mikä tuli meistä jätkistä lähestyessämme lavaa! Lavalla onnitteluiden jälkeen pidin käsiä naamallani yrittäen peittää mahdollisen herkistymisen (Joka oli kyllä tosi lähellä...), jonka jälkeen lähdimme lavalta pois. ;__; Kuukausien työ tuotti hedelmää vaikkei siis tarkoituksemme ollut lähteä hiki hatussa kilpailua voittamaan vaan yleisön viihdytys.

UOORGH DIGLETT-POWEEERR!!! (Tapio Matikainen.)

Tähän loppuun laitan vielä kirsikkana kakun päälle 2 videota joista toinen sisältää Behind The Scenes-materiaalia treeneistämme sekä valmistautumisesta esityskilpailuun sekä monien kaipaama esitysvideo omasta esityksestämme! Toivottavasti pidätte molemmista. :)

Kiitokset kaikille ihmisille, jotka tulitte antamaan välitöntä palautetta esityksestämme, kanssakisaajille, yleisölle, Desulle, Urholle ja etenkin Miksulle, jota ilman tätä koko esitystä ei olisi todellakaan tullut! Desucon on nyt ohi ja uudet seikkailut odottavat meitä jokaista! Animecon on seuraava tapahtuma itselleni ja siellä FFFollowersin kanssa pidämme käsikirjoitetulla juonella höystetyn esityksen itse suunnitelluilla OC-hahmoilla. Niistä lisää sitten myöhemmin. :)

Until next time, Ciao!