Soulcalibur II - Danza de la Espada! (WCS-karsinnat.)

Vieläkin odottelen loppuja lavakuvia esityksestämme tapahtumakuvaajien puolesta mutta ne saakoot odottaa seuraavaa kirjoitusta ajatellen, kun tähän WCS-projektimme yhteenvetoon on tulossa muutenkin sisältöä aika paljon. Palatkaamme siis hieman ajassa taaksepäin ja kerratkaamme tämä seikkailumme ideasta valmistautumiseen ja kisapäivän tilanteisiin saakka. (Luvassa pitkää tekstiä, iloja, suruja sekä tietoa tulevasta.)

Itse olen aktiivisesti seurannut WCS-kilpailun sekä maamme edustajien seikkailuja cosplayn aloitettuani vuonna 2010 ja se on pysynyt eräänä tavoitteena mielessäni, että haluisin kyseiseen kilpailuun jossain vaiheessa osallistua, kunhan kokemustaso on kehittynyt tarpeeksi. Viime vuodenvaihtessa uutta vuotta juhliessani ystävieni ja parini Urhon kanssa Joensuussa ensimmäisen kerran tuli ohimennen mainittua iltaa istuessamme, että kiinnostaisiko häntä kokeilla WCS-karsintoja yhdessä tänä vuonna. Hän ilmaisi kiinnostuksensa asiasta ja taisikin olla samana päivänä, kun tuli mietittyä hahmot ja sarja mahdollista kisaosallistumista ajatellen.

Kului sitten puoli vuotta ja koitti Desucon mihin mennessä olimme kerryttäneet kisakokemusta soolokisoista Cosvisionista Urhon voittaen esityskilpailun ja minä Mimiconista sijoittumalla toiseksi esityskilpailussa. Desuconissa esiinnyimme ystävämme Miksun aka Kibin kanssa esityskilpailussa hänen upealla käsikirjoitetulla Pokemon-esityksellä ja taisimme *hurmata* yleisön sekä voitimmekin samalla kisan. Tapahtuman jälkeisellä viikolla kävin pitkän puhelun Urhon kanssa kysyen nyt vakavammin WCS-karsintoihin osallistumista ja silloin päätimme alkaa täysillä valmistautua karsintoihin. Heti seuraavana päivänä lähdin kangaskauppaan materiaaleja ostamaan molempien pukuja varten ja oivoi... Kyllä tili tyhjeni kertaheitolla aika paljon. :D

Tiukkaa tekemistä ja valmistautumista...

Päätimme ennen aloittamista selkeästi jakaa roolit, että minä keskityn pukujen tekoon ja Urho esityspuoleen sekä ääniraidan taltiointiin. Kesälomani vapaa-aikani pyhitin hyvin paljolti pukujen tekemiseen ja jälkeenpäin ajateltuna minulla ei ollut kovinkaan paljon aikaa nähdä ihmisiä taikka tehdä kaikkea mitä kesällä muutoin kuvittelisi... Tämä hieman söi motivaatiota mutta vihdoinkin, kun tähän cosplayhaaveeseeni mahdollisuus oli tullut niin halusin panostaa kaiken osaamiseni siihen katumatta mitään jälkeenpäin.

Bäkkäri-selfie.

Päivä kerrallaan Tracon ja kilpailu lähestyi ja omalta osaltamme asiat oli hyvällä mallilla, kun pukujen kokonaisuudet oli valmiina pari viikkoa ennen tapahtumaa ja aikaa viimeistelyille/siistimiselle oli rutkasti. Olen oppinut, että projektit tehdään mahdollisimman ajoissa ennen tapahtumaa valmiiksi ettei tarvitse pelätä kisaa edeltävän yön stressaavia ompeluhetkiä. Viikko ennen tapahtumaa pidimme esityksen treeniviikonlopun, jolloin luovutin Raphaelin puvun Urholle viimeistelyä varten (90 % valmiina). Monet kyseli ennen tapahtumaa useasti, että jännittääkö karsinnat minua lainkaan ja vastasin joka kerralla *Ei lainkaan!*. Enemmänkin fiilikseni oli *Päästäkää minut jo lavalle!*. :D Olen oppinut olla stressaamatta itse kilpailua ja pyrkiä nauttimaan kilpailuista täysillä ja minulle kilpailujen kohokohta on päästä lavalle viihdyttämään yleisöä ja nauttia esiintymisestä.

Kilpailupäivä koitti, aikataulut piti hyvin paikkansa ja valmistelut onnistui ongelmitta. Ensimmäisenä koitti tuomarointi, jonka jälkeen oli studiokuvausten otto + lavaharjoitukset. Loppuaika vieteltiinkin bäkkärillä odottaen kilpailujen alkamista ja samalla ihastelin muiden kanssakisaajien pukuja. Pahoittelen muita ehkä hieman kylmästä/hiljaisesta asenteestani bäkkärillä ennen kisaa, koska kuukausien valmistautuminen kisaan tiivistyi tuolle kyseiselle päivälle ja väsymystasoni oli todella suuri, joten en ollut normaali iloinen ja sosiaalinen oma itseni.

Kuvaaja: Nyymix

Kilpailu alkoi ja esitys kerrallaan lähestyi meidän vuoromme. Olen iloinen siitä, että miten monipuolisesti erilaisia esityksiä oli tänä vuonna karsinnoissa osallisena, joten ei tullut missään vaiheessa tylsää hetkeä seuratessa karsintoja omasta mielestäni lainkaan. Lopulta Urhon ja minun vuoro koitti ja oli meidän tehtävä päättää karsinnat. Esityksemme sisälsi meiltä totutusti nähtyä perinteikästä taistelukoreografiaa, joka päättyi yhtenäiseen *miekkatanssiin*.

Upeaa pukuloistoa kaikilta osanottajilta tuli nähtyä. (Perhanan pömppömaha tuli kuvaan sopivasti ikuistettua.XD

Esityksemme vaikutti muihin verrattuna alastomalta, kun emme käyttäneet lainkaan lavasteita. Toisaalta esitysidea millä lähdimme esitystä suunnittelemaan ei ollut meidän mielestä tarpeellista millekään lavasteelle. Loppujen lopuksi lavasteita on turha tehdä, jos ne eivät omaa selkeää roolia esityksessä. Tässä esityksessä ne olisivat olleet vain lavan taustalla koristeena, joka olisi ehkä katsottu jopa miinuspisteinä. Lisäksi monet ehkä kyseenalaistivat esityksemme tarinaa ja dialogia hyvin paljon, että tarina oli miltei olematon ja dialogi hyvin kökköä. Tähän on syynsä. Jos kukaan on Soul Calibur-pelisarjan pelejä katsonut tai pelannut lainkaan niin tietää miten vähäisessä osassa tarina on tai hahmojen väliset suhteet esitetään hyvin kliseisillä ja vähäisillä lauseilla. Tämän otimme huomioon esitystä tehdessämme ja dialogi rakennettiin Soul Caliburimaiseen tyyliin. Lisäksi hahmoillamme ei ole alkuperäisteoksessa lainkaan mitään suhdetta tai yhteyttä toisiinsa, joten emme voineet alkaa väkisin keksimään tarinaa, joka ei itse pelissä esiinny oleellisesti. Tämän takia keskityimme performanssiin enemmän kuin tarinaan. (Olisi liian pliisiä ja kliseistä alkaa rakentamaan mestari/oppilas-teemaista esitystä. :P)

Kilpailu päättyi ja oman arvioni mukaan juuri oikea kisapari lähtee ensi vuodeksi edustamaan Suomea finaaleihin Japaniin. Itseäni ei haitannut lainkaan ettei saatu Top3-sijoitusta, koska kisasta tuli nautittua niin paljon ettei mikään minua harmittanut jälkeenpäin ja ei ole häpeä hävitä itseään paremmille kisaajille, kun sen itse tunnistaa paikan päällä. Kunnes... Päätimme käydä heti kisan jälkeen palautetilaisuudessa saamassa pikaisesti esityksestä ja puvuista palautetta. Tämä ehkä oli omalta kohdaltani virhe. Odotin kuulevani tasaista palautetta esityksestä ja puvuista hyvine ja huonoine pointteineen sekä rakentavia kehitysideoita tulevaa ajatellen vain todetakseni, että suurin osa keskustelusta keskittyi pukuihin ja parannustapoihin. Esityksestä tuli pikainen palaute mutta fiilis meni pahasti, kun keskityttiin pukujen huonoihin puoliin mitkä olisi toisin voinut tehdä eikä mainittu lainkaan hyviä pointteja. Ei tässä palautteessa sinänsä ole mitään väärää sillä laitoin kaiken päähäni mieleen, jotta voin hyödyntää näitä tietoja paremmin tulevaisuudessa mutta minulla oli ennakkoon pelkoni siitä, että pukuja arvostetaan enemmän kuin esitystä vaikka säännöissä näillä on pisteytyksessä sama arvo 10 pistettä. Lopullinen niitti tuli siinä vaiheessa, kun kuulin ensin yhden tuomarin suusta sanat *WCS-kisa on hyvin pukupainotteinen niin...* (Voi olla sanajärjestyksessä vääryyksiä väsymyksestä johtuvan huonon muistin takia mutta viesti tuli perille kuitenkin.). Eräällä tapaa se tuntui, kuin oltaisi rätillä heitetty naamaan ja pelkoni kävivät toteen. Keskustelu jatkui kuitenkin pukuihin liittyen ja saattoi toinenkin mainita WCS-kisojen pukujenpanostuksesta jonkin sanan.

Final Battle! Fight! (Kuvaaja: A-R, editointi: Urho)

Toki tämä voi olla vain omaa spekulointiani mielipiteitteni kanssa mutta, kun olen harrastajana seurannut kilpailua kuitenkin muutaman vuoden niin ei pelkoni ja mielipiteeni täysin syystä ole voinut tulla. Tässä tilanteessa totesin vain itselleni, että pukuja katsottiin pisteytykseen nähden enemmän ja se vei kilpailusta hyvän fiiliksen osittain pois. Toki palautetilaisuudessa ei jokainen tuomari pysty kaikkia pointteja tuomaan esiin lyhyessä ajassa, jonka takia laittelinkin jo parille tuomarille yksityiskohtaista palautepyyntöä sähköpostitse. Eriäviä mielipiteitä varmaan tämä herättää muiden kohdalla mutta itse koin tämän sillä tapaa, ettei tuomarit (ehkä!) noudattaneet sääntöjen mukaista pisteytystä. Ei tätä mitenkään voi varmentaa mutta tämän mielikuvan sain itselleni.

Vielä upea kokonaiskuva Raphaelista. (Kuvaaja: A-R)

Vihapostia odotan saavani tästä mutta olkoot palkkionsa heille se, ettei minua tulla näkemään WCS-karsinnoissa enää ikinä. Päätökseeni ei vaikuta mikään muu kuin tuomarointikokemukseni minkä sillä hetkellä koin. Kisakokemuksena WCS-karsinnat on aivan mahtava ja ainutlaatuinen, jonka puolesta suosittelen jokaista kiinnostunutta kokeilemaan seuraavina vuosina kilpailua portfolio-haun myötä (Tämä on melkein täydellinen vastaus aikaisemmin valittamaani *nopeat syö hitaat-menetelmään.* Iloinen yllätys oli kuulla tämä.). Loppujen lopuksi teatteriharrastajana pääsin tavoitteeseeni missä pääsin esiintymään yleisölle joilta saimme iloiset huudatukset taputuksineen. Jälkeenpäin ihmisiltä ainoa palaute mitä olemme saaneet ihmisiltä on ollut kokonaisuudessaan pelkkää positiivista ja se on paras palkinto mitä voin saada. Yleisö on minun tärkein tuomaristoni!

Viikko on tapahtumasta nyt vierähtänyt ja olen huomannut miten paljon 3 kuukautta raskasta valmistautumista kilpailuun vei minusta henkisesti sekä fyysisesti. 2 parasta ja isotöisintä pukuani sain tehtyä tuossa ajassa ja olen tyytyväinen miten taitotasoni on kehittynyt taas asteen ylöspäin. Nyt kuitenkin miltei burnoutin partaalla päätän pitää ainakin kuukauden tauon kaikesta askartelusta cosplayhin liittyen, kun tässä on kuitenkin monen kuukauden tauko ennen seuraavia tapahtumia. Keskityn harrastajateatterissa näyttelemiseen, teatteritekniikan ja lavastuksen opintoihin ja ensi vuonna päräytetään uusilla puvuilla ja kilpailuilla kohti seuraavia kokemuksia. Nyt aion keskittyä sooloprojekteihin ja onkin seuraavat puvut tullut jo mietittyä ensi vuodelle, joita olen jo alkanut suunnittelemaan. :)

Tähän loppuun vielä linkki meidän esitykseen WCS-karsinnoista, jos ette ole vielä nähneet sitä. Kiitokset vielä kaikille ihmisille, jotka tukivat projektin aikana sekä palautetta antaneille ihmisille. Nähdään Yukissa sitten. <3

Tracon 2014 - Tapahtumavuoden lopetus vailla vertaistaan.

Yksi kerrallaan on coneja tullut tämä vuosi kierrettyä ja kaiken kaikkiaan seitsemäs sekä viimeinen tämän vuoden tapahtumani oli Tracon, joka pidettiin Tampereella 13-14.9 Tampere-talolla. Tracon on ollut itselleni tapahtumana sellainen vuoden lopettava spektaakkeli minne pyrin tiivistämään cosplayn puolesta sen hetkisen taitotasoni näkyviin uuden puvun/pukujen kanssa ja viimeisen neljän Traconin aikana onkin tullut osallistuttua johonkin cosplaykilpailuun aina. Tästä on tullut perinne ja tämäkään vuosi ei ollut poikkeus, kun osallistuin Urhon kanssa ensimmäistä kertaa WCS-karsintoihin. Itse kilpailusta kerron lisää myöhemmin sekä tarkemmin esitysvideomme ja lisäkuvat saatuani viikonlopulta puvuistamme ja esityksestämme. Ensin yleisesti koko tapahtumasta mitä muuten ehdin kokea WCS:n ohella.

Upea lavakuva karsinnoista Nyymix:ltä. Kiitokset!

Oma seikkailuni Tampereella alkoi jo perjantaina, kun lähdimme seuraamaan ystäväporukalla Tampere-talolle Final Symphony-konserttia missä Final Fantasy-pelisarjan soundtrackeja oli sinfoniaorkesterin esittämänä.

Hyvin mahtipontisesti alkoi show FF6:n musiikeilla, joiden kappaleita oli niin hienosti yhdistelty samanaikaisesti soittamaan, etten erikseen olisi tunnistanut kappaleita ellei vieressäni istuva Urho olisi selventänyt kappalelistaa. (Hän oli viime vuonna Lontoossa seuraamassa samaa konserttia livenä ja tiesi mitä odottaa settilistasta.). Setti vaihtui FFX:n kappaleihin, joka pysyi hyvin rentona piano concertona. Mielenkiintoisesti oli valittu hieman harvinaisempia kappaleita, jotka oli yllättävän vaikea tunnistaa mutta tämä ei haitannut meininkiä. Loppu oli FF7:n klassikoita täynnä, joka oli täydellinen lopetus settilistalle, jonka lopuksi kuultiin pari encore-kappaletta. Tämä oli täydellinen tapa rentoutua ennen tapahtumaa ainakin itselleni ja hyvillä mielin aloin valmistautumaan majapaikassani lauantain WCS-karsintoihin.

Kuvaaja: Anna-Reetta.

Kuuden tunnin yöunilla alkoi meikkaus ja osittainen puvun laitto aamulla majapaikalla ja klo 10 siirryimme tapahtumapaikalle ilmoittautumaan sisälle. Heti sitä huomasi viettävänsä backstagella sekä miesten pukuhuoneessa aamupäivän kokonaan viimeistellen pukua ja kuivaharjoitellen esitystä omassa rauhassa. (Miesharrastajia kisoissa on mielestäni liian vähän kuten karsinnoissa tänä vuonna! Miehiä lisää kisoihin kiitos! o/)

Pari tuntia jäi aikaa käydä syömässä ja kiertämässä tapahtumaa ennen iltapäivän tuomarointia, kuvauksia, lavaharjoituksia ja heti näiden jälkeen alkavaa kisaa. Ehdoton plussa mitä huomasin oli ruokakojut sorsapuistossa. Tämä oli itselle suuri helpotus sillä en olisi ehkäpä ehtinyt kauemmaksi kaupungille mennä hakemaan kunnollista ruokaa ja tulla takaisin kisaan ajoissa ellei näitä olisi ollut. Toivon mukaan jatkossa ruokakojut tulee näkymään conissa ruokailua helpottamaan.

Emme ehtineet kuvaamaan pukujamme, kuin lauantai-illasta jolloin valotus alkoi olemaan jo huonoa...

Lauantain cosplay-kilpailut alkoi klo 17 ja WCS-karsinnat oli ensimmäisenä vuorossa. Meidän esitysvuoro oli viimeisenä, joten saimme panik... Nauttia bäkkärillä olemisesta ja tv-ruudun kautta seurasimme muiden parien esityksiä rauhassa samalla fiilistellen, että pääsisimmepä jo itsekin lavalle. Lopulta meidänkin vuoro koitti ja esitimme meiltä perinteisesti nähtyä taistelukoreografia-performanssia. Äänestä päätellen yleisö tuntui pitävän menosta ja se olikin paras palkintomme mitä pystyimme saamaan. Tällä kertaa sijoitusta Top3:n joukkoon ei tullut mutta kokemusta tuli rutkasti tulevaa ajatellen. Onnea voittajaparille, joka lähtee edustamaan maatamme ensi vuoden finaaleihin! (Bäkkärillä esitystänne katsoessani fiilistelin *Jos tämä pari ei ole top3:n joukossa niin sitten on jotain todella pahasti vialla.* :) )

Kilpailusta olisi minulla niin paljon puhuttavaa ja purnattavaa, joten olen päättänyt kirjoittaa siitä myöhemmin mahdollisesti tällä viikolla kattavan kirjoituksen missä puhun kaikki pikkujutut läpi valmistautumisesta tuomarointiin. Esitysvideo ja lavakuvia puvuistamme tulee kyseisen kirjoituksen kanssa lisää sitten.

Sunnuntai meni siviilivaatteissa kierrellen ja rentoutuen, koska olin niin väsynyt aamulla + vasen silmäni otti aika paljon damagea 14 tunnin yhtäjaksoisesta piilareiden pidosta, joka johti kauheaan punoitukseen sekä silmäkipuun. En nähnyt tarvetta kiduttaa itseäni muutaman tunnin takia. Tämä antoi kuitenkin vapauden minulle kierrellä tapahtumaa vapaasti, tavata ihmisiä, jutella heidän kanssaan ja nauttia tapahtumasta. Tracon ei pettänyt odotuksia tänäkään vuonna ja iloisesti pystyin poistumaan paikan päältä väsyneenä kohti kotia Savonlinnaan uuden motivaatioruiskeen kera.

Herp-derp to you all! :D

Kiitokset Traconille, vanhoille sekä uusille tuttavuuksille, joiden kanssa sain viettää aikaa ja kisaparilleni Urholle! Yksi kokemuspiste saatu lisää taskuun ja seuraavan kerran näemme.... Yukiconissa! Mitä siellä tulee tapahtumaan? Sen näkee sitten. ;)

Päivitetty ulkoasu + synttäriarvonnan voittaja + joku jäävesihaaste...

Blogini synttärikilpailussa sain palautetta blogini ulkoasusta paljon, joka johti yksinkertaisesti sen muokkaamiseen. Fonttikoko ja teksti pidemmän päälle alkoi lukijoiden silmiä nähtävästi väsyttämään. Aloin itsekin hieman lukemaan tekstejäni tarkemmin ulkopuolisen silmissä ja päädyin siihen vastaukseen, että blogini ulkoasu on liian vaalea ja ''ohut'' (Mitenkä tuon nyt selittäisin?..). Värimaailma vaihtui tummemmaksi ja fontti omasta mielestäni helpommin luettavaksi. Lisäksi muuntelin gadgetien paikkoja ja lisäsin tunnistelistan kaikista kirjoituksistani, jos sitä kautta haluaa etsiä tietyn tyyppistä julkaisua blogistani. Tässä mallissa pysyn nyt ainakin toistaiseksi mutta, jos tulee eriäviä mielipiteitä ulkoasusta niin muutosta ehkä teen myöhemmin sitten uudestaan.

Niin se synttäriarvonta! Kaikkien juhlajulkaisussa osallistuneiden kommentoijien kesken minun piti valita yksi voittaja, jolle teen käsityönä hänen itsensä valitseman asereplikan/propin johonkin omaan cosplaypukuunsa tulevaisuudessa. Voittajaksi olen valinnut... (add the epic drum roll...) Chuigan! Onnea sinulle ja toivon mukaan huomaat voittosi lukiessasi tämän kirjoituksen. Pyrin ottamaan sinuun yhteyttä lähiaikoina tai voit omatoimisesti ottaa minuun myös yhteyttä sähköpostilla (jani.v.o.ijas@gmail.com.) niin pääsemme alkuun. :) (PS: Jos olet Traconiin menossassa niin olisi mukava kasvotusten tavata myös.)

Tähän loppuun lisään vielä ALS Ice Bucket Challenge-videon missä Valitsen sinut! - musikaalin työryhmä haastoi minut tähän leikkiin mukaan. Toivotan kaikille lämmintä syksyn alkua ja älkää vilustuko! o/

Suunta kohti suurta World Cosplay Summit-karsintaa osa 4. (Mukana ollaan!)

Toinen osa Traconin cosplaykilpailujen ilmoittautumisen auetessa koneen äärellä nakutin syke korkealla tunnelmamusiikki taustalla pauhaen tietoja copypastettaen valmiiksi kirjoitettuja tekstiosioita mitä ilmoittautumiseen piti laittaa. Aikaa meni 59 sekuntia itsellä ilmon lähettämiseen ja onnekseni sain osallistujanumerosta päätellen VIIMEISEN karsintapaikan itselleni sekä parilleni. Olin innoissani, että kaiken odottamisen jälkeen se paikka vihdoin saapui itselle mutten ollut pitkään iloinen. Hieman olen harmitellut tätä ilmoittautumisjärjestelmää ja se näkyi monien ystävieni ja tuttujen poisjäännillä WCS-karsinnoista... Osa meni esityskilpailuun murtuneina osallistumaan mutta ei se täysin sama asia ole kuin WCS-karsinnat, jossa tasapuolisesti puku + esitys arvioidaan, kun sitten esityskilpailuissa esitys vain arvioidaan ja suurella vaivalla isompaan kisaan tehtyä pukua ei arvioida lainkaan.

Miten tätä tapaa voisi muuttaa? En osaa sanoa ja aika vain näyttää mihin tie johtaa. Kaikesta huolimatta kisapaikan varmistuessa palasin innokkaana pukujen kimppuun.

Pukujen viimeisen palapelin palasen sain tehtyä, kun projektin alusta saakka haamuilleet Raphaelin hanskat sain valmistettua. Päästin ehkäpä itseni helpolla, kun en ollut omiin tehtyihin hanskoihin millään tasoa tyytyväinen (Tein hanskoja 4 paria!) ja otin vanhat hanskat, ompelin lisäliepeet sekä maalasin hanskat oikeaa väriä täsmäämään. Valitettavasti Raphaelin liivin ja bootsien liila on hyvin oikukas väri ja en saanut millään täysin samaa sävyä eri maaleja sekoittamalla, joten pieni sävyero on hanskojen ja muiden vaatteiden välillä.

Siistimistä ja paikkaamista kaipaavat vielä.

Bootsien kanssa tuli ongelma vastaan, etteivät ne meinanneet pysyä millään pystyssä vaikka vyöt kiristi kuinka tiukalle reittä vasten. Ongelman ratkaisemiseksi ompelin kiinnitysnapit bootsien varteen sekä vastakappaleet housuihin, jotka estäisi bootsien varsia tippumasta vaikka vyöt pettäisivät.

Yun-Seongin käsipanssareiden kiinnitysmekanismiin en ollut tyytyväinen ja mietin pitkään miten saisin avonaisen typerän näköisen tarrakiinnityksen muutettua siistimmäksi, kunnes päässäni syttyi valo. Piilovetoketju! Säntäsin heti Eurokankaaseen ostamaan pari koevetoketjua ja ne toimivat täydellisesti! Siisti avonainen sauma käden alla on nyt hyvin peitettynä vetoketjulla, jolla saa panssarin pidettyä kädessä varmasti.^^

Puvut ovat kokonaisuutena täysin valmiita (Poislukien Raphaelin Flambert-pistomiekka, jonka parini tekee itse.), joten nämä viimeiset puolitoista viikkoa ennen Traconia menee pukujen viimeistelyn ja siistimisen kanssa. Lisäksi ensi viikonloppuna on esityksemme treenaus kuntoon. Ääniraita on parini käsialaa täysin ja koreografian hiomme kuntoon ääniraidan kanssa. Jos jotain uskaltaisin sanoa esityksestämme niin se on perinteistä käsialaa mitä Urholta ja minulta on näkynyt aikaisempina vuosina, jos joku on sattunut näkemään kilpaesityksiämme aikaisemmin. ;)

Danza de la Espada!!!

Ennen Traconia ei enää päivityksiä tänne blogin puolelle WCS-asioiden puolesta, joten nähdään Tampere-talon lavalla sitten ihmiset!

PS: Blogini synttäriarvonta on päättynyt ja sain paljon palautetta blogiini liittyen. Kiitokset osallistuneille ja kommentit huomioonottaen alan muokkaamaan blogiani hieman (etenkin ulkoasua.). Seuraavien päivien aikana paljastan erillisessä kirjoituksessa arvonnan voittajan ja otan häneen yhteyttä henkilökohtaisesti seuraavien viikkojen aikana.

Mielipiteiden esille tuomisen vaikeus.

SemiAktiivisena blogikirjoittajana sekä cosplayaajana kirjoitan välillä mielipidekirjoituksia skeneen liittyviin sekä pinnalla oleviin aiheisiin, jotka välillä ovat todella paljon herättänyt keskustelua harrastajapiirissä. Kirjoituksissa syvennyn aiheeseen hieman pintaa syvemmälle, pyrin tuomaan syitä esille, mahdollisimman neutraalin asetelman luon ja hieman avarran omaa mielipidettäni. Entistä harvemmin näen nykyään suoria kirjoituksia mielipiteensä tuomisessa esille aiheeseen X, jonka takia itse haluan tuoda asian esille ja herättää keskustelua.

Mistä tämä julkisen mielipiteen tuomisen vähyys voi johtua? Ihmiset valitettavasti nykyään tuomitsevat toisen henkilön hyvinkin helposti kuulopuheiden sekä päällimmäisenä luettujen pienien tekstinpätkien perusteella vaikkei edes henkilökohtaisesti tuntisi mielipiteen kertovaa henkilöä. Tämä taas aiheuttaa sitä pelkoa, että jos tuo oman kärjistetyn suoran mielipiteen esille niin voi saada vihamiehiä itsellensä ja se aiheuttaa tulevaa ajatellen pahaa mieltä, kun eri mieltä olevat voivat hyökkäävät vastaasi eri tavoin kirjoittamiesi asioiden puolesta.

Tekstien kirjoittaminen ei aina kovin helppoa ja yksinkertaista ole. Vaikka oman mielipiteen toisi esille sen taustalla voi olla monia muita syitä, joiden yhteisvaikutus on johtanut tähän mielipiteeseen ja juuri nämä syyt voivat antaa täysin eri kuvan lukijoille mielipiteestä. Näitä ei kuitenkaan ole aina helppoa laittaa tekstiin ihmisten näytille ehkäpä liian henkilökohtaisten tietojen puitteissa, joista vain läheisimmilleen uskaltaa avautua. Näin on käynyt itselleni viime aikana, kun Traconin cosplaykilpailujen ilmoittautumisen auetessa ja WCS-karsintoihin ensimmäisen osion ilmoittautumisen mennessä kiinni parissa minuutissa pettyneenä kirjoitin lyhyesti somessa --> ''Ristiriitaiset tunnelmat tämän *Nopeat syö hitaat-ilmoittautumisen* kohdalla, jolloin ei ehkä juuri parhaimmat pääse kisaamaan.'', jonka jälkeen sain läheisiä ystäviäni itseni kimppuun ristiriitaisen kommentin takia, joka ei millään tavalla tue aikaisempia lausuntojani ja mielipiteitäni cosplaykisaamisen osalta. Tämän kommenttini mukaan minut voisi lukea cossaajaksi, jolla on noussut kirjaimellisesti kusi päähän, joka luulee itsestään liikoja ja miettii vain voittamista vaikka olen aina maininnut aina, että kisaan sekä esiinnyn pääasiassa, koska nautin siitä ja haluan viihdyttää yleisöä.

Miksi sitten näin erilaisen ja kärjistyneen kommentin asiaan heitin? Tähän on niin monta taustalla olevaa henkilökohtaista syytä, joita en voi kirjoituksiin täysin avata. En kaikkea voi teille kertoa valitettavasti mutta hieman voin avata aihetta teille tästä kuitenkin lyhyesti. Itselleni viime vuoden WCS-karsinnat oli katsojana kokonaisuutena pettymys minulle puvuiltaan sekä esityksiltään. Näen WCS-karsinnat eräällä tapaa Suomen kovatasoisimpana kilpailuna minne haluan sinne kuuluvan tasonkin. En väitä, että tämän kommentin perusteella olisin Suomen parhaimmistoon kuuluva cossaaja mutta kokonaisuutena olen ylpeä taidoistani puvun teon ja esiintymisen puolesta ja näen taitotason perusteella mahdollisuuden, että voisin parini kanssa pärjätäkin kilpailussa. (Taidoistaan saa ja PITÄÄ olla ylpeitä vaikka suomalainen nöyryys olisi suotavaa, sillä muuten henkilö näyttää muiden silmissä sitten ylimieliseltä.)

Eikös se kisakokemus, kisasta nauttiminen ja yleisön viihdyttäminen olekaan ne tärkeimmät asiat?  Kyllä ne ovatkin tärkeitä asioita mutta tässä tapauksessa kyseessä on kuitenkin WCS-karsinnat, jossa valitaan Suomen edustajat kansainväliseen kilpailuun, joten kilpaviettiä pitää olla edes hieman, jos haluaa pärjätä. Miten henkilö voi olla hyvä edustaja maallensa, jos ei ota kisaa tosissaan ja ei omaa kilpaviettiä lainkaan? Loppujen lopuksi kyse on vain omasta suorituksesta johon pitää keskittyä ja ei pidä välittää mitä taustalla hölistään motivaatiosta tai syistä kisaan ilmoittatutumiseen. (Ei yleisurheilun MM-kisoihin pääsevät kisaajatkaan vain hauskanpidolla siellä pärjää vaan he ovat tehneet hurjasti töitä sen eteen ja ei heitä voi syyttää siitä, että mikseivät ole siellä hauskaa pitämässä ja vähät välittäisivät kilpailusta. Ei se näin mene.) Olisi niin monta eri asiaa mitkä tähän mielipiteeseeni vaikuttavat mutta ne ovat minun lisäksi vain muutaman valitun henkilön tiedossa olevia tiedon palasia, joita en näe suotavaksi julkaista tänne kaikkien luettavaksi. Kaikesta huolimatta teatteriharrastajana tärkeintä on minulle viihdyttäminen ja kilpailusta nauttiminen vaikka nyt moni teistä lukijoista voi ajatella toisin, että olenkin antanut aina väärän kuvan itsestäni tämän yhden kommentin perusteella.

Mikset sitten ole aikaisemmin tuonut suoraa mielipidettäsi esille? Alussa mainitsin, että kirjoittajalla on paineita siitä, että hänen tekstien perusteella voi saada vihamiehiä ja sitä minäkin pelkään. Pyrin mahdollisimman neutraaliin ja kehittävään keskusteluun pyrkimään kirjoituksia tehdessäni mutta välillä sitä on vain purkauduttava itselle sillä hetkellä tärkeään asiaan liittyen.

Oletko sitten valehdellut aina mielipidekirjoituksia tehdessäsi? En ole ikinä valehdellut. Tuon mielipiteeni esille mutta hieman lempeämmin sekä kiertävällä tavalla, jotta pysyn mahdollisimman monen kannan puolella samalla aiheuttaen rakentavaa keskustelua yleisesti aiheeseen liittyen.

Mielipiteitä on kuitenkin yhtä monta kuin on maailmassa ihmisiä ja ei aina olla samaa mieltä asioista. Julkisesti mielipiteen tuominen ei aina ole helppoa, kuten vaikka yllä mainituista syistä. Loppujen lopuksi jään miettimään tähän kirjoituksen loppuun, että kirjoitanko tänne blogiin itseni vai lukijoiden takia? Vastaus on sama kuin cosplayhinkin eli itseni takia. Kyseessä on kuitenkin henkilökohtainen blogi, jonne voin avautua miten tahansa itselleni tärkeisiin asioihin liittyen. Sivussa tulee sitten muiden mielipiteet ja kommentit.

Onko teillä tämänkaltaista asiaa juolahtanut mieleen? (Saankohan vihaista postia tämän kirjoituksen jälkeen itselleni hmm?..)

PS: Blogin 3-vuotiskilpailu on vielä käynnissä 31.8 asti. Täältä löydät lisätietoa kilpailuun liittyen, jos et ole vielä osallistunut.

3 vuotta cosplayblogistin elämää! (Synttäriarvonta = PROPPI!!!)

Aina eksyessäni bloggerin profiilini pääsivulle nähden eri statistiikat lukijoiden ja sivukävijöiden määrästä saavat aina minut ihmettelemään ''MITÄ!?''. Henkilökohtaisesti itselle näin suuret lukijamäärät ovat yllätys, kun tosiaan näen itseni vielä samanlaisena tallustelijana, kuin vuonna 2010 Desuconissa jolloin aloitin cosplayn harrastuksen. Reilu vuotta myöhemmin 2011 innostuin ajatuksesta alkaa pitämään omaa cosplayblogia. Ensiksi näin sen rauhoittavana tapana purkaa itselle tärkeän harrastuksen aiheita tekstin muotoon mutta kirjoitus kirjoitukselta myöhemmin alkoi näyttämään, että muitakin kuin harrastajaystäviäni alkoi blogini kiinnostaamaan ja tähän en ole vieläkään täysin tottunut.

Sen vuoksi on siis tehtävä pieni synttäripostaus ja julkaista lukijakilpailu. (Josta kirjoituksen lopussa enemmän tietoa.)

PS: Saatte muutaman cosplaykuvan Närconista tähän kirjoituksen väliin, kun sain vihdoin nämä käsiini.^^

Ocelot - Metal Gear Solid 3: Snake Eater (Kuvaaja: Anders Persson.)

Viimeisin vuosi cosplayn ja conien kohdalla on ollut todellista vuoristorataa. 3 esityskilpailua takana (Tracon 2013, Mimicon 2014 ja Desucon 2014.), joista 2 kpl 2. sijaa sekä viimeisimmästä 1. sija ystävien kanssa, Final Fantasy Fight ollaa pidetty pari kertaa tänä vuonna tammikuun Yukiconissa ja viime kuun Animeconissa, proppiluentoa pidetty Cosvisionissa sekä naapuriimme Ruotsiin seuraamaan Närconin NCC-mestaruuskisoja. Nyt vielä tämä cosplayvuosi pitäisi saada kunnolla päätökseen Traconissa mahdollisesti kisaamassa World Cosplay Summit-karsinnoissa tai esityskilpailussa mutta tämä selviää ensi viikolla toisen ilmoittautumisen auetessa.

Suomen coneissa ei tule enää käytyä vain pelkästään kävijänä. Näen itselleni tarpeellisena olla jotenkin esillä tapahtumassa olkoot se sitten ohjelmapito, kisaaminen, ystävän avustaminen tms. koska näin saan enemmän tapahtumasta irti ja jos pystyn tapahtuman kävijöille tarjoamaan sisältöä ja viihdykettä niin tunnen itseni vielä enemmän iloiseksi. Olen kunnianhimoinen ja pyrin aina tässä harrastuksessa hieman eteenpäin pääsemään taitojen ja itseni ylittämisen kohdalla. Cosplayssa jatkuvaa kehitystä pukujen teossa haluan tehdä ja sitten mahdollisesti tulevaisuudessa olla enemmän ohjelmanpidossakin mukana tapahtumissa.

Bryan Fury - Tekken 3 (Kuvaaja: Minorea.)

Tästä harrastuksesta tekee erittäin mieluisan sen kautta saadut ystävyyssuhteet ja uudet tuttavuudet. Ilman conien tuomaa yleistä hyvää mieltä, rakkaita ystäviäni ja teitä lukijat en tätä harrastusta jaksaisi tehdä ellei tämä olisi niin mieluisaa. :)

171 julkista lukijaa, miltei 35500 käyntikertaa, 101 julkaisua ja satoja kommentteja... Ei voi muuta sanoa kuin iso kiitos kiinnostuksestanne blogiini näiden vuosien varrella! Pyrin olemaan aktiivinen täällä blogissa ja ettei juttuni muutu tylsiksi ajan myötä. <3

3. vuotissynttäreiden kunniaksi päätän pitää KILPAILUN missä jollakulla TEISTÄ lukijat hyvät on mahdollisuus voittaa henkilökohtaisesti itse valitsemanne PROPPI johonkin cosplaypukuunne minkä minä teen teille! Intohimoisena cossaajana itse olen keskittynyt enemmän proppien eli toisin sanoen aseiden tekoon cosplaypukuihin, joten näen tässä mahdollisuuden myös kehittää taitojani propintekijänä.

Miten voit osallistua sitten tähän kilpailuun? Riittää, että kirjoitukseen kommentoit ja kerrot mitä mieltä olet blogistani yleisesti. Palaute voi liittyä suoraan minuun, cosplayhini, blogini aiheisiin tai muuhun aihealueeseen olkoot palaute positiivista tai negatiivista. Haluan kehittyä bloggaajana, joten tällainen palaute olisi erittäin mukavaa saada. :) Kilpailu kestää 31.8.2014 asti eli siihen mennessä tulleet palautekommentit ovat osallisena kisassa ja arvon heistä voittajan 1.9.2014 ilmoittamalla täällä blogissa tai ottamalla voittajaan henkilökohtaisesti yhteyttä.

Onnea kaikille kilpailuun ja kiitokset vielä kaikille näistä vuosista! :3

Suunta kohti suurta World Cosplay Summit-karsintaa osa 3. (Ehkä...)

Näyttäisi siltä, että pitää omata salamarefleksit, jotta saa paikan Traconin kisoihin mukaan sillä heti ilmoittautumisen auetessa ei valehtelematta itsellä mennyt kuin reilu pari minuuttia kaavakkeen täyttöön ja en ehtinyt saamaan meille kisapaikkaa vielä, joten nyt voi alkaa virallisesti panikoida. >< Puolet kisaajapaikoista on nyt Traconin kisoissa mennyt ja viikon päästä aukeaa toinen ilmoittautuminen missä viimeiset puolet paikoista on avoinna haettaviksi. Toivon vain, ettei tule peruutuksia alkuinnostuksesta huolimatta ja sitten tuleekin tynkäkisa ja varasijoilla olevia ei oteta kisaan mukaan... Toinen mahdollisuus on, että pyrimme esityskilpailuun, jottei kuitenkaan kaikki tämä innokas kisavalmistautuminen hukkaan menisi... Aika näyttää ja katsotaan viikon päästä miten käy... :/

Vähän reilu kuukausi tapahtumaan enää aikaa ja puvut edistyy ongelmitta eteenpäin. (Ongelmitta... Miten tämä on mahdollista?..) Olen tietyllä tapaa jopa hieman yllättynyt, että olen n. 80 % saanut molemmista puvuista valmiiksi, joten jää enemmän aikaa siistimiseen ja huoltamiseen loppuajasta, kun saa viimeisetkin puvun osat ja asusteet tehtyä valmiiksi. Pystyy keskittymään myös parin kanssa esitykseen enemmän.

Aika taas päivittää hieman mitä kaikkea on tullut tehtyä viime julkaisun jälkeen. Alkaa kokonaisuudet näyttämään valmiilta pikkuhiljaa. -->

Yun-Seongin housut päätin tehdä kokonaan uusiksi, kun en ollut tyytyväinen ensimmäisten housujen kangasvalintaan. Vielä tulen paksuntamaan ja siistimään kuviointeja mutta tässäkin vaiheessa ne näyttävät jo hyviltä. Vyötärölle tulevat panssarikaistaleet on kahden napin koristelua vaille valmiita. Maalauksiakin ehdin parannella, jos riittää aikaa ennen tapahtumaa viime hetken silauksia varten.

Yunin miekan pohja oli mökkini puuverstaalla reilun puoli vuotta odottamassa jatkotyöstöä ja viime viikonloppuna saatua itseni irti kaikesta muusta tekemisestä niin kahden päivän aikana sain väistimen ja maalauksen hoidettua ja lopputuloksen näette näistä kuvista. Henkilökohtaisesti tämä on yksi hienoimmista propeista mitä olen tehnyt ja pidän tästä ehkä vähän liikaakin <3. Pohja on vaneria ja väistinosat on tailteiltu finnfoamista sekä DAS:in muovailumassasta. Kahva on kangasteipillä päällystetty otteen parantamiseksi ja maalattu jälkeenpäin.

Esitystä ajatellen tulee olemaan haastavaa minulle miekan käsittely sillä vaikka osaan kyseisiä aseita käyttää niin proppi painaa hyvistä materiaalivalinnoista huolimatta melkoisesti, kun paino on jakautunut terässä hyvin laajalle, joka aiheuttaa lihassärkyä itselle oikeaan käteen. Pitää siis melkoisesti harjoitella oikean käden treenausta miekalla, että se tuntuu mahdollisimman luontevalta yhden käden miekkana.

Raphaelin päällystakin leijonakuvioinnit tuli tehtyä viimeisenä osiona takkiin kangasmaalilla siveltäen. Hieman hankalaa oli saada koko kuviointi taiteiltua itse kaavapaperille, kun ei netin referenssikuvista mistään löydy selkeää kuvaa kuviosta, enkä itse omista kyseistä peliä, jotta voisin character view-ohjelmalla katsoa puvun kaikista kulmista läpi. Loppujen lopuksi selkeän kokonaisuuden sain hahmoteltua ja kelpo kuva tuosta kyllä tuli. :)

Raphaelin ja Yunin asusteet ja suojukset valmistuvat hyvää tahtia softiksen ja muovailumassan avulla ja nämä kiinnitetään pukuihin vasta viime hetkellä sitten pukuihin. Raphaelin housutkin ovat kiristysnauhaa vaille valmiita.

Rengasniittien lisäystä.

Herranjumala tämähän on 100. kirjoitukseni tänne blogiin sekä tällä viikolla blogini täyttää 3 vuotta! Pahoitteluni, etten nyt tähän mitään juhlajulkaisua ole tehnyt mutta luultavasti seuraava kirjoitus tulee sisältämään jotain koostetta synttärien kunniaksi. Kiitokset kaikille lukijoille, kun olette jaksaneet näin paljon seurata kirjoituksiani. On aina ollut rauhoittavaa kirjoittaa tänne blogiin ja päästä purkamaan itselle rakkaan harrastuksen aiheita teille lukijoille. <3

Haleja kaikille ja seuraavaan kertaan. o/