Itse olen aktiivisesti seurannut WCS-kilpailun sekä maamme edustajien seikkailuja cosplayn aloitettuani vuonna 2010 ja se on pysynyt eräänä tavoitteena mielessäni, että haluisin kyseiseen kilpailuun jossain vaiheessa osallistua, kunhan kokemustaso on kehittynyt tarpeeksi. Viime vuodenvaihtessa uutta vuotta juhliessani ystävieni ja parini Urhon kanssa Joensuussa ensimmäisen kerran tuli ohimennen mainittua iltaa istuessamme, että kiinnostaisiko häntä kokeilla WCS-karsintoja yhdessä tänä vuonna. Hän ilmaisi kiinnostuksensa asiasta ja taisikin olla samana päivänä, kun tuli mietittyä hahmot ja sarja mahdollista kisaosallistumista ajatellen.
Kului sitten puoli vuotta ja koitti Desucon mihin mennessä olimme kerryttäneet kisakokemusta soolokisoista Cosvisionista Urhon voittaen esityskilpailun ja minä Mimiconista sijoittumalla toiseksi esityskilpailussa. Desuconissa esiinnyimme ystävämme Miksun aka Kibin kanssa esityskilpailussa hänen upealla käsikirjoitetulla Pokemon-esityksellä ja taisimme *hurmata* yleisön sekä voitimmekin samalla kisan. Tapahtuman jälkeisellä viikolla kävin pitkän puhelun Urhon kanssa kysyen nyt vakavammin WCS-karsintoihin osallistumista ja silloin päätimme alkaa täysillä valmistautua karsintoihin. Heti seuraavana päivänä lähdin kangaskauppaan materiaaleja ostamaan molempien pukuja varten ja oivoi... Kyllä tili tyhjeni kertaheitolla aika paljon. :D
 | ||
| Tiukkaa tekemistä ja valmistautumista... |
 |
| Bäkkäri-selfie. |
Päivä kerrallaan Tracon ja kilpailu lähestyi ja omalta osaltamme asiat oli hyvällä mallilla, kun pukujen kokonaisuudet oli valmiina pari viikkoa ennen tapahtumaa ja aikaa viimeistelyille/siistimiselle oli rutkasti. Olen oppinut, että projektit tehdään mahdollisimman ajoissa ennen tapahtumaa valmiiksi ettei tarvitse pelätä kisaa edeltävän yön stressaavia ompeluhetkiä. Viikko ennen tapahtumaa pidimme esityksen treeniviikonlopun, jolloin luovutin Raphaelin puvun Urholle viimeistelyä varten (90 % valmiina). Monet kyseli ennen tapahtumaa useasti, että jännittääkö karsinnat minua lainkaan ja vastasin joka kerralla *Ei lainkaan!*. Enemmänkin fiilikseni oli *Päästäkää minut jo lavalle!*. :D Olen oppinut olla stressaamatta itse kilpailua ja pyrkiä nauttimaan kilpailuista täysillä ja minulle kilpailujen kohokohta on päästä lavalle viihdyttämään yleisöä ja nauttia esiintymisestä.
Kilpailupäivä koitti, aikataulut piti hyvin paikkansa ja valmistelut onnistui ongelmitta. Ensimmäisenä koitti tuomarointi, jonka jälkeen oli studiokuvausten otto + lavaharjoitukset. Loppuaika vieteltiinkin bäkkärillä odottaen kilpailujen alkamista ja samalla ihastelin muiden kanssakisaajien pukuja. Pahoittelen muita ehkä hieman kylmästä/hiljaisesta asenteestani bäkkärillä ennen kisaa, koska kuukausien valmistautuminen kisaan tiivistyi tuolle kyseiselle päivälle ja väsymystasoni oli todella suuri, joten en ollut normaali iloinen ja sosiaalinen oma itseni.
 |
| Kuvaaja: Nyymix |
Kilpailu alkoi ja esitys kerrallaan lähestyi meidän vuoromme. Olen iloinen siitä, että miten monipuolisesti erilaisia esityksiä oli tänä vuonna karsinnoissa osallisena, joten ei tullut missään vaiheessa tylsää hetkeä seuratessa karsintoja omasta mielestäni lainkaan. Lopulta Urhon ja minun vuoro koitti ja oli meidän tehtävä päättää karsinnat. Esityksemme sisälsi meiltä totutusti nähtyä perinteikästä taistelukoreografiaa, joka päättyi yhtenäiseen *miekkatanssiin*.
 |
| Upeaa pukuloistoa kaikilta osanottajilta tuli nähtyä. (Perhanan pömppömaha tuli kuvaan sopivasti ikuistettua.XD |
Esityksemme vaikutti muihin verrattuna alastomalta, kun emme käyttäneet lainkaan lavasteita. Toisaalta esitysidea millä lähdimme esitystä suunnittelemaan ei ollut meidän mielestä tarpeellista millekään lavasteelle. Loppujen lopuksi lavasteita on turha tehdä, jos ne eivät omaa selkeää roolia esityksessä. Tässä esityksessä ne olisivat olleet vain lavan taustalla koristeena, joka olisi ehkä katsottu jopa miinuspisteinä. Lisäksi monet ehkä kyseenalaistivat esityksemme tarinaa ja dialogia hyvin paljon, että tarina oli miltei olematon ja dialogi hyvin kökköä. Tähän on syynsä. Jos kukaan on Soul Calibur-pelisarjan pelejä katsonut tai pelannut lainkaan niin tietää miten vähäisessä osassa tarina on tai hahmojen väliset suhteet esitetään hyvin kliseisillä ja vähäisillä lauseilla. Tämän otimme huomioon esitystä tehdessämme ja dialogi rakennettiin Soul Caliburimaiseen tyyliin. Lisäksi hahmoillamme ei ole alkuperäisteoksessa lainkaan mitään suhdetta tai yhteyttä toisiinsa, joten emme voineet alkaa väkisin keksimään tarinaa, joka ei itse pelissä esiinny oleellisesti. Tämän takia keskityimme performanssiin enemmän kuin tarinaan. (Olisi liian pliisiä ja kliseistä alkaa rakentamaan mestari/oppilas-teemaista esitystä. :P)
Kilpailu päättyi ja oman arvioni mukaan juuri oikea kisapari lähtee ensi vuodeksi edustamaan Suomea finaaleihin Japaniin. Itseäni ei haitannut lainkaan ettei saatu Top3-sijoitusta, koska kisasta tuli nautittua niin paljon ettei mikään minua harmittanut jälkeenpäin ja ei ole häpeä hävitä itseään paremmille kisaajille, kun sen itse tunnistaa paikan päällä. Kunnes... Päätimme käydä heti kisan jälkeen palautetilaisuudessa saamassa pikaisesti esityksestä ja puvuista palautetta. Tämä ehkä oli omalta kohdaltani virhe. Odotin kuulevani tasaista palautetta esityksestä ja puvuista hyvine ja huonoine pointteineen sekä rakentavia kehitysideoita tulevaa ajatellen vain todetakseni, että suurin osa keskustelusta keskittyi pukuihin ja parannustapoihin. Esityksestä tuli pikainen palaute mutta fiilis meni pahasti, kun keskityttiin pukujen huonoihin puoliin mitkä olisi toisin voinut tehdä eikä mainittu lainkaan hyviä pointteja. Ei tässä palautteessa sinänsä ole mitään väärää sillä laitoin kaiken päähäni mieleen, jotta voin hyödyntää näitä tietoja paremmin tulevaisuudessa mutta minulla oli ennakkoon pelkoni siitä, että pukuja arvostetaan enemmän kuin esitystä vaikka säännöissä näillä on pisteytyksessä sama arvo 10 pistettä. Lopullinen niitti tuli siinä vaiheessa, kun kuulin ensin yhden tuomarin suusta sanat *WCS-kisa on hyvin pukupainotteinen niin...* (Voi olla sanajärjestyksessä vääryyksiä väsymyksestä johtuvan huonon muistin takia mutta viesti tuli perille kuitenkin.). Eräällä tapaa se tuntui, kuin oltaisi rätillä heitetty naamaan ja pelkoni kävivät toteen. Keskustelu jatkui kuitenkin pukuihin liittyen ja saattoi toinenkin mainita WCS-kisojen pukujenpanostuksesta jonkin sanan.
 |
| Final Battle! Fight! (Kuvaaja: A-R, editointi: Urho) |
Toki tämä voi olla vain omaa spekulointiani mielipiteitteni kanssa mutta, kun olen harrastajana seurannut kilpailua kuitenkin muutaman vuoden niin ei pelkoni ja mielipiteeni täysin syystä ole voinut tulla. Tässä tilanteessa totesin vain itselleni, että pukuja katsottiin pisteytykseen nähden enemmän ja se vei kilpailusta hyvän fiiliksen osittain pois. Toki palautetilaisuudessa ei jokainen tuomari pysty kaikkia pointteja tuomaan esiin lyhyessä ajassa, jonka takia laittelinkin jo parille tuomarille yksityiskohtaista palautepyyntöä sähköpostitse. Eriäviä mielipiteitä varmaan tämä herättää muiden kohdalla mutta itse koin tämän sillä tapaa, ettei tuomarit (ehkä!) noudattaneet sääntöjen mukaista pisteytystä. Ei tätä mitenkään voi varmentaa mutta tämän mielikuvan sain itselleni.
 |
| Vielä upea kokonaiskuva Raphaelista. (Kuvaaja: A-R) |
Vihapostia odotan saavani tästä mutta olkoot palkkionsa heille se, ettei minua tulla näkemään WCS-karsinnoissa enää ikinä. Päätökseeni ei vaikuta mikään muu kuin tuomarointikokemukseni minkä sillä hetkellä koin. Kisakokemuksena WCS-karsinnat on aivan mahtava ja ainutlaatuinen, jonka puolesta suosittelen jokaista kiinnostunutta kokeilemaan seuraavina vuosina kilpailua portfolio-haun myötä (Tämä on melkein täydellinen vastaus aikaisemmin valittamaani *nopeat syö hitaat-menetelmään.* Iloinen yllätys oli kuulla tämä.). Loppujen lopuksi teatteriharrastajana pääsin tavoitteeseeni missä pääsin esiintymään yleisölle joilta saimme iloiset huudatukset taputuksineen. Jälkeenpäin ihmisiltä ainoa palaute mitä olemme saaneet ihmisiltä on ollut kokonaisuudessaan pelkkää positiivista ja se on paras palkinto mitä voin saada. Yleisö on minun tärkein tuomaristoni!
Viikko on tapahtumasta nyt vierähtänyt ja olen huomannut miten paljon 3 kuukautta raskasta valmistautumista kilpailuun vei minusta henkisesti sekä fyysisesti. 2 parasta ja isotöisintä pukuani sain tehtyä tuossa ajassa ja olen tyytyväinen miten taitotasoni on kehittynyt taas asteen ylöspäin. Nyt kuitenkin miltei burnoutin partaalla päätän pitää ainakin kuukauden tauon kaikesta askartelusta cosplayhin liittyen, kun tässä on kuitenkin monen kuukauden tauko ennen seuraavia tapahtumia. Keskityn harrastajateatterissa näyttelemiseen, teatteritekniikan ja lavastuksen opintoihin ja ensi vuonna päräytetään uusilla puvuilla ja kilpailuilla kohti seuraavia kokemuksia. Nyt aion keskittyä sooloprojekteihin ja onkin seuraavat puvut tullut jo mietittyä ensi vuodelle, joita olen jo alkanut suunnittelemaan. :)
Tähän loppuun vielä linkki meidän esitykseen WCS-karsinnoista, jos ette ole vielä nähneet sitä. Kiitokset vielä kaikille ihmisille, jotka tukivat projektin aikana sekä palautetta antaneille ihmisille. Nähdään Yukissa sitten. <3
Heippa Jani, saat pyytämääsi palautetta henkilökohtaisesti maililla, mutta koska haluan korjata muutamia seikkoja kirjoituksestasi, kommentoin myös näin julkisesti.
VastaaPoistaLuotan siihen, että kyseessä on ollut vain väärinkäsitys, jos olet kuullut yhdenkään tuomarin sanovan WCS:ää pukupainotteiseksi kilpailuksi. Ainakin minä itse ja Aurora sanoimme kumpikin teidän tuomaroinnissa ja palautteenannossakin, että WCS:n haaste jo juuri siinä, että _molempien_ osioiden pitää olla vahvat, sekä puvun että esityksen. Te olette kokeneita ja esityskisoissa menestyneitä kisaajia ja ehkä siitäkin syystä muistutimme vielä ääneen, että pelkästään se esitys ei riitä. Samasta syystä palautteen annossakin käsittelimme sekä pukuja että esitystä.
Olen pahoillani siitä, jos sinulle on jäänyt tuomaroinnista tai palautetilaisuudesta huono maku. Itse pidän livepalautteesta kun asiat on vielä tuoreessa muistissa ja koska olen maailman surkein kirjoittamaan kirjallista palautetta jälkeenpäin, mutta Traconin jälkeen jäin itsekin miettimään onko pitkän kisa- ja tuomarointipäivän jälkeen palautteen antaminen kuitenkaan se paras tapa. Kaikkea ei nopeassa palautetilaisuudessa ehdi sanoa kun moni muukin tiimi oli palautetta vailla ja harmillista jos nyt tuntui siltä, että parannusehdotuksia tuli kehuja enemmän.
Olen myös aavistuksen loukkaantunut siitä, että epäilet meidän tuomareiden jotenkin unohtaneen pisteytysperiaatteet tai tuomaroineen tietoisesti väärin. Kannustan ehdottomasti tuomarikritiikkiin silloin kun on sen paikka ja olen pahoillani, jos olet kokenut, että teitä kohdeltiin väärin, mutta puhuttaessa Suomen kovatasoisimmasta cosplaykilpailusta, on aika iso syytös sanoa, että tuomaristo olisi tuomaroinut väärin. Ja tämän seikan haluan nyt julkisesti korjata, koko tuomaristo ja jokainen sen jäsen oli täysin tietoinen tuomarointikriteereistä ja pisteytyksistä ja tuomaroi jokaisen tiimin niiden kriteerien mukaan. Olimme jakaneet tuomariston erityisosaamisten mukaan jokaiselle oman keskittymisalueensa (vähemmän yllättävästi rora keskittyi ompeluasiohin, majo proppeihin jne) mutta jokainen tuomaroi myös kokonaisuuden sekä puvuista että esityksestä. Kävimme jokaisen tiimin läpi pukutuomaroinnin jälkeen vertaillen muistiinpanojamme ja uudestaan vielä esityksten päätyttyä. Tällä kertaa olimme harvinaisen yksimielisiä lopputuloksista. Varsinaisia pisteitä tai top kolmosen ulkopuolisia sijoituksia tai tiimien pärjäämistä suhteessa toisiinsa ei julkaista yksilöpalautteessa eikä muulloinkaan.
Kuulisin toki mielelläni kaikki parannusehdotukset, joilla tuomarointia voitaisiin kehittää eteenpäin, joko juuri tässä kisassa tai kisoissa yleisesti. Myös muilta kuin Janilta, eli jos ette tätä kommenttiboksia tahdo täyttää niin esim ilonacosplay@gmail.com saa lähetellä mailia.
Ilona, yksi WCS-tuomareista
Ensiksi haluan sanoa kiitokset tästä vastauksestasi. Helpotti heti kuulla tarkempaa tietoa asiaan liittyen.
PoistaOma sisäinen tuomarini pysyi samoissa sävelissä teidän tulostenne kanssa, jossa oikeat parit laitoitte oikeutetuille sijoillensa karsinnoissa. En sen puolesta ala kiistelemään teidän arvostelukykyänne, joilla on enemmän kilpailu-/tuomarointikokemusta kuin voisin kuvitellakaan. Sanallinen palaute on rakentavinta mitä voi antaa jälkeenpäin, joten pisteytysten salassapito on hyvä sillä pelkästään sitä katsomalla ei saa koko kuvaa puvusta/esityksestä ja helpolla unohdetaan sanallinen palaute, kun pisteet näyttävät *kylmästi* tuloksen muihin nähden.
Mainitsemastani väsymyksestä johtuen palautteen vastaanottamisessa en ollut ehkä parhaimmassa mielentilassa, jossa rakentavan kehityspalautteen määrä tuntui itsestä jotenkin vain negatiiviselta ja en muistanut lainkaan niitä kaikkia positiivisia asioita mitä kerrottiin. Lyhyessä ajassa ette toki kaikkea ehtineet tuoda esiin mutta tämä kuitenkin korjaantuu, kun saan postia teiltä kattavan palautteen muodossa.
Muutaman vuoden seurattuani WCS-skeneä ulkopuolisen silmistä itselle on jäänyt mielikuva missä kisaajien puolesta pukuihin on tullut panostettua esityksiin nähden paljon enemmän ja sitten miltei huomaamatta niihin on alettu enemmän silmällisesti kiinnittää huomiota vaikkei tarkoitus ole, josta johtuen kisan jälkeinen palautetilaisuus nämä antamani seikat huomioonottaen tuntui hetkellisesti ikävältä. Mielipiteitä on yhtä paljon kuin ihmisiä maailmassa ja tämä on vain minun mielipiteeni. En ole pettynyt kilpailuun ja en ala väittämään, että olisimme ansainneet sijoituksen, koska näen jälkeenpäin pukujemme ja esityksemme heikot puolet joita olisi paremmin voinut tehdä.
Cosplayaajana minulla on vielä paljon kehityttävää kaikilta osa-alueilta mutta en näe omaa osaani enää WCS-karsinnoissa ainakaan lähivuosina tällä hetkellä. Suomessa riittää minua paljon taitoisempia harrastajia, joilla on mahdollisuudet osallistua WCS:ään kuin minulla.
Eripuraa olen aiheuttanut tällä mielipiteelläni mutta näin sen tärkeäksi tuoda julki. Olen selkeästi pahoittanut mielesi Maria, jonka puolesta pyydän anteeksi. Toivon kuitenkin, että tämä vähän aukaisi asiaa ja tästä voi jatkaa paremmin mielin kohti tulevaa.
Jani ''Cidi'' Laukkanen