Hei kaikille ja tervetuloa cosplay-harrastajan liiman ja lakan huuruiseen blogimaailmaan! Nimeni on Jani Laukkanen aka. Cidi Cosplay ja tämä henkilökohtainen blogini sisältää kirjoituksia cosplay-harrastuksestani, seikkailuista alan tapahtumissa sekä keskustelua skenessä ilmenevistä aiheista.

Sananlasku menee ''Kukaan ei ole seppä syntyessään!'' ja se pitää paikkansa. Minäkin aloitin täysin nollasta vuonna 2010 cosplayn harrastuksen ja pukuja tehdessäni olen yllättynyt miten paljon käden taidot ovat kehittyneet niin monella alalla, kuin missään muussa harrastuksessa. Jokaisesta voi tulla mestari kovalla työllä ja se on palkitseva tunne, kun saa aina uuden puvun valmiiksi ja pääsee sitä näyttämään muille ylpeänä.

Liittykää siis seuraani cosplayn maailmaan ja nouskaamme jokainen kohti taivasta tavoitteinemme tämän harrastuksen parissa! o/

torstai 8. syyskuuta 2011

Cosplay - Iloa vai tuskaa?

Cosplay voi olla toiselle mitä rakkahin ajanviete, kun taas toiselle yhdentekevä pukuharrastus, jota näkee con-tapahtumissa. Itse kuulun ensin mainitsemaani ryhmään. Todella miehinen harrastushan tämä on ommella pukuja mutta ainakin erottuu joukosta, eikä ole perinteinen jalkapalloilija tai jääkiekkoilija.

Tracon 2011: kiitokset kuvat ottaneelle hanskulle
 Minut innosti tähän mukaan parin muun ystäväni näkeminen heidän cossatessaan hahmoa X conissa Y ja halusin kokeilla jotain erilaista ajanvietettä aiheesta, mikä kuitenkin kiinnosti itseäni paljon. Henkilökohtaisesti olin peloissani, kun pääsin ompelukoneen ääreen 6 vuoden tauon jälkeen mutta sen alkaessa sujua se olikin hauskaa ja olen oppinut kaikenlaisia erilaisia puvun tekotapoja, kuten softiksen käytön panssareissa, asereplikoiden teko puumateriaalista ja erilaisten yksityiskohtien maalausta. Siitä huolimatta on kehittymisen varaa aina jokaisella, kuten minullakin.


Mikä se on sitten, mikä laittaa itsensä takaisin omaan hikikomeroon ompelemaan, tekemään proppeja sun muita härpäkkeitä uudestaan ja uudestaan kerta toisensa jälkeen? Varmasti monia vastauksia tähän löytyy mutta itseni kohdalla se ehdoton vastaus on positiiviset kommentit tekemistään puvuista. Se tunne on jotakin parhautta, kun joku tulee ottamaan vaikka kuvaa tai sitten kehumaan pukua *dude that's cool jne*. Toki monta kertaa pukua tehdessä tulee niitä ahdistuksen ja hermoromahduksen hetkiä mutta ne ovat sivuseikkoja, sitten puku on valmis niin se on palkitseva tunne kun katsoo kokonaisuutta *teinkö mä tämän oikeesti? WOU*



Cosplaykilpailut ovat oiva tapa päästä näyttämään isolle yleisölle omia pukujaan ja taitojaan näyttämölle ehkä esiintymisenki merkissä. Vaikka kilpailuissa on parhaiten sijoittuville luvassa erilaisia palkintoja niin se ei ole mielestäni oikea syy osallistua kilpailuihin, vaan tärkeintä on pitää hauskaa muiden kanssakisaajien kanssa ja backstagen hermoilukeskustelut kuuluvat yhteen positiivisista jutuista mitä löydän kisoista. Jos palkintojen takia osallistuu niin sitten on mielestäni jotain vialla. Cosplayta harrastavat tekevät tätä itsensä takia ennemmin kuin katsojien takia. Parempi tehdä pukuja huolella pitäen hauskaa coneissa puku päällä eikä olla mikään tosikko hikipinko, jonka päämäärä on olla maailman paras cossaaja. Jos oma into palaa loppuun cossien tekoon ja en viihdy niin paljoa coneissa puku päällä vaan menen sinne katsojien takia puku päällä niin siinä vaiheessa lopetan suosiolla. Muutenkin kallis harrastus niin paras tehdä sitä siihen saakka, kuin itse pitää siitä täysillä.


PS: Cosplaygaalaan ilmoittautuminen lähti yksilökisaan ja Weiss-cossi tulee vihdoin siellä debytoimaan. Eipä tässä muuta kuin odottamaan uutta kisaa ja alankin tästä pikkuhiljaa treenaamaan esitystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti