Hei kaikille ja tervetuloa cosplay-harrastajan liiman ja lakan huuruiseen blogimaailmaan! Nimeni on Jani Laukkanen aka. Cidi Cosplay ja tämä henkilökohtainen blogini sisältää kirjoituksia cosplay-harrastuksestani, seikkailuista alan tapahtumissa sekä keskustelua skenessä ilmenevistä aiheista.

Sananlasku menee ''Kukaan ei ole seppä syntyessään!'' ja se pitää paikkansa. Minäkin aloitin täysin nollasta vuonna 2010 cosplayn harrastuksen ja pukuja tehdessäni olen yllättynyt miten paljon käden taidot ovat kehittyneet niin monella alalla, kuin missään muussa harrastuksessa. Jokaisesta voi tulla mestari kovalla työllä ja se on palkitseva tunne, kun saa aina uuden puvun valmiiksi ja pääsee sitä näyttämään muille ylpeänä.

Liittykää siis seuraani cosplayn maailmaan ja nouskaamme jokainen kohti taivasta tavoitteinemme tämän harrastuksen parissa! o/

torstai 1. elokuuta 2013

Onko cosplay loppupelissä niin typerä/turha harrastus, kuten jotkut sanoo?

Otsikko antaa hieman epäselvän kuvan tämän kirjoituksen tarkoituksesta mutten keksinyt mitään parempaa tähän hätään niin selvennänpä sitä hieman tähän alkuun ennen kuin avaudun enempää. (PS: Saatte samalla nauttia turismikuvista, mitä otettiin serkkuni toimesta kotikaupungissamme kävelyreissulla tänä kesänä.)

Cosplay on monien vuosien aikana noussut ympäri Suomen hiljaa mutta varmasti tunnetummaksi harrastukseksi ihmisten silmissä ja suuri osa con-tapahtumistakin saadaan loppuunmyytyä ennakkoon, joka on selkeä merkki harrastajakunnan noususta.
Kuitenkin kaikkien cosplayharrastajien kohdalla (Okei... Suuremman osan kohdalla.) on varmaan tullut ainakin se YKSI henkilö, joka on jollain tapaa väheksynyt pukuharrastustasi ja kommentoinut, ettei mitään järkeä tuossa touhussa ole. Minun kohdallani ainakin on ja monille varmasti juuri tämä on ollut este, ettei ole uskaltanut avautua harrastuksestaan ihmisille, kun pelätään liian negatiivista palautetta ja kiusaamista. Avaanpa tähän hieman omia kokemuksiani ja kerron miten itse olen suhtautunut kyseisiin ihmisiin.

Kokeilin ensimmäistä kertaa tällaista Men In White-tyyliä ja täytyy sanoa, että tykkään tästä lookista.^^

Olipa kerran eräs päivä, kun olin kesätöissä eräässä yrityksessä ja yhden keskustelun päätteeksi hetken työtoverinani silloin ollut henkilö kuuli toisesta pöydästä cosplay-harrastuksestani naurahtaen itsekseen. Mennessäni hänen luokseen kysyin, mikä kyseisessä harrastuksessa on muka vikana ja vastaus oli suurin piirtein tällainen. (Ottakaa huomioon, että vastauksen antaja oli 17 v. skidi, joka nähtävästi oli mukamas nähnyt maailmaa ns. paremmalta puolelta. (Eli rikkaiden vanhempiensa lompakolla) -->
 *Noh... Jätkä ompelee pukuja ja meikkaa itseään, eikö yhtään homompaa löydy maailmasta? Mitä järkeä edes noiden pukujen teossa on? Pelkkää rahantuhlausta ja ei noilla oman käden taidoilla tehdyillä vaatteilla varmasti uskalla esiintyä muualla kuin noissa sinun halloween-tapahtumissa, jotka kuulostaa ihan lasten bileiltä.*
Ja koska näin tyypistä, ettei häneen mitkään sivistyneet puheet mene läpi ainakaan ulkonäön perusteella niin vastasin lyhyesti ja ytimekkäästi itse. -->
*Nooh ottaen huomioon, että jätkä polttaa 2 askia tupakkaa päivässä niin sinulla menee reilusti enemmän rahaa vuodessa tavaraan, joka loppupelissä tappaa sinut, kuin minulla cosplayhin, joten en sinuna menisi sanomaan mitään turhasta rahan menemisestä.*
Tyyppi katsoi vihaisesti ja ei sen jälkeen puhunut minulle mitään.


Kaikki kuvat otti serkkuni Henri Astikainen.


Koko ihmisen olemassaolon ajan ihminen on pelännyt AINA kaikkea uutta, ihmeellistä ja erilaista. Tämän voi tietyllä tapaa kääntää myös siihen, että minkälaiset intressit itsellä on. Musiikkimaku, vaatetyyli jne. Vaihtoehtoja riittää loputtomiin ja samalla tuomitsijoitakin. Peruskoulun aikanakin erottuu nämä ns. *kovat* teinit, jotka välitunnilla menee metsän reunaan polttamaan röökiä, saavat keskiarvon n. 5-6 ja kiusaavat/väheksyvät muita ihmisiä, jotka eivät kuulu kyseiseen porukkaan. Ihmiset turvautuvat tuttuun ja turvalliseen tapaan ilmaista itseään mikä on *normaalia* muuallakin yleisesti (Kuka nyt oikeasti määrittää normaalin? :P) ja halveksivat sellaisia asioita, jotka heidän silmissään näyttävät oudolta, typerältä tai naurettavalta.

Myönnän itsekin kyllä, että cosplay on vielä suuren määrän ihmisten silmissä tuntematon asia/käsite ja se nähdään ehkä hieman outona harrastuksena ja kyllä siihenkin rahaa menee. (Mihinkä harrastukseen ei muka menisi rahaa ja väitänpä, että cosplay on varmasti halpa harrastus verrattuna moniin muihin *normaaleihin* harrastuksiin.)
Muttei tämä harrastus toki pelkästään negatiivisia asioita voi käsittää. Kyllä noita positiviisiakin puolia löytyy tästä harrastuksesta ja paljonkin. Otetaanpa esimerkkinä muutama.
- Omat kädentaidot kehittyy tekstiilityön ja teknisen työn taidoissa esim. tehdessään proppeja pukuihin ja ommellessa kankaista mitä kauneimpia pukukokonaisuuksia.
- Ongelmanratkaisukykyä kehittää, kun keksii kaikenlaisia uusia tekotapoja.
- Harrastajakunnan Suomessa ollessaan erittäin ystävällistä saa uusia tuttavuuksia paljon.




Kaikkia ihmisiä ei voi valitettavasti miellyttää omalla harrastuksellaan/intressillään ja silti heidän jostain syystä on kuitenkin auottava sana-arkkuaan asiasta joka on typerää. Kaikista näistä huolimatta ei pidä miettiä, että mitäköhän mieltä muut ihmiset ovat harrastuksestaan vaan riittää, että jos itse pitää siitä niin sillä pärjää. Itse ainakin olen mieluummin outo cosplay-harrastaja, kuin perusteini, joka viikonloput riehuu ryyppybileissä ja kuluttaa rahansa aivan turhaan litkuun.
Älkää antako negatiivisten palautteiden lannistaa omaa intoumustamme vaan oppikaa, että ehkäpä kyseiset kommentoijat ovat lapsellisia kommentteineen, kun ei tiedä cosplay-harrastuksesta edes mitään ja silti aukovat päätään ja näytetään omalla esimerkillämme, että cossaaminen on oikeasti asia
missä on paljon hyviä puolia.





Nyt jälkeenpäin, kun luen tätä tekstiäni mitä avauduin tänne niin toivon vain, että saatte saman käsityksen tästä asiasta mitä yritin selittää. :D

Omia kokemuksia? Vinkkejä muille? Oma mielipiteesi? Kaikki avautumisenne on täällä suotavaa, joten kommenttia tulemaan vain.

Until next time, Ciao!




7 kommenttia:

  1. Musta se on ihailtavaa, että on joku tälläinen harrastus vaikkain vähän erilainen. Siis cosplayhin saa panostaa niin paljon kuin haluaa, eikä kukaan esitä mitään vaatimuksia. Mulle ainakaan asut eivät ole turhaa rahantuhlausta ja myönnän ylpeästi olevani cossari. Ihan sama mitä muut ajattelevat tai sanovat, en aijo tätä harrastusta lopettaa.

    Toki se tuntuu hieman pahalta, kun toiset haukkuvat, pilkkaavat ja tuijottavat ilkeästi. Siihen on kuitenkin normaalisti jo totuttu.

    ROHKAISEN SILTI KAIKKIA YLPEÄSTI HARRASTAMAAN COSPLAYTA MUIDEN MIELIPITEISTÄ VÄLITETTÄMÄTTÄ. 8D (Vaikka pahimmaksi viholliseksi ovat osoittautuneet äidit)

    http://plastic-teacup-world.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Hyvää tekstiä! En nyt keksi muuta sanottavaa ku että tätä oli kiinostavaa lukea. *nyöks*

    VastaaPoista
  3. "Itse ainakin olen mieluummin outo cosplay-harrastaja, kuin perusteini, joka viikonloput riehuu ryyppybileissä ja kuluttaa rahansa aivan turhaan litkuun."

    No ihan noin niin kuin teoriassa, ymmärrystä omalle harrastukselleen on helpompi saada kun on dissaamatta toisten harrastuksia. Moraalinen voitto on jo voitto sekin.

    Arvoistahan näissäkin on kyse. Jos arvostaa nautintoa, krebaaminen on varmasti hyvä harrastus. Jos arvostaa hyvinvointia, urheilu on varmaan hyvä harrastus. Jos harrastaa cosplayta, arvostaa varmaan kädentaitoja, ja onkin sitten yksi niitä harvoja. Toki on tympeää, kun muut urputtavat, mutta sellaista elämä on. Muut eivät aina ymmärrä sinua, etkä sinä aina ymmärrä muita.

    VastaaPoista
  4. Hyvää tekstiä olet kirjoittanut! :D
    Itse en kauheasti viitsi cosplayastani hirveästi avautua koska heti kun aloitin sen äitini lyttäisi uuden harrastukseni täysin. Hän sanoi että cosplay on lapsellista rahantuhlausta ja sitten kun olisin 18-vuotias niin tajuaisin kuinka nolo olen ollut. Nyt olen 23-vuotta enkä vieläkään tunne cosplayta noloksi (vaikka ne vanhat puvut oli ehkä rumia ja huohosti tehty mutta...) En tiedä miten äitini nykyään suhtautuu harrastukseeni, hän kutsuu sitä yleensä vain "jutuksi".
    "Onko teillä taas joku juttu jossain?"

    VastaaPoista
  5. Jo nuorempana tiesin olevani erilainen kuin muut. Ystäväni sai minut kiinnostumaan cosplaysta noin 7 vuotta sitten ja vaikka se joskus on tuonut huonoja muistoja elämääni sisältää se enemmän hyviä muistoja. Uudet ja vanhat ystävät tuovat niin paljon iloa omaan elämääni, että en harrastusta aijo toisten kommenttien takia lopettaa. Omat kaveri porukkani täällä omalla paikkakunnallani ovat valitettavasti joskus morkanneet katsellessani ja fanittaessani tiettyjä anime/manga sarjaa.
    Hyviäkin kommentteja olen saanut ja tietyt ihmiset ovat olleet ihmeissään kuinka hyvä käden taito minulla on.
    Vanhempani olivat aluksi melko vastaan harrastustani, mutta aikojen saatossa ovat he ymmärtäneet kuinka mukava harrastus tämä on. Jopa oma äitini on sanonut, että on halukas tulemaan käymään jossain tapahtumassa kun pääsee eläkkeelle. Odotan innolla tuota aikaa. ^^

    VastaaPoista
  6. Sen verran noista äideistä jotka mollaavat eivätkä ymmärrä tätä harrastusta, niin täältä löytyy yksi vastakkainen äiti joka harrastaa tyttärensä kanssa cosplayta :)

    VastaaPoista
  7. Paljon tuttuja pointteja, joita näkee edelleen. Olen tosin huomannut etenkin Tampereella muutosta tähän asenteeseen, jota on huomattavasti auttanut mm. Tampere Kuplii -tapahtuma, joka järjestetään vuosittain ydinkeskustassa. Ollessani edustamassa skeneä ja cosplayaamista olen huomannut varsinkin vanhempien ihmisten innostuva harrastuksesta, koska se kehittää kädentaitoja, joita he arvostava.
    Olen usein kertonut tarkemmin harrastuksesta juuri eläkkeellä oleville naisille, jotka ovat ilahtuneina todenneet: "Ihana kun tälläinenkin harrastus on! Paljon parempi vaihtoehtoi kuin moni muu, ja hyödyllinenkin. "
    Pahimmat kommentit olen kuullut kaupunkien pulsuilta, joilta suoltaa kirosanojen ja haukkumasanojen tulva.

    VastaaPoista