Onko väärin olla ylpeä taidoistaan?

Suunnitellessasi uutta pukua, kaavoittaessa vaatekappaleita, ommellessa ja proppeja maalatessa laitat kaikki taitosi kehiin, jotta pukusi onnistuisi ja pääset lopulta näyttämään conissa raskaan työsi tuloksen. Yksi hienoimmista hetkistä cossaajana itselleni on juurikin tämä eli saadessani puku valmiiksi ja päästä kokeilemaan pukua päällänsä ensi kertaa sekä päästä näyttämään se muille ihmisille. Kanssaharrastajien kanssa pääsee vaihtamaan kuulumisia ja puhumaan toistensa puvuista samalla antaen mielipiteitä puvunteosta ja antamaan rakentavaa palautetta puvusta.

Kaikki vaikuttaa hyvältä mutta muut asiat ympärillä voi viedä koko hommasta fiiliksen riippuen asennoitumisestaan asiaan. Suomalaiseen persoonallisuuteen kuuluu selkeä vaatimattomuus missä ei haluta tuoda omaa osaamistaan esille tai suoranaisesti sanota, että on hyvä asiassa X ollen ylpeä siitä. Jos tällaista näkee niin helposti henkilö leimataan itserakkaaksi kehuskelijaksi, joka välittää vain huomiosta. Tätä näkee paljon coneissakin ja cosplayharrastajien piireissä.

Desucon 2014 esityskilpailun palkintojen jaossa meidän esiintyjäporukka. 

Cosplaykilpailuja aktiivisesti läpikäyvät cossaajat meinataan helpoimmiten leimata tähän huomiohuorausporukkaan, jotka saisi tekemisillään mahdollisimman paljon julkisuutta. Minäkin kuulun tähän joukkoon, joka aktiivisesti tapahtumissa käy samalla cosplaykilpailuja kiertäen ja ohjelmia pitäen mutta vaikka olenkin jo kohta aktiivisesti 5 vuotta coneissa kierrellyt niin en näe itseäni mitenkään henkilönä, joka tätä harrastusta tekee vain selkeän huomionhaun takia. Käydessäni johonkin projektiin kiinni olkoot se vaikka cosplaypuku, ohjelmanpito tai kisaosallistuminen niin automaattisesti pyrin tekemään parhaani ajattelematta lainkaan sitä seikkaa, että siitä saisin jonkinlaista huomiota. Silti aletaan väheksymään niitä henkilöitä, jotka hiki hatussa tekevät työtään ihan kuin se olisi väärin. Miksi näin? Pitäisikö ilman stressiä ja puoliteholla tehdä kaikki hommansa, ettei vahingossakaan toisi panostautumistaan projektia kohtaan esille? Saako olla ylpeä tekemistään asioista lainkaan?

Ystävät ovat kaikki kaikessa. (Kikucon 2012.)

Asia on ehkä enemmän kiinni siitä miten tuo asian esiin cosplayssa. On eri asia olla ylpeä tekemisistään ja kehuskella niistä koko ajan muille, kuin olla itsekseen ylpeä omista taidoistaan ja olla mainostamatta sitä sanallisesti. Ystävien kanssa on hyvä jutella cosplayhin liittyen mistä tahansa, kun voi avautua toistensa puvuista avoimin mielin pahoittamatta toisen mieltä vaikka rakentavat palautteet kohdistuisi toistensa pukuihin negatiiviseen sävyyn. Ulkopuolisen harrastajapiirin kohdalla kommentointi tapahtuu selän takana ikäviä jutellen, joka sitten tulee selville mahdollisesti tuttujen kautta tai somen maailmasta.

Minkälainen minä sitten olen? Olenko ylpeä taidoistani ja tuon sitä ylimielisesti esiin? Lyhyen nuoruuteni ajan kaikkia tekemisiäni on väheksytty urheilusta kiinnostuksen kohteita myöten. Sen vuoksi en ole ikinä omaksunut itsevarmuutta tekemisissäni. Toisaalta tämän seikan vuoksi haluan näyttää cossatessani, että kyllä minä osaan tätä tehdä ja päästä näyttämään muille pukujani jos ei minkään muun niin silmäniloksi vain. Olen hyvin itsekriittinen cossieni kanssa mutta silti olen ylpeä kaikista puvuistani omalla mittapuullani ja se riittää. Ei ole väliä mitä mieltä muut ovat puvustani vaan riittää, että tiedän tehdeeni parhaani ja ei minun tarvitse sitä tuoda muille esille. 2,5 vuotta sitten Traconissa 2012 sairastuin MS-tautiin, joka minun kohdallani ratkaisevasti muutti asenteeni elämään, jossa pyrin aina löytämään hyvää kaikissa asioissa ja olemaan mahdollisimman aktiivinen ennen kuin on liian myöhäistä. Sillä tiellä olen pysynyt ja aion jatkaa loputtomiin.

Minä Pokemon-musikaalin näyttelijäkaartin kanssa täydessä touhussa treenaten.

Sama asia pätee tällä hetkellä olevan Pokemon-musikaalin kanssa missä olen mukana näyttelijänä. Treeneissä pyrin tekemään parhaani, jotta lavalla pystyn antamaan kaikkeni yleisön viihtymisen vuoksi ensi vuoden näytöksissämme. Epäilijöitä ja paheksujia löytyy aina jostain mutta nauttiakseen harrastuksestaan on pyrittävä olemaan välittämättä näistä väheksyjistä, ajatella positiivisesti niitä kaikkia ilon aiheita, jotka cosplay muuten tuo itsellensä ja jatkaa eteenpäin. o/

Oletteko eri mieltä kanssani? Omia kokemuksia aiheesta?