Hei kaikille ja tervetuloa cosplay-harrastajan liiman ja lakan huuruiseen blogimaailmaan! Nimeni on Jani Laukkanen aka. Cidi Cosplay ja tämä henkilökohtainen blogini sisältää kirjoituksia cosplay-harrastuksestani, seikkailuista alan tapahtumissa sekä keskustelua skenessä ilmenevistä aiheista.
Sananlasku menee ''Kukaan ei ole seppä syntyessään!'' ja se pitää paikkansa. Minäkin aloitin täysin nollasta vuonna 2010 cosplayn harrastuksen ja pukuja tehdessäni olen yllättynyt miten paljon käden taidot ovat kehittyneet niin monella alalla, kuin missään muussa harrastuksessa. Jokaisesta voi tulla mestari kovalla työllä ja se on palkitseva tunne, kun saa aina uuden puvun valmiiksi ja pääsee sitä näyttämään muille ylpeänä.
Liittykää siis seuraani cosplayn maailmaan ja nouskaamme jokainen kohti taivasta tavoitteinemme tämän harrastuksen parissa! o/
Tämä tilaustyö oli kaikkein stressaavin työ mitä olen tähän saakka tehnytkään. Ei pelkästään niiden vaikeuden takia vaan muiden kiireiden takia mitä meillä ReplicArmoryn pojilla on ollut muussa elämässä niin näiden valmistuminen myöhästyi koko ajan. Lopulta muutama päivä sitten sain nämä itselleni työstettäväksi toiselta pajajäseneltä, kun hän ei saanut niitä työstettyä eteenpäin moneen viikkoon kunnolla stressin takia.
Paljoa ei ole kuvia annettavana mutta näettepä minkälaiset loppupelissä näistä Axelin Chakrameista tuli.
Kingdom Hearts 2 - Axel
Tosiaan aloitimme siis näiden tekemisen jo syyskuun alussa mutta muista kiireistä johtuen nämä valmistuivat vasta nyt saatuani ne itselleni tehtäväksi loppuun. Finnfoamista päätimme nämä tällä kertaa tehdä, jotta niistä tulisi mahdollisimman kevyet mutta näin yksityskohtaisen propin kohdalla finnfoam oli ehkä liian vaikea materiaalivalinta niin luultavasti tulevaisuudessa, jos teemme tällaiset uudestaan niin teemme ne jostain muusta.
Hiottua foamin palaset mallin mukaisiksi gessosin tuttuun tapaan taas propit ennen maalaamista, jonka jälkeen pohjamaalaus piti hopeaspraylla tehdä ennen punaisten terien maalausta.
Maalatessa teriä aika kului hyvin serkkujen kanssa pelaten Super Mario Brosia.^^
Kahvojen gripit ovat mustaa kangasteippiä, joista saa hyvän otteen.
Iso kiitos Ilkalle, joka teki suuren työn mittaamisen, kaavoituksen ja kulmien hahmottamisen kanssa, jota ilman nämä ei olisi todellakaan valmistunut loppupelissä. Myönnän, että näistä olisin saanut paremman näköiset, jos olisi itsellä ollut enemmän aikaa työllistää näitä mutta deadline, kun iskee päälle niin se voi näkyä lopputuloksessakin. Vielä siistin maalausjälkeä Chakrameissa ennen kuin postitan ne uuden vuoden jälkeen asiakkaalle.
Tässä vaiheessa toivotan kaikille hyvää uutta vuotta ja nähdään ensi vuonna coneissa uusin kujein!
Final Fantasy Fight... Tuo ihmisiä viihdyttänyt, naurattanut sekä jopa suututtanut ohjelmanumero on monen monta vuotta vakiinnuttanut itsensä Suomen conien ohjelmistoon ja loppua ei tunnu näkyvän lainkaan. Miten se on pitänyt pintansa nykypäivään saakka ja miten ohjelmanumero samalla toistuvalla peruskaavallaan jaksaa vetää vieläkin ihmisiä mukaansa? Palataanpa FFFightin alkujuurille jonnekin vuosien 2005-2006 paikkeille, lähestytään nykypäivään kerraten historiaa ja katsotaan miten FFFight on muuttunut vuosien aikana.
Yksinkertainen konsepti ilman mitään juonta tai päämäärää vain tarkoituksenaan viihdyttää yleisöä.
Jo ensi hetkistään saakka FFFight on Visual Gayn tuomana jäänyt ihmisten mieliin mieleenpainuvalla konseptillaan missä kuka tahansa voi olla osallisena vuoropohjaisessa taistelussa, jossa vuorotellen hyökätään toisen kimppuun, kunhan vain löytyy mielikuvitusta iskuihinsa. Periaatteessa jokaisessa taistelussa on jotain odotettavaa, sillä mielikuvituksen ollessa vain rajana voi taistelijoilta tulla toisin sanoen minkälaista huumoripitoista settiä tahansa yleisölle, joka luultavasti onkin ollut yksi pääsyy ohjelman suosiolle, kun ikinä ei tiedä mitä lavalla voi tapahtua huumorin merkeissä.
Vuosi vuodelta suosio ohjelmanumerolla kasvoi ja tähän saakka ehkäpä suurimmat shownsa se on saanut turnajaisten muodossa Desuconin menneinä vuosina livebändin avustamana, milloin itsekin FFFightiin perehdyin ensi kertaa osallistumalla 2010 Desun FFFight-turnaukseen. Konsepti toisaalta on muuttunut hieman teatterimaisempaan suuntaan sillä Visual Gay halusi tuoda mukaan faitit, jotka sisälsivät juonen, joissa järjestäjät näyttelivät käsikirjoitetulla tekstillä taistellen FFFightin muodossa. Jotkut näkivät tämän ehkä tappavana mallina faiteille, kun ensi hetkillään randomisti saattoi kuka tahansa aloittaa tapahtuma-alueen pihalla faittaamisen ilman mitään sen suurempaa järjestelyä. Riitti vain, kun tiesi säännöt ja joku laittoi taistelumusiikin taustalle soimaan.
2010 Desuconin FFFight-turnajaisten infotilaisuus. (PS: Keskellä kuvaa näette ehkäpä minua muistuttavan henkilön, joka cossasi elämänsä ensi kertaa silloin.)
6 vuoden jälkeen vuonna 2011 Visual Gay päätti lopettaa FFFight-uransa ja päättivät keskittyä muiden ohjelmien pitoon, kuten Visual Questien järjestämiseen, joista heidät nykyään tunnetaan parhaiten. Heidän lopetettua FFFightit oli miltei selkeää, että ohjelmanumero jatkaa elämistään coneissa, tosin vain muiden järjestäminä. Vuoden 2010 loppupuolella alkoi olemaan VG:n jäsenten sekä ohjelman tunnetuimpien faittaajapioneerien keskellä keskustelua, että tämä alkaa olemaan tässä, joten minä ja ystäväni Starblom järjestimme Kuopion paikallisessa Chibiconissa 2010 FFFightin ensi kertaa tietyllä tapaa koemielessä, jotta tulevaisuudessa pyrkisimme pitämään FFFightin perinnettä yllä.
Tapahtuma/FFFight kerrallaan 2 hengen porukkamme kasvoi henkilö kerrallaan isommaksi henkilöistä, joilla hommasta on ollut kokemusta VG:n faittien suurajoilta saakka ja jossain vuoden 2011 loppupuolella annoimme ryhmällemme nimen FFFollowers, josta sitten alkoi FFFightin uusi aikakausi milloin meistä tuli pääasiallinen faittien pitäjä coneissa vaikka VG:n aikakautta emme tule ikinä ylittämään. Muutaman faitin pyrimme vuodessa järjestämään pitäen tätä perinnettä yllä ja ainakin tällä hetkellä emme aio lopettaa faittien pitoa sillä suunnitelmia meillä riittää vaikka muille jaettavaksi.
Koko FFFollowers-ryhmämme!
FFFightin kulta-aika on valitettavasti tainnut mennä jo ja on piiloutunut menneiden vuosien faittaajien muistoihin.
Miksi? Tällä en tarkoita sitä, että vaikka konsepti on muuttunut teatterimaiseksi juoniensa kera (Mielestäni se on tekijä, joka jopa nostaa kiinnostavuutta ohjelmaa kohden.) vaan ongelma on itse faittaajien/esiintyjien puute. Joku ehkä tässä vaiheessa sanoo mielipiteenä, että kyllähän faitit ovat nykyäänkin täynnä faittaajia olleet aina ja tämän kohdalla kyllä olen samaa mieltä MUTTA niiden laatu on se toinen asia.
Kun me FFFollowersin jäsenet osallistuimme itse VG:n järjestämiin faitteihin niin me sekä miltei kaikki muutkin ohjelmaan osallistuneet olivat perusteellisesti miettineet, keksineet ja harjoitelleet PALJON omia iskujaan, joilla mahdollisimman hyvin sai yleisön nauramaan. Aikoinaan VG:n faitteihin oli ennakkoilmoittautuminen, jonka periaatteena oli saada ohjelmaan mukaan kovimmat taistelijat, jotka olivat harjoitelleet hiki hatussa omaa esitystään mutta nykyään ennakkoilmoittautumisen periaate on muuttunut mielestäni eri suuntaan. Nykyään se nähdään vain varmistuksena päästäkseen itse lavalle ja toissijalle jää iskujen mietintä eli toisin sanoen panostus ei ole samalla tasolla kuin menneinä vuosina. Mitä me järjestäjät voimme tälle tehdä? Emme mitään, koska se on yksinkertaisesti osallistujista kiinni, että panostavatko he kuinka paljon esiintymiseensä lavalla.
FFFollowersin jäsenenä haluan sanoa nyt siis kaikille tätä lukeville ja faiteista kiinnostuneille, että PANOSTAKAA iskuihinne ja miettikää mikä yleisesti ihmisiin vetoaa huumorin muodossa. Älkää miettikö mitään sarjan sisäisiä inside-vitsejä, joita suurin osa ei tajua vaan sketsissä pitää olla selkeä viesti, jonka KAIKKI ymmärtää. Älkää menkö lavalle tehden samoja juttuja mitä monet muutkin ovat jo useita kertoja tehneet. (Kuten halihyökkäykset tms.)
Ohjelman järjestäjinä omasta puolestamme pyrimme viihdyttämään yleisöä mahdollisimman paljon omilla juonellisilla näytöksillä ja sketseillämme mutta loppujen lopuksi hyvän shown saa aikaan vain te rakkaat ihmiset, jotka osallistutte faitteihin mukaan. Kouluarvosanalla jos pitäisi tämän hetkinen taso arvioida niin se on n. 7,5-8. Jos tästä huonommaksi menee taso reilusti niin onko enää järkeä FFFighteja pitää? Aika vain näyttää ja ei sitä ikinä tiedä mihin suuntaan tämä ohjelma menee seuraavien vuosien aikana.
Sen verran voin valaista FFFightin tulevaisuutta, että ensi kuussa järjestettävässä Yukiconissa meidän porukka järjestää seuraavan kerran näytöksen ja linkin takaa löytyy ennakkoilmoittautumista varten tiedot, jos et vielä ole tietoinen meistä. ;)
Lisäksi ensi kesän Animeconiin, joka on ollut monen vuoden meidän panostetuin esityspaikka on suunnitteilla suurta tarinallista esitystä, jossa esiinnymme kaikki original-charactereina mutta siitä enemmän sitten lähempänä tapahtumaa.
Jos luulitte, että viime kesän esityksemme oli iso Animeconissa niin odottakaapahan ensi vuotta. ;)
Jos näet aihetta avautumiseen tai oman mielipiteen antamiseen niin ei muuta kuin kommenttia tulemaan.
Maan peittyessä ihanaan valkoiseen untuvapeitteeseen monet viettävät mieluiten aikaansa sisätiloissa mutta minulle taas talvi on lempivuodenaikani. Hyvänä meriittinä ottakoon, että minulle avantouinti ei ole uusi juttu sekä viime viikolla telttailin ulkona nukkuen yöni, joten kylmyys ei ole minulle vieras juttu.^^ Päätin ystävieni avustuksella siis lähteä kuvauttamaan Dragunov-pukuni kauniiseen ulkoilmaan.
Päivän reissusta annan tähän kuvia teille ja hieman kerron puvun teosta vaikkei paljoa kerrottavaa olekaan.
Herrahan on siis tämä kylmäkasvoinen venäläisupseeri.
Ensimmäiseksi pitää mainita puvusta, että takki sekä housut eivät ole alusta saakka minun tekemiä vaan ostin pukuun sopivan vaatekokonaisuuden, jota sitten lähdin muokkaamaan Dragunovia varten, kuten maalaamalla takin kuvioinnit rinnuksiin/kauluksiin kangasmaaleilla ja kalvosinnappien lisäys esimerkkinä. Vyö on Itä-saksan armeijan käytössä ollut II-maailmansodan aikana, jota muokkasin maalaamalla.
Kravatti on maalattu sekä bootseihin on lisätty valkoinen raita. Lisäksi vyöstä roikkuva nahkaremmi on tehty tekonahasta ja lisäpalat tehty softiksesta. Aluksi mietin, että mikä tarkoitus kyseisellä esineellä on. Aluksi luulin sitä *rähinäremmiksi* mutta muistaessani I-II-maailmansodan aikaan Japanin armeijan upseeriston käyttäneen kunniasapeleita taistelukentällä mukanaan niin voisiko se olla sapelinpidike lenkkeineen? Kuka tietää mutta tähän järkevimpään tulokseen synnyin pienellä tietoudellani sotahistoriasta.
Puvussa on puutteita tiedän sen kyllä. Isoimpana puutteena sanottakoon, että hiukset ovat ensinnäkin liian lyhyet mutta haluan tämän cossin ehdottomasti omilla hiuksilla tehdä, koska Dragunovin hiustyylillä, jos käyttäisin peruukkia niin lopputulos näyttäisi aika tökeröltä, joten odotan vain, että hiukseni kasvavat ajan kanssa ja Yukiconissa ensi kuussa pitäisi lookin olla hieman paremmassa kuosissa jo.
Oli mahtavaa käydä photoshoottaamassa uutta pukua pitkästä aikaa ja kuvatkin ovat onnistuneet oikein hyvin. Isot kiitokset Iina Silventoiselle sekä Petri S. Jääskeläiselle kuvaajina toimimisesta.
Ensi viikolla tähtään tällä puvulla Pääkaupunkiseudulla järjestettävään cosplaytanssiaisiin, joten ehkä näen osan teistä sielläpäin. Ensi kuussa järjestettävään Yukiconiin saavun myös tällä kyseisellä puvulla. Yukiconista puheenollen haluan mainita, että minut on valittu esityskilpailun tuomaristoon ja olen erittäin otettu tästä tehtävästä ja pyrin parhaani muiden tuomariston jäsenten kanssa arvioimaan näytökset oikein.
Hyvät naiset ja herrat! Nyt saatte harvinaista materiaalia nähdä sillä tämän kirjoituksen ohella on ensimmäinen virallinen videoni cosplayblogissani ja aiheena on 30 minuutin cosplayhaaste. En ala tässä enempää löpisemään vaan katsokaa video ja toivon mukaan pidätte näkemästänne.
Säännöt:
1. Kuka tahansa halukas voi ottaa haasteen vastaan riippumatta siitä, harrastaako hän cosplayta. Kokoa kolmenkymmenen (30) minuutin aikarajan sisällä cosplay-asukokonaisuus materiaaleista, jotka löydät kotoasi.
2. Saat käyttää vaatekappaleita, peruukkeja, meikkejä ja maskeerausvälineitä. Jos olet nopea, saat myös ommella/askarrella jotakin uutta (esimerkiksi rusetin kankaasta tai propin paperista). Et saa käyttää sellaisenaan valmiita cosplay-asuja, jotka olet jo joskus tehnyt.
3. Kun olet valmis tai 30 minuuttia on kulunut, ota asustasi kuva ja laita se haasteen sääntöjen kanssa esille blogiisi. Kerro myös, kuka hahmosi on ja liitä mukaan lähdekuva.
4. Haasteen tarkoitus ei ole luoda täydellistä pukua lyhyessä ajassa, vaan testata haasteen tekijän mielikuvitusta ja pitää hauskaa.
Valitsin itselleni siis Phoenix Wrightin ja lopputulos on tässä. Kuvissa vaatteet näyttää miltei mustilta mutta videon kun katsoo niin tummansiniset kuteet ovat kyseessä kuitenkin.^^ Suosittelen muitakin osallistumaan tämän tekoon, joten ei muuta kuin kaappia tyhjentämään.
Hieman taka-alalle jäänyt Mustan Rangerin teko mutta sen verran olen saanut tehtyä, että saan teillekin kirjoituksen verran näytettyä, miten on projekti edistynyt. Joitain puvun osia on tullut saatua kokonaan valmiiksi ja sitten osaa saanut tehtyä eteenpäin, joten niistä laitan teille nyt kuvia selostuksineen.
Mustan Rangerin nimikkoase on nimeltään Power Axe ja sain sen viimeisteltyä vihdoinkin. Ylemmässä kuvassa olen gessonnut koko propin maalausta varten ja alemmassa onkin sitten kokonaan maalaus hoidettuna yksityiskohtineen.
Varoituksen sanana kaikille, jotka käytätte Finnfoamia cosplayprojekteissanne niin muistakaa, että liiallinen kuuma lämpötila sulattaa Finnfoamia, kuten myös liiallinen spraymaalin suihkuttaminen yhteen kohtaan jatkuvasti. Oiva aine proppien tekoon kunhan vain muistaa nämä pienet varotoimenpiteet työstäessään sitä.
Ensi kertaa tein cosplaytarkoituksessa hanskoja itselleni ja mielestäni onnistuin ihan hyvin ensikertalaiseksi. Kaavathan sai hanskoihin yksinkertaisesti levittämällä kätensä ja sormensa kankaaseen ja piirtämällä ääriviivat sen mukaisesti saumavarat jättäen toki. Kuviot on sitten kangasmaalilla tehty.
Kypärä on koko puvun pitkäkestoisin projekti ja tässä vaiheessa olen saanut rungon päälle laitettua ensimmäiset paperimassakerrokset. Tällä hetkellä se näyttää hieman muhkuraiselta mutta muutaman kerroksen laitettua massaa hiomisella saan kypärästä tasaisen, jonka jälkeen lisään yksityiskohdat ja gesson ennen lopullista maalausta. Paperimassaahan voi jokainen tehdä kotikonstein netistä helposti löytyvillä resepteillä. Itse otin perusreseptin, jota sitten hieman muokkasin tätä projektia varten sopivammaksi tekemällä siitä hieman enemmän liisterimäisempää.
Cosplaytanssiaispukuni Dragunov Tekken 6:sta on minulla jo kokonaan valmis mutten taida siitä tehdä erillistä WIP-päivitystä, koska siinä ei loppupelissä paljoa tekemistä ollut mutta kahden viikon päästä pidän vihdoin tuon photoshoottini Dragunovina niin seuraava kirjoitus onkin luultavimmin sitten liittyen Dragunoviin ja ensimmäisiin kuviin puvustani kokonaisuudessaan. (Toivon mukaan lunta olisi jo maassa kuvauspäivänä.^^)
En ole ikuna oikein Halloweenia juhlinut poislukien toissavuonna ensi kerran ja ystävien kutsumuksesta sain intoumuksen juhlia tänä vuonna kyseisiä pippaloita samalla saaden tekosyyn keksiä jotain repäisevää vaatetta päälleni. Parin päivän aikana suoraan sanoen improvisoin itselleni viktoriaanisen/1-2 maailmansodan ajan aatelisvaatetusta mukailevan vaatekokonaisuuden, johon sitten vaatteen osia revin, sekä maalilla pilasin zombie-lookkiin sopivaksi.
Puku muuten itse tehty poislukien meikkauksesta menee kaikki kunnia ystävälleni.
Seurueemme tarkoitus oli aluksi eksyä paikalliseen Zombiewalkiin mutta meno, kun ei vastannut odotuksiamme palasimme sisätiloihin osa vaihtaen toisia vaatteita päälle sekä muuten valmistautuen loppuillan Halloween-teemaisiin ysäribileisiin.
Paikallinen rakennustyömää soveltuu hyvin teemakuvia varten.
Lyhyesti sanoen siis hauskaa oli ja ensi vuonna voisi ottaa uusiksi kyllä.^^ Seuraavaksi alan pikkuhiljaa valmistautumaan joulukuun pikkujoulutanssiaisiin cosplayn merkeissä, kun sain kyseisiin juhliin lipun hankittua itselleni. Photoshoottia pyrin pitämään cossistani ennen tanssiaisia.
PS: Sai olla viimeinen kerta, kun tanssin muutaman tunnin putkeen uusilla bootseilla, jotka eivät ole vielä ehtineet käytössä muokkaantua jalkani muotoon ja kokoon. Ai perskule, että oli jalat hellänä loppuillasta. :D
Tämän kirjoituksen aihe tulee olemaan aina coneissa jossain määrin ongelmana mutta tänä vuonna näkemäni on ollut pahinta mitä olen nähnyt näissä tapahtumissa käydessäni niin halusin siitä hieman aukaista sana-arkkuani.
Coneihin nuorten päästessään heillä meinaa hieman yleiset käytössäännöt ja tavat unohtua mikä voisi tehdä tapahtuman yleisilmeestä paljon paremmankin. Vaikka conit ovatkin suurelle osaa se ainoa paikka tavata samanhenkisiä ihmisiä keiden kanssa puhua yhteisistä kiinnostuksen aiheistaan animen, mangan ja cosplayn merkeissä niin antaako se vapauden tapahtumissa olla villi ja vapaa, jonka ansiosta tulee tehtyä asioita, joita ei muuten normaalisti tekisi? Kaikkia en ala tähän kirjoittamaan sillä tästä tulisi muuten romaani, joten esimerkkeinä otettakoon tähän kirjoitukseen 3 seikkaa, joiden uskon muidenkin silmään käyneen. (Pahimman jätän viimeiseksi.)
1. Ylenpalttinen roskaaminen ympäri tapahtuma-aluetta.
- Luulisi jokaisen tajuavan vievänsä omat jätteensä roskiin mitä tuo tapahtuma-alueelle mutta ei niin ei. Mikä tässä on? Onko jotkin niin laiskoja tai vastuuttomia ettei näin yksinkertaista elettä viitsi tehdä?
Itse olen aina omalta osaltani pitänyt siisteydestä huolta ja jos roskikset ovat täysiä paikan päällä niin säilytän roskia omissa laukuissani siihen saakka, kunnes löydän tyhjän roskiksen, jos en tapahtumassa niin sitten muualla.
2. Tuntemattomiin ihmisiin kajoaminen.
- Suomen cosplaykansa on yleisesti katsottuna kilttiä ja seurallista väkeä mutta vaikka onkin yhteiset kiinnostuksen aiheet niin oikeuttaako tämäkään jotakuta hyökkäämään itselleen tuntemattoman henkilön kimppuun ihastuksissaan, jos hänellä on cosplayna päällään hahmo jota hän ihannoi? EI! Osa suomalaisista ovat tavaltaan sellaisia, joille kuuluu se tietty henkilökohtainen *reviiri* ympärilleen, jolle ei halua ketään itselleen tuntematonta päästää lähelle äkisti. Tiedän myös eräitä tapauksia, joissa tämän fanihyökkäyksen uhrit ovat loukkaantuneet äkkinäisestä liikkeestä tai vamman takia, joka on pahentunut tästä tapauksesta johtuen.
Itse olen tällainen henkilö, joka ei halua tuntemattomien äkisti yllättävän nurkan takaa eikä lähestyä minua liikaa. Minä loukkaannun tällaisesta vaikka eihän se hyökkäyksen tekevä mitään sellaista ajattele. Lähestyvän henkilön pitää omistaa käytöstavat, jossa rauhallisesti tulee toiselle juttelemaan, kehumaan pukua ja sitten lupaa kysymällä halin saada. Älkää siis luulko, että olen epäsosiaalinen ja inhoan ihmisiä vaan päinvastoin. Olen erittäin sosiaalinen henkilö, joka rakastaa jutella ihmisten kanssa, olkoot se vanha tai uusi tuttavuus. Ensivaikutelma ratkaisee.
3. Cosplaykilpailuissa epämääräisten kommenttien huutaminen kisaajille/esiintyjille.
- Ystävilleen sekä muille upeille cossaajille on toki sallittua sekä suotavaakin kannustaa ja taputtaa kilpailuissa mutta entä sitten, kun siihen tulee muuta oheistoimintaa, joka ei todellakaan ole suotavaa ja pilaa yleisen mielialan kisasta? Kesän Desuconissa kuuntelin satunnaisia kommentteja Eurocosplay-karsintojen aikana mitä ihmiset huuteli esityksen aikana sekä sen jälkeenkin.(*Mene minun kanssa naimisiin!*). Luulin tämän jo olevan kamalaa, kunnes tulikin Tracon ja niiden cosplaykilpailut... En voi todellakaan antaa anteeksi henkilölle X yleisöstä joka kehtasi buuata kisaajalle. Muita tapauksia oli, että esimerkiksi esityskilpailuissa, kun jokin asia poikkesi käsikirjoituksesta, kuten lavaste tippui niin sillekin naurettiin ja onko se nyt joka kerta nauramisen arvoista, kun vänkärit käyvät siistimässä lavaa tai lavasteita siirtämässä?
Itsekin esityskilpailuun osallistuneena minulle jäi tunteet jälkeenpäin, ettei minua sekä muita kisaajia arvosteta ollenkaan. Miksi kysytte? Koska jokaiselle henkilölle, joka sinne lavalle uskaltautuu mennä esiintymään on iso henkinen ja fyysinen uskallus se tehdä ja kaiken tuon lisäksi on koonnut mahdollisesti esityksenkin, jota on harjoitellut hiki hatussa ja sitten esitykselle nauretaan asioista, jotka sattuvat menemään pieleen. Ollaanko me vain yleisölle viihdykettä, jota voidaan huonon shown vedettyä heittää tomaatilla ja nauraa? (Ääreistetty tunne arvostuksen vähyydestä.) Kuvitelkaa itsenne siinä roolissa, jos ette ole edes lavalle uskaltautuneet
mennä.
Jos minulle oltaisi Tracon VII:n esityskilpailussa naurettu miekkani katketessa poikki, niin silloisen henkisen fiilikseni tuntien en tiedä olisinko jopa lopettanut tämän harrastuksen kokonaan...
En todellakaan tiedä mikä ihmisten päissä liikkuu cosplaykilpailujen ja etenkin esityksen omaavien kisojen aikana. Jos todella cosplayaajaa haluatte arvostaa, seuratkaa esitys loppuun saakka hiljaa ja antakaa sivistyksen rajoissa raikeat suosionosoituksenne esityksen jälkeen. Näin esiintyjälle tulee hyvä fiilis ja kesken esityksen mikään yleisöstä satunnainen kommentti ei häiritse maksimaalisen suorituksen tekemistä.
No niin. Otin tässä esille muutaman pointin, joka on minua jäänyt häiritsemään näiden aktiivisen reilun 3,5 vuoden coneiluni aikana mutta itselleni tärkeimpänä on tuo viimeisin pointtini. Oli vain pakko saada tämä tekstimuotoon vihdoin ja sen näkee myöhemmin oliko se hyvä vai huono idea. Mitä mieltä itse olette? Onko muita seikkoja, jotka coneissa häiritsee teitä ihmisissä? Kommenttia saa heittää, jos näette avautumiseen syytä.
.jpg)
